Tutankhamonin tohvelit

Tutankhamon oli yksi monista Egyptin myöhäispronssikauden faaraoista. Hän hallitsi tiettävästi vain yhdeksän vuotta (1336–1327 eKr.) ja kuoli varsin nuorena. Ehkä emme olisi kuulleetkaan tästä teinikuninkaasta, ellei arkeologi Howard Carter olisi löytänyt hänen hautaansa Kuninkaiden laaksosta läheltä Luxoria vuonna 1922[1]Hyvin säilynyttä hautaa on pidetty yhtenä tärkeimmistä egyptologian arkeologisista löydöistä. Carterin ansiosta Tutankhamonista tuli julkkis ja ”Muumion kirouksesta” menestyselokuva.

Tutankhamonin haudassa oli yli 5000 esinettä, jotka ovat tarjonneet tutkijoille paljon arvokasta tietoa faaraoiden elämästä pronssikauden Egyptissä. Esineistö on tutkijoille ehtymätön aarreaitta, josta vielä sadankin vuoden jälkeen kaivetaan esiin uutta tietoa. Egyptologi André J. Veldmeijeriä ovat muun muassa kiinnostaneet haudasta löytyneet jalkineet, joiden joukossa on myös kuuluisat Tutankhamonin kultaiset tohvelit.[2]On yllättävää, kuinka paljon kengät voivat kertoa käyttäjästään tai ainakin hänen ortopediastaan ja sitä kautta mahdollisista sairauksista!

Faaraon kirousta uhmaten arkeologit ovat jo vuosisatojen ajan etsineet muinaisia hautoja, ja rekonstruoineet niistä löytyneen esineistön avulla kuvaa menneistä aikakausista. Monet arkeologiset artefaktit eli esinelöydöt ovat sattumanvaraisesti päätyneet löytöpaikkaansa. Hautalahjat sen sijaan ovat tarkkaan valikoituja ja harkitusti sijoitettuja. Tämän takia hyvin säilyneistä haudoista voidaan päätellä monia asioita yhteisön sosiaalisesta, kulttuurisesta ja uskonnollisesta kehityksestä tai ainakin vainajan yhteiskunnallinen statuksesta[3]. Tuskin monella tavallisella kansalaisella oli varaa sipsutella kultaisissa tohveleissa pronssikauden Egyptissä.

Rikkaiden mausoleumit ovat luonnollisesti paremmin säilyneitä kuin köyhien hautakammiot tai hautakuopat. Paitsi kulttuuriset tekijät myös maantieteellinen sijainti on vaikuttanut hautaustapaan ja hautojen säilymiseen, sillä maantieteellisesti pienellä alueella Lähi-idässä voi olla sekä kivikkoista vuoristoa että rehevää alankoa ja puolikuivaa autiomaata. Hautaustavasta huolimatta pronssi- ja rautakaudella oli tapana laittaa vainajan mukaan samoja arkisia esineitä, joita käytettiin elävienkin maailmassa. On todennäköistä, että hautoihin on aseteltu aikoinaan myös ruokalahjoja, jotka nykyaikaisista einespitsoista poiketen ovat säilyneet vain lyhyen ajan. Muun muassa kuningasajan Palestiinasta on löytynyt astioita ja eläimen luita, jotka kertovat siitä, että vainaja varustettiin matkalle. Ruoan lisäksi vainajille annettiin mukaan myös lamppuja, jotta he näkevät kulkea tuonpuoleiseen maailmaan. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että tavarat ovatkin haudassa vierailevia omaisia varten.[4]On hauska ajatus, että Tutankhamonin haudasta löytyneillä kymmenillä jalkinepareilla olisi ollut sama merkitys kuin meidän aikanamme museoiden sinisillä muovitossuilla.

Usein tutkijoita ovat kiinnostaneet vain uskonnolliset tai hallitsijoihin liittyvät arkeologiset löydöt. Vasta viime vuosikymmeninä on ruvettu kiinnittämään enemmän huomiota myös arkielämän tutkimukseen. 1950–1970-luvuilla Palestiinan arkeologisissa tutkimuksissa oli vallalla ”raamatullisen arkeologian” suuntaus, jonka avulla pyrittiin vastaamaan raamatuntutkimuksen asettamiin kysymyksiin. Uusi arkeologia on 1960-luvulla kehittynyt suuntaus, joka yhdistää arkeologian ja kulttuurien tutkimuksen, antropologian sekä luonnontieteen menetelmiä.[5]

Pronssikaudella tapahtui vaurastumista ja kehittymistä; keramiikka muuttui koristelluksi, aseiden ja työkalujen rinnalle tuli koruja ja jopa huonekaluja. Ihmisillä näyttää siis olleen aiemminkin tarve tavaran keräilyyn. Hautoihin kätketyt arvoesineet ovat houkutelleet paitsi arkeologeja varmasti myös muinaisia haudanryöstäjiä. Jerusalemista on esimerkiksi löydetty hauta, jossa on teksti ”täällä ei ole hopeaa ja kultaa… kirottu olkoon se, joka avaa tämän.”[6]Vain harvat pronssi- ja rautakauden haudat ovat jääneet ryöstämättä, mikä lisää Tutankhamonin hautalöydön arvoa.

Haudoista löydetyt esineet voidaan luokitella persoonaa ilmentäviin, statusta korostaviin tai tarve-esineisiin.[7]Persoonallisuutta korostavat korut ja kammat, statusta korostavat ylellisyystuotteet ja tuontitavarat: kirveet, tikari ja sylinterisinetit. Tarvekalut turvaavat elämän tuonpuoleisessa.  Kaikesta päätellen muinaisen Lähi-idän asukkailla oli vahva usko tuonpuoleiseen elämään. Muuten olisi ollut järjetöntä haudata kammioihin esineitä, jotka olisivat olleet hyödyllisiä myös eläville. Vaikka haudoista löytyneet esineet antavat meille tärkeää tietoa historiasta, kaikkea ne eivät kerro. Tärkeää on tietää myös, mitä ei tiedetä. 

LÄHTEET

Bloch-Smith, Elisabeth
2003              Bronze and Iron Age Burials and Funerary Customs in the Southern Levant. In the book Near East Archaeology – A Reader. Richard, Suzanne (edit.) Indiana: Eisenbrauns.

Kokkonen, Tuulia
2010              Lannan luoja vai Lannan Luoja? Skarabit keskipronssikauden II
periodin hautakontekstissa Palestiinassa. Teoksessa Israelin uskonto ennen juutalaisuutta – Näkökulmia pronssi- ja rautakauden Palestiinan uskontoihin. Valkama, Kirsi (toim.). Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 100. Helsinki: Suomen Eksegeettisen Seura.

Pesonen, Anni & Valkama, Kirsi
2010              Arkielämä Raamatun aikaan – Juudan kylistä roomalaisiin kaupunkeihin. Helsinki: Kirjapaja.

Veldmeijer, André J.
2011              Tutankhamun’s Footwear: Studies of Ancient Egyptian Footwear. Sidestone Press. https://ebookcentral-proquest-com.libproxy.helsinki.fi/lib/helsinki-                   ebooks/detail.action?docID=1142840

[1]Mm. Veldmaijer 2011.

[2]Veldmaijer 2011.

[3]Kokkonen 2010, 233–234.

[4]Bloch-Smith2003, 105.

[5]Pesonen &Valkama 2010, 23.

[6]Pesonen & Valkama 2010, 119.

[7]Kokkonen 2010,223.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *