Tällä kertaa päästiin tutustumaan tietokantojen maailmaan: ainakin Excel-tiedostoja voi helposti liittää MapInfon tiedostoihin. Hieman mielenkiintoisempaa kuin pelkkien valmiiksi annettujen tiedostojen esittäminen kartalla, koska nyt sain kosketuspintaa siihen, miten MapInfoa voi käyttää omiinkin tarkoituksiin. (No, vielä monta kysymystä vastaamatta ennen kuin voin soveltaa sitä aineistoon, jota käsittelen. Suurin kysymyksistä on koordinaatit.)
Harjoituksena teimme tulvaindeksikartan (kuva 1). Kartan tekeminen vaati tiedostojen yhdistämis- ja manipulointitaitoja. Tulvaindeksi piti laskea: keskiylivirtaama jaettuna keskialivirtaamalla. Ei kovin haastavaa, mutta muistia vaativaa.
Kuva 1. Tulvaindeksi (keskiylivirtaama/keskialivirtaama) Suomen jokien valuma-alueilla sekä valuma-alueiden järvisyys (pylväät, %).
Tulvaindeksin frekvenssijakauma annettiin valmiina. En kyllä ymmärrä, miten tulvaindeksi voi olla negatiivinen? Eivät kai virtaamiltaan vähäisimmätkään joet virtaa keskimäärin “vastavirtaan”? No, joka tapauksessa, näitä negatiivisia (pienin arvo -53, valmiissa histogrammissa ei näy käytettyä väliä) tulvaindeksejä näyttäisi olevan hyvin vähän. Sen sijaan pieniä arvoja on hyvin paljon ja frekvenssi pienenee kohti suuria indeksejä ja suurten arvojen välissä on suuria aukkoja. Melko epämääräiseltä siis näyttää. Valitsin silti kvantiilit luokitsuperusteeksi, koska se näytti kivoimmalta (olen hurjan tieteellinen näissä asioissa: estetiikka ja käytännöllisyys ennenkaikkea). Alueellisesti kartan väriskaala vastaa todellisuutta: suuressa osassa Suomea tulvaindeksi on pieni. Sen sijaan suuren tulvaindeksin kunnat ova pääosin pieniä ja vaikka niiden valuma-alueet ovat pieniä, tummimmalla sävyllä on ehkä väritetty turhan monta kuntaa. Toisaalta, fiksu lukija katsoo molempia, sekä legendassa esiintyvää lukumäärää että karttaa.
Pyry pohti blogissaan tulvaherkkyyden ja järvisyyden välistä yhteyttä ja totesi, että tulva-indeksi on pienempi alueilla, joilla on suhteellisen paljon järviä. Tällöin järvet säätelevät virtaamaa: keskiylivirtaama on pieni, koska järvet varastoivat valuma-alueilta vapautuneen veden, ja samoin keskialivirtaama on suuri, koska kuivina kausina järvet vapauttavat kertynyttä vesivarastoaan eteenpäin. Tällöin tulva-indeksi pienenee. Myös maaperä voi toimia samanlaisena virtaamien säätelijänä ja yhteyksiä voisi mahdollisesti löytyä Suomen pohjavesialueiden alueelliseen jakaumaankin? Esimerkiksi Lapissa, jossa lunta sataa paljon ja kevättulvien voisi siten olettaa nostavan tulva-indeksiä, pohjavesialueita näyttäisi olevan enemmän kuin järviä. Toisaalta Natalian kartassa, joka perustuu luonnollisille luokkaväleille, Lapissakin erot tulvaherkkyydessä näyttävät selittyvän alueiden järvisyydellä.
Se mitä kartalla ei näy ja mitä tulvaindeksi ei kerro, on alueen sensitiivisyys tulville. Periaatteessa voisin kuvitella suhteellisen pienenkin tulvaindeksin voivan aiheuttaa haittaa ihmisten asumuksille tai muulle toiminnalle mikäli muut olosuhteet voimistaisivat tulvan vaikutusta. Olosuhteista mieleen tulee ensimmäisenä maanpinnan topografia: alavilla seuduilla pienikin lisäys virtaamassa voi saada vedenpinnan peittämään suuren alueen kuten esimerkiksi Pohjanmaan pelloilla. Lisäksi topografia ja ihmisen tekemät muokkaukset vaikuttanevat jossain määrin myös jääpatojen muodostumiseen ja purkautumiseen. Esimerkiksi joku vuosi sitten johonkin Pohjanmaan jokeen rakennetun tulvavallin epäiltiin aiheuttaneen jäiden purkautumisen ja virtaaman leviämisen keskelle asutusta ennennäkemättömällä nopeudella (anteeksi huonomuistisuuteni, voisin yrittää etsiä linkkiä tähän uutiseen). Karttani mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että korkeimpia tulvaindeksejä esiintyy juuri matalapiirteisillä rannikkoalueilla, joille tulvavahingot ovat tyypillisiä.
(Logiikkani yrittää kyllä väittää, että virtaamien pitäisi pienentyä valuma-alueen pienentyessä, mikäli sadanta alueiden välillä ei vaihtele suuresti, ja että alamäkeen virtaavat joet kuljettaisivat vettä nopeammin kuin tasaisella maalla sijaitsevat joet – toisaalta tulvaindeksiin vaikuttava minimivirtaama on logiikkanikin mukaan pienin pinta-alaltaan pienellä ja tasaisella valuma-alueella, joten ehkä tulvaindeksiin vaikuttaakin enemmän minimivirtaama kuin maksimivirtaama? Tämän olisi varmasti nähnyt aineistoa tarkemmin silmäilemällä.)
Kartalla harjoittelin ahkerasti nimien asettelua, kun se oli viime kerroilla jäänyt vähiin. Siihenhän suurin osa ajasta tuhriintuikin. Luulen, että sain kaikki mahtumaan – ja samalla sain oppitunnin Suomen joista, joita en koskaan koulussa joutunut opettelemaan. Aikaa kului taas keskuspisteiden siirtelyyn, itäisessä Kymenlaaksossa ne menivät melko nätisti pinoon itsestään, Pohjanmaalla siirtelin joitain. Simojoen ja Kaakamojoen keskuspisteet ovat hankalasti rajalla enkä saanut niistä otetta. Tällainen nypläys ei ole mun heiniä, joten annoin asian olla.
Olisi ollut kiva näyttää myös ne joet, joiden valuma-alueista puhutaan, ja järvet, joiden suhteellisesta kattavuudesta on kyse, mutta silloin kartta olisi näyttänyt siltä, että madot syövät pylväitä (kts. kuva 2). Tosin, jos joet olisi halunnut näkyviin, olisi koropleettiteemakartan värit pitänyt valita toisin.
Kuva 2. Sama kuin Kuva 1, mutta joet on piirretty muun informaation päälle.
Hups: tehtävänannossa mainittiin, että järvisyysprosentin pylväiden mittakaava pitäisi olla näkyvissä. Huonosti luettu tehtävänanto enkä nyt tiedä auttaisiko se edes mitään. Lisään ehkä myöhemmin. Mittakaavan jätin tarkoituksella pois, koska kyllästyin MapInfon temppuiluun: se ei vain suostunut siirtämään mittakaavaa layout-ikkunaan samanlaisena kuin se näkyi muokkaus-ikkunassa. Sain tähän vinkin: zoomaus-ikkuna. Täytyy kokeilla toimiiko se.
Lähteet: en keksi mitään, jään miettimään