Viimeisellä kurssikerralla kartta tehtiin täysin itse valituista aineistoista. Olin juuri aikaisemmin eräällä toisella kurssilla tutustunut helsingin kaupungin avoimeen datatarjontaan, joten ensimmäiseksi suuntasin Helsinki Region Infoshare -sivulle. Suuri osa tiedosta oli kuitenkin tämän tehtävän kannalta hankalaa: esimerkiksi energiankulutusta ja jätteen tuotantoa käsittelevät tiedot olivat alueellisesti liian epätarkkoja. Helsinki alueittain 2015 -raportissa (2016) on kuitenkin paljon aineistoa, mm. vuoden 2015 eduskuntavaalien tulokset, ilmoitettuna kaupungin hallinnollisten alueiden mukaan eli suurpiireittäin ja peruspiireittäin. Helsinki Region Infosharesta löytyivät sitten hakutoiminnolla nämä piirit (Helsingin piirijako 2015) MapInfo-ystävällisessä vektorimuodossa!
Loppu sujui vanhaa muistelemalla. Ensin avasin peruspiirit karttana ja hieman siivotun excel-tiedoston vaalituloksista. Geokoodaus vaati interaktiivista avustamista, mutta onneksi alueita on vain kolmisenkymmentä. Ensimmäinen ajatus oli tehdä kartta jonkun puolueen kannatuksesta alueittain, mutta päätin lähteä kokeellisempaan suuntaan: kuvasin Kokoomuksen äänimäärän viime eduskuntavaaleissa suhteessa Vasemmistoliiton äänimäärään. (Siis Kokoomuksen kannatusprosentti jaettuna Vasemmistoliiton vastaavalla: eräänlainen suhdeluku siis. Jos luku on 1, molempien kannattajia on yhtä paljon, jos taas alle yhden, niin vasemmiston äänestäjiä on enemmän, jne.) Varmuuden vuoksi testasin tulosten paikkansapitävyyttä excelissä.
Koska kuvattava arvo on suhdeluku ja sinänsä hieman epämääräinen valinta, en tehnyt siitä koropleettikarttaa, vaan kaikki piirit saivat hauskat tunnusväripallot. Alin luku on Pasilassa (0,73). Myös Vanhassakaupungissa (johon kuuluvat myös Kumpula ja Käpylä), Alppilassa sekä Jakomäessä luku näyttäisi menevän alle yhden, eli pallot ovat kirkkaanpunaiset. Kallio ja Vallila yllättäen eivät kuulu tähän joukkoon, varmaan vihreiden äänimäärä syö vasemmiston vastaavaa. Suurin luku on Östersundomissa (19), ja myös Länsi- ja Itä-Pakilassa äänestetään kokoomusta yli kymmenen kertaa useammin kuin vasemmistoliittoa.
Nämä yhteiskunnallista suuntautuneisuutta karkeasti symboloivat väripallukat voisivat toimia indikaattoreina jollekin, joka on muuttamassa muualta Helsinkiin eikä halua asumaan porvarilliselle alueelle. Mitä muuta hän voisi arvostaa? Ehkä ihan konkreettista vihreyttä. Helsinki alueittain -aineistosta löytyy myös tiedot siitä, miten paljon milläkin alueella on metsää ja puistoa (ha). Tätä halusin kuvata prosenttiosuudella, joten tarvitsin piirien maapinta-alat. Niistä en löytänyt valmista aineistoa, mutta Mapinfon avulla laskeminen onnistui. Rannalla sijaitsevat peruspiirit ulottuvat kartalla merelle asti, joten niiden pinta-alan muokkasin oikeaksi kaupungin tietokeskuksen tietojen pohjalta (Helsinki alueittain 2013). Neliökilometriin mahtuu sata hehtaaria, eli jakamalla puisto- ja viheralueiden yhteenlasketun hehtaarimäärän maapinta-alalla sain suoraan prosenttiluvun. Vanhasta tietokeskuksen raportista (Helsinki alueittain 2003) löysin myös valmiiksi laskettua, mutta vanhentunutta tietoa viheralueiden osuudesta piirien maankäytössä, ja sen perusteella tulokset vaikuttavat oikeansuuntaisilta.
Länsi-Pakila näyttää nopealla vilkaisulla epäilyttävältä. Miten noin lähellä keskuspuistoa voi olla metsää ja puistoa alle 15 % pinta-alasta? Aluksi luulin, että koropleettikartan teossa, geokoodauksessa tai datan kanssa on käynyt jokin kämmi. Käsin laskemalla luku on kuitenkin sama, ja myös lukujen lähde vaikuttaa luotettavalta: Helsinki alueittain -raportin puisto- ja metsäpinta-alaa koskevat tiedot ovat peräisin Helsingin kaupungin yleisten alueiden rekisteristä 2015. Toisaalta aivan Länsi-Pakilan vieressä asuneena tiedän, että alue on täynnä omakotitalotontteja – vaikka vehreyttä on, se on pihoilla, eikä kuulu virallisessa maankäyttöluokituksessa puistojen tai metsien kategoriaan.
Puistojen ja metsien osuus maa-alasta sekä Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton äänimäärien suhde peruspiireittäin Helsingissä
Muuten kartta näyttää järkeenkäyvältä, kun ajattelee, ettei se kuvaa “todellista” vehreyttä, kasvipeitettä tai puiden määrää, vaan nimenomaan julkisia viheralueita. Tätä karttaa voi muuten hauskasti vertailla Miikka Lappalaisen aiemmin Helsingin asukastiheydestä tekemään karttaan, jossa aluejako on tosin vielä tarkempi (Lappalainen 2017). Silti voi huomata, että aina suuri väestöntiheys ei tarkoita pientä viheralueiden määrää ja päin vastoin: vastakkaiset esimerkit tästä ovat sankasti asutettu, mutta vihertävä Alppiharju sekä väljemmin asutettu, mutta kokoon suhteutettuna vähemmän julkisia vihreitä tiloja käsittävä Puistola. Tässäkin tapauksessa syypäänä on luultavasti omakotitalovaltaisuus.
Valitettavasti Helsinkiin muuttoa suunnitteleva henkilö on nyt vaikean valinnan edessä: vehreimmillä alueilla, kuten Tuomarinkylässä, Itä-Pakilassa ja Östersundomissa äänestetään Kokoomusta. Hän kiinnittäisi ehkä huomionsa Jakomäkeen, Maunulaan ja Vanhaankaupunkiin. Jos henkilö arvostaisi julkista liikennettä, suosittelisin Maunulaa, jos taas edullista asumista, niin Jakomäkeä – tai saman tien Vantaata. Legendasta kuitenkin näkee, että Helsinki on onneksi suhteellisen vihreä kaupunki: jopa metsä- ja puistoalaltaan pienimmässä luokassa niitä on jopa 15 prosenttia.
Kartan ulkoasu on mielestäni onnistunut. Julkisten tilojen vehreyttä kuvaava, vaaleanharmaasta tummanvihreään ulottuva skaala on intuitiivinen. Samoin sinisestä punaiseen ulottuva poliittisen suuntautuneisuuden väriskaala on luullakseni selkeä ainakin eurooppalaiselle lukijalle. Hieman kyllä mietin simultaneous contrast -ilmiötä, eli taustalla olevan värin vaikutusta siihen, miltä jokin sävy näyttää (Monmonier 1996, s. 172). Ehkä esimerkiksi Vuosaaren ja Vartiokylän väripallojen vertailu onkin joillekin hankalaa?
Helsinki alueittain 2015 -aineistosta löytyi myös kaikenlaista hauskaa nippelitietoa, mm. kirkkojen, kirjastojen, ravintoloiden, uima-altaiden ja Alkojen lukumäärät eri alueilla. Tein huvikseni nopeat kahden teeman teemakartat vihreitä äänestävien osuudesta ja kirkkojen määrästä eri alueilla (tieteen nimissä), Alkojen ja kirjastojen määrästä (käytännön hyötyä varten) sekä kahden tärkeän instituution, kirkon ja Alkon, keskinäisistä voimasuhteista eri alueilla. Absoluuttisia arvoja ei periaatteissa pitäisi kuvata näin teemakartalla, ja siksi kokeilinkin aluksi eri kokoisten symboleiden lisäämistä kartalle mm. kirkkojen määrän mukaan. Siinäkin oli ongelmansa: tarkkaa tietoa kirkkojen sijainnista ei ollut, vain niiden määrä peruspiireittäin, joten kartalle satunnaiseen kohtaan aluetta asetettu symboli olisi ollut harhaanjohtava. Julkaisen nämä nyt kuitenkin täällä! Nauttikaa.
Alkojen ja kirjastojen lukumäärä Helsingissä peruspiireittäin
Vihreitä äänestäneiden osuus ja kirkkojen lukumäärä Helsingissä peruspiireittäin
Kirkkojen ja Alkojen lukumäärä peruspiireittäin
Lähteet:
Helsingin piirijako. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto 9.2.2015. <http://www.hri.fi/fi/dataset/helsingin-piirijako> Luettu 3.3.2017.
Helsinki alueittain 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus 25.08.2016. <http://www.hri.fi/fi/dataset/helsinki-alueittain-2015> Luettu 3.3.2017.
Helsinki alueittain 2013. Helsingin kaupungin tietokeskus 22.4.2014. <http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/14_04_22_Helsinki_alueittain_2013_Tikkanen.pdf> Luettu 3.3.2017.
Helsinki alueittain 2003. Helsingin kaupungin tietokeskus 2004. <http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/helsinki_alueittain_2003/koko_helsinki3.pdf> Luettu 3.3.2017.
Lappalainen, M. (2017): 1. kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/mwlappal/2015/01/21/1-kurssikerta/ Luettu 6.3.2017.
Monmonier, M. (1996): How to Lie with Maps. The University of Chicago Press. Chicago.