Kun kansleri Thomas WIlhelmson avasi Suomalaisia tieteen huipulla: 100 tieteen ja teknologian saavutusta -kirjan julkistustilaisuuden, hän totesi, että nykyään huipputukijan pitää olla sekä Ronaldo että Ancelotti. Toisin sanoen hänen on osattava sekä tehdä itse maaleja että olla samalla huipputiimin valmentaja. Jos jatketaan urheiluvertailua, voidaan kysyä, onko Suomi parempi urheilussa vai tieteen teossa

Suomalaisille urheilu on ollut itsetunnon keskeinen lähde. Meidät juostiin aikoinaan maailmankartalle. Viime vuosina on valiteltu, että olemme juosseet urheilussa sieltä pois. Tilannetta hieman lieventää, että menestymme monissa muissa lajeissa. Meillä on korruptiota vähiten maailmassa ja äitiemme elämä on maailman auvoisinta. Voisimmeko korvata urheilun alamäen tuomaa tuskaa röyhistelemällä rintaamme myös menestymisellä tieteen rintamilla?

Katsotaan ensin, mitä kertovat urheilun menestyksen mittarit. Olympialaiset antavat melko hyvän yleiskuvan menestymisestä urheilussa. Viimeisten kaksien kesä- ja kaksien talviolympialaisten yhteenlasketussa mitalitilastossa olemme sijalla 32.

Jos sopivaa urheilun tason mittaria tiedusteltaisiin espanjalaisilta tai chileläisiltä, menestys olympialaisissa katsottaisiin toisarvoiseksi. Mittariksi kävisi vain ja ainoastaan jalkapallo. Siinä Suomi komeilee pienen nousun jälkeen sijalla 52. Kahdessa muussa maailman mittakaavan suosikkilajeissa, koripallossa ja lentopallossa, Suomi on varsin korkealla juuri nyt, lentopallossa 30. ja koripallossa 39., toivottavasti syksyn maailmanmestaruuskisojen jälkeen vielä korkeammalla.

Olemme toki maailman parhaita pesäpallossa. Tieteen puolella tätä vastaa maailman kärkisija suomen kielen tutkimuksessa. Entä jääkiekko? Siinä Suomi on tätä kirjoitettaessa niukasti Ruotsin jäljessä toisena. Jääkiekkoa ei kuitenkaan juurikaan pelata Etelä-Amerikassa, Aasiassa eikä Afrikassa, siis suuressa osaa maapalloa. Jääkiekon menestystä voisi verrata Venäjä-tutkimukseen, jossa olemme maailman ehdotonta eliittiä. Se ei ole kuitenkaan niin relevantti tutkimusalue Egyptille tai Brasilialle kuin Suomelle.

Entä jos suhteutamme menestyksen maan kokoon. Olympiapisteissä hieman meidän edellä komeilee meitä pienempiä maata, Jamaika, Uusi Seelanti ja Slovenia, mikä jo kertoo siitä, että emme voi olla kärjessä edes, jos mitalit suhteutetaan asukaslukuun.

Jos olympialaisten mitalimäärää verrataan asukasmäärään, sijoituksemme toki paranee, mutta kärkeen emme yllä. Olemme 23., suunnilleen samoilla sijoilla kuin Tanska, Tšekki, Mongolia, Georgia ja Unkari. Listan kärjessä on Norja, kuten odottaa sopiikin – ja Slovenia, joka on pieneksi maaksi hyvä monessa urheilulajissa. Suomen edellä on myös merkittäviä tiedemaita, kuten Sveitsi, Ruotsi ja Hollanti. Viime mainitun menestys perustuu paljolti yhteen lajiin, luisteluun. Tieteessä näin suuri keskittäminen ei toimi.

Jalkapallomenestystä on vaikea suhteuttaa maan kokoon muuten kuin ottamalla vertailuun erikokosia maita. Suomen edellä ovat muun muassa pienet Armenia (30.) ja Kap Verden saaret (42.) ja takana suuret Kiina (96.) ja Intia (147.).

Monipuolista menestymistä tieteen rintamalla kuvastavat julkaisujen määrät. Mukaan laskuihin ei oteta mitä tahansa julkaisuja, vaan ne jotka ovat läpäisseet tarkan tieteellisen arvion ja julkaistu arvostetuissa lehdissä. SCImago-maaranking perustuu toisen suuren tietokannan Scopuksen tietoihin. Kokonaismäärissä isot maat tietysti jylläväät. Vuoden 2012 tilastoissa USA on ykkönen, mutta Kiina on kirimässä sen ohi. Siten seuraavat Iso-Britannia, Saksa, Japani ja Ranska. Suomi on sijalla 33, edellä muun muassa Portugali, Kreikka, Iran ja Turkki.

Asukaslukuun suhteutettuna sijoitus on kuitenkin paljon parempi. Suomi on Svetsin, Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Singaporen jälkeen kuudentena niukasti Alankomaita, Uutta Seelantia ja Sloveniaa edellä. On toki muitakin tieteen mittareita. Mutta kokonaisuudessaan menestys on vähintään urheilun luokkaa.

Suomalaisia tieteen huipulla -kirjan tekijöiden yksi tarkoitus on antaa nuorille esikuvia, jotka kannustaisivat nuoria tieteen saralle. On tietysti hienoa, että urheilusankarit saavat paljon palsta- ja ruututilaa mediassa. Ei ole huono asia, että tämä innostaa nuoria urheilun pariin.

Mutta Suomen tulevaisuudelle ei olisi pahitteeksi, että myös tieteen tähdet loistaisivat nuorten horisontissa. Asiaa edistäisi, jos parhaat suomalaiset tutkijat saisivat edes kymmenennen osan siitä medianäkyvyydestä, jota saa maailman 40. paras alppihiihtäjä. Varmaan tässä auttaisi, jos yliopistot osaisivat paremmin tarinoittaa tutkijoiden arkea ja saavutuksia.