Museotyö kantaa

Nina Robbinsin uusi blogikirjoitus

Museologian peruskurssi päättyi ja alan tietämys jalkautui noin kolmenkymmenenviiden opiskelijan voimin maailmalle. Kiitokset opiskelijoille hyvistä ja älykkäistä huomioista liittyen alan historiaan ja tulevaisuuteen. Alun historiaosuuksien jälkeen kuulimme jo pitkään museoissa vaikuttaneiden ammattilaisten näkemyksiä omasta työstään. Syksyn kuluessa saimme kuulla paljon, ja oli antoisaa itsekin siirtyä opettajan roolista oppijaksi. Suurkiitos vieraileville luennoitsijoille, jotka vapaaehtoisina halusivat jakaa museotietämystään nuorille opiskelijoille.

Järvenpään taidemuseon esittelyssä kuulimme, että pienessä museossa on käytännöllistä olla moniosaaja, olipa kyseessä sisältötuotanto tai talotekniikka. Usein roolia täytyy vaihtaa lennossa tai jopa kesken lauseen. Luennolla pohdimme, mitkä tekijät toimivat museon pienuuden mittareina. Onko vähäinen henkilökunta ja henkilötyövuosien määrä osoitus pienuudesta? Kumpaa painotetaan pienuuden mittarina enemmän, kokoelman määrää vai laatua? Mitkä ovat tässä ajassa ja paikassa ylipäätään museoiden painoarvon mittareita? Keskusteluun nostettiin esimerkiksi tilanteita, joissa pienten museoiden tulee tuottaa aivan yhtä korkealaatuista ja syväluotaavaa sisältöä, kuin suurempien yksiköiden. Museon asiakkaillehan museon pienuus ei saa näkyä.

Eero Järnefelt, Yksityiskohta teoksesta ”Idän myrsky”, 1890-l., öljy kankaalle, Hämeenlinnan taidemuseo, Kuva: Nina Robbins

Museoliiton luennon aikana saimme kuulla järjestön edunvalvontaroolista ja sen tekemästä kansainvälisestä yhteistyöstä. Suomessa on yli tuhat museota, joka on väkilukuun suhteutettuna paljon. Näissä museoissa työskentelee noin 1900 museoammattilaista, jotka päivittäin tekevät päätöksiä liittyen arvoihin, valintoihin ja painopisteisiin. Järjestönäkökulmasta katsottuna, museoiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on yksi painopiste, johon on panostettava. Kuulimme, kuinka onnistunut museokorttihanke on hyvä esimerkki vaikuttavuuden jalkautumisesta museokävijöiden arkeen.

Vierailu Suomen arkkitehtuurimuseossa tutustutti meidät yhden erikoismuseon arkeen. Kuulimme, kuinka museotyö sujuu historiallisessa rakennuksessa, jonka tilaratkaisut on optimoitu toiselle vuosisadalle. Käynti avasi museon laajaa arkistoaineistoa ja opiskelijat kutsuttiin tutkimaan kirjaston ja arkiston tietosisältöjä lähemmin. Kuulimme myös, kuinka museoiden välinen näyttely-yhteistyö voi saada aikaan suurhankkeita, jotka rikastuttavat näyttelysisältöjä.

Käynti Suomen valokuvataiteen museossa antoi tietoa museon erittäin aktiivisesta ja ympäri Helsinkiä jalkautuneesta peda-toiminnasta. Keskustelimme siitä, kuinka tulevaisuudessa ei ole riittävää mitata museoiden vaikuttavuutta ainoastaan museon ovista kulkevien kävijöiden määrällä tai mielipiteillä. Tarvitsemme tulevaisuudessa osallistavan museotyön arviointiin erilaisia mittareita. Museo on ottanut selvää, mikä kaupunkilaisille on merkityksellistä ja mennyt mukaan osatoimijana kaupunkilaisten omiin hankkeisiin. Näissä projekteissa museotyön rooli asiantuntijana on vaihtunut yhteistyökumppanuuteen.

Luentosarjan taidehistorian tutkijavierailu kartutti tietämystämme kansainvälisestä näyttelytoiminnasta ja näyttelyiden suurhankkeista. Luennon fokuksena oli suurien eurooppalaisten museoiden vanhan taiteen tutkimushankkeet ja esimerkkinä jo vuonna 1968 aloitettu suuri Rembrandt tutkimus (RRP). Keskusteltiin siitä, kuinka tutkimus omalta osaltaan nostaa museotyön arvostusta ja yksittäisten museoiden statusta. Samalla sivuttiin myös museoiden välistä kilpailua, jossa näyttelyhankkeita aletaan valmistella vuosia ennen H-hetkeä.

Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) vierailun yhteydessä kuulimme (museon) johtamisesta. Miten museotyö hoituu, kun emo-organisaationa on Helsingin yliopisto ja arkeen kuuluvat lukuisat lakisääteiset tehtävät. Kuulimme kuinka johtamistyön varsinainen arki alkaa, kun SWOT-analyysi on tehty sekä missio, visio ja strategia luonnosteltu. Se alkaa, kun on aika motivoida henkilöstö kohti yhteisiä päämääriä.

ICOMin luento antoi tietoa verkostoitumisesta ja siitä, kuinka ICOMin erilaiset kansainväliset komiteat tarjoavat loistavia mahdollisuuksia yhteistyöhön. Puhuimme myös laajasti museoetiikasta ja kävimme läpi ICOMin museotyön eettiset ohjeet. Todettiin, että ohjeet antavat osviittaa museotyöhön, mutta niiden on myös oltava joustavia, jotta ne todella toimisivat arjen työkaluna museoammattilaisille.

Viimeisenä teeman kuulimme Kansallisgallerian syntyvaiheista ja erityisesti Suomen Taideyhdistyksen merkkihenkilöistä. Tämä loi luentosarjalle jatkumoa. Jo 1800-luvulla suomalaisten museoajattelijoiden tavoitteena oli luoda pohja kansallisille kokoelmille, joilla olisi kauaskantoista vaikuttavuutta. Me, vuonna 2017 saamme olla tämän vaikuttavuuden osana, ja meidän tehtävänä on viedä vaikuttavuuden viestiä eteenpäin.

Museon idea ja historia -luennoilla kävi selkeästi ilmi, että kaikilla museoammattilaisilla on yhteinen päämäärä, jota ehkä missioksikin voisi kutsua. Tämä missio ei ole aikasidonnainen, vaan museotyö on kantanut vuosikymmenestä toiseen. Me saamme vuorostamme nyt olla kulttuuriperintömme suojelijoita ja suunnannäyttäjiä. Tämä on tehtävä, joka antaa työlle merkitystä. Tehtävä synnyttää kauaskantoista vastuuta, jonka muut yhteiskunnan organisaatiot ovat uskoneet meidän haltuumme. Tämän luottamuksen ylläpito vaatii arvokeskustelua. Arvokeskustelun tuloksena meidän on mahdollista tehdä oikeasuuntaisia päätöksiä liittyen kulttuuriperintöömme. Siksi keskustelua kannattaa virittää, käydä ja aktiivisesti harjoitella. Kiitos luennoitsijoille, että otitte aikaa omasta arjestanne ja välititte tämän tiedon nuorille.

 

Tietoa kirjoittajasta

Suzie Thomas

University Lecturer in Museology. Interested in community engagement, alternative and outsider approaches to the past, museum security, and dark heritage.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *