Valko-Venäjä on erikoinen maa myös kielellisesti

Hesari otsikoi pari päivää sitten, että Valko-Venäjän diktaattori halveksii omaa äidinkieltään. Vielä erikoisempaa on, että Valko-Venäjän kansakaan ei ole kovin innoissaan tästä kielestä, vaan puhuu mieluummin venäjää.

Kaikissa muissa entisissä neuvostotasavalloissa niin sanotusta titulaarikielestä on tullut uusien valtioiden identiteetin tärkeä kulmakivi. Titulaarikielellä tarkoitetaan kyseisen maan ”omaa” kieltä, jonka esiintyy myös maan nimessä, siis Latviassa latvia, Kazakstanissa kazahi, Armeniassa armenia. Samalla kun oman kielen arvostusta on haluttu nostaa, venäjän kieli on yritetty tehdä virallisella tasolla näkymättömäksi, vaikka useiden maiden arjessa sillä on edelleen suuri merkitys.

Venäläisten määrä vaihtelee näissä maissa suuresti. Liettuassa heitä on puolalaisia vähemmän (6 %),  Latviassa 27 %, Virossa 25 %. Monista Keski-Aasian tasavalloista venäläisiä on muuttanut paljon pois. Kazakstanissa heitä on vielä 24 %. Venäjän kielellä on maassa myös virallinen asema. On vaikea arvioida, onko tämä avittanut nopeaa kehitystä, vai onko se pelkästään puolidemokraattisen itsevaltiaan ansiota. Etniset ryhmien koot eivät kuitenkaan suoraan kerro eri kielten osaamisen tasosta. Kazakstanissa venäjää osaa 95 %, kazahia 65 % väestöstä. Latviassa neljä viidestä osaa latviaa ja sama määrä venäjää.

Kaikissa edellä mainituissa entisissä neuvostotasavalloissa selvä enemmistö kansasta on oman titulaarikielen kehittämisen ja suosimisen kannalla. Valko-Venäjällä tilanne on toinen. Alle kolmannes väestöstä haluaa kehittää omaa valko-venäjän taitoaan. Vain vähän yli 10 % haluaisi valkovenäjänkielisiä internetsivustoja, alle 20 % olisi kiinnostunut samaan koulutusta tällä kiellä.

Luvut ovat paljon suuremmat, kun kysytään suhtautumisesta valkovenäläiseen kulttuuriin. Yli kaksi kolmannesta haluaisi tietään enemmän maan historiasta, traditioista ja kansallisesta ruokakulttuurista. Siis: maa on meidän ja sitä arvostamme, mutta omaa kieltä emme välttämättä tarvitse.

Kielitilanne on tutkijan näkökulmasta jännittävän sekava. Pääasialliseksi käyttökieleksi kaksi prosenttia ilmoittaa valko-venäjän, 57 % venäjän, 16 % molemmat. Lisäksi neljännes kertoo käyttävänsä trasjankaa, mikä on erikoinen sekoitus näistä kahdesta lähikielestä. Nimitys tulee huonolaatuista sekaheinää tarkoittavasta sanasta.

Trasjanka perustuu suurelta osin venäjän kielen sanoihin, mutta  ääntäminen ja sanojen taivutus on otettu lähinnä valkovenäjästä. Se on oikea kieli siinä mielessä, että sillä voidaan ilmaista kaikki arkipäiväiset asiat ja se on monen ihmisen äidinkieli, jonka he oppivat kotona vanhemmiltaan.

On vaikea antaa yhtä selitystä sille, miksi Valko-Venäjällä oma kieli ei ole saanut samaa statusta kuin muissa maissa. Takana on sekä historiallisia, sosiaalisia että kielellisiä syitä. Ukrainalaisten kansantuntoon ja ukrainan kielen asemaan vaikutti suuresti 1800-luvun alun kansallinen innostus ja sinä aikana toimineet kirjailijat. Valko-Venäjällä oman kielen (”länsivenäjän”)  asema oli merkittävä 1400- ja 1500-luvulla, mutta sittemmin se katosi kirjallisesta käytöstä, kunnes se palasi laajempaan käyttöön 1900-luvun alussa. Vaikka kielellä oli neuvostoaikana virallisen kielen asema, venäjä oli hallinossa ja opetuksessa selvä pääkieli.

Vaikka halua olisikin, kielen vaihtaminen toiseksi hallinnossa ja opetuksessa on vuosikymmeniä kestävä prosessi. Tästä on hyvänä esimerkkinä Suomi. Vielä ennen Lönnrotin aikaa, kielestämme puuttuivat sellaiset sanat kuin tiede ja taide. Kesti kauan ennen kuin suomen kielestä tuli täysipainoinen tieteen ja korkeimman opetuksen kieli.

Niin luentojen pitäjien ja kirjojen kirjoittajien kuin kuulijoiden ja lukijoidenkin tulee oppia uusi kieli. Koska tämä on lisäponnistus, on helpompaa pitäytyä vanhassa.  Valko-Venäjällä ”vanha” ja helppo tapa oppia ja opettaa on käyttää venäjän kieltä. Venäjä on myös monien eteenpäin pyrkivien valkovenäläisen silmissä todennäköisempi muuton kohde kuin maat joissa pärjää englannilla.

9 thoughts on “Valko-Venäjä on erikoinen maa myös kielellisesti

  1. Kiinnostavaa ja ajankohtaista tietoa! Neuvostoliitosta itsenäistyneiden kieli politiikka on melko kirjavaa. Virossa taas oma kieli on todella tärkeää.

  2. Valko-Venäjä on venäjänkielinen maa. Kävimme voiton päivän aikoihin katsastamassa Minskin ja yhden jääkiekko-ottelun viisumivapauden turvin, ja juttelimme mm. majoituspaikassamme liettualaisten, latvialaisten ja valkovenäläisten kanssa venäjäksi. Valkovenäläisten kanssa puheeksi tuli venäjän kielen asema maassa. Nuoren minskiläisnaisen kuvaus oli jotakuinkin seuraavanlainen: ”Kadunnimet, ratikan kuulutukset ja sen sellaiset ovat epätoivoisia yrityksiä pitää yllä valkovenäjän asemaa, oikeasti maa on täysin venäjänkielinen. Maaseudulla jotkut puhuvat trjasankaa, mutta siihen se jää.” Lapset puhuvat venäjää syntymästään saakka, Valko-Venäjän päätelevisiokanavat ovat venäjänkielisiä, Lukashenko pitää juhlapuheensakin venäjäksi ja kaikissa mahdollisissa asioimistilanteissa ihmiset puhuvat venäjää. Mainokset, ravintoloiden menut, elintarvikkeiden ainesosaluettelot ja lehdet ovat kaikki venäjänkielisiä.

    Minskistä jäi muuten loistava vaikutelma. Venäjään (jossa opiskelen) verrattuna kaikkialla on uskomattoman siistiä, viheralueet ovat loistavassa kunnossa (ja niitä on kaikkialla), rakennukset eivät näytä ränsistyneiltä ja uusia nousee koko ajan, julkiset kulkuneuvot ovat uusia, ihmiset ovat mukavia ja kauniita, kaupassa tai ravintolossa käyminen on vielä Venäjääkin halvempaa ja niin edelleen.

    Moskova – Minsk -junassa kanssani matkannut moskovalainen mies esittikin mielenkiintoisia ajatuksia maasta: kyllä sinäkin varmaan olisit valmis luovuttamaan demokratiastasi himpun pois näin upeasti toimivan maan saadaksesi?

    • Yleensä en julkaise kommentteja, joissa ei näy kirjoittajan nimi. Halusin kuitenkin tehdä tällä kertaa poikkeuksen viestin tuoreuden vuoksi.
      Mitä itse asiaan tulee, valkovenäjää puhujia toki Valko-Venäjällä on, mutta heitä on vaikea löytää Minskistä.

      • Nykyjään Minskistä on kyllä helpompi löytää valkovenäjää puhujia – tai venäjää puhujia, joita ei ”häiritse” jos heille puhuu valkovenäjää. Eli sellaisia, jotka ymmärtävät valkovenäjää hyvin, joita ei ärsytä kun joku ei puhu ”heidän kieltä” heidän kanssa. Kun taas pienemmät kaupungit (siis en tarkoitan kyliä) vaikuttavat siltä, että ihmiset eivät ole samoin määrin ystävällisempiä valkovenäjää kohtaan. Vaikka useammat ihmiset syrjäseuduilla itse puhuvat trasjankaa, joitakuita niistä venäjän kieli ei häiritse yhtään, he ovat joka tapauksessa tottumattomampia valkovenäjän kuulemiseen. Minskissä (sekä joissakuissa muissa suuremmissa kaupungeissa) valkovenäjää ylläpidetään jotkut nuoretkin, ja myös jotkut yritykset, joille valkovenäjän käyttö on myös mainoksena. Tässä vaiheessakin on totta, että valkovenäjän kielen käyttö kuuluu ensisijaisesti pienempään kansalaisten ryhmään. Yksi kielen laajenemisen suuremmista motivaatioista esiintyi vuonna 2014 (Ukrainan kriisi), toinen vuonna 2019 (neuvottelut valtioliiton sopimusten uudistuksesta).

        Tämä on vain yhden minskiläisen näkökulma.

        • En ihmettele, että juuri pääkaupungista löytyy valkovenäjän kielelle ymmärrystä entistä enemmän. Pääkaupungeissa on sivistystaso korkeimmillaan ja lukeneita ihmisiä kiinnostavat sellaiset asiat, kuten unohtumaan päässeen kansalliskielen elvyttäminen.

  3. Valko-Venäjä on mukana Venäjän armeijan sotaharjoutuksissa Itämeren alueella. Tietty vastakkainasettelu EUn, Naton ja toisella puoleella Venäjän, Euraasian, Kollektiivisen turvallisuusjärjestön välillä. Venäjän kanssa on valtioliitto, mutta myös energiakiistoja. Onko maassa Venäjän armeijan tukikohtia? Millainen on Valko-Venäjän valtiollinen tukevaisuus? Onko aiheesta jotain tutkimustietoa?

  4. Mediassa esiintyy Valkovenäjän presidentistä nimimuototoja Lukashenko ja Lukashenka. Venäläinen nimimuoto Lukashenko, jossa painoton lopun o lausutaan a:ksi, on tuttu, mutta onko valkovenäläinen muoto sitten Lukashenka, vai esiintyykö virheellistä nimimuotoa?

    • Kyse on painottomasta o-vokaalista, joka ääntyy sekä venäjässä että valko-venäjässä a:na, mutta kirjoitetaan venäjäksi o:lla ja valkovenäjäksi a:lla. Viime aikoina suomen kielessä on tullut tavaksi noudattaa valkovenäläistä tapaa kirjoittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *