Kuudes kurssikerta alkoi ulkoilulla. Tehtävänä oli kerätä GPS-paikantimella kymmenen vapaavalintaisen kohteen sijainnit ja siirtää kerätyt pisteet kartalle. Ryhmässä päätimme kerätä koordinaatteihin perustuvat sijaintitedot roskapöntöistä Kumpulan kampuksen lähialueella. Kuvassa 1. on punaisella viivalla kuvattu kulkemamme reitti ja sinisillä pisteillä roskapönttöjen sijainnit. Reittimme kulki helpossa maastossa matalien talojen ja puistoalueen keskellä, mikä takia reitin tarkkuus on hyvä. Korkeiden rakennusten välissä laitteen paikannuskyky saattaa heikentyä, mikä näkyy Kumpulan kampuasalueella: GPS-laitteen mukaan reittimme jatkui aivan Kustaa Vaasan tien toiselle puolelle saakka, vaikka todellisuudessa reittimme alkoi ja loppui Physicumiin.
Kurssikerran itsenäisten tehtävien kautta pääsimme taas kartoittamaan GIS-taitojamme laatimalla eri hasardeja kuvaavia karttoja. Tarkoituksena oli oppia muokkaamaan ja siirtämään internetistä löytyvää dataa kartalle. Ensimmäisessä kartassa on kuvattu magnitudiltaan yli 6.0 maanjäristykset vuoden 2015 tammikuun jälkeen (Kuva 2.). Kuvasta näkee selvästi, että niitä esiintyy eniten mannerlaattojen reunakohdissa ja niin sanotulla Tyynenmeren tuliringin alueella.
Opettajan työssä selkeät ja informatiiviset kartat ovat erinomainen tapa havainnollistaa ilmiöitä lapsille. Kuvan 2. kartta sopisikin hyvin oppimisen tueksi, sillä se on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Alakouluissa opetustarkoituksessa yhden muuttujan teemakartat ovat useamman muuttujan karttoja parempia, sillä niissä virhetulkinnan mahdollisuus on pienempi. Toisaalta kartan informaatio lisääntyisi jos esimerkiksi tässä kartassa mannerlaatat olisi näkyvissä, jolloin myös lukijan olisi helppo päätellä näiden kahden muuttujan yhteys. Opetuksessa opettaja voi kuitenkin kysymyksin ohjailla oppilasta oivaltamaan asian itse. Kysymällä, miksi maanjäristyksiä esiintyy tietyillä alueilla enemmän kuin toisilla, haastaa oppilasta pohtimaan ilmiön taustatekijöitä ja tarjoaa onnistumisen kokemuksen vastauksen keksittyään. Samalla oppiminen ja soveltamiskyky tehostuvat.
Maanjäristykset, jotka ovat magnitudiltaan yli 5.0 saattavat aiheuttaa pientä tuhoa. Pienempiä maanjäristyksiä on usein vaikea havaita ilman mittalaitetta ja tuntemalla havaittavat maanjäristykset ovat Suomessa harvinaisia. Toisen karttani (Kuva 3.) tarkoituksena olikin kuvata pienten maanjäristysten sijaintia. Oletus oli, että pieniä maanjäristyksiä kuvattaessa pisteitä esiintyy enemmän myös mannerlaattojen keskellä. Kartta ei kuitenkaan onnistunut haluamallani tavalla, sillä jostain syystä magnitudiltaan 3.0 pienempiä järistyksiä ilmestyi kartalle vain kourallinen. Ilmeisesti siirsin datan käsittelyvaiheessa vahingossa vain osan tilastoista MapInfoon, jolloin vain murto-osa havaintokohteista tuli näkyviin.
Jos kartta olisi onnistunut, olisi se ollut hyvä pari edellisen (Kuva 2.) kartan kanssa. Yhdessä ne olisivat havainnollistaneet lukijalle sen, että maanjäristyksiä tapahtuu muuallakin kun mannerlaattojen reunoilla, jopa Suomessa. Helsingin yliopiston Seismologian instituutin sivuilla näkee Suomessa tapahtuvat maanjäristykset. Sen mukaan vuonna 2016 Suomessa tapahtui 73 maanjäristystä, jotka kaikki olivat magnitudiltaan alle 2.0. Kartta kuitenkin epäonnistui, eikä sillä näin ollen tee mitään. Rajallisen ajan takia en tehnyt uutta karttaa, joten julkaisen tämän varoittavana esimerkkinä!
Tässä linkissä on onnistunut ja havainnollistava animaatio maanjäristyksistä maapallolla viimeisen 15 vuoden aikana. Usein toistuvan ilmiön esittäminen animaation avulla antaa laajempaa hahmotuskykyä pelkkään karttaan verrattuna, sillä ajallinen aspekti on huomioitu. Siksi kyseinen video voisi olla hyvä opetustarkoituksessa. Videossa 3:10 kohdalla näkyy kaikki viimeisen viidentoista vuoden maanjäristykset kartalla yhtä aikaa kuvaten myös pienet maanjäristykset mannerlaattojen keskellä. Jotain tämän tapaista olisin halunnut myös omalla kartallani kuvata, mutta taitoni eivät kuitenkaan tällä kertaa siihen riittäneet.
Viimeisen kartan tein kuvaamaan meteoriittien putoamisalueita eli kraatereita ja löytyneitä meteoriittikiviä maapallolla (Kuva 4.). Kartalla huomio kiinnittyy alueisiin, joilla kraatereita esiintyy eniten. Tarkastelussa herääkin kysymys, miksi esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Intiassa ja Australiassa meteoriittien törmäyksiä esiintyy huomattavasti muita alueita enemmän. Jouko Lappalainen esittää blogissaan asiasta uskottavan teorian: tiheimmin ja pitkään asutettuja seutuja on tutkittu muita alueita tarkemmin, jolloin meteoriittikraatereita on löytynyt enemmän. On siis todennäköistä, että meteoriitin törmäysalueita on paljon enemmän, mutta haastavan maaston tai muuten harvaan asutun seudun alueita ei ole tutkittu yhtä tarkasti.
Opetuskäytössä meteoriittikartta on maanjäristyskarttaa (Kuva 2.) haastavampi lukea meteoriittien alueellisen esiintyvyyden vaihteluiden takia. Kartta vaatii siksi enemmän kriittistä kartanlukutaitoa. Vanhemmille oppilaille tässä voisikin olla hyvää karttatulkinnan haastetta, mutta nuoremmille oppilaille se saattaisi luoda väärän käsityksen ilmiöstä.
Lähteet:
- http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/suomi.html
- http://www.businessinsider.com/animated-map-shows-all-earthquakes-over-the-past-15-years-2016-12?r=US&IR=T&IR=T
- Lappalainen J. (2017) Osa 6 – “Hit me like a meteorite, don’t let me go”
<https://blogs.helsinki.fi/ladjouko/2017/02/23/foxtrot/> (Luettu 17.3.2017)