Viimeisellä kerralla saimme käsitellä omaa aineistoa. Oma aineistoni ei aivan kohdannut blogitehtävän vaatimuksia, mutta koska osallistuin kurssille juuri siksi, että saisin oman datani esitettyä juuri siten miten haluan, kiersin tehtävänantoa.

Kuva 1. ITP-poijujen matkoja Pohjoisella jäämerellä (ja yksi joka melkein saavutti Pohjois-Atlantin).

Ensinnäkin: minulla on hieno kartta Pohjoisesta jäämerestä (kiitos Jakobsson et al., 2008), jolle halusin saada datani näkyviin. Rekisteröidessäni karttaa MapInfoon valitsin polaariprojektion ja näpyttelin kaikki kartalla näkyvät leveys- ja pituuspiirien risteykset, yhteensä 23 pistettä. Valitettavasti 60 leveyspiiri jää juuri kartan reunojen ulkopuolelle, joten sen avulla ei saanut pisteiden määrää kasvatettua. Kuvan 1 mukaan 23 pistettä näyttäisi kuitenkin riittävän: yhtään pistettä ei ainakaan osunut mantereille! Huomaa että tuo toinen punaisella merkitty ITP (olisi pitänyt numeroida nämä sittenkin karttaan!) todellakin lakkasi toimimasta, ajelehti jään mukana Grönlannin ja Huippuvuorten välistä etelään ja heräsi jälleen henkiin Islannin pohjoispuolella, mittasi siellä hetken ja katosi lopulta jään sulaessa alta.Kuvassa 1 on siis esitettynä ITP (Ice-Tethered Profiler) -poijujen havaintopisteet. ITP-poijut asennetaan merijäähän, jonka mukana ne ajelehtivat ja mittaavat jään alapuolella vaijeria pitkin kulkevan anturin avulla meriveden lämpötilaa ja suolaisuutta aina 700 metriin asti (Pohjoinen jäämeri on 3000-4000 metriä syvä, joten tämä on vain pintaraapaisu). Kuva laitteesta löytyy täältä. Dataa saa täältä. Samalla sivulla olevaan karttaan on piirretty jään keskimääräistä ajelehtimista kuvaavat vektorit, jotka ehkä hieman selittävät omassakin kartassani näkyvien poijujen matkaa. Lisää ITP-poijuista voi lukea Krishfield et al. (2008) artikkelista.

En asemoinut karttaani kaikkia ITP poijuja, joiden keräämää dataa käytän. Ensinnäkin kätevät (valmiit) paikkatiedostot puuttuivat 15 ensimmäiseltä poijulta ja toiseksi ne menivät jo nyt melko pahasti päällekkäin. Havaintopisteiden sijaan aloinkin pohtia, miten MapInfoa voisi hyödyntää niiden esittämisessä.

Koska merenpohjan topografia, etenkin harjanteet, vaikuttaa Tyynen ja Atlantin valtamerien sisäänvirtausten leviämiseen Pohjoisella jäämerellä ja koska nämä sisäänvirtaukset eroavat melkoisesti niin suolaisuuden kuin lämpötilansakin suhteen (ja muun muassa myös ravinteiden, mutta niitä poijut eivät mittaa), horisontaaliset suolaisuus ja lämpötilaerot ovat Pohjoisella jäämerellä huomattavat. Siksi merkitsin karttaan alueiksi Pohjoisen jäämeren eri altaat: Kanadan, Makarovin, Amundsenin ja Nansenin altaat (Kuva 2, alueet näkyvät lopullisessa kuvassa paljon himmeämpinä kuin MapInfon näkymässä). Ajattelin tehdä helpon harjoituksen ja laskea kuinka monta havaintopistettä kussakin altaassa on, mutta tähän harjoitus sitten tökkäsikin: koska jokaisen ITP-poijun mittauspisteet ovat erillisissä tiedostoissa (yksi ITP-poiju voi mitata useammassa tuhannessa pisteessä), en saanut kerralla valittua pisteitä kuin yhdestä tiedostosta. En tiedä onko tähän olemassa muuta keinoa kuin yhdistää kaikki mittauspisteet samaan tiedostoon? Dataa käsitellessäni ainakin Excelissä on monesti tullut riviraja vastaan, joten en tiedä ymmärtäisikö Excel näin pitkää tiedostoa (MapInfo tosin taitaa kyetä lukemaan myös teksti-tiedostoja, joissa vastaavaa ongelmaa ei ole). No, päätin olla tuhraamatta enempää aikaa tiedostojen muokkaukseen.

Kuva 2. Suurennos kuvasta 1 eli varsinaisenen tutkimusalueeni.

Tässä vielä esimerkiksi pätkä tiedostosta, joka sisältää tiedot ITP51:n tekemistä havaintopisteistä (itse havainnot ovat vielä erikseen omissa tiedostoissaan, joita kertyy kaikki poijut mukaanlukien yli 72 000).

Näiden tiedostojen (mikäli ne kaikki olisivat olleet samassa tiedostossa siis) perusteella olisin voinut siis esimerkiksi havainnollistaa kuinka monta talvi ( Pohjoisella jäämerellä talveksi voidaan lukea päivät 1-150) ja kesä (päivät 200-300) havaintoa kullakin alueella on tehty tai minä vuonna milläkin alueella on tehty eniten havaintoja. Itseasiassa en edes halua esittää tätä informaatiota, sen sijaan olen kiinnostunut esimerkiksi kesäisen lämpötilaminimin syvyydestä, mutta sitä ei tiedostoissani (vielä) ole. Eli ensin pitäisi kirjoittaa ohjelma (vaikka MatLabille), joka käy läpi kaikki yli 72 000 tiedosta, etsii niistä lämpötilaminimin syvyyden ja tallentaa sen tiedostoon, josta sen voi MapInfossa yhdistää tässä tiedostossa annettuihin koordinaatteihin. Sen jälkeen voisin tarkastella lämpötilaminimin syvyysjakaumaa eri altaissa (lämpötilaminimin syvyyteen vaikuttaa ennen kaikkea pintakerroksen suolaisuus, joten myös tämä syvyys vaihtelee Pohjoisella jäämerellä).

Olisi siis pitänyt luoda itse tilastoitava tieto tälle kartalle, mutta nyt osaan tehdä sen mikäli tarve vaatii! Turhaa työtä kartan kuitenkin kuin ruttoa, joten mitään ylimääräistä en rupea tekemään pelkän kurssin vuoksi, vaan odottelen kunnes tiedän tarkasti millaisen kartan haluan.

Lähdeluettelo:

Jakobsson, M., R. Macnab, L. Mayer, R. Anderson, M. Edwards, J. Hatzky, H. W. Schenke, and P. Johnson (2008), An improved bathymetric portrayal of the Arctic Ocean: Implications for ocean modeling and geological, geophysical and oceanographic analyses, Geophys. Res. Lett., 35, L07602, doi:10.1029/2008GL033520.