Lukemalla tulevaisuusvaliokunnan tilaaman raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut voi päivittää tietonsa 3D-tulostamisesta, itseorganisoituvasta datasta, kyberhyönteisistä, nanoradioista ja nelikoptereista. Samalla voi ottaa haltuunsa käteviä muoti-ilmauksia, sellaisia kun arvonluontiverkosto, edelläkävijäasiakaskunta, asiakasrajapinta, tavaran älykkyys ja Suomen access.
Risto Linturin, Osmo Kuusen ja Toni Ahlqvistin kirjoittama raportti on hengästyttävä kavalkadi mitä huimimpia tulevaisuuden visioita. Tekijät uskovat, että niiden laaja-alainen realisoituminen on lähivuosien asia, koska prototyyppejä jo testaillaan. Raportin taustalla on tietysti Suomen tarve olla ensimmäisten joukossa kehittämässä ja käyttämässä uusinta teknologiaa, olemmehan aina olleet siitä innoissamme.
Raportin tekijät pyrkivät välttämään suomalaisen innovaatioajattelun helmasynnin, ”teknologia ratkaisee kaiken” -ajattelun. He ovat hyvin tietoisia siitä, että radikaaleinkin teknologinen ratkaisu ei vielä itsessään riitä. Rahoja ei useinkaan kääri se, joka on osannut ottaa ensimmäisen askeleen, vaan se joka ottaa sadannen askeleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa onnistuneen markkinoinnin jälkeen. Olennaista on käyttäjien halu, tarve ja taloudellinen mahdollisuus ottaa uusia teknologioita käyttöön. Tämä pätee erityisesti tavallisiin kuluttajiin, mutta samat tekijät säätelevät julkisen sektorin ja alihankkijoita etsivien yritysten toimintaa.
Kaivos- ja tienrakennuksessa käytettäviä poria tekevän Sandvikin Yhdysvaltojen myynti ei töki sen vuoksi, että laitteet olisivat vahanaikaisia, vaan siksi että niissä on liikaa teknisiä hienouksia sikäläisten käyttäjien näkökulmasta. WhatsAppin myyntihinnan (14 miljardia euroa) selityksenä ei ole radikaali teknologia, vaan nerokas kikka jakaa tuotetta ilmaiseksi.
Myös oikeat toimintatavat voivat luoda menestystarinoita. Supercell mainitsee kotivisullaan yhdeksi yritysfilosofiansa kulmakiveksi pienet autonomiset yksiköt, joille annetaan ”rajoittamaton vapaus” – toimintapa, joka on tähän asti ollut ominaista vain perustutkimukselle. Aikajänne tosin on Supercellillä kovasti toinen. Pitkään markkinoilla olleen Koneen menestyksen takana ei ole vain kone, vaan siihen liittyvät huoltopalvelut.
Raportin tekijät ovat mieltyneet suomen kielen sanamuodostuksen loputtomiin mahdollisuuksiin. Yhdyssanojen merkitys avautunee jollakin tasolla pintapuolisillekin lukijalle, mutta käsite Suomen access jää helposti ymmärtämättä. Se on kuitenkin avain siihen, mitä radikaalit teknologiat merkitsevät maallemme.
Annetaan kirjoittajien itsensä määritellä (s. 177): ”Suomen access saa arvon 0–3. Arvo on yksi, mikäli meillä on selkeä kytkentä sellaiseen globaaliin asiakaskuntaan, joka voisi omalla toiminta-alueellaan käyttää tarkasteltavaa ratkaisua hyväkseen. Arvo on 2, mikäli kytkentä on sen luontoinen, että nyt myytäviin tuotteisiin tai välittömästi niihin liittyen voitaisiin toimittaa tarkasteltavaa ratkaisua. Arvo on 3, mikäli edelliset ehdot täyttyvät ja asema koko potentiaalisessa markkinasegmentissä on voimakas.”
Nimenomaan access on muuttunut radikaalisti, kun maailman markkinoiden tavoittamiseen ei tarvita satamia, vaan pelkät tietoverkot riittävät. Tämä helpottaa ratkaisevasti tuotteiden myyntiä – iso asia meille, koska olemme kaukana suurista käyttäjämääristä.
Access ei kuitenkaan synny vielä tästä, vaan globaaleilla markkinoilla kelpaa vain maailman paras, ei vain teknisesti, vaan pitää olla myös kaunein, kiehtovin ja koukuttavin. Monien tuotteiden menestyksen edellytyksenä on vieraiden kulttuurien ja tapojen tuntemus eli kaupan kielellä ilmaistuna lokalisointitaito. Uskon, että meillä on parempi kyky ja halu ymmärtää muita kulttuureita kuin valtakulttuurien edustajilla.
Mitä sitten voisimme myydä tällä tavalla? Olemme jo nähneet, että pelit menevät kaupaksi, jos ne ovat kuluttajien mielestä huipputasoa. Mutta voisimme myytä melkein mitä tahansa, mikä kulkee tietoverkkojen välityksellä, vaikkapa opetusohjelmia ja muita hyötyapplikaatioita, joiden tulevaa kehitystä voi vain arvailla. Nokian perua meillä on paljon teknologiaosaajia ja sisällön tuottajiakin mieltä varmasti löytyy. Tällainen tuotannollinen toiminta edellyttää vain pieniä investointeja, mikä on tärkeä etu pääomaköyhälle maalle.
Kuvattu toimintamallilla access on täydet 3, se voisi olla suorastaan Suomen asset. Kuulen jo hälytyskellojen soivat: tuo on vain nappikauppaa, jolla ei voi rikastua ja luoda työpaikkoja. Nykyään voi rikastua myös nappikaupalla. Voimme myydä miljoonille kuluttajille eurolla tuotteen, jonka valmistaminen ja jakelu maksavat 5 senttiä. Tai voimme jakaa tuotetta ilmaiseksi ja voittaa miljardeja. Mutta vain jos osaamme tehdä tämän paremmin kuin muut.