Ei haittaa, jos kynnenaluset likaantuvat

Ympyrä on sulkeutunut ja olen 1990-luvun opiskeluvuosien jälkeen palannut yliopistolle opettajan roolissa. Oma matkani Suuressa museossa alkoi taidehistoriasta ja siirtyi konservoinnin kautta museologiaan. Takana on useita vuosia erilaisia museotehtäviä ja matkakilometrejä – ihan arjen taidetyötä. On ollut rikkaus saada tutustua kulttuuriperintöömme monen ammattialan perspektiivistä, oli sitten kyseessä kansainvälinen näyttelytoiminta ja kuratointi, luupin ja 000-siveltimen avulla tehty restaurointimaalaus, paikallispoliitikkojen kulttuuritietämys tai suuren taidekokoelman säilytys ja tulevaisuus. Lopulta omaksi tieteenalaksi vakiintui museologia. Koen sen monialaiseksi siltatieteeksi, joka nivoo loistavalla tavalla teorian ja käytännön. Ei ole tieteelle haitaksi, jos kynnenaluset joskus likaantuvat. Parhaimmillaan teoriatausta toimii museotyössä arjen motivaattorina, mutta teorian on myös tukeuduttava koettuun käytäntöön. Tällöin syntyy dialogia, jolloin teoriaverkoston tuottamilla tuloksilla on mahdollisuus rantautua osaksi oikeaa museotyötä. Tämä on asia, jonka toivon välittyvän kaikille museologian opiskelijoille. Nyt jo näkee, että heissä on paljon voimaa ajatella ja tuottaa alalle järeitä mielipiteitä. Museologia on aine, joka kiinnostaa opiskelijoita yli pääainerajojen. Jokainen opiskelija rikastuttaa keskustelua oman alansa näkökulmilla, mutta vie myös museologian tietämystä omille kollegoilleen. Ehkä voimme jossakin vaiheessa tulevaisuudessa sanoa, että museologia kuuluu kaikille!

Nina Robbins / 30.9.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *