7 Case Vehkalahti – Kolmannen ja neljännen ryhmän esittelyt / Introduction of the fourth and fifths groups

Näyttelysisältö ja virtuaalinäyttely  Exhibition content and virtual exhibition

Jenny Sainio

 

Metsästys ja kalastus. Photo: Jenny Sainio

Mikä on ryhmänne aihe, ja keitä olette?

Ryhmämme aihe on näyttelysisältö ja virtuaalinäyttely. Ryhmässämme on kuusi jäsentä: Anniina Halonen, Min Kim, Antti Pekkala, Paula Rajala, Eeva-Stiina Savolainen ja Tuija Wasastjerna-Toivanen.

Mitä ryhmänne käytännössä tekee?

Tavoitteenamme on uudistaa kolmen Vehkalahden kotiseutumuseon huoneen näyttelyitä. Olemme ottaneet tehtäväksi virkistää ja uudistaa nykyistä näyttelyä. Vaihdamme ja järjestämme uudelleen näyttelyiden sisältöä, lisäämme puuttuvia konteksteja ja esineiden taustatietoja ja kirjoitamme museolle ehdotuksen uudesta näyttelystä. Olemme jakaneet työn ryhmässä siten, että jokainen ryhmän jäsen tutkii tiettyä aihetta tai työskentelee tietyn tehtävän tai huoneen parissa

Minkälaisia ideoita teillä on uudeksi näyttelyksi?

Ajattelimme, että kolmen huoneen näyttelyiden teemat olisivat seuraavat: “kotihuone”, jossa olisi esillä pöytätarjoilut kahdelle perheelle sekä näyttely entisaikojen elinkeinoista (maatalous, maitotalous, kalastus, metsästys ja hylkeenpyynti), “laivanrakennushuone”, sekä “hää- ja juhlaperinteet –huone”, jossa olisi näytteillä tekstiilejä. Olemme alusta saakka pyrkineet ottamaan huomioon mitä Vehkalahden kotiseutumuseossa on tällä hetkellä esillä. Käytämme apuna kokoelmalistoja: pyrimme löytämään ja valikoimaan merkityksellistä kontekstia kokoelmalistoista. Ryhmämme jäsenet pyrkivät ottamaan selvää esineiden konteksteista ja niiden taustalla olevista tarinoista ja ne pyritään saamaan näkymään näyttelytilassa. Meillä esimerkiksi tulee olemaan vanhoja Vehkalahden runoloitsuja, Kruunuhäät ja esineiden taustalla olevaa historiaa. Meillä tulee olemaan myös 3d-piirroksia ja näyttelysuunnitelmia käytettäväksi Vehkalahden museotilassa.

Keskustelitteko paikallisten kanssa kun viimeksi olimme Vehkalahdessa?

Kyllä, Paula jututti Knaappi-suvuista esitelmän pitänyttä Kalevi Heikkilää. Tämä oli maininnut osallistuneensa kruunuhäihin vuonna 1935 tai 1936. Hän oli jakanut myös muistojaan Vehkalahden suomenhevosista sota-ajalta.

Mikä on ollut haasteellisinta projektissa?

Haasteellisinta on ollut ottaa huomioon monenlaisista taustoista tulevat museokävijät. Kuinka luodaan näyttely, joka sopii kaikille ja kiinnostaa kaikkia museokävijöitä? Entä kuinka saamme Vehkalahden kotiseutumuseon erottumaan niin monen samankaltaisen museon joukosta? Millä tavoin paikallinen historia olisi esitettävä? Meidän on yhdistettävä paikalliset kiinnostuksen kohteet ja aspektit relevantilla tavalla näyttelyiden ja kokoelmien kanssa. Toisen haasteen tuovat Vehkalahden kotiseutumuseon rajalliset tilat ja resurssit ja niiden yhdistäminen niin moninaisiin esineisiin. Myös esineiden valitseminen näyttelyyn on melko haasteellista, sillä vaikka meillä on käytössä lista esineistä, emme pääse näkemään niitä ja niiden kuntoa. Mutta mitkään haasteet eivät ole ylitsepääsemättömiä. Ne vain vaativat paljon aikaa ja tietojen keruuta. Erityisesti kun itse emme ole vehkalahtelaisia ja jouduimme ensin opiskelemaan alueen historiaa.

Missä vaiheessa ryhmänne työ nyt on?

Näyttelyiden teemat ja myös historiaosuus ovat melkolailla selvillä nyt. Seuraava askel olisi käydä läpi kokoelmia, mukaan lukien esineet, jotka eivät ole tällä hetkellä esillä, sekä valita oikeat esineet tai esineryhmät ja sijoittaa ne teemojen alle. Min tekee 3d-piirroksia näyttelytilasta ja yrittää miettiä sisältöjä tilaan. Esineiden valitsemisen jälkeen me myös kirjoitamme näyttelykäsikirjoituksen tai vähintäänkin ideoita siihen.

Entä onko teillä terveisiä blogin lukijoille?

Me kaikki toivomme tuovamme uusia ja virkistäviä näkökulmia museoon, ja että museossa pidettäisiin suunnitelmastamme ja arvostettaisiin sitä ja että se myöhemmin toteutettaisiin.

 

Dresses. Photo: Jenny Sainio

What’s the subject of your group, and who are you?

Our group’s subject is exhibition content and virtual exhibition. We have six members: Anniina Halonen, Min Kim, Antti Pekkala, Paula Rajala, Eeva-Stiina Savolainen and Tuija Wasastjerna-Toivanen.

So, what your group actually does?

Our mission is to reorganize or update displays in three rooms of Vehkalahti local museum. We take care of the hand-on duty to refresh and renew the current display. We change and rearrange the contents, add missing context and background information of the objects and write a proposal for a new display in the museum. We’ve divided our group so that every member research for spesific subjects or work on spesific tasks or spesific room.

What kind of ideas you have for the new display?

We thought that the themes of three rooms will be: “home room” with table settings for two families and also exhibition about old time sources of livelihood (agriculture, milk industry, fishing, hunting, seal hunting), “boat building room” and “wedding and festive traditions room” with textiles. We’ve been trying to review what Vehkalahti local museum actually has it this moment. We use the collection lists: we try to find out and select meaningful context from the collection lists. Our team members are trying to research on contexts and stories behind the each object and to reflect those on the actual exhibition space. We will have for example poetic spells from Vehkalahti, Kruunuhäät (Crown wedding) and histories behind items. We will also have 3d drawings and exhibition layouts in order to apply on the Vehkalahti museums space.

Did you have conversations with local people when we last were at Vehkalahti?

Yes, Paula spoke with Kalevi Heikkilä who gave a presentation on Knaappi families. He mentioned having attended the kruunuhäät in 1935 or 1936. He also shared his memories about the Finn horses of Vehkalahti from the war time.

Farming. Photo: Jenny Sainio

Which has been the most challenging in the project?

The most challenging thing has been to think all museum visitors from varied backrounds. How to create an exhibition that suits and interests them all? And how we make Vehkalahti special from all other similar museums? How we show local history? We have to combine local interests and aspects with relevant exhibitions and collection. Another challenge is to combine various items with the limited resources and spaces of the Vehkalahti local museum. Also choosing items is quite difficult, since although we have an inventory list, we cannot see items and in what condition they are. But challenges are not owerpowering. They just need a lot of time and digging for information. Especially because we are not from Vehkalahti and we had to study first the history of the area.

What is the current state of your groups work?

Exhibition themes and also history are quite clear now. Next step is to go through collections, including objects that are not currently on display, and choose right objects or object groups for right themes. Min is doing the 3d drawings of the actual exhibition space and trying to reflect the researched contents on the spatial layouts. After selecting items we have to write the script or at least ideas for them.

Do you have any greetings for readers of the blog?

We all hope that we could bring new and refreshing perspectives to the museum and that the new display will be liked and approved by the museum and later will be carried out.

Ceramic dishes. Photo: Jenny Sainio

Kokoelmapoliittinen ohjelma – Collection Policy

Jenny Sainio

Mikä on ryhmänne aihe, ja keitä olette?

Ryhmämme aihe on kokoelmapoliitiika. Teemme verkossa julkaistavan kokoelmapoliittisen suunnitelman Haminan kaupungin museoille, joihin Vehkalahden kotiseutumuseo kuuluu. Ryhmämme jäsenet ovat Eva-Maria Biström, Riina Hämäläinen, Päivi Örn ja Virpi Suomi.

Mikä on kokoelmapoliittinen ohjelma?

Kokoelmapoliittinen ohjelma eli lyhyesti kopo on museoalan asiakirja, museoiden arviointimalli. Se on suunnitelma, jonka museot tekevät tietyin väliajoin. Se toimii museoiden kokoelmien hallinnan työkaluna ja ohjenuorana. Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa listataan museon toimintatavat kokoelmiin liittyen. Se sisältää museotyön eettiset säännöt ja museon kokoelmatyön periaatteet, ja siihen kirjataan museon nykytilanne, museon tulevaisuuden suunnitelmia sekä miten visio toteutetaan. Se voi sisältää tietoa liittyen kokoelmien hoitoon, säilyttämiseen, saavutettavuuteen, luettelointiin ja lainaukseen. Kopo määrittelee museon kokoelman luonteen ja toimintatavat. Kopo voi luonnollisesti olla todella kattava, mutta asiakkaille julkaistava versiosta luonnollisesti on karsittu pois sellaisia kokoelmatyön asianhaaroja, jotka eivät ole yleisölle olennaisia. Kopo on myös viestintäväline, sillä se kertoo museon kommunikoinnista muiden museoiden kanssa, siitä mitä museon kokoelmista löytyy ja miten kokoelmien tietoihin pääsee käsiksi. Yleisölle kopo tarjoaa tärkeää tietoa museotyöstä ja tavan kurkistaa kokoelmatyön “kulissien” taakse.

Mitä ryhmänne käytännössä tekee? Mikä on ryhmän tavoite?

Kirjoitamme julkaistavaksi tarkoitetun kopon Haminan kaupungin museoille. Tarkoitus on tehdä koposta helposti lähestyttävä mutta informatiivinen kattaen muun muassa kokoelmien säilyttämiseen ja saavutettavuuteen liittyviä asioita, joita yleisön on hyvä tietää. Haminan kaupungin museot tekevät yhteistyötä muiden Kymenlaakson kulttuuri- ja aluehistoriallisten museoiden kanssa ja heillä on yhteinen kokoelmapoliittinen ohjelma, johon sisältyy sekä yhteisiä että omia osia. Siihen voisi tulevaisuudessa sisällyttää vaikkapa vihreän kädenjäljen näkökulman sekä saatavuuteen liittyviä tietoja, jotka voisi selittää selkeästi yleisölle. Ryhmämme tavoitteena on tuoda uusia näkemyksiä ja tietoja jo olemassaolevien lisäksi. Ryhmämme tavoitteena on myös tukea paikallismuseon identiteettiä ja antaa tietoa sen kokoelmista ja esineistä. Lisäksi haluamme kertoa paikallisten ihmisten elämän historiasta entisajoista lähtien. Tahdomme tulevien sukupolvien tietävän, miten heidän esi-isänsä elivät, esimerkiksi millaisia työkaluja ja mihin tarkoituksiin ennen vanhaan käytettiin. Uudessa visiossamme haluamme katsoa Vehkalahden museota sekä sen omasta historiallisesta näkökulmasta että modernin yhteisön näkökulmasta. Projekti on käynnissä, mutta tällä hetkellä vielä hieman hajallaan. Jokainen ryhmän jäsen koittaa miettiä omaa vastuuosiotaan, ja tulosten avulla koostamme lopulta yhteisen näkemyksen.

Mikä on ryhmänne työn merkitys Vehkalahti-projektissa?

Työn yksi suuri merkitys on tuoda Vehkalahden kotiseutumuseota ja koko Haminan kaupunkia enemmän esille, muillekin kuin paikkakuntalaisille. Käsittelemme ja sivuamme aika paljon asioita, joita muissakin ryhmissä tuodaan esille. Kyseessä voisi ajatella olevan eräänlainen koonti, joka tarjotaan yleisölle. Tärkeintä kuitenkin on määritellä kokoelmapolitiikka asiakaslähtöisesti, jotta asiakkaiden kohtaaminen toteutuisi myös kokoelmien osalta. Ryhmämme dokumentoi projektissa ilmenneet ajatukset ja tekee niistä museolle uuden vision. Projektia on aloitettu ja kaikenlaisia ideoita on, mutta miten noudattaa nykyistä kokoelmapoliittista ohjelmaa, on vielä epäselvää. Julkisessa kokoelmapoliittisessa ohjelmassa kerrotaan yleisölle myös Vehkalahden kotiseutumuseon kokoelmien kartuttamisesta, hoidosta ja poistoista. Voimme tähän antaa jotain ideoita. Kokoelmista löytyy myös hyvin paljon esineitä, joilla on tällä hetkellä erittäin suuri tunnearvo Vehkalahden yhteisölle. Siksi on tärkeää säilyttää yhteisölle tärkeä historia tuleville sukupolville niin kauan kuin tietoa ja kertomuksia vehkalahtelaisten elämästä vuosisatojen takaa on lisättäväksi kokoelmiin. Nämä kertomukset ja taustatieto lisäävät esineiden museoarvoa.

Minkälaisia haasteita olette kohdanneet?

Haasteemme ovat liittyneet aluksi töiden jakamiseen ja muihin päätöksiin. Kokonaisuus on vielä hieman hakusessa. Alussa oli vähän hankala määritellä työ, sillä kävi ilmi, että Haminan kaupungin museoilla olikin jo yhteinen kokoelmapolitiikka. Oli myös hieman epäselvää, olisiko ollut hyödyllistä tehdä vain Vehkalahden kotiseutumuseolle oma kopo, kun kyseessä on kuitenkin suljettu kokoelma. On myös hieman hankalaa työstää kopoa museolle, jonka kokoelmia ei itse tunne läheisesti eikä pääse koluamaan, ja jonka kokoelmahistoriaa ei tunne omakohtaisesti. Lähiaikojen koronapandemia on tietysti luonut myös omat haasteensa, koska se on tuonut mukanaan muutoksia myös projektiin, mutta lisäksi eriävät aikataulut ovat hankalia. Kaikki tekevät työtä oman aikataulunsa mukaisesti, jolloin kokonaisuus voi olla vähän vinksallaan työn ollessa vielä vaiheessa. Tärkeintä on kuitenkin, että työ tulee tehdyksi. Uskomme pääsevämme kuitenkin hyvään lopputulokseen, sillä jokaisella meistä on paljon hyviä ideoita.

Miten työ on edennyt?

Vaiheittain. Alku hieman hidasta juuri näiden vaikeuksien vuoksi. Vielä on ollut hieman epämääräistä ja työn konkreettinen lopputulos ei ole vielä selvä. Jokainen on nyt aluksi työstänyt omaa osuuttaan itsenäisesti. On ollut mielenkiintoista löytää uutta tietoa vehkalahtelaisten historiasta hansakauppiaina, hylkeenpyytäjinä, kalastajina ja omat peltonsa omistavina talonpoikina. Kulttuurihistoriallisena yhteisönä Vehkalahti on merkittävä. Mitä enemmän uutta tietoa löytyy, sitä mielenkiintoisemmaksi työ osoittautuu.

Onko teillä terveisiä blogin lukijoille?

Projekti on ollut hyvin mielenkiintoinen. Vehkalahden kotiseutumuseon puitteissa löytää paljon mielenkiintoista, ihmisiä ja harrastuksia. Kannustamme niin nuoria kuin vanhoja, olivatpa he vasta Haminaan muuttaneita tai siellä jo pitkään eläneitä, pitämään pystyssä oman alueen museota ja sen toimintaa rikastuttamassa alueen henkistä ja kulttuurista elämää. Mielestämme ihmisiä tulisi kannustaa käymään enemmän museoissa, ja mainonnan ja muun tiedottamisen lisäämisellä on tässä erityisen tärkeä rooli. Myös uusia tapoja museovierailuihin tulisi miettiä. Esimerkiksi verkossa tapahtuvat virtuaalikierrokset ovat yksi hyvä vaihtoehto. Tämä palvelisi myös sellaisia käyttäjäryhmiä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse itse museoon. Suosittelemme myös tutustumaan verkossa julkisiin museoiden kokoelmapoliittisiin ohjelmiin. Ne avaavat museotyötä aivan uudella tavalla museokävijöille. Tahtoisimme myös kiittää Kalevi Heikkilää helmikuisesta mielenkiintoisesta esitelmästä, jossa hän kertoi alueen knaappi-suvuista. Lämpimästi suosittelemme hänen kirjaansa Vehkalahti-Hamina myrskyn silmässä. Se on koskettava kertomus sota-ajasta, siitä miten pula-ajalla jouduttiin syömään vehkaleipää ja miten sodan aikana elettiin “myrskyn silmässä”. Heikkilä on ansiokkaasti säilyttänyt nämä arvokkaat muistot tuleville sukupolville.

Dishes. Photo: Jenny Sainio

 

What is the subject of your group, and who are you?

Our groups subject is collection policy. We make a collection policy for the Hamina city museums, to which Vehkalahti local museum belongs. The collection policy will be published online. Members of our group are Eva-Maria Biström, Riina Hämäläinen, Päivi Örn ja Virpi Suomi.

What is a collection policy?

A collection policy is a document of a museum sector, an assessment model of museums. It is a plan which museums make at certain intervals. It serves as a tool and precept for managing museum collections. There are museum’s policies on collections, ethical rules of museum work and principles of collection work in a collection policy. It contains the current state of the museum, future plans for the museum and information how the vision will be implemented. It can contain information about care of collections, maintaining of collections, accessibility, listing of collections and borrowing of items. A collection policy defines the character and strategy of the museum. Naturally a collection policy can be very comprehensive, but naturally matters of collection work which are irrelevant to the audience have been removed from the public version. A collection policy is also communication tool, because it tells about the communication of the museum with other museums, and what there is in the collections of the museum and how you can find the information. For the audience a collection policy serves important information about museum work and the way to peek behind “the scenes”.

What your group actually does? What is the goal of the group?

We write the public collection policy for the Hamina city museums. The purpose is to make the collection policy approachable but informative, which will contain things that are related to maintaining of collections and accessibility, which are important for audience to know. Hamina city museums do cooperation with other cultural and regional historial museums of Kymenlaakso, and they have the shared collection policy, that contains both shared and own things. The perspective of the green handprint and informations about availability, which could been explained clearly, could be included in it in the future. The goal of our group is to bring up new views and informations in addition to the existing ones. The goal of our group is also to support the identity of the local museum and give information about the collections and items of it. In addition we want to tell about the history of the local people since old times. We want that future generations will know how their ancestors lived, for example what kind of tools they used and to which purposes. In our new vision we want to look at the Vehkalahti local museum from both it’s own historical perspective and modern audience’s perspective. The project is in progress, but in this moment it’s still a little bit obscure. Every group member tries to think their own responsibility section, and with the help of findings we will put together a common view.

What is the importance of your group’s work in the Vehkalahti project?

The one big importance is to bring the Vehkalahti local museum and the whole Hamina more up, also for non-locals. We handle quite a lot of things which are handled also in other groups. It could be thought of as a kind composition, which will be offered to the audience. The most important is still to define it in a audience-oriented way to make the audience engagement true for collections as well. Our group will document thoughts expressed in the project and will make from them the new vision for the museum. The project has started and we have all sorts of ideas, but how to follow the current collection policy, it is still obscure. The public collection policy explains also about the enrichment, care and deletion of the collections of the Vehkalahti local museum. We can give ideas fot that. There are a lot of items in the collections, which have big sentimental value at the moment for the community of Vehkalahti. That’s why it’s important to keep the important history of the community for future generations as long as there are information and stories about local life centuries ago to add to the collections. These stories and backround information adds the museum value of the items.

What kind of challenges you have faced?

In the beginning our challenges have been involved with sharing of works and other decisions. The whole is still a little bit obscure. In the beginning it was difficult to define the work, because it turned out that Hamina city museums already have the shared collection policy. Also it was unclear whether it would have been useful to make just the own collection policy for the Vehkalahti local museum; however, it is a closed collection. It is also quite difficult to make the collection policy for the museum, which collections we don’t know closely and we cannot explore them, and we don’t know firsthand their collection history. The corona pandemia also has created own challenges, because it has brought changes to the project, but also different schedules are cumbersome. Everbody works on their own schedule, so the whole can be a little sketchy when the work is still underway. The most important is still that the work will be done. We believe that we will get the good result, because everone of us have a lot of good ideas.

How the work has progressed?

Step by step. The beginning was quite slow because of these troubles. There has still been some obscure and the concrete result don’t be still clear. Everyone is now at first worked with their own share independently. It has been interesting to find out new information about the local history of Hanseatic merchants, seal hunters, fishers and peasants who own their fields. Vehkalahti is the important cultural historical community. The more information we find the more interesting the work is.

Do you have greetings for the readers of the blog?

The project has been very interesting. Within the Vehkalahti local museum you can find a lot of interesting, people and hobbies. We encourage both young and old, are they just moved to Hamina or have lived there for a long time, to keep up the own regional museum and it’s activities to enrich the mental and cultural life of the area. We think that people should be encouraged to visit more in the museums, and the increasing advertising and other information plays an important role here. Also is important to think about new ways to visit in museums. For example virtual exhibitions online are one good option. This also would serve users groups which cannot go to the museum itself, for one reason or another. We recommend also to orient public collection policies online. They open the museum work in the new way. We also want to thank Kalevi Heikkilä, for his intresting lecture about knaappi families. We recommend his book, Vehkalahti-Hamina myrskyn silmässä. It’s touching story about the war time, how they had to eat vehka bread then and how they lived at “the eye of the storm”. Heikkilä has creditable preserved these memories for future generations.

Ship in a bottle. Photo: Jenny Sainio

6 Case Vehkalahti – Toisen ryhmän esittely / Introduction of the second group

Jenny Sainio

Morsiuskruunu, Bridal crown. Photo: Miira Lankinen

Mikä ryhmä te olette ja keitä te olette?

– Ryhmämme aiheena on vihreä kädenjälki ja olemme Oona Ilmolahti, Matilda Saarinen ja Raija Heikinheimo.

Mitä vihreä kädenjälki tarkoittaa?

– Se on hiilijalanjäljen positiivinen vastine, jonka avulla lähestytään vakavaa ongelmaa positiivisen kautta.

Mitä ryhmänne käytännössä tekee?

– Annamme museolle ehdotuksia ympäristöystävällisempään toimintaan. Haminassa tilannehan on nyt melko hyvä, se muun muassa on hiilineutraali kaupunki. Me pohdimme museon sisällön ja esineiden kautta ideoita, esimerkiksi työpajamuodossa toteutettaviksi. Näissä yhdistyisi kestävä elämäntapa ja traditiot. Otamme huomioon lokaalin näkökulman ja pyrimme kehittämään käytännönläheisiä vinkkejä. Esimerkiksi ympäristökasvatus voisi tulla osaksi museon toimintaa. Esineiden tarinoita voisi myös hyödyntää. Olemme käyttäneet myös tutkimuskirjallisuutta apuna, ja tulemme tekemään mahdollisesti jostain esineestä merkitysanalyysin tästä näkökulmasta.

Mikä ryhmän tavoite on?

– Tavoitteemme ovat konkreettisia. Aiomme tehdä konkreettisen kirjallisen ehdotuksen museolle, missä esittelemme esimerkiksi työpajaehdotuksia. Pukeutuminen ja tekstiilit, ruoka sekä kierrätys ovat kolme keskeistä aihettamme. Työpajassa voisi vaikkapa tehdä perinteisen mallisen morsiuskruunun vanhoista joulukoristeista tai muusta kierrätysmateriaalista. Perinteen ja kierrätyksen voisi näin yhdistää. Tärkeää olisi myös ottaa ympäristön hyväksi toimiminen osaksi jokapäiväistä elämää. Eli ei keksitä sellaisia tavoitteita kuin “viiden vuoden päästä olemme vähentäneet hiilijalanjälkeämme näin ja näin paljon”, vaan otetaan se muutos tavalliseen jokapäiväiseen elämään mukaan, tehdään elämäntapamuutos. Vehkalahden tapauksessa inspiraatiota voisi saada paljon museon esittelemästä entisaikojen traditionaalisesta elämänmenosta. Esimerkiksi sijainti meren rannalla ja sen kautta kalastusperinne voitaisiin tuoda nykypäivään ja hyödyntää. Yksi ajatus olis myös museolammas, josta saisi villaa ynnä muuta. Se myös omalla tavallaan pitäisi yllä perinnemaisemaa. Haluamme nostaa esille sille alueelle tyypilliset, perinteiset elämäntavat. Hyödynnetään Vehkalahden kansanperinnettä. Mitään ihmeitä ei tarvitse tehdä.

Missä vaiheessa projekti on tällä hetkellä?

– Hyvässä vauhdissa. Materiaalia on ihan liikaakin ja ideoita on paljon. Sanotaan nyt, että etenemme aikataulun mukaisesti.

Minkälaisia haasteita on ilmennyt?

–  Suurimpana haasteena tehtävän laajuus ja ideoiden paljous. Ideoita täytyy karsia, niitä tulee aivan liikaa!

Tuliko paikallisten kanssa keskusteltua ryhmänne aiheesta kun viimeksi olimme Vehkalahdessa?

– Kyllä. Tapasimme siellä Pistos-kirjan tekijät, jotka ovat paikallisia. Pistos-kirjassa tarjotaan vinkkejä siitä, miten esimerkiksi kansallispukujen osia voi yhdistää nykymuotiin. Tarkoitus on myös keskustella vielä museonjohtajan kanssa esimerkiksi kierrätysasioista, jotka eivät nyt museolla toimi vielä niin hyvin kuin voisivat. Museolla on ollut hyvä asenne vihreän kädenjäljen ideaa kohtaan.

Mitä ajatuksia teillä on yleisesti ottaen ympäristöasioiden merkityksestä museoissa?

– On tärkeää, että kaikissa museoissa ne otetaan huomioon. Se onkin alkanut näkyä nykyään.

Onko teillä terveisiä blogin lukijoille?

– Jokainen voi itse miettiä, miten toteuttaa vihreää kädenjälkeä. Ja tärkeää on ottaa nämä asiat positiivisen kautta!

Laivan pienoismalli, Scale model of a ship. Photo: Jenny Sainio

What is your group, and who are you?

– The subject of our group is green handprint, and we are Oona Ilmolahti, Matilda Saarinen, and Raija Heikinheimo.

What this green handprint means?

– It’s a positive analogue to carbon footprint. With it is possible to approach a serious problem through the positive.

What your group actually does?

– We give proposals to the museum how to be more environment friendly. In Hamina the situation is quite good already, among other things it’s a carbon neutral city. We think points through the content and objects of the museum. For example we will plan workshops, in which would combine sustainable lifestyle and traditions. We take into consideration local perspective and we aim to plan practical tips. For example environmental education could be a part of activities of the museum. The stories of the objects could be utilized. We have used also research literature, and possibly we will do significance analysis about one object from this point of view.

What is the goal of the group?

– Our goals are tangible. We will do the tangible written proposal to the museum, in which we introduce for example ideas to workshops. The dressing and textiles, food and recycling are our three central subjects. In the workshop visitors would make for instance a traditional bridal crown from old Christmas decorations or another materials. In that way it would be possible to unite tradition and recycling. It would be also important to take working for environment to the part of everyday life. In other words one doesn’t invent such targets like “after five years we’ll reduce our carbon footprint so and so much”, but take the change into everyday life, make a lifestyle change. In the case of Vehkalahti the inspiration could bring up from traditional lifestyle of old-time, which the museums exhibition introduces. For example location by the sea and fishing tradition could be brought up for present day and utilize. One idea was also a museum sheep, which would give wool. It would also maintain a traditional landscape. We want to bring up traditional ways to live which are typical for the area, and utilize traditional practices of the Vehkalahti. There is no need to do miracles.

What is the current state of the your work?

– It’s well underway. We have almost too much materials and ideas. Let’s say that we are on schedule.

What kind of challenges have occurred?

– The greatest challenge is the scope of the project and the muchness of ideas. We have to reduce some ideas, there will be far too many of them!

Did you have conversations with local people when we last were at the Vehkalahti?

– Yes. We met authors of Pistos book, they were local. The Pistos book offers tips how to unite traditional dressing and the modern fashion. We’ll discuss with the museum director about for example recycling issues. They don’t yet work so well as they would at the museum. The museum people have had a good stance for the idea of green handprint.

What kind of thoughts do you have about the importance of the environmental issues in museums?

– It’s important that in every museum it will be taken into account. It has begun to be visible nowadays.

Do you have any greetings for readers of the blog?

– Everybody can think how implement the green handprint. And it’s important to take these issues through the positive!

Kansallispuku, Traditional dress. Photo: Jenny Sainio