9 Case Vehkalahti – Loppusanat │ Final Words

Jenny Sainio & Miira Lankinen

Kiitos kaikille blogia seuranneille!

Tupakeittiön kalusteita │ Furniture of farmhouse kitchen Photo: Miira Lankinen

Tämä on viimeinen blogipostauksemme, joten haluamme kiittää kaikkia lukijoitamme! Viimeisen postauksemme kunniaksi haluamme antaa kaikille mahdollisuuden lähettää terveisiä lukijoille.

Ensimmäisenä olisi Jennyn terveiset teille:

”On ollut hienoa olla mukana Vehkalahti-projektissa. Kun vierailimme muiden kurssilaisten kanssa ensimmäisen kerran Vehkalahden kotiseutumuseolla tammikuussa, olin vaikuttunut siitä, miten paljon kiinnostavaa esineistöä niin pieneen museoon on saatu kerättyä ja kuinka kaunis, vanhojen aikojen perintöä huokuva tunnelma museossa oli. Vehkalahden kotiseutumuseo ja muut sen kaltaiset pienet kotiseutumuseot ovat erittäin arvokkaita kulttuuriperinnön säilyttäjiä. Kuitenkin, Vehkalahden museossa on tarvetta uudistuksille, jotta vanha ja arvokas kulttuuriperintö saadaan paremmin esille, ja jotta esineet saavat tilaisuuden kertoa kiinnostavat tarinansa sen sijaan, että ne vain mykkinä tuijottaisivat vierailijaa. Siksipä juuri on ollut hienoa päästä blogin välityksellä kertomaan muiden ryhmien upeista suunnitelmista museon uudistamiseksi. Toivon, että museon uudistus saadaan toteutettua, ja että lopputulos on yhtä onnistunut kuin millaisen kuvan ryhmien suunnitelmista sai.

Toivotan myös blogin lukijoille hyvää kevättä! Pysykää terveinä ja muistakaa museoiden tekemä tärkeä työ: vierailkaa museoissa sitten kun tilanne on taas normaali, ja sitä ennen käyttäkää museoiden tarjoamia vaihtoehtoja vierailuille, esimerkiksi virtuaalikierroksia joita joidenkin museoiden nettisivuilta löytyy, ja muistakaa seurata Haminan kaupungin museoiden Facebook-sivua.”

Seuraavana olisi Miiran terveiset:

”Kiitos kaikille lukijoille, tämä projekti ja blogin kirjoittaminen ovat olleet upea kokemus minulle! Ennen tätä projektia en ollut koskaan kirjoittanut blogia ja olin vain kerran aikaisemmin käynyt Haminassa. Olen oppinut niin paljon uutta tässä projektissa! Vehkalahden kotiseutumuseo on upea kulttuurihistoriallinen kokonaisuus jo rakennuksesta lähtien. Se on kuin pieni aarreaitta! Kotiseutumuseoilla on voimaa, jota suuret museot eivät voi saavuttaa: ne ovat niin lähellä yhteisöä kuin museo voi olla. Toivonkin, että tämä projekti antaa Vehkalahden yhteisölle yhtä paljon kuin minulle! Upeaa olisi, jos Vehkalahden kotiseutumuseosta tulisi yhteisön keskus, joka pitäisi yllä paikallista identiteettiä ja muistaisi sen menneisyyttä. Historia auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme!

Blogimme ei olisi mitään ilman lukijoitaan, joten suuri kiitos kuuluu teille! Myös minä toivotan teille hyvää kevättä ja hyvää terveyttä! Kunhan tilanne normalisoituu, vierailkaa Vehkalahden kotiseutumuseossa – ja muissakin museoissa! Vierailut tulevat aikanaan tarpeeseen! Ja jos tuntuu siltä, ettei millään jaksaisi odottaa, käykää kurkkaamassa Vehkalahden kotiseutumuseon virtuaalinäyttely. Facebookista löytyy myös kulttuurinnälkäisille hyviä ryhmiä, käykää kurkkaamassa esimerkiksi ’Vinkataan kulttuuria kotisohville – Pelastetaan toisemme tylsyydeltä!’ -ryhmä!”

Lisäksi halusimme antaa jokaiselle ryhmälle mahdollisuuden lähettää teille terveiset näin lopuksi. Ensimmäisenä yhteisöjen voimaannuttamisen ryhmä lähettäisi heidän terveisensä tuloksinaan:

”Eli meidän ryhmämme haastatteli useita ihmisiä eri taustoista, jotka kokevat jonkinlaisen yhteyden Vehkalahden museoon. Vaikka tuloksemme olivat suhteellisen odotettuja yleismaailmallisesti, oli niissä ennalta-arvaamattomiakin osa-alueita, tosin nämä olivat erittäin yksityiskohtaisia ja paikoitellen henkilökohtaisia. Kuitenkin vallitseva mielipide on, että museon potentiaalia ei ole onnistuttu ottamaan käyttöön tai mahdollisesti vain pieneltä murto-osalta. Toivomuksena oli tuoda paikallishistoriaa esille ja osaksi elämää pääasiallisesti aineettoman kulttuuriperinnön muodossa, kuten paikallisten pelimannien musiikkina. Lisäksi toiveena oli luoda parempia ja laajempia mahdollisuuksia sukukokouksille, joka vaalisi ihmisten omaa perintöä sekä yhteyttä alueeseen.”

Ja sitten olisi vihreän kädenjäljen ryhmän terveiset teille:

”Tervehdys GreenHandprint -ryhmältä! Työskentely on sujunut poikkeusoloista huolimatta hyvin, sillä ryhmämme työn valmistelu ei varsinaisesti enää edellyttänyt kolmatta vierailua Vehkalahdelle. Toivottavasti pääsemme kuitenkin vierailemaan museon uudistetussa näyttelyssä mahdollisimman pian!”

Vanha puhelin │ Old telephone Photo: Miira Lankinen

Näyttelysisällöstä ja virtuaalinäyttelystä vastanneen ryhmän terveiset teille kuuluvat näin:

”Tämä projekti on ollut todella mielenkiintoinen ja yksi sen parhaista puolista oli se, että saimme työskennellä oikean museon kanssa ja tehdä oikeaa näyttelytyötä. Suurin haasteemme on on ollut välimatkat meidän ja museon välillä, joten jouduimme työskentelemään esinelistojen ja kuvien pohjalta. Tietenkin olisi ollut helpompaa, jos olisimme voineet vierailla museossa useammin. Mutta tämä projekti antoi meille mahdollisuuden päästä tutustumaan, miten museo työskentelee sen esineiden ja näyttelyiden kanssa.

Tämä kurssi antoi meille mahdollisuuden tutustua Vehkalahden kotiseutumuseoon, joka on mielestämme monin tavoin hyvin uniikki ja ainutlaatuinen. Oli mielenkiintoista oppia lisää kotiseutumuseoista kuten myös museotyön eri puolista. Kurssi oli hyvin tasapainoinen ja käsitteli monia mielenkiintoisia teemoja. Oli valitettavaa, että kontaktitunnit piti keskeyttää ennen aikojaan koronavirustilanteen takia, mikä teki myös ryhmätyöskentelystä vaikeampaa. Viruksen aiheuttama tilanne pakotti museot ympäri maailmaa ajattelemaan uusia keinoja viestiäkseen yleisönsä kanssa. Mutta toivotaan, että jos ei tänä kesänä, niin sitä seuraavana kesänä Vehkalahden kotiseutumuseolla voitaisiin järjestää tapahtumia

Olisi ollut mukavaa päästä työskentelemään enemmän museon kanssa ja päästä kunnolla käsiksi asioihin ja esineisiin. Ryhmämme löysi useita keinoja, joilla lähestyä annettua tehtävää uudistaa ja luoda uudelleen määrätyt kolme tilaa museossa. Haimme ideoita kansanperinteestä, paikallisesta historiasta, olemassa olevista esineistä ja kulttuurihistoriasta yleensä. Kaiken kaikkiaan projekti auttoi meitä ymmärtämään tämän tyyppisen projektin eri puolia, erityisesti voimavarojen kannalta ryhmän sisällä ja muiden ryhmien, jotka käsittelivät eri teemoja, kesken. Saa nähdä, missä määrin museo tulee käyttämään annettuja ehdotuksia ja ideoita.

Jälkikäteen katsottuna kaikkein palkitsevin osa on ollut, kuinka sen sanoisi, kaiken todenmukaisuus. Pitkät etäisyydet, kontaktituntien puute, ryhmän jäsenen menettäminen ja päivittäin muuttuva koronatilanne. Mutta käytännön tason museotyön tekeminen, tilanteen mukaan eläminen ja siitä kaiken irti ottaminen, uskon että se opetti meitä paljon. Toivon, että museotyö ei ole ihan näin melskeistä aina. Mutta aina tulee yllätyksiä, kuten missä tahansa elämäntilanteessa tai työssä, ja nyt olemme valmiimpia siihen. Toivomme vain, ettemme tuhlanneet turhaa energiaamme tällä edestakaisella liikkeellä ja ett meidän työpanoksellamme on oikeaa arvoa Vehkalahdelle.”

Kokoelmapoliittisen ohjelman laatineen ryhmän terveiset teille kuuluu näin:

”Ryhmämme toivoo museolle onnea ja menestystä jatkossakin. Olisi hyvä, jos blogi voisi viestintävälineenä yhdistää yhteisöä. Toivottavasti Haminan kaupungin museoille ja Vehkalahden museolle pystyttäisiin jatkossa perustamaan oma blogi. Siihen voisi toivon mukaan lähettää artikkeleita yhteisistä tapahtumista, jotka tahdotaan säilyttää jälkipolville. Siinä voisi julkaista myös blogikirjoituksia, joissa käsitellään myös kokoelmaesineitä, jotta niihin liittyvät tarinat avautuvat museoyleisölle herättäen muistoja ja keskustelua.”

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, olisi yleisön osallistamisen ryhmän terveiset heidän tulostensa muodossa:

”Tapasimme alun perin helmikuussa ja keskustelimme ehdotetusta strategiasta luodaksemme Vehkalahden kesäjuhlat, jotka olisi järjestetty viikonloppuna kesällä 2020. Kaavailimme siitä kesän juhlintaa ja museon vuosijuhlia. Juhlat olisi järjestetty museossa sekä sen pihalla, ja aktiviteettia oli suunniteltu kahden päivän edestä. Keskustelimme kuljetusten järjestämisestä Haminan keskustasta Vehkalahden kotiseutumuseolle, ja ohjelman järjestämisestä niin, että vierailijat olisivat voineet viettää koko päivän paikan päällä. Ongelmana oli lähinnä juoksevan veden ja käymäläfasiliteettien puute paikan päällä, mutta toivoimme, että ruokatarjonta olisi voitu hoitaa ruoka-autolla ja että paikalliset yritykset olisivat olleet valmiita hoitamaan ruokapalvelun tapahtumassa, sekä että olisimme voineet käyttää hyväksi paikalla jo olevia ulkovessoja. Teimme tarvittavan selvityksen mahdollisista yhteistyökumppaneista ja käsityöläisistä alueella.

Ryhmänä määrittelimme yhdessä tehtävämme – etsiä ja tarjota ideoita tapahtumasisällölle, joka toisi ihmisiä Vehkalahden kotiseutumuseoon. Maalikuusta 2020 lähtien maailma on muuttunut, mikä on osoittautunut haasteeksi museo- ja kulttuuriperintöalalle kokonaisuudessaan. Ideoiden keksimiseen keskittyneessä Skype-tapaamisessamme päätimme, että paras tapa edetä olisi se, ettemme luottaisi karanteenin loppumiseen, mutta sen sijaan suunnittelisimme tapahtuman, joka hyödyttäisi museota tulevaisuudessa, pähkinänkuoressa – loisimme ideoita osallistamissisältöön museon nettisivuille. Haluaisimme myös luoda Facebook-sivun, jolla kaikkia tapahtumia voitaisiin mainostaa. Tällä hetkellä Haminan kaupungin museoilla on yhteinen Facebook-sivu, mutta Vehkalahden kotiseutumuseon mainostamiseksi pitäisi olla oma sivu, se helpottaisi yleisön kohdistamista museon lähistöllä avulla asuviin ihmisiin ja vähentäisi Facebookin mainosten kuluja.

Olemme luoneet posterin museolle esiteltäväksi projektistamme. Tutkimme mahdollisuuksia järjestää työpajoja kudonnasta, merisolmujen tekemisesta, oluen panemisesta (aikuisille) ja kansantanssista. Kaikki nämä työpajat tulisi mukauttaa virtuaaliselle alustalle ja tarjota yleisölle online-streeminä tai videoina YouTubessa. Loimme myös tapoja olla vuorovaikutuksessa nykytaiteen yhteisön kanssa ja osanottokutsun museolle, jotta ympäristötaiteilijat voisivat esitellä töitään Vehkalahdessa. Olemme koonneet tämän sisällön tiedostoksi museokuraattorille käytännön toteuttamista varten ja toivomme, että vaikka me emme pääsisi käymään Vehkalahdessa vähään aikaan, meidän työmme ei ole turhaa ja että jotkin ideamme saavuttaisivat yleisön tulevaisuudessa”

Kiitos kaikille ryhmille terveisten lähettämisestä! Näin lopuksi haluaisimme vielä hiukan kertoa projektin etenemisestä tästä eteenpäin:

Tarkoituksena oli, että olisimme tulleet esittelemään projektin tuloksia Vehkalahden kotiseutumuseolle, mutta koska tilanne 2019-nCov-viruksen kanssa on tällä hetkellä niin kriittinen, jouduimme perumaan tapahtuman. Sen sijaan jokainen projektin ryhmä tulee luomaan oman ryhmänsä tuloksista posterin, jotka tulevat esille Vehkalahden kotiseutumuseon näyttelyyn, kunhan museot aukeavat. Toivoisimme, että tulisitte tutustumaan postereihin paikan päälle ja kertomaan palautteenne projektin tuloksista. On myös mahdollista, että posterit jaetaan verkossa, jos tämä poikkeustilanne pitkittyy valtavasti. Vehkalahden kotiseutumuseon näyttelyuudistus olisi tarkoitus toteuttaa projektin tulosten pohjalta lähivuosina.

Suuret kiitokset vielä kerran lukijoillemme! Me blogikirjoittajat kiitämme ja kumarramme!

Raanuja │ Traditional heavy woven rugs. Photo: Miira Lankinen

Thank you for you all readers of the blog!

This is the last of our blog posts, so we want to thank all of readers of the blog! For the sake of the last post we want to give everybody a chance to send their greetings for readers

First, there are Jenny’s greetings for you:

“It has been great to be involved in the Vehkalahti project. When we visited first time at the Vehkalahti local museum with other course members in January, I was impressed how much there was interesting objects in so tiny museum, and how there was so beautiful, old-time atmosphere in the museum. The Vehkalahti local museum and other tiny local museums are very valuable, because they keep cultural heritage. However, there is the need for reform in the Vehkalahti museum, to make valuable cultural heritage more visible, and to make objects tell their interesting stories. And that’s why it has been great to get to tell about the great reform plans of the other groups. I hope that the reform of the museum be realized, and that the result will be as successful as the image of the groups’ plans got.

I also wish you readers a happy spring! Stay healthy and remember the work which is done by museums: visit museums then when the situation will be again normal, and before that use alternatives that museums offer, for example virtual exhibitions, and remember follow the Facebook-site of Hamina city museums.”

Next, there are Miira’s greetings:

“Thank you for all the readers, this project and the writing of the blog has been a great experience for me! Before this project I had never wrote a blog and I had visited Hamina only once before. I have learned so much new in this project! Vehkalahti Local Museum is great cultural historic entity ever since from its building. It is almost like little treasury! Local museums has the power which large museums cannot have: they are as close as possible for a museum to be for their community. I do wish that our project will give Vehkalahti community as much as it has given to me! It would be great if Vehkalahti Local museum would turn out be the centre of the community which would maintain local identity and commemorate its past. History helps us to understand ourselves better!

Our blog wouldn’t be anything without its readers, so you deserve a big thank-you! I do also wish you good spring and good health! When this situation settles, do visit Vehkalahti Local Museum – and other museums too! Your visits will come in need in due time! And if you feel like that you couldn’t wait anymore, go check out the online exhibition of Vehkalahti Local Museum. You can also find great groups for culture hungries from Facebook, go check them out (for example, there is ‘Vinkataan kulttuuria kotisohville – Pelastetaan toisemme tylsyydeltä’, but it is unfortunately only in Finnish)!”

In addition, we wanted to give a chance for all groups to send their greetings for you lastly. At first there will be community empowerment group sending their greetings as their results for you:

”So, our group interviewed several people from different backgrounds, who feel to have something like connection with Vehkalahti Local Museum. Even though our results were relatively expected worldwidely, there were also unexpected parts, although these were extremely particular and in places personal. Nevertheless, the prevalent opinion was that the potential of the museum isn’t managed to deploy or potentially only from little fraction. The desire was to bring forth local history and make it part of life mainly through intangible heritage, like as music of local folk musicians. In addition, there was a wish to create better and greater opportunities for family reunions, which would cherish people’s own legacy and connection to the area.”

And then there would be the greetings of Green handprint group for you:

“Greetings for all from GreenHandprint Group! Our work has gone great despite the exceptional situation, because of the preparation of our group’s work didn’t require third visit to Vehkalahti anymore. However, hopefully we get to visit in the renewed exhibition of the museum as soon as possible!”

Laivanrakennusmateriaaleja │ Ship building materials. Photo: Miira Lankinen

Exhibition content and virtual exhibition group sends you this kind of greetings:

“The project has been really interesting and one of the best thing is that we got a chance to work with a real museum and to do real museum exhibition work. The biggest challenge has been the distance between us and the museum, so we had to work with item lists and pictures. Of course it would have been easier if we could have visit the museum more often. But the project gave us a possibility to get a little sight of how the museum works with it’s items and exhibitions.

The course gave an opportunity to get to know the Vehkalahti museum which I think is in many ways very unique and special. It was interesting to learn more about local museums as well as of different sides of museum work. The course was very well-rounded and covered many interesting themes. It was unfortunate that contact-lessons were cut short due to the corona virus situation and it also made groupwork more challenging. The situation that the virus created, forced museums all around the world to think new ways to communicate with audiences. But let’s hope that if not this summer, then the next there will be some events held in Vehkalahti museum.

It would have been nice to get to work more with the museum and really get our hands-on things and objects. Our group found several methods with which to approach the given task of revising and recreating the three designated spaces in the museum. We drew ideas from folklore, local history, existing artefacts, and cultural history in general. All in all, the project helped to grasp the different aspects of this type of project, especially resourcingwise within our own group as well as the groups handling tasks with other themes. It remains to be seen to which extent the museum will utilize the given suggestions and ideas.

In retrospect one of the most rewarding part has been the, how should I say, reality of it all. Long distances, no contact lessons, losing a team member and corona situation changing day-to-day. But being there in the practical level of museum work, having to live with the situation and making the most of it, I think it has taught a great deal. I hope museum work is not quite as turbulent as this. But there will always be elements of surprise, just as any real-life situation or work, and we are now readier for it. Let’s just hope we didn’t waste all our energy stepping back and forth and our efforts are of real value for Vehkalahti.”

Collection policy group’s greetings for you goes like this:

“Our group wish museum luck and success also in the future. It could be good if a blog could connect a community. Hopefully could be set up an own blog for Hamina city museums and Vehkalahti museum. Articles on joint events, which are to be preserved for future generations, could be sent to it. It could also publish blog posts dealing with collection objects so that related stories are opened to the museum public, evoking memories and discussion.”

And last – but not least – there is audience engagement group’s greetings for you in the shape of their results:

”Originally we met in February and discussed the proposed strategy to create engagement content for the Summer Festival at Vehkalahti that would take place one weekend in the summer of 2020. We envisioned it as a celebration of summer and the anniversary of the museum. The celebration should have taken place in the museum, in the courtyard and activities were planned around a time frame of two days. We talked about having a shuttle service arranged from the centre of the town to take visitors to Vehkalahti, a program arranged for the guests to spend a full day at the site. The main issue was of course the lack of running water and WC facilities at the site, but we were hopeful that food could be arranged by food-truck services and local companies willing to cater to the event, as well as taking advantage of the eco-bathroom facilities already present at the site. We have made the necessary research of possible partners and artisans in the region.

As a group we came up with a definition of our task – to research and provide content ideas to an event that will bring people to the museum at Vehkalahti. Since March 2020 the world has changed which proved to be a challenge to the museum and cultural heritage industry as a whole. In a brainstorming session our group had over Skype we decided that the best way to proceed would be not to keep hoping that the quarantine would end, but to devise a program that would benefit the museum in the future, in a nutshell – creating ideas for engagement content for the museums webpage. We would also like to see a Facebook Page setup so that all the events could be advertised there. At the moment there is a page that exists for the City Museum of Hamina, but to promote the Vehkalahti Museum there should be a page specific to the site, this will ease audience targeting for the people who live around the museum and considerably decrease any marketing budgets on Facebook Ads.

We have developed a poster for the museum to display about our project. We researched possibilities of hosting workshops on weaving, making nautical knots, beer-making (for adults) and folk-dancing. All these workshops would have to be adapted to the virtual platform and presented to the public via online streams or videos on the YouTube Platform. We also devised ways to interact with the contemporary arts community and provided a Call for participation for the museum to make sure that some landscape artist could display their work in Vehkalahti. We have packaged this content into a file for the museum Curator to take into action and we hope that even if we don’t get to go to Vehkalahti anytime soon, our efforts will not be in vain and some of our ideas will reach the public in the future.”

Thank you for all groups for sending their regards! At last, we want to tell you a little bit about how this project will go on from this on:

Our purpose was to come and present results of the project at Vehkalahti Local Museum, but because the situation with the 2019-nCov virus is so acute right now, we had to cancel the event. Instead of, all groups will create a poster from results of their group, and these will be come out in the exhibition of Vehkalahti Local Museum once museums are re-opened. We would wish that you could come to explore posters and tell your feedback about results of the project on site (once this is possible). It is also a possibility that poster will be shared online if this exceptional situation prolongs vastly. The renewal of Vehkalahti Local Museum’s exhibition would be intended to be executed on the grounds of results of the project in few years.

Thank you for our readers once again!

Hymyilkää jatkossakin! │ Keep on smiling! Photo: Miira Lankinen

8. Case Vehkalahti – Viidennen ryhmän esittely │ The introduction of the fifth group

Miira Lankinen

Solmuja / Knots. Photo: Miira Lankinen

Yleisön osallistaminen

Nyt on vuorossa viimeisen ryhmämme esittely! Tämän ryhmän teemana on yleisön osallistaminen. Sen pitemmittä puheitta, siirtykäämme asiaan!

    1. Kuinka monta jäsentä ryhmässänne on ja mitkä ovat teidän nimenne?

Meitä on kuusi: Minna, Daniela, Cecilia, Jonni, Polixeni ja Amina.

2. Mitä yleisön osallistaminen tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

Yleisön osallistaminen museoalalla on ollut aina peruskivi yhteiskunnan saamalle kuvalle museosta. Riippuen kävijöiden määrästä tai laadusta museo voi olla joko menestynyt tai unohdettu. Kokoelmilla on myös tietysti väliä, mutta vaikka museolla olisi upea kokoelma mutta ei yleisön osallistamisen keinoja, museo tuskin selviäisi 2000-luvulla.

3. Mitä teidän ryhmänne antaa Vehkalahdelle ja projektille?

Toivomme voivamme edesauttaa ihmisten kiinnostukseen vierailla museossa ja haluun oppia uutta kyseisen alueen historiasta.

4. Mitkä ovat teidän ryhmänne tavoitteet?

Me suunnittelemme yleisön osallistamiseen sopivia sisältöjä. Alkuperäisenä ideana oli houkutella enemmän ihmisiä vierailemaan museossa, tarjota kulttuurisia kokemuksia, jotka olisivat houkutelleet vieraita ja jotka saisivat heidät kokemaan olonsa osalliseksi. Ensimmäinen idea oli järjestää kesäjuhlat, joissa kävijät olisivat oppineet Vehkalahden historiasta ja vanhoista tavoista sekä olisivat kokeneet interaktiivisia elämyksiä. Tämänhetkisten olosuhteiden takia meidän piti kuitenkin muuttaa alkuperäisiä suunnitelmia, tavoitteena on yhä puhutella yleisöä kokemuksella, nyt erona on se, että kokemuksen voisi kokea kotoa käsin.

5. Mitä ryhmänne tekee käytännössä?

Suunnittelee erilaisia keinoja osallistaa yleisöä. Alun perin olimme suunnitelleet museon pihamaalla järjestettäviä kesäjuhlia, joissa olisi ollut paljon erilaista ohjelmaa. Nyt kun julkiset tapahtumat ovat peruttu, meidän pitää joko keksiä uusia ideoita tai muokata alkuperäisiä ideoitamme.

6. Mikä on työnne tämänhetkinen tilanne ja oletteko kohdanneet ongelmia?

Projektin loppu lähestyy kovaa vauhtia. Ongelmien suhteen suurin ongelma on ollut tilanne Covid-19 -sairauden kanssa. Koska enää ei järjestetä luentoja tai tapaamisia, joudumme nojautumaan skypeen ja sähköisiin aineistoihin projektin kanssa. Meidän on pitänyt tehdä myös huomattavia mukautuksia suunnitelmiimme kesälle suunnitellulle yleisön osallistamisen tapahtumalle, koska julkiset tapahtumat saattavat olla vielä silloinkin pois pelistä.

7. Onko teillä mitään yksityiskohtia työstänne tai suunnitelmistanne jaettavaksi?

Aloitamme työskentelymme yleensä ideoiden keksimisellä. Yritämme keksiä mahdollisimman paljon vaihtoehtoja ja ideoita työstettäväksi, jotta voimme valita parhaan vaihtoehdon tarpeita varten. Työskentelemme ryhmänä mutta myös yksilöinä jokaisen idean eteen. Tapaamisissamme keskustelemme henkilökohtaisen työmme tuloksista ja siitä, kuinka me voimme parantaa näitä tuloksia. 2019nCov-viruksen aiheuttama pandemia on kuitenkin muuttanut työskentelytapojamme ja suunnitelmiemme suuntaa myös. Joten tällä hetkelle pidämme tapaamisemme sähköisinä ja keskustelemme avoimesti keksiäksemme meille sopivia toimintatapoja. Suunnitelmamme suuntautuvat tällä hetkellä ideoidemme mukauttamiseen virtuaaliseen ympäristöön ja myös uuteen tilanteeseen sopivien ehdotusten löytämiseen. Tärkein tavoitteemme on luoda ihmisille kekseliästä ja laadukasta aikaa Vehkalahden museossa joka tapauksessa.

8. Ovatko paikalliset antaneet teille mitään toiveita työnne suhteen?

Keskustelimme museon henkilökunnan ja monien muiden kulttuurialan ammattilaisten kanssa heidän keinoistaan toteuttaa yleisön osallistamista. Vehkalahden kotiseutumuseon omalaatuisuus ja sen jo olemassa oleva yleisö ovat todella tärkeitä museon tulevien toimien analysoinnissa.

9. Miten jatkatte tästä eteenpäin?

Jatkamme sähköisiä tapaamisiamme ja teemme julisteen, jossa esittelemme ideoitamme.

10. Onko teillä lähettää terveisiä blogin lukijoille?

Ottakaa rohkeasti yhteyttä museoihin, jos teillä on ideoita tai ehdotuksia liittyen yleisön osallistamiseen! Yleisön osallistaminen on elintärkeää kaikille museoille.

Koirasteeri / Male Black Grouse. Photo: Miira Lankinen

Näin lopuksi, me blogin kirjoittajat haluamme vielä kerran kiittää kaikkia ryhmiä haastatteluista!

Muuten, nyt kun kaikki museot ovat maassamme kiinni, haluaisin muistuttaa teitä lukijoita uudelleen Vehkalahden kotiseutumuseon jo olemassa olevasta virtuaalinäyttelystä! Jos aika käy kotisohvalla tylsäksi, pääset tutustumaan Vehkalahden kotiseutumuseoon netissä:

https://vehkalahdenkotiseutumuseo.fi/nayttelyyn/

Jos taas ennemmin haluaisit lukea matkailublogien postauksia Vehkalahden kotiseutumuseosta, voit kurkata tällaisia täältä ja täältä:

http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2018/08/hamina-vehkalahden-kotiseutumuseo.html

http://www.matkallakotimaassa.fi/vehkalahden-kotiseutumuseo.html

 

Audience Engagement

It’s time for the introduction of our last group! This group is all about audience engagement. Without further ado, let’s get down to business!

    1. How many members do you have in your group and what are your names?

There are six of us: Minna, Daniela, Cecilia, Jonni, Polixeni, and Amina.

2. What does audience engagement mean and why is it important?

Audience engagement in museums has always been the cornerstone of the museums’ image in society. Depending on the amount and quality of visitors museum can be successful or forgotten. Collection also matter, of course, but if there is a great collection and no audience engagement it will be hard for the museum to survive in the XXI century.

3. What does your group give to Vehkalahti and the project?

We are hoping that we will contribute to more people being interested in going to the museum and learning more about the history of this area.

4. What are goals of your group?

We are designing contents for audience engagement. The original aim was to persuade more people to come to the museum, to offer a cultural experience that would have attracted visitors, and would have made them feel involved. The first idea was to organize a summer festival during which the visitors would have learned about the history and the old customs of Vehkalahti and would have lived an interactive experience. Due to the current circumstances we had to change the original plans, the goal is still to address the audience with an experience, the difference is that they would live that from home.

5. What your group does in practice?

Planning different ways of engaging the audience. Originally we had planned a summer festival on the museum grounds with lots of different program. Now, due to public events being cancelled we have had to come up with new ideas, or modify our original ideas.

6. What is the current state of your work and have there been any challenges?

Well the finish line is getting close. As for challenges, the covid-19 situation. As there are no more lectures or meetings we are relying on skype and online materials with the project. We also had to make major adjustments to our plans with audience engagement action planned for the summer as public events might still be out of the question.

7. Do you have any details or teasers to share about your work and plans?

Our work usually begins with brainstorming. We are trying to have a lot of options and ideas to work, in order to select the best for the occasion. We work as group, but also personally, for each idea. In our meetings, we discuss about the results of our personal work and how we can improve them. However, after the pandemic of covid-19 we had to change our way of working and also the direction of our plans. So, at this moment we have our online programmed meetings and an open conversation to help the procedure of the research. The orientation of our plans at this moment is to find a way to adapt our ideas into a virtual environment and also to find proposals suitable to the new situation. Our main goal is to help people to have creative and qualitative time in any case through the Vehkalahti museum.

8. Have locals given to you any wishes regarding your work?

We consulted the museum staff and various other culture worker on how they are dealing with audience engagement. The specificity of the Vehkalahti museum and it’s already existing audience was very important in analysing future activities of the museum.

9. How will you go on from now on?

We will continue with virtual meetings, and make the poster where we present our ideas.

10. Have you any greetings to send for readers of the blog?

Do not be afraid to contact museums if you have ideas or suggestions for audience engagement! Engaging with audiences is vital for all of them.

Kapiokirstun kansi │ The lid of bridal box. Photo: Miira Lankinen

Finally, we blog writers want to thank you all the groups for interviews yet again!

By the way, now that all museums in Finland are closed, I would like to remind you readers again that Vehkalahti Local Museum has already an existing virtual exhibition! If you get bored on your sofa, you can visit Vehkalahti Local Museum virtually via Internet:

https://vehkalahdenkotiseutumuseo.fi/nayttelyyn/

(unfortunately only in Finnish).

7 Case Vehkalahti – Kolmannen ja neljännen ryhmän esittelyt / Introduction of the fourth and fifths groups

Näyttelysisältö ja virtuaalinäyttely  Exhibition content and virtual exhibition

Jenny Sainio

 

Metsästys ja kalastus. Photo: Jenny Sainio

Mikä on ryhmänne aihe, ja keitä olette?

Ryhmämme aihe on näyttelysisältö ja virtuaalinäyttely. Ryhmässämme on kuusi jäsentä: Anniina Halonen, Min Kim, Antti Pekkala, Paula Rajala, Eeva-Stiina Savolainen ja Tuija Wasastjerna-Toivanen.

Mitä ryhmänne käytännössä tekee?

Tavoitteenamme on uudistaa kolmen Vehkalahden kotiseutumuseon huoneen näyttelyitä. Olemme ottaneet tehtäväksi virkistää ja uudistaa nykyistä näyttelyä. Vaihdamme ja järjestämme uudelleen näyttelyiden sisältöä, lisäämme puuttuvia konteksteja ja esineiden taustatietoja ja kirjoitamme museolle ehdotuksen uudesta näyttelystä. Olemme jakaneet työn ryhmässä siten, että jokainen ryhmän jäsen tutkii tiettyä aihetta tai työskentelee tietyn tehtävän tai huoneen parissa

Minkälaisia ideoita teillä on uudeksi näyttelyksi?

Ajattelimme, että kolmen huoneen näyttelyiden teemat olisivat seuraavat: “kotihuone”, jossa olisi esillä pöytätarjoilut kahdelle perheelle sekä näyttely entisaikojen elinkeinoista (maatalous, maitotalous, kalastus, metsästys ja hylkeenpyynti), “laivanrakennushuone”, sekä “hää- ja juhlaperinteet –huone”, jossa olisi näytteillä tekstiilejä. Olemme alusta saakka pyrkineet ottamaan huomioon mitä Vehkalahden kotiseutumuseossa on tällä hetkellä esillä. Käytämme apuna kokoelmalistoja: pyrimme löytämään ja valikoimaan merkityksellistä kontekstia kokoelmalistoista. Ryhmämme jäsenet pyrkivät ottamaan selvää esineiden konteksteista ja niiden taustalla olevista tarinoista ja ne pyritään saamaan näkymään näyttelytilassa. Meillä esimerkiksi tulee olemaan vanhoja Vehkalahden runoloitsuja, Kruunuhäät ja esineiden taustalla olevaa historiaa. Meillä tulee olemaan myös 3d-piirroksia ja näyttelysuunnitelmia käytettäväksi Vehkalahden museotilassa.

Keskustelitteko paikallisten kanssa kun viimeksi olimme Vehkalahdessa?

Kyllä, Paula jututti Knaappi-suvuista esitelmän pitänyttä Kalevi Heikkilää. Tämä oli maininnut osallistuneensa kruunuhäihin vuonna 1935 tai 1936. Hän oli jakanut myös muistojaan Vehkalahden suomenhevosista sota-ajalta.

Mikä on ollut haasteellisinta projektissa?

Haasteellisinta on ollut ottaa huomioon monenlaisista taustoista tulevat museokävijät. Kuinka luodaan näyttely, joka sopii kaikille ja kiinnostaa kaikkia museokävijöitä? Entä kuinka saamme Vehkalahden kotiseutumuseon erottumaan niin monen samankaltaisen museon joukosta? Millä tavoin paikallinen historia olisi esitettävä? Meidän on yhdistettävä paikalliset kiinnostuksen kohteet ja aspektit relevantilla tavalla näyttelyiden ja kokoelmien kanssa. Toisen haasteen tuovat Vehkalahden kotiseutumuseon rajalliset tilat ja resurssit ja niiden yhdistäminen niin moninaisiin esineisiin. Myös esineiden valitseminen näyttelyyn on melko haasteellista, sillä vaikka meillä on käytössä lista esineistä, emme pääse näkemään niitä ja niiden kuntoa. Mutta mitkään haasteet eivät ole ylitsepääsemättömiä. Ne vain vaativat paljon aikaa ja tietojen keruuta. Erityisesti kun itse emme ole vehkalahtelaisia ja jouduimme ensin opiskelemaan alueen historiaa.

Missä vaiheessa ryhmänne työ nyt on?

Näyttelyiden teemat ja myös historiaosuus ovat melkolailla selvillä nyt. Seuraava askel olisi käydä läpi kokoelmia, mukaan lukien esineet, jotka eivät ole tällä hetkellä esillä, sekä valita oikeat esineet tai esineryhmät ja sijoittaa ne teemojen alle. Min tekee 3d-piirroksia näyttelytilasta ja yrittää miettiä sisältöjä tilaan. Esineiden valitsemisen jälkeen me myös kirjoitamme näyttelykäsikirjoituksen tai vähintäänkin ideoita siihen.

Entä onko teillä terveisiä blogin lukijoille?

Me kaikki toivomme tuovamme uusia ja virkistäviä näkökulmia museoon, ja että museossa pidettäisiin suunnitelmastamme ja arvostettaisiin sitä ja että se myöhemmin toteutettaisiin.

 

Dresses. Photo: Jenny Sainio

What’s the subject of your group, and who are you?

Our group’s subject is exhibition content and virtual exhibition. We have six members: Anniina Halonen, Min Kim, Antti Pekkala, Paula Rajala, Eeva-Stiina Savolainen and Tuija Wasastjerna-Toivanen.

So, what your group actually does?

Our mission is to reorganize or update displays in three rooms of Vehkalahti local museum. We take care of the hand-on duty to refresh and renew the current display. We change and rearrange the contents, add missing context and background information of the objects and write a proposal for a new display in the museum. We’ve divided our group so that every member research for spesific subjects or work on spesific tasks or spesific room.

What kind of ideas you have for the new display?

We thought that the themes of three rooms will be: “home room” with table settings for two families and also exhibition about old time sources of livelihood (agriculture, milk industry, fishing, hunting, seal hunting), “boat building room” and “wedding and festive traditions room” with textiles. We’ve been trying to review what Vehkalahti local museum actually has it this moment. We use the collection lists: we try to find out and select meaningful context from the collection lists. Our team members are trying to research on contexts and stories behind the each object and to reflect those on the actual exhibition space. We will have for example poetic spells from Vehkalahti, Kruunuhäät (Crown wedding) and histories behind items. We will also have 3d drawings and exhibition layouts in order to apply on the Vehkalahti museums space.

Did you have conversations with local people when we last were at Vehkalahti?

Yes, Paula spoke with Kalevi Heikkilä who gave a presentation on Knaappi families. He mentioned having attended the kruunuhäät in 1935 or 1936. He also shared his memories about the Finn horses of Vehkalahti from the war time.

Farming. Photo: Jenny Sainio

Which has been the most challenging in the project?

The most challenging thing has been to think all museum visitors from varied backrounds. How to create an exhibition that suits and interests them all? And how we make Vehkalahti special from all other similar museums? How we show local history? We have to combine local interests and aspects with relevant exhibitions and collection. Another challenge is to combine various items with the limited resources and spaces of the Vehkalahti local museum. Also choosing items is quite difficult, since although we have an inventory list, we cannot see items and in what condition they are. But challenges are not owerpowering. They just need a lot of time and digging for information. Especially because we are not from Vehkalahti and we had to study first the history of the area.

What is the current state of your groups work?

Exhibition themes and also history are quite clear now. Next step is to go through collections, including objects that are not currently on display, and choose right objects or object groups for right themes. Min is doing the 3d drawings of the actual exhibition space and trying to reflect the researched contents on the spatial layouts. After selecting items we have to write the script or at least ideas for them.

Do you have any greetings for readers of the blog?

We all hope that we could bring new and refreshing perspectives to the museum and that the new display will be liked and approved by the museum and later will be carried out.

Ceramic dishes. Photo: Jenny Sainio

Kokoelmapoliittinen ohjelma – Collection Policy

Jenny Sainio

Mikä on ryhmänne aihe, ja keitä olette?

Ryhmämme aihe on kokoelmapoliitiika. Teemme verkossa julkaistavan kokoelmapoliittisen suunnitelman Haminan kaupungin museoille, joihin Vehkalahden kotiseutumuseo kuuluu. Ryhmämme jäsenet ovat Eva-Maria Biström, Riina Hämäläinen, Päivi Örn ja Virpi Suomi.

Mikä on kokoelmapoliittinen ohjelma?

Kokoelmapoliittinen ohjelma eli lyhyesti kopo on museoalan asiakirja, museoiden arviointimalli. Se on suunnitelma, jonka museot tekevät tietyin väliajoin. Se toimii museoiden kokoelmien hallinnan työkaluna ja ohjenuorana. Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa listataan museon toimintatavat kokoelmiin liittyen. Se sisältää museotyön eettiset säännöt ja museon kokoelmatyön periaatteet, ja siihen kirjataan museon nykytilanne, museon tulevaisuuden suunnitelmia sekä miten visio toteutetaan. Se voi sisältää tietoa liittyen kokoelmien hoitoon, säilyttämiseen, saavutettavuuteen, luettelointiin ja lainaukseen. Kopo määrittelee museon kokoelman luonteen ja toimintatavat. Kopo voi luonnollisesti olla todella kattava, mutta asiakkaille julkaistava versiosta luonnollisesti on karsittu pois sellaisia kokoelmatyön asianhaaroja, jotka eivät ole yleisölle olennaisia. Kopo on myös viestintäväline, sillä se kertoo museon kommunikoinnista muiden museoiden kanssa, siitä mitä museon kokoelmista löytyy ja miten kokoelmien tietoihin pääsee käsiksi. Yleisölle kopo tarjoaa tärkeää tietoa museotyöstä ja tavan kurkistaa kokoelmatyön “kulissien” taakse.

Mitä ryhmänne käytännössä tekee? Mikä on ryhmän tavoite?

Kirjoitamme julkaistavaksi tarkoitetun kopon Haminan kaupungin museoille. Tarkoitus on tehdä koposta helposti lähestyttävä mutta informatiivinen kattaen muun muassa kokoelmien säilyttämiseen ja saavutettavuuteen liittyviä asioita, joita yleisön on hyvä tietää. Haminan kaupungin museot tekevät yhteistyötä muiden Kymenlaakson kulttuuri- ja aluehistoriallisten museoiden kanssa ja heillä on yhteinen kokoelmapoliittinen ohjelma, johon sisältyy sekä yhteisiä että omia osia. Siihen voisi tulevaisuudessa sisällyttää vaikkapa vihreän kädenjäljen näkökulman sekä saatavuuteen liittyviä tietoja, jotka voisi selittää selkeästi yleisölle. Ryhmämme tavoitteena on tuoda uusia näkemyksiä ja tietoja jo olemassaolevien lisäksi. Ryhmämme tavoitteena on myös tukea paikallismuseon identiteettiä ja antaa tietoa sen kokoelmista ja esineistä. Lisäksi haluamme kertoa paikallisten ihmisten elämän historiasta entisajoista lähtien. Tahdomme tulevien sukupolvien tietävän, miten heidän esi-isänsä elivät, esimerkiksi millaisia työkaluja ja mihin tarkoituksiin ennen vanhaan käytettiin. Uudessa visiossamme haluamme katsoa Vehkalahden museota sekä sen omasta historiallisesta näkökulmasta että modernin yhteisön näkökulmasta. Projekti on käynnissä, mutta tällä hetkellä vielä hieman hajallaan. Jokainen ryhmän jäsen koittaa miettiä omaa vastuuosiotaan, ja tulosten avulla koostamme lopulta yhteisen näkemyksen.

Mikä on ryhmänne työn merkitys Vehkalahti-projektissa?

Työn yksi suuri merkitys on tuoda Vehkalahden kotiseutumuseota ja koko Haminan kaupunkia enemmän esille, muillekin kuin paikkakuntalaisille. Käsittelemme ja sivuamme aika paljon asioita, joita muissakin ryhmissä tuodaan esille. Kyseessä voisi ajatella olevan eräänlainen koonti, joka tarjotaan yleisölle. Tärkeintä kuitenkin on määritellä kokoelmapolitiikka asiakaslähtöisesti, jotta asiakkaiden kohtaaminen toteutuisi myös kokoelmien osalta. Ryhmämme dokumentoi projektissa ilmenneet ajatukset ja tekee niistä museolle uuden vision. Projektia on aloitettu ja kaikenlaisia ideoita on, mutta miten noudattaa nykyistä kokoelmapoliittista ohjelmaa, on vielä epäselvää. Julkisessa kokoelmapoliittisessa ohjelmassa kerrotaan yleisölle myös Vehkalahden kotiseutumuseon kokoelmien kartuttamisesta, hoidosta ja poistoista. Voimme tähän antaa jotain ideoita. Kokoelmista löytyy myös hyvin paljon esineitä, joilla on tällä hetkellä erittäin suuri tunnearvo Vehkalahden yhteisölle. Siksi on tärkeää säilyttää yhteisölle tärkeä historia tuleville sukupolville niin kauan kuin tietoa ja kertomuksia vehkalahtelaisten elämästä vuosisatojen takaa on lisättäväksi kokoelmiin. Nämä kertomukset ja taustatieto lisäävät esineiden museoarvoa.

Minkälaisia haasteita olette kohdanneet?

Haasteemme ovat liittyneet aluksi töiden jakamiseen ja muihin päätöksiin. Kokonaisuus on vielä hieman hakusessa. Alussa oli vähän hankala määritellä työ, sillä kävi ilmi, että Haminan kaupungin museoilla olikin jo yhteinen kokoelmapolitiikka. Oli myös hieman epäselvää, olisiko ollut hyödyllistä tehdä vain Vehkalahden kotiseutumuseolle oma kopo, kun kyseessä on kuitenkin suljettu kokoelma. On myös hieman hankalaa työstää kopoa museolle, jonka kokoelmia ei itse tunne läheisesti eikä pääse koluamaan, ja jonka kokoelmahistoriaa ei tunne omakohtaisesti. Lähiaikojen koronapandemia on tietysti luonut myös omat haasteensa, koska se on tuonut mukanaan muutoksia myös projektiin, mutta lisäksi eriävät aikataulut ovat hankalia. Kaikki tekevät työtä oman aikataulunsa mukaisesti, jolloin kokonaisuus voi olla vähän vinksallaan työn ollessa vielä vaiheessa. Tärkeintä on kuitenkin, että työ tulee tehdyksi. Uskomme pääsevämme kuitenkin hyvään lopputulokseen, sillä jokaisella meistä on paljon hyviä ideoita.

Miten työ on edennyt?

Vaiheittain. Alku hieman hidasta juuri näiden vaikeuksien vuoksi. Vielä on ollut hieman epämääräistä ja työn konkreettinen lopputulos ei ole vielä selvä. Jokainen on nyt aluksi työstänyt omaa osuuttaan itsenäisesti. On ollut mielenkiintoista löytää uutta tietoa vehkalahtelaisten historiasta hansakauppiaina, hylkeenpyytäjinä, kalastajina ja omat peltonsa omistavina talonpoikina. Kulttuurihistoriallisena yhteisönä Vehkalahti on merkittävä. Mitä enemmän uutta tietoa löytyy, sitä mielenkiintoisemmaksi työ osoittautuu.

Onko teillä terveisiä blogin lukijoille?

Projekti on ollut hyvin mielenkiintoinen. Vehkalahden kotiseutumuseon puitteissa löytää paljon mielenkiintoista, ihmisiä ja harrastuksia. Kannustamme niin nuoria kuin vanhoja, olivatpa he vasta Haminaan muuttaneita tai siellä jo pitkään eläneitä, pitämään pystyssä oman alueen museota ja sen toimintaa rikastuttamassa alueen henkistä ja kulttuurista elämää. Mielestämme ihmisiä tulisi kannustaa käymään enemmän museoissa, ja mainonnan ja muun tiedottamisen lisäämisellä on tässä erityisen tärkeä rooli. Myös uusia tapoja museovierailuihin tulisi miettiä. Esimerkiksi verkossa tapahtuvat virtuaalikierrokset ovat yksi hyvä vaihtoehto. Tämä palvelisi myös sellaisia käyttäjäryhmiä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse itse museoon. Suosittelemme myös tutustumaan verkossa julkisiin museoiden kokoelmapoliittisiin ohjelmiin. Ne avaavat museotyötä aivan uudella tavalla museokävijöille. Tahtoisimme myös kiittää Kalevi Heikkilää helmikuisesta mielenkiintoisesta esitelmästä, jossa hän kertoi alueen knaappi-suvuista. Lämpimästi suosittelemme hänen kirjaansa Vehkalahti-Hamina myrskyn silmässä. Se on koskettava kertomus sota-ajasta, siitä miten pula-ajalla jouduttiin syömään vehkaleipää ja miten sodan aikana elettiin “myrskyn silmässä”. Heikkilä on ansiokkaasti säilyttänyt nämä arvokkaat muistot tuleville sukupolville.

Dishes. Photo: Jenny Sainio

 

What is the subject of your group, and who are you?

Our groups subject is collection policy. We make a collection policy for the Hamina city museums, to which Vehkalahti local museum belongs. The collection policy will be published online. Members of our group are Eva-Maria Biström, Riina Hämäläinen, Päivi Örn ja Virpi Suomi.

What is a collection policy?

A collection policy is a document of a museum sector, an assessment model of museums. It is a plan which museums make at certain intervals. It serves as a tool and precept for managing museum collections. There are museum’s policies on collections, ethical rules of museum work and principles of collection work in a collection policy. It contains the current state of the museum, future plans for the museum and information how the vision will be implemented. It can contain information about care of collections, maintaining of collections, accessibility, listing of collections and borrowing of items. A collection policy defines the character and strategy of the museum. Naturally a collection policy can be very comprehensive, but naturally matters of collection work which are irrelevant to the audience have been removed from the public version. A collection policy is also communication tool, because it tells about the communication of the museum with other museums, and what there is in the collections of the museum and how you can find the information. For the audience a collection policy serves important information about museum work and the way to peek behind “the scenes”.

What your group actually does? What is the goal of the group?

We write the public collection policy for the Hamina city museums. The purpose is to make the collection policy approachable but informative, which will contain things that are related to maintaining of collections and accessibility, which are important for audience to know. Hamina city museums do cooperation with other cultural and regional historial museums of Kymenlaakso, and they have the shared collection policy, that contains both shared and own things. The perspective of the green handprint and informations about availability, which could been explained clearly, could be included in it in the future. The goal of our group is to bring up new views and informations in addition to the existing ones. The goal of our group is also to support the identity of the local museum and give information about the collections and items of it. In addition we want to tell about the history of the local people since old times. We want that future generations will know how their ancestors lived, for example what kind of tools they used and to which purposes. In our new vision we want to look at the Vehkalahti local museum from both it’s own historical perspective and modern audience’s perspective. The project is in progress, but in this moment it’s still a little bit obscure. Every group member tries to think their own responsibility section, and with the help of findings we will put together a common view.

What is the importance of your group’s work in the Vehkalahti project?

The one big importance is to bring the Vehkalahti local museum and the whole Hamina more up, also for non-locals. We handle quite a lot of things which are handled also in other groups. It could be thought of as a kind composition, which will be offered to the audience. The most important is still to define it in a audience-oriented way to make the audience engagement true for collections as well. Our group will document thoughts expressed in the project and will make from them the new vision for the museum. The project has started and we have all sorts of ideas, but how to follow the current collection policy, it is still obscure. The public collection policy explains also about the enrichment, care and deletion of the collections of the Vehkalahti local museum. We can give ideas fot that. There are a lot of items in the collections, which have big sentimental value at the moment for the community of Vehkalahti. That’s why it’s important to keep the important history of the community for future generations as long as there are information and stories about local life centuries ago to add to the collections. These stories and backround information adds the museum value of the items.

What kind of challenges you have faced?

In the beginning our challenges have been involved with sharing of works and other decisions. The whole is still a little bit obscure. In the beginning it was difficult to define the work, because it turned out that Hamina city museums already have the shared collection policy. Also it was unclear whether it would have been useful to make just the own collection policy for the Vehkalahti local museum; however, it is a closed collection. It is also quite difficult to make the collection policy for the museum, which collections we don’t know closely and we cannot explore them, and we don’t know firsthand their collection history. The corona pandemia also has created own challenges, because it has brought changes to the project, but also different schedules are cumbersome. Everbody works on their own schedule, so the whole can be a little sketchy when the work is still underway. The most important is still that the work will be done. We believe that we will get the good result, because everone of us have a lot of good ideas.

How the work has progressed?

Step by step. The beginning was quite slow because of these troubles. There has still been some obscure and the concrete result don’t be still clear. Everyone is now at first worked with their own share independently. It has been interesting to find out new information about the local history of Hanseatic merchants, seal hunters, fishers and peasants who own their fields. Vehkalahti is the important cultural historical community. The more information we find the more interesting the work is.

Do you have greetings for the readers of the blog?

The project has been very interesting. Within the Vehkalahti local museum you can find a lot of interesting, people and hobbies. We encourage both young and old, are they just moved to Hamina or have lived there for a long time, to keep up the own regional museum and it’s activities to enrich the mental and cultural life of the area. We think that people should be encouraged to visit more in the museums, and the increasing advertising and other information plays an important role here. Also is important to think about new ways to visit in museums. For example virtual exhibitions online are one good option. This also would serve users groups which cannot go to the museum itself, for one reason or another. We recommend also to orient public collection policies online. They open the museum work in the new way. We also want to thank Kalevi Heikkilä, for his intresting lecture about knaappi families. We recommend his book, Vehkalahti-Hamina myrskyn silmässä. It’s touching story about the war time, how they had to eat vehka bread then and how they lived at “the eye of the storm”. Heikkilä has creditable preserved these memories for future generations.

Ship in a bottle. Photo: Jenny Sainio

6 Case Vehkalahti – Toisen ryhmän esittely / Introduction of the second group

Jenny Sainio

Morsiuskruunu, Bridal crown. Photo: Miira Lankinen

Mikä ryhmä te olette ja keitä te olette?

– Ryhmämme aiheena on vihreä kädenjälki ja olemme Oona Ilmolahti, Matilda Saarinen ja Raija Heikinheimo.

Mitä vihreä kädenjälki tarkoittaa?

– Se on hiilijalanjäljen positiivinen vastine, jonka avulla lähestytään vakavaa ongelmaa positiivisen kautta.

Mitä ryhmänne käytännössä tekee?

– Annamme museolle ehdotuksia ympäristöystävällisempään toimintaan. Haminassa tilannehan on nyt melko hyvä, se muun muassa on hiilineutraali kaupunki. Me pohdimme museon sisällön ja esineiden kautta ideoita, esimerkiksi työpajamuodossa toteutettaviksi. Näissä yhdistyisi kestävä elämäntapa ja traditiot. Otamme huomioon lokaalin näkökulman ja pyrimme kehittämään käytännönläheisiä vinkkejä. Esimerkiksi ympäristökasvatus voisi tulla osaksi museon toimintaa. Esineiden tarinoita voisi myös hyödyntää. Olemme käyttäneet myös tutkimuskirjallisuutta apuna, ja tulemme tekemään mahdollisesti jostain esineestä merkitysanalyysin tästä näkökulmasta.

Mikä ryhmän tavoite on?

– Tavoitteemme ovat konkreettisia. Aiomme tehdä konkreettisen kirjallisen ehdotuksen museolle, missä esittelemme esimerkiksi työpajaehdotuksia. Pukeutuminen ja tekstiilit, ruoka sekä kierrätys ovat kolme keskeistä aihettamme. Työpajassa voisi vaikkapa tehdä perinteisen mallisen morsiuskruunun vanhoista joulukoristeista tai muusta kierrätysmateriaalista. Perinteen ja kierrätyksen voisi näin yhdistää. Tärkeää olisi myös ottaa ympäristön hyväksi toimiminen osaksi jokapäiväistä elämää. Eli ei keksitä sellaisia tavoitteita kuin “viiden vuoden päästä olemme vähentäneet hiilijalanjälkeämme näin ja näin paljon”, vaan otetaan se muutos tavalliseen jokapäiväiseen elämään mukaan, tehdään elämäntapamuutos. Vehkalahden tapauksessa inspiraatiota voisi saada paljon museon esittelemästä entisaikojen traditionaalisesta elämänmenosta. Esimerkiksi sijainti meren rannalla ja sen kautta kalastusperinne voitaisiin tuoda nykypäivään ja hyödyntää. Yksi ajatus olis myös museolammas, josta saisi villaa ynnä muuta. Se myös omalla tavallaan pitäisi yllä perinnemaisemaa. Haluamme nostaa esille sille alueelle tyypilliset, perinteiset elämäntavat. Hyödynnetään Vehkalahden kansanperinnettä. Mitään ihmeitä ei tarvitse tehdä.

Missä vaiheessa projekti on tällä hetkellä?

– Hyvässä vauhdissa. Materiaalia on ihan liikaakin ja ideoita on paljon. Sanotaan nyt, että etenemme aikataulun mukaisesti.

Minkälaisia haasteita on ilmennyt?

–  Suurimpana haasteena tehtävän laajuus ja ideoiden paljous. Ideoita täytyy karsia, niitä tulee aivan liikaa!

Tuliko paikallisten kanssa keskusteltua ryhmänne aiheesta kun viimeksi olimme Vehkalahdessa?

– Kyllä. Tapasimme siellä Pistos-kirjan tekijät, jotka ovat paikallisia. Pistos-kirjassa tarjotaan vinkkejä siitä, miten esimerkiksi kansallispukujen osia voi yhdistää nykymuotiin. Tarkoitus on myös keskustella vielä museonjohtajan kanssa esimerkiksi kierrätysasioista, jotka eivät nyt museolla toimi vielä niin hyvin kuin voisivat. Museolla on ollut hyvä asenne vihreän kädenjäljen ideaa kohtaan.

Mitä ajatuksia teillä on yleisesti ottaen ympäristöasioiden merkityksestä museoissa?

– On tärkeää, että kaikissa museoissa ne otetaan huomioon. Se onkin alkanut näkyä nykyään.

Onko teillä terveisiä blogin lukijoille?

– Jokainen voi itse miettiä, miten toteuttaa vihreää kädenjälkeä. Ja tärkeää on ottaa nämä asiat positiivisen kautta!

Laivan pienoismalli, Scale model of a ship. Photo: Jenny Sainio

What is your group, and who are you?

– The subject of our group is green handprint, and we are Oona Ilmolahti, Matilda Saarinen, and Raija Heikinheimo.

What this green handprint means?

– It’s a positive analogue to carbon footprint. With it is possible to approach a serious problem through the positive.

What your group actually does?

– We give proposals to the museum how to be more environment friendly. In Hamina the situation is quite good already, among other things it’s a carbon neutral city. We think points through the content and objects of the museum. For example we will plan workshops, in which would combine sustainable lifestyle and traditions. We take into consideration local perspective and we aim to plan practical tips. For example environmental education could be a part of activities of the museum. The stories of the objects could be utilized. We have used also research literature, and possibly we will do significance analysis about one object from this point of view.

What is the goal of the group?

– Our goals are tangible. We will do the tangible written proposal to the museum, in which we introduce for example ideas to workshops. The dressing and textiles, food and recycling are our three central subjects. In the workshop visitors would make for instance a traditional bridal crown from old Christmas decorations or another materials. In that way it would be possible to unite tradition and recycling. It would be also important to take working for environment to the part of everyday life. In other words one doesn’t invent such targets like “after five years we’ll reduce our carbon footprint so and so much”, but take the change into everyday life, make a lifestyle change. In the case of Vehkalahti the inspiration could bring up from traditional lifestyle of old-time, which the museums exhibition introduces. For example location by the sea and fishing tradition could be brought up for present day and utilize. One idea was also a museum sheep, which would give wool. It would also maintain a traditional landscape. We want to bring up traditional ways to live which are typical for the area, and utilize traditional practices of the Vehkalahti. There is no need to do miracles.

What is the current state of the your work?

– It’s well underway. We have almost too much materials and ideas. Let’s say that we are on schedule.

What kind of challenges have occurred?

– The greatest challenge is the scope of the project and the muchness of ideas. We have to reduce some ideas, there will be far too many of them!

Did you have conversations with local people when we last were at the Vehkalahti?

– Yes. We met authors of Pistos book, they were local. The Pistos book offers tips how to unite traditional dressing and the modern fashion. We’ll discuss with the museum director about for example recycling issues. They don’t yet work so well as they would at the museum. The museum people have had a good stance for the idea of green handprint.

What kind of thoughts do you have about the importance of the environmental issues in museums?

– It’s important that in every museum it will be taken into account. It has begun to be visible nowadays.

Do you have any greetings for readers of the blog?

– Everybody can think how implement the green handprint. And it’s important to take these issues through the positive!

Kansallispuku, Traditional dress. Photo: Jenny Sainio

5 Case Vehkalahti – Ensimmäisen ryhmän esittely │ Introduction of the first group

Miira Lankinen

 

Ryhmän teemana – Yhteisön voimaannuttaminen

Pysymme samassa tematiikassa kuin viime viikon postauksessa, mutta pääsemme vihdoin tutustumaan ensimmäiseen ryhmäämme! Tulemme tässä blogin edetessä esittelemään kaikki ryhmät, mutta aloitamme tällä kertaa yhteisön voimaannuttamiseen keskittyvästä ryhmästä.

 

Leikkikaluja Vehkalahdessa / Toys in Vehkalahti. Photo: Miira Lankinen

 

Kuinka monta jäsentä ryhmässänne on ja mitkä teidän nimenne ovat?

– Ryhmässämme on kolme jäsentä. Nimemme ovat Charlotta Ruotanen, Maria Wiberg ja Yana Yushkova.

Mitä yhteisön voimaannuttaminen tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

– Vehkalahden kotiseutumuseon kävijämäärät ovat olleet hyvin pieniä, joten museosta haluttaisiin aktiivisempi osa paikallisten ja yhteisön elämää. Olisi myös toiveissa, että museolla kävisi muitakin ikäluokkia kuin isovanhemmat lastenlastensa kanssa.

Yhteisöllisyys on erittäin tärkeä syy sille, miksi museo on aikoinaan perustettu ja miksi se on vielä olemassa. Jo pelkästään museon historian takia yhteisöllisyys on tärkeä osa museota. Museo onkin vahva osa paikallista identiteettiä. Esimerkiksi paikalliset knaappisuvut pitivät viime vuonna museossa sukukokouksen. Lähes kaikilla haastateltavilla oli yhteyksiä joko knaappi- tai muihin paikallisiin sukuihin. On jopa hiukan yllättävää, kuinka kyseinen paikka on niin vahva osa paikallista identiteettiä, samanlaista ilmiötä ei täällä pääkaupunkiseudulla tunnista.

Mitä teidän ryhmänne antaa Vehkalahdelle ja tälle projektille? 

– Meidän ryhmämme tärkein osuus oli ihmisten haastattelu, heidän kanssaan puhuminen ja tiedon kerääminen paikallisilta. Tärkeää on myös, miten keräämäämme tietoa voidaan vastaisuudessa käyttää.

Näemme, että meidän toimintamme ja tehtävämme on perustuksellinen sille, mitä museolta ollaan edes hakemassa. Tärkeää on, että toteutettavilla ideoilla on kysyntää. Haastatteluissa on tullut ilmi odotettavien asioiden lisäksi meillekin yllättäviä asioita ja teemoja, joita ei osannut odottaa.

Mitä teidän ryhmänne käytännössä tekee?

– Virallisesti meidän päätehtävämme on haastatella ihmisiä, analysoida dataa ja tehdä johtopäätöksiä. Muotoilemme myös ihmisten ajatukset käyttöön sopivaksi lähteeksi. Muiden tehtäväksi jää lähteä kehittämään haastatteluissa ilmenneitä ideoita, mutta meidän työn pohjalta pystyy lähtemään ja luomaan kysyntää. Meidän työmme pohjalta saadaan tietoa, mitä ihmiset odottavat ja toivovat Vehkalahdelta, ja siten nämä toiveet voidaan valjastaa käyttöön museon kehityksessä.

Mitä te olette jo tässä vaiheessa tehneet?

– Haastatteluja teimme nyt kotiseutumuseopäivillä. Kaikkia haastatteluja ei ole kuitenkaan vielä tehty, jäljellä on vielä ainakin yksi puhelinhaastattelu, mahdollisesti toinenkin. Me käymme myös koko ajan haastatteluja läpi. Dataa on siis kerätty ja nyt etsitään sanojen välistä merkitystä. Ihmiset puhuvat helposti sivu aiheen, mutta sieltä löytyy myös jopa hiukan alitajuntaisia prioriteetteja: mihin suuntaan ohi aiheen keskustelu menee ja miksi?

Miten haastattelut menivät ja onko teillä mitään yksityiskohtia jaettavaksi blogilukijoille?

– Haastattelut menivät hyvin. Kuten mainitsimme, niissä nousi yllättäviäkin asioita esille, mikä oli mielestämme positiivinen asia: näin voimme jakaa nämä tiedot muillekin. Haastattelujen avulla aineistosta tulee hyvin elämänmakuinen yleisölle, näin yleisölle ei tule olo, että asioita määrättäisiin ylhäältä heitä kuulematta. Varsinkin, kun paikalliset pitävät museosta paljon jo sellaisena kuin se on, he eivät halua siitä mitään hienoa ja modernia. Totta kai parannuksia halutaan, mutta ei liikaa.

Yllättävää oli, kuinka vahvoja ja henkilökohtaisia tunnesiteitä haastateltavilla oli kyseisiin rakennuksiin. Esimerkiksi löytyy ihan kirjaimellista ihmissuhteiden luontia kyseiseltä paikalta. Paikallisuus korostui haastatteluissa.

Ihmiset olivat innokkaita puhumaan, vaikka ehkä aluksi he hiukan epäröivät. Haastatteluissa tuli todella paljon asiaa, ihmisillä on selvästi paljon mielipiteitä ja tunteita museota kohtaan. Paikka on varmasti todella nostalginen monelle. Kyseessä on paikka, jossa voi hakea omaa lapsuuttaan, nuoruuttaan ja historiaansa. Esimerkiksi ihmiset saattavat tunnistaa seinällä olevan kartan samanlaiseksi kuin heidän luokkahuoneessaan oli aikoinaan. Vanhemmille ihmisille on todella tärkeää, että he saavat jakaa heidän henkilökohtaista historiaansa eteenpäin. Tämä on kulttuuriperinnön vaalimista.

Miten jatkatte tästä eteenpäin?

– Jäljellä on vielä pari haastattelua. Sitten käännämme aineiston ja mahdollisesti jaamme tämän datan muille projektin halukkaille ryhmille. Teemme Vehkalahden museolle aineistosta paketin, jonka he voivat säilyttää itsellään. Meiltäkin tulee varmasti ehdotuksia museon kehittämiseen haastattelujen pohjalta, vaikka se ei olekaan meidän ryhmämme varsinainen tehtävä.

Onko teillä lähettää mitään terveisiä blogin lukijoille?

– Olkaa yhteydessä, ei välttämättä pelkästään meihin, mutta tulevaisuudessakin museoihin. Kertokaa, mitä te kaipaatte museoilta. Museot on ehkä usein nostettu omalle jalustalleen, mutta me toivoisimme lisää vuorovaikutusta ihmisten ja museoiden välille. Keskustelu lähentäisi museoiden suhdetta vierailijoihin, mitä museotkin haluavat. Tämä mahdollistaa myös sen, että museo vastaisi paremmin vierailijoiden tarpeisiin: museoissa olisi esillä sitä, mitä vieraat haluaisivat nähdä sen sijaan, että museo jäisi etäiseksi laitokseksi, jossa vieraillaan kerran vuodessa velvollisuudesta. Haluamme, että museokäynnistä tulisi positiivinen kokemus ihmisille!

Jos sinulle tuli olo, että haluaisit tulla haastatelluksi liittyen Vehkalahteen tai Vehkalahden kotiseutumuseoon, voit ottaa yhteyttä ryhmä yhteisön voimaannuttamiseen sähköpostilla vehkalahti.ideat@gmail.com. Voit ottaa kontaktia suomeksi, englanniksi tai venäjäksi. Lähetäthän yhteydenottosi 8. maaliskuuta mennessä, jotta haastattelut ehditään käsitellä!

Voit myös kommentoida blogipostausta ja kertoa sen synnyttämistä ajatuksista suoraan tänne blogiin!

Suuret kiitokset vielä ryhmä yhteisön voimaannuttamiselle!

Elli Tompuri. Kuva: Miira Lankinen

Community Empowerment Group

We’ll stay in the same theme as with the last week’s post, but we will finally meet with the first group! We will introduce you to all the groups as the blog continues, but we will start this time with the group focusing on community empowerment.

How many members do you have in your group and what are your names?

– There are three members in our group. Our names are Charlotta Ruotanen, Maria Wiberg and Yana Yushkova.

What does community empowerment mean and why is it so important?

– The visitor count of Vehkalahti Local Museum has been very low, so the wish is that museum would become more active part of locals and community’s life. It is also wished for that wider generation base instead of only great-grandparents with their grandchildren would visit the museum.

The sense of community is a great reason for the establishment of the museum back in the day and the existence of the museum all to way to this day. Even solely because of museum’s history the sense of community is important part of the museum. The museum is also big part of local identity. For example, local knaappi families held their family reunion in the museum last year.  Almost all the interviewees had connections to knaappi or other local families. It is somewhat surprising, how the place in question is so big part of local identity, one cannot identify similar phenomenon here at the metropolitan area.

What does your group give to Vehkalahti and the project?

– Our group’s most important part is the interview of people, discussion with them and collection of knowledge from locals. It is also important how the knowledge gathered by us can be used in the future.

We think that our work and task is fundamental for the direction that is sought for the museum. It is important that the ideas which are going to be carried out have demand. In addition to things one could expect for, there has come out surprising things and themes even for us at interviews, things one couldn’t anticipate.

What your group does in practice?

– Officially our main task is to interview people, analyse the data and make conclusions. We will also shape people’s thoughts into usable source. It will be others task to develop ideas that has come out in interviews but based on our work one can start off and create demand. On the grounds of our work one gets information about what people expect and wish for Vehkalahti Local Museum, and so these wishes can be used for the development of the museum.

What have you done already in this phase?

– We made interviews now at the Local Museum Day. However, not all interviews have been done, there remains at least one phone interview, maybe even another. We also go through interviews all along. So, we have collected data and now we are looking for meanings between words. People talk easily pass the topic, but one can find there even little bit of subconscious priorities: to which direction the discussion goes and why?

How interviews went and do you have any details to share for readers of the blog?

– Interviews went great. As we already mentioned, there came forth surprising things, what was positive to our minds: thus we can shear this information to everybody else. With the help of interviews material will become close to life for the public, in this way the public will not feel like things are ordered from above without hearing of them. Especially, when locals already like the museum as it is very much, they don’t want to anything fine and modern. Of course they want improvements, but not too much.

It was surprising, how strong and personal bonds interviewees had with the buildings in question. For example, one can find the building of relationships at the place in question quite literally. Locality was emphasized at interviews.

People were eager to talk, even if they were little hesitant at first. There became lot of information in interviews, people obviously have lots of opinions and emotions towards the museum. The place is very nostalgic for many people for sure. The place in question is the kind of place on can search for one’s own childhood, youth and history. For example, people can recognize the map on the wall as similar with the one in their classroom back in the day. For older people it is really important that they can share their personal history forward. This is cherishing of the cultural heritage.

How will you go on from now on?

– There remains couple of interviews to do. After that we will translate the material and potentially share this data with other willing groups of the project. We will do from the material package for Vehkalahti Museum which they can preserve for themselves. We will also for sure give propositions for the enhancement of the museum based on interviews, even though it isn’t the main objective of our group.

Have you any greetings to send for readers of the blog?

– Be in touch, not necessarily only on us but above all on museums in the future. Tell what you wish from museums. Museums can maybe be put on a pedestal quite often, but we would wish for more interaction between people and museums. Discussion would bring museums nearer to their customers, which is what museums themselves also want. This also enables that museums would respond better to needs of their visitors: museums would showcase things what people would like to see, instead of that museums would stay distant facilities where people visit once a year out of responsibility. We want that museum visit would be become as a positive experience for people!

If you have the feeling that you would like to be interviewed about Vehkalahti or Vehkalahti Local Museum, you can contact community empowerment group via email vehkalahti.ideat@gmail.com. You can use Finnish, English or Russian in your email. Would you be so kind and send your email before 8th of March so that there would remain enough time to handle interviews!

You can also comment the blog post and tell your thoughts about it straight here in the blog!

Many thanks for the group community empowerment!

Coffee pot and grinder. Photo: Miira Lankinen

4 Case Vehkalahti – Yhteisöt ja kotiseutumuseot │ Communities and local museums

Miira Lankinen

Kotiseutumuseo, yhteisönsä museo

Näin kotiseutumuseopäivän jälkeen ajattelin kirjoittaa yleisemmin kotiseutumuseoiden ja yhteisöiden välisisistä suhteista. Museoista monille tulee ensimmäisenä mieleen tavaroiden kerääminen ja säilyttäminen. Harvemmin mieleen tulee yhteisöjen voimaannuttaminen. Museot voivat kuitenkin palvella paikallisten yhteisöiden tarpeita monin eri tavoin.

Vehkalahti 15.2.2020. Kuva: Miira Lankinen

Ensinnäkään esineillä itsellään ei ole arvoa sellaisenaan. Sen sijaan esineet saavat arvonsa niitä ympäröivistä konteksteista – tarinoista, jotka ovat kulttuurisesti arvokkaita, toisin sanoen museot keräävät eri yhteisöjen kulttuuriperintöä. Esimerkkejä on monta: Kansallismuseo kertoo suomalaisten tarinaa, Siida ylläpitää saamelaisten kulttuuriperintöä, mutta myös kotiseutumuseot ovat olemassa juurikin niiden yhteisöä varten. Tietyllä tavalla pienillä paikallisilla museoilla on paljon suurempikin mahdollisuus palvella yhteisöjensä tarpeita. Professori Janne Vilkunaa lainaten: ”Kotiseutumuseot ovat museoita, jotka ovat niin lähellä ihmistä kuin museo voi vain olla.”

Vahvinten ajattelu yhteisöjen voimaannuttamisesta tuli mukaan museotoimintaan 1970-luvun Ranskassa syntyneessä ekomuseo-ajattelussa. Ekomuseon tärkeimmäksi tehtäväksi onkin sanottu olevan olemassaolo yhteisöä varten. Ideana ekomuseossa on, että kun paikallinen yhteisö hallinnoi ja tulkitsee kulttuuriperintöään itse paikan päällä, vahvistaa se yhteisöä ja sen identiteettiä.

Suomessa on vain vähän ekomuseoita, mutta sitäkin enemmän kotiseutumuseoita. Nämä paikalliset museot ovat yleensä paikallisten itsensä hallinnoimia, joten kaikki lähtee paikallisista. Nämä kotiseutumuseot voivat voimaannuttaa yhteisöjään monin tavoin. Ensinnäkin ne pitävät yllä yhteisölleen tärkeää kulttuuriperintöä ja ne kertovat yhteisön omaa tarinaa heidän omasta näkökulmastaan. Ne esittelevät yhteisöä niin tälle itselleen kuin myös ulkopuolisille, ja siten ne osoittavat yhteisön merkittävyyden. Kotiseututoiminnassa kehitetyt taidot voivat olla niin ikään tärkeitä, koska ne voivat aktivoida ihmisiä ajamaan yhteisönsä asioita.

Ennen kaikkea kuitenkin kotiseutumuseoilla on uniikki mahdollisuus kuunnella ihmisiä sekä tukea paikallisten identiteettiä. Parhaimmillaan ne voivat kehittyä yhteisön tapaamispaikoiksi, joissa tavataan tuttuja ja koetaan olevansa kotona.

Mutta entä jos jostain syystä yhteisö kokee jotain sen olemassaoloa uhkaavaa, esimerkiksi kuntaliitoksen? Näin on käynyt Vehkalahden kotiseutumuseon tapauksessa. Sen tapauksessa paikallinen kotiseutuyhdistys päätti luopua museon ylläpitämisestä ja museo siirtyi muiden Haminan museoiden yhteyteen. Sen jälkeen museon toiminta on hiipunut ja Haminan kaupunki uhkasi jo sulkea museon. Tällöin kuitenkin museon merkitys yhteisölle tuli esille: paikallisten nostama vastarinta pelasti museon ja nyt sen toimintaa ollaan jälleen kehittämässä. Kuntaliitoskaan ei siis automaattisesti tarkoita paikallisen kotiseutumuseon – tai paikallisen yhteisön – kuolemaa: sen sijaan kotiseutumuseota voidaan käyttää ylläpitämään yhteisön identiteettiä mullistustilanteessa.

Ps. Kiitos kaikille kotiseutumuseopäivien järjestämiseen osallistuneilla ja paikalle saapuneille! Oli hienoa nähdä, kuinka paljon ihmisiä saapui paikalle – tämä on taas yksi osoitus museon merkityksestä yhteisölleen. Kiitos myös kaikille, jotka kerroitte kehitysideoitanne museota varten, nämä ovat projektillemme elintärkeitä! Näiden tietojen pohjalta alkaa uuden näyttelyn suunnittelu, projektin etenemistä voitte seurata blogistamme! 😉

Jos et jostain syystä päässyt osallistumaan kotiseutumuseopäiville, käy kurkkaamassa Vehkalahden kotiseutumuseon virtuaalinäyttely täältä.

Lähteet:

 

Ossi 15.2.2020. Kuva: Miira Lankinen

 

Local museums, museums of their communities

Following the Local Museum Day, I thought to write more generally about relationships between local museums and their communities. When one thinks of museums, many people comes with the idea of collecting and preserving objects. Less frequently people think about empowering communities. However, museums can tend the needs of their communities in many ways.

First of all, objects don’t have any intrinsic value on their own. Instead of, objects get their value from contexts around them – from stories, which are culturally valuable, in other words museums collect cultural heritage of different communities. There are many examples: The National Museum of Finland tells the story of Finns, Siida Sámi Museum and Nature Centre maintains cultural heritage of Sámi people, but local museums too exist for their communities. In a way small local museums have even greater possibility to serve their communities needs. Citing professor Janne Vilkuna: “Local museums are museums which are as close to people as museum can be.”

The thought of empowering people is strongest with ecomuseums, a school of thought originating 1970s France. It is actually said that the most important mission of the ecomuseum is to be there for their communities. The idea with ecomuseum is that when the local community manages and interprets its cultural heritage on site, it will empower the community and its identity.

Here at Finland are few ecomuseums, but even more local museums. These local museums are usually governed by the locals themselves, so everything starts off from local people. These local museums can empower their communities in many ways. First of all, they keep up the cultural heritage meaningful for the community and they tell the story of the community from their own perspective. They introduce the community for outsiders and community itself and so they show how meaningful the community is. Also, the skills developed as part of homestead activities can be valuable, because they can activate people to promote their community’s issues.

However, the first and foremost, local museums have unique possibility to listen people and support the identity of locals. In their best they can develop into the meeting place for the community, where one can meet acquaintances and feel like home.

But what if for some reason community suffers something threatening its very existence, for example consolidation of municipalities? This has happened in the case of Vehkalahti Local Museum. In this case the homestead association decided to give away the museum and the museum was shifted as part of other museums of Hamina. After that museum’s activity faded away and Hamina City threatened already to shut it off. But then the meaning of the museum for its community came out: the resistance of locals saved the museum and now its activities are regenerating once again. So, even consolidation of municipalities doesn’t automatically mean the death of local museum – or local community: instead of, local museum can be used to maintaining the identity of community in the period of change.

Ps. Thank you for you all who participated for creating the Local Museum Day and attended the event! It was great to see, how many of you showed up – this is one indication more for the importance of the local museum for its community. Also, thank you for you all who gave your ideas for the development of museum’s exhibition! These are the grounds through which the planning of the new exhibition can start, you can follow the progress of the project through our blog! 😉

If you couldn’t attend the Local Museum Day for some reason, check out the virtual exhibition of Vehkalahti local museum from here.

 

Bast shoes. Kuva: Miira Lankinen

Sources:

 

Case Vehkalahti 2 and 3

Projektistamme │ About our Project

Miira Lankinen

Kurssilaisia Vehkalahdessa 24.1.2020. Kuva: Nina Robbins

 

Mistä ihmeestä tässä kaikessa on kyse?

Niin, mitä me oikeastaan teemme ja miksi?

Me olemme Helsingin yliopiston museologian opiskelijoita, ja tehtävänämme on uudistaa Vehkalahden kotiseutumuseota. Kuten kerroimme jo aikaisemmassa postauksessa, museo on avattu vuonna 1960, eikä sen näyttelyä ole paljoa sen jälkeen uudistettu. Nyt tavoitteenamme olisi tuoda näyttely tähän päivään.

Projektia varten olemme jakautuneet ryhmiin kuuden eri temaattisen aiheen ympärille (tulemme esittelemään jokaisen ryhmän tarkemmin blogin edetessä). Teemoina ovat: näyttelysisältö / virtuaalinen näyttely; yhteisön voimaannuttaminen / paikallisten haastattelu; yleisön osallistaminen; vihreä jalanjälki; sekä kokoelmapolitiikka. Viimeisimpänä – muttei vähäisimpänä – olemme minä ja Jenny, blogin kirjoittajat, ja meidän tehtävänämme on tallentaa projektin etenemistä ja julkaista siitä tietoa sinulle.

Tavoitteenamme on siis antaa Vehkalahden kotiseutumuseolle eväitä näyttelyn uudistamiseen. Kurssin lopuksi annamme museolle tietopaketin, jonka pohjalta näyttelyä voidaan alkaa uudistaa. Vehkalahden kotiseutumuseon henkilökunta esitti meille tällaisia toiveita:

  • näyttelyyn kaivattaisiin väljyyttä,
  • esineille toivottaisiin parempaa esittelyä,
  • esineiden käyttöä yms. voisi havainnoida paremmin muun muassa kuvin ja videoin,
  • näyttelystä haluttaisiin vuorovaikutteisempi: esimerkiksi joihinkin esineisiin saisi koskea.

Tavoitteena ei kuitenkaan ole tehdä mitään radikaalia muutosta tai repiä vanhaa näyttelyä alas, huoli pois! Haluamme kunnioittaa vanhaa ja tehdä maltillisia muutoksia. Lisäksi haluamme osallistaa ihmisiä näyttelyn uudistamiseen. Siksi kysymmekin: mitä sinä haluaisit muuttaa Vehkalahden kotiseutumuseon näyttelyssä? Mikä ei saisi sinun mielestäsi missään nimessä muuttua?

Saimme jo ensikontaktin museoon, kun kävimme tutustumassa siihen paikan päällä 24. tammikuuta. Tällaisia tunnelmia museo herätti:

  • näyttelyssä on paljon tavaraa,
  • toisaalta tämä on hyvä lähtökohta: museossa on paljon potentiaalia,
  • rakennus itsessään on mahtava ja esineet mielenkiintoisia,
  • museosta näkee, miksi se on yhteisölle tärkeä.

Oletko sinä käynyt Vehkalahden kotiseutumuseossa tai oletko kenties kotoisin Haminasta? Millaisia tunnelmia sinussa Vehkalahden kotiseutumuseo herättää? Kommentoi blogiin tai tule kertomaan paikan päälle 15. helmikuuta!

 

Ship making tools in Vehkalahti. Photo: Miira Lankinen

 

What on earth is this all about?

Yes, what are we actually doing and why?

We are students of museology at the University of Helsinki and our mission is to modernise Vehkalahti regional museum. As we have already told you in our last post, the museum has been open since 1960, and its exhibition has been little renovated after that. Now it is our objective to bring the exhibition to this day.

For the project we have been divided to groups with six different topics (we will introduce groups more thoroughly as the blog goes on). Topics are: exhibition content / virtual exhibition; community empowerment / local interviews; audience engagement; green handprint; and collection policy. Last – but not least – are me and Jenny, writers of the blog, and it is our job to record the progress of the project and publish information of it for you.

Therefore, our goal is to give tools for Vehkalahti regional museum aiming at the renewal of the exhibition. We will give information kit for the museum at the end of the course and based on it the renewal of the exhibition can be initiated. The personnel of the Vehkalahti regional museum gave us these kind of desires for the exhibition:

  • that there would be more space for objects at the exhibition,
  • that objects would be better introduced for audience,
  • that the use of objects etc. would be better displayed for example through pictures and video clips,
  • that the exhibition would be more interactive: for instance, some objects could be touched by audience.

However, the aim isn’t to make radical changes or tear down the old exhibition, worry not! We want to respect old and make moderate changes. We also want to participate the public to the renovation. So we ask: what would you want to change at the exhibition of Vehkalahti regional museum? What can’t change to your opinion?

We had our first contact with the museum when we visited there 24. January. We had these kinds of feelings:

  • there’s lots of stuff in the exhibition,
  • on the other hand, this is good starting point: the museum has lots of potential,
  • the building itself is great and objects are interesting,
  • one can see, why the museum is so important for its community.

Have you visited Vehkalahti regional museum or are you perhaps from Hamina? What kind of feelings the museum generates in you? Comment on the blog or come tell us on the spot 15. February!

 

Birch bark objects in Vehkalahti. Photo: Miira Lankinen

Yleisötilaisuus Vehkalahdessa 15.2.

Jenny Sainio

Onko sinulla ideoita, ajatuksia ja toiveita liittyen Vehkalahden kotiseutumuseon uudistukseen? Tunnetko mielenkiintoisia tarinoita liittyen museon esineisiin? Olet lämpimästi tervetullut kertomaan ajatuksistasi meille museologian opiskelijoille lauantaina 15.2. pidettävässä yleisötilaisuudessa Vehkalahden kotiseutumuseolla.

Tilaisuudessa on sukututkija Kalevi Heikkisen luento knaappisuvuista klo 14.30, kahvitilaisuus luennon jälkeen, klo 15.30 mahdollisuus tutustua museon näyttelyyn oppaan johdolla. Uudistusehdotusten kerääminen alkaa klo 16.00. Tapahtumaan on vapaa pääsy!

 

A public event in Vehkalahti 15.2.

Do you have ideas, thoughts and wishes about the reform of the Vehkalahti Local Museum? Do you know interesting stories behind the museum objects? You are welcome to tell your thoughts to us, museology students, in a public event in Vehkalahti Local Museum at Saturday 15.2.

First there will be a lecture about Knaappi families of Vehkalahti by Kalevi Heikkinen at 14.30 in the event. Before that there will be coffee service, and a possibility to guiding tour in the museum at 15.30. The collecting of reform proposals starts at 16.00. The admission to the event is free!

Case Vehkalahti 1 – Vehkalahti Local Museum

Miira Lankinen & Jenny Sainio

Tervetuloa seuraamaan Case Vehkalahti -projektia!

Vehkalahti. Photo: Miira Lankinen
Vehkalahti. Photo: Miira Lankinen

Kuusikymmentä vuotta täyttävä Vehkalahden kotiseutumuseo on Husulan kylässä Haminassa sijaitseva pieni tunnelmainen museo. Museorakennus on alun perin rakennettu kouluksi vuonna 1871 ja se oli Vehkalahden ensimmäinen julkinen koulu. Koulu toimi rakennuksessa 1950-luvulle asti.

Museo avattiin vuonna 1960 vanhassa koulurakennuksessa, mutta Kymenlaakson Osakunnan oppilaat olivat alkaneet kerätä museon kokoelmaa jo 1950-luvulla Erkki Ala-Könnin johdolla Vehkalahden kylistä. Vehkalahden ja Haminan kuntaliitoksen myötä Vehkalahden kotiseutumuseo liitettiin Haminan kaupunginmuseon ja kauppiaantalomuseon yhteyteen.

Museossa esitellään Vehkalahden historiaa. Perinteiset elinkeinot – kuten metsästys, kalastus, laivanrakennus ja maatalous – korostuvat näyttelyssä. Museosta löytyy esimerkiksi vanha luokkahuone, esihistoriallisia esineitä, kuultavasti Vehkalahden viimeinen ahma, vanhoja suksia ja laivojen pienoismalleja. Erityinen tärppi on kansallispuvut!

Ahma/Wolverine. Photo: Miira Lankinen
Kansallispukuja/Regional dresses. Photo: Jenny Sainio

Haminan kaupungin museot löytyvät muuten Facebookista nimellä Haminan kaupungin museot ja Instagramista tunnisteella @haminanmuseot. Kurkkaa vielä lopuksi nämä uutiset projektistamme.

Vehkalahden luokkahuone/ Classroom in Vehkalahti. Photo: Jenny Sainio

We welcome you to follow the Case Vehkalahti!

Vehkalahti Local Museum, which is turning 60 this year, is a small, atmospheric museum locating at Husula village, Hamina. The museum building was originally built for school in 1871 and it was the first public school of Vehkalahti. The school functioned in the building until 1950s.

The museum was opened at the old school building in 1960, but students of Kymenlaakso Nation had started to collect museum objects under the direction of Erkki Ala-Könni from Vehkalahti’s villages already in 1950s. When Vehkalahti municipality and Hamina city merged together, the museum was attached together with Hamina City Museum and the Shopkeeper’s House.

In the museum history of Vehkalahti is showcased. Traditional livelihoods – like hunting, fishing, shipping and agriculture – are highlighted in the exhibition. From the museum you can find for example old schoolroom, prehistorical objects, said to be the last wolverine of Vehkalahti, old skids and scale models of ships. One of the highlights are regional dresses!

Sukset/Skis. Photo: Miira Lankinen
Työkaluja/Tools. Kuva: Jenny Sainio

By the way, Hamina city’s museums you can find from Facebook as Haminan kaupungin museot and from Instagram as @haminanmuseot.

Laivojen pienoismalleja/Scale models of vessels. Photo: Jenny Sainio

Case Suviranta 8/8

Suviranta in audio!

By: Mariliis Rebane and Joanna Veinio

To celebrate our last blog post: we decided to experiment with recording a podcast.

Feel free to listen! We discuss Suviranta’s garden, women of the Lake Tuusula artist community and end with some thoughts on the future for Suviranta.

First part of the recording is in Finnish and the second part is in English.

There are also other recordings (in Finnish) in Yle Areena about Suviranta:

Suviranta – Järnefeltien rakkaudesta suomalaisuuteen 

Eero Järnefeltin taiteilijakoti Suviranta puutarhoineen nyt kaiken kansan nähtävillä

Many other topics would have deserved their own post. Hopefully some of you are able to learn about these subjects when visiting Suviranta later this year.

Follow us in Twitter #MusStudiesHel, #Suviranta

Case Suviranta 7/8

Exhibition group working in Suviranta. Image: Mariliis Rebane

Taking it online!

By: Mariliis Rebane and Joanna Veinio

For most of the year Suviranta is just a home for it’s current residents, but during summer season it is open for pre-booked tours 3 times a week. For those occasion a home becomes a museum – a home museum. These visits provide a unique experience of the original atmosphere. The exhibition group of the Case Suviranta has been thinking about how to extend the experience beyond this restricted audience. One option is to rely on the images that the visitors sheered on their social media platforms. With their help physical exhibitions gets duplicated online seamlessly.

Museums can also be more mindful about their presence on the internet. 3D models are a great choice for opening up the museum to a wider public and showing spaces that otherwise might be unachievable – like the second floor in Suviranta. These models do not only produce visual information, they are also functional. Interactive models can allow the visitor to engage with the space virtually and return to places over and over again. Amongst others Dimensa has been working with museums and art galleries to form such a 3D model. Gallen-Kallela Museum and Mannerheim Museum are some examples. Virtual tour in the Hallwylska Museet´s Picture Gallery is as also magical as the real visit.

Virtual 3D exhibition, that also produces other information besides a documentation of the space, requires much more resources and a bigger team. Besides 3D animation, it also becomes relevant to think of the knowledge that the exhibition can sheer. Does it have a specific topic like the traditional exhibitions? Developing a separate concept for an online exhibition is more rare in museums.

Planning and executing an exhibition in a museum might take 1-5 years. Online exhibitions are no different. Curators work closely with programmers and some cases even with artists to assure that the form fits the content. During this three month museology course the exhibition group has been researching different options for virtual tours. In addition to 3D exhibitions one possibility has be small scale web-site that provides in-depth knowledge about the key objects of the museum. The strength of the exhibition group of the Case Suviranta is the fact that many students in the group come from elsewhere – they are here as exchange students. The group can bring value by tell the history of Järnefelt from a perspective that is fresh and easily approachable also to the foreign audience.

Follow us in Twitter #MusStudiesHel, #Suviranta

Blogia syntyy. Kuva: Mariliis Rebane

Avoinna koko maailmalle!

Kirjoittajat: Mariliis Rebane ja Joanna Veinio

Valtaosan vuodesta Suviranta toimii yksityiskotina, kesäkaudella siihen on mahdollista tutustua ennakkovarauksella kolmena päivänä viikosta. Tuolloin tila muuntuu kodista museoksi – kotimuseoksi. Vierailun aikana kävijät voivat kokea autenttisen ateljeekodin tunnelman. Yksi museologian projektin ryhmistä on pohtinut, miten laajentaa mahdollisuutta kokemukseen myös heille jotka eivät pääse käymään Suvirannassa? Yksi vaihtoehto on kävijöiden kuvat ja niiden jakaminen sosiaalisen median kanavilla. Vierailijoiden avulla kokemus siirtyy paikasta verkkoon ja se on myös muiden käytettävissä.

Museoilla on monia mahdollisuuksia laajentaa näkyvyyttään verkossa. 3D mallit ovat toimiva tapa tuoda esille uusia näkökulmia ja laajentaa vierailu esim. tiloihin jotka ovat muuten kävijöiden saavuttamattomissa. Suvirannassa nämä tilat sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa.

Virtuaalinen museovierailu antaa mahdollisuuden tutustua museotilaan, museoesineisiin ja taiteeseen. Museokäynti voi tapahtua ajasta ja paikasta riippumatta. Yksityiskohtiin voi palata uudelleen. Yhtenä alan toimijoista Dimensa on luonut useiden eri museoiden ja gallerioiden kanssa virtuaalisia 3D museotiloja verkkoon. Nämä esittelyt toimivat sekä tietokoneella että mobiilina ja ovat katsottavissa myös VR laseilla.

Kolmiulotteista museokäyntiä voi halutessaan jalostaa normaalia museokäyntiä monipuolisemmaksi. Se voi toimia omana erillisenä näyttelynä kohteille, joita ei aina esitellä itse museossa. Osa virtuaalisen museonäyttelyn kehittelyä onkin miettiä mitä lisäarvoa uusi media voi tuoda kävijälle? Onko verkossa täysin vastaava näkymä vai jotain ihan muuta?

Monet kulttuuriperintökohteet ovatkin ottaneet käyttöön verkossa katsottavia esittelyitä, mutta erillisen verkkokonseptin kehittäminen on harvinaisempaa. Erityisen hieno on Tukholmassa sijaitsevan Hallwylska museetin tilojen ja kokoelmien esittelyt. Virtuaalinen käynti kuvagalleriassa on kuin olisi paikan päällä. Digitalisaatio antaakin museoille mahdollisuuden esitellä myös sellaisia kohteita, jotka eivät muuten kestäisi näyttelyolosuhteita.

Museonäyttelyn suunnittelu vie aikaa, jopa 1-5 vuotta. Verkkonäyttelyn suunnittelu ei eroa tästä. Onnistuneen näyttelyn tuottaminen edellyttää kuraattorin ja digitaalisen alustan tekijän jatkuvaa vuorovaikutusta. Välillä mukana on myös taitelija. Näin saadaan tuotettua näyttely, joka sopii saumattomasti museon fyysiseen tilaan ja virtuaalisessa näyttelyssä se sopii näyttelyn sisältöön.

Suunnittelua Suvirannassa. Kuva: Mariliis Rebane

Museologian projektimme kolmen kuukauden aikana yksi ryhmistämme on selvittänyt eri vaihtoehtoja joiden avulla Suviranta kokemusta voisi laajentaa verkkoon. 3D näyttelyn lisäksi yksi vaihtoehto on tuottaa verkkosivu, jossa on lisätietoa teoksista ja museosta. Näyttelyitä suunnitteleva ryhmän vahvuus on ulkopuolisen näkemys, heistä useat ovat vaihto-opiskelijoita. He voivat tuoda uuden ja erilaisen näkökulman Suvirantaan ja Eero Järnefeltin taiteeseen.

Seuraa meitä Twitterissä: #MusStudiesHel, #Suviranta