Jossakin 213. laakerilehväseppeleen kohdalla havahduin. Kun katsoin kainosti minuun suunnattuja silmiä, minusta yhtäkkiä tuntui, että koko aktissa on vahva uskonnollinen lataus. Promoottori on kuin pappi, joka siunaa seurakuntalaisiaan. Ja parnasso, jolla käydään, on kuin alttari. Kun sitten illalla keskustelin arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa promootion juhlapäivällisillä, asia valkeni. Kyseessä on ilmiselvästi siirtymäriitti, jopa sen arkkityyppi. Lue loppuun →