Tällä kertaa tehtävänämme oli hakea internetistä tietoa ja esittää se MapInfon avulla eli käytännössä opimme esittämään mitä vain informaatiota kartalla. Tälläkin kertaa saimme tosin valmiin karttapohjan, johon oli ilmeisesti määritetty koordinaatisto jo valmiiksi. Luulen, että siinä vaiheessa, kun alan asettelemaan omaa havaintoaineistoani omalle karttapohjalleni, menetän hermoni MapInfoon :).
Saimme valita havaintoaineistoa maanjäristyksistä, tulivuorista ja/tai meteoriiteista. Kiinnostuin heti yhteisesti katselemistamme maanjäristyksistä ja etenkin ihmisten toimien (louhinta, ydinkokeet) aiheuttamista enkä edes vilkaissut muita tietokantoja (pääsin siis helpolla, koska muut tietokannat kuulemma vaativat hieman enemmän manipuloimista ennen MapInfoon siirtämistä).
Hypoteesini oli, että esimerkiksi ydinkokeista aiheutuneet maanjäristykset olisivat olleet yleisimpiä kylmän sodan kylmimpinä vuosina, 1950-1960 -luvuilla (kartta 1). Etenkin 1960-luvulla puhuttiin paljon Tyynellä valtamerellä tehdyistä ydinkokeista ja pelättiin niiden ympäristövaikutuksia, mutta ei sinne kovin monta pistettä tullut. (Tyynenmeren ydinkokeet olivat alkuperäinen syy värivalintaani: että pisteet erottuisivat merestä, mutta kuten myöhemmin tullaan huomaamaan, kaikki värit eivät olleetkaan niin kovin hyviä vaihtoehtoja.)
Kartta 1. Ihmisen toiminnan aiheuttamat yli 3 richterin maanjäristykset vuosina 1950-1970. Yli 6 richterin järistykset on merkitty tähdillä.
Aineistosta on oikeastaan mahdotonta erottaa ydinkokeita seuranneita räjähdyksiä muusta louhinnasta. Intuitiivisesti ajattelin, että ydinkokeista seuraa suurempi järistys kuin kevyemmistä kaivosräjähteistä, joten merkitsin erikseen yli 3 richterin ja 6 richterin räjähdykset. Tietenkin voimakkuuteen vaikuttaa käytetyn räjähteen määrä, sisälsi itse räjähde mitä tahansa, ja ainakin Tyynenmeren ydinkokeet aiheuttivat lähinnä vain 3-6 richterin maanjäristyksiä, mutta Japanin itäpuolella näkyy yksi yli 6 richterin järistys, joka todennäköisesti oli ydinkoe (kuka siellä keskellä merta mitään louhisi). Samoin Ranskan ensimmäinen ydinkoe Algeriassa vuonna 1960 aiheutti alle 6 richterin järistyksen. Sen sijaan Neuvostoliitto paukutti nähtävästi henkseleitään ja testasi asearsenaaliansa täydellä teholla: ainakin Novaya Zemlyan räjäytyksistä seurasi yli 6 richterin järistyksiä. Itse asiassa lueskelin tässä Alun Andersonin kirjaa Kun Arktis sulaa (2009) ja siinä kerrottiin suurimman ihmisen tekemän räjähteen (pitää tarkistaa ja lisätä paino tähän) räjäytetyn juuri Novaya Zemlyalla. Kirjassa myös todetaan, että Novaya Zemlyalla tehtiin yhteensä yli 2000 ydinkoetta! Niitä kaikkia ei kyllä minun kartallani näy (näistä ainakin osa tehtiin ilmassa). Valitettavasti Alun Anderson ei anna tälle tiedolle lähdettä enkä tähän hätään jaksa tonkia sattumanvaraisia lähteitä, joten alkuperäinen lähde jää hämärään.
Helsingin yliopiston seismologian laitoksen kokoamasta pienestä ydinkokeiden historiikista näkee, että ydinkokeita tehtiin myös ilmakehässä, joten kaikki ydinkokeet eivät ole rekisteröityneet maanjäristystietokantaan. Osittainen ydinkoekieltosopimus (Partial Test Ban Treaty, PTBT) tuli voimaan jo vuonna 1963, mutta täyskielto vasta 1996.
Vuosina 1970-1990 räjäyteltiin paljon, etenkin Venäjällä (kartta 2). Myös Tyynenmeren atolleilla ja Novaya Zemlyalla jatkettiin ydinaseiden testauksia, todennäköisesti myös Kazakstanin ja Kiinan järistykset ovat peräisin ydinkokeista (samat pisteet ovat näkyvissä jo kartassa 1). Myös Intia teki ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 1974. Sen sijaan epäilyttää tehtiinkö Kalifornian aavikoilla ydinkokeita vai onko kyse useamman vuosikymmenen voimakkaasta louhinnasta?
Kartta 2. Ihmisen toiminnan aiheuttamat yli 3 richterin maanjäristykset vuosina 1970-1990. Yli 6 richterin järistykset on merkitty tähdillä.
Vuosina 1990-2010 räjäytykset vähenivät jälleen (kartta 3). Neuvostoliiton romahduksen myötä kaivostoiminta näyttäisi lakanneen lähes täysin (Siperiassa näkyy vielä jotain toimintaa) ja viimeinen ydinkoekin tehtiin vuonna 1990. Mainittakoon myös, että yli 6 richterin räjäytykset sijoittuivat yhtä lukuunottamatta vuosille 1990-1995, jolloin Neuvostoliiton lisäksi myös Yhdysvallat, Ranska ja Kiina tekivät viimeiset ydinkokeensa. Sen sijaan Pakistan aloitti testaukset vuonna 1998 ja Pohjois-Korea vuosina 2006 ja 2009.
Kartta 3. Ihmisen toiminnan aiheuttamat yli 3 richterin maanjäristykset vuosina 1990-2010. Yli 6 richterin järistykset on merkitty tähdillä.
En tiedä onko tällä karttasarjalla mitään muuta virkaa kuin että toistuvat räjäytyspaikat saa sarjan avulla paremmin näkyviin. Kartassa 4 osa järistyksistä peittyy, kun samalla paikalla testataan ydinaseita tai louhitaan vuosikymmenestä toiseen. Tällaisia paikkoja on esimerkiksi Novaya Zemlya, Kazakstan, Kiina ja Tyynenmeren atollit.
Kartta 4. Ihmisen toiminnan aiheuttamat yli 3 richterin maanjäristykset vuosina 1950-2010. Yli 6 richterin järistykset on merkitty tähdillä.
Näin jälkeen päin tuli mieleen, että opetuskäytössä olisi hyvä näyttää alkuun kartta, jolle kaikki järistykset olisi merkitty. Sitten oppilaat saisivat hetken miettiä, millä alueilla olevat järistykset olisivat geologisia ja mitkä antropogeenisa ja palautella sitä kautta mieliin mannerlaattojen saumakohtia. Toisaalta esimerkiksi Natalian kartassa, jossa ilmeisesti havainnollistetaan ainoastaan geologista alkuperää olevia järistyksiä, näkyy myös järistyksiä muun muassa Novaya Zemlyalla ja Tyynellä valtamerellä, joten voi olla, ettei tehtävä olisi kovin helppo. Joka tapauksessa karttaa voisi kokeilla jonkinlaisena johdantona aiheeseen. Samalla voisi vertailla luonnon ja ihmisen voimien mittelöitä ja miettiä mitkä muut tekijät vaikuttavat tuhoihin kuin pelkkä richterin asteikko. Sen jälkeen voisi sitten siirtyä näihin karttoihin – tosin en tiedä mihin oppiaineeseen tällainen karttasarja, jossa liikutaan maantieteestä poliittiseen historiaan, voisi liittyä.
Lähteet:
Alun Anderson (2009): Kun Arktis sulaa (engl. After the Ice: Life, Death, and Geopolitics in the New Arctic, ISBN: 9780061579073; ISBN10: 0061579076, Smithsonian, pp. 304)
Helsingin yliopisto, Seismologian laitos