Neuvostoaikana ulkopolitiikkaa käytettiin oman puoleen aseman pönkittämiseen. Kepu ja SKDL oppivat tämän taidon aikoinaan nopeasti, Kokoomus ja demarit hitaammin. Haglund ja Stubb käyttävät nyt samaa korttia sopivasti vaalien alla. Venäjä on taaskin tapetilla mutta äänenpainot ovat luonnollisesti päinvastaiset.
Haglundin pohjoismaisten kollegoittensa kanssa tekemää manööveriä on jo paljon analysoitu. Kielen ja mielen tutkijana minua kiinnostaa enemmän se, mitä Stubb sanoi. Kansainvälinen politiikka on kielipeliä, joka perustuu siihen, mitä toinen osapuoli sanoo toisen sanoneen ja tarkoittaneen.
Stubb käytti Venäjän reaktiosta pohjoismaisten puolustusministerien lausuntoon ilmausta sapelinkalistelu. YLE toimittaja oli hieman hämillään tällaisesta kielikuvasta ja kysyi Stubbilta uudestaan, tarkoittiko hän, että kyseessä on sapelinkalistelu. Stubb täsmensi, että äänenpainot ovat ”vähän rankkoja”. Sitten hän totesi kolmannen kerran haastattelun aikana, että ”pitää pitää pää kylmänä”.
Mitä Venäjän puolustusministeriö sitten lausui kannanotossaan? Se ilmaisi huolestumisensa kahdesta asiasta, joihin se katsoi pohjoismaisten puolustusministerien yhteisen julkilausuman antaneen aihetta. Ensinnäkin Venäjää huolestutti se, että se oli määritelty selkeästi uhkaksi Pohjoismaille. Toiseksi Venäjän mielestä julkilausuman teksti viittaa siihen, että Suomi ja Ruotsi ovat liukumassa lähemmäksi NATOa. Jokainen voi tykönään miettiä, antaako julkilausuman teksti aihetta tällaiselle tulkinnalle.
Sekä Stubb että Haglund ovat lausunnossaan vakuuttaneet, että vastaavaa yhteistyötä on ollut ennenkin Pohjoismaiden välillä. Tässä ei ole mitään uutta. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, mitä ollaan tekemässä, vaan miten asiat sanotaan.
Sekä Suomen että Venäjän mediassa on jäänyt vähälle huomiolle pieni mutta tärkeä lause Venäjän puolustusministeriön kannanotossa. Siinä Venäjä toteaa, että suvereeni valtio päättää luonnollisesti itse suunnastaan.
Lingvistinä minua ihmetyttää Stubbin voimakas kielenkäyttö. Venäjän lausunto on hyvin maltillinen, kaukana sapelinkalistelusta. Miksi sitten Stubb käyttää näin voimakasta, sanoisinko ”rankkaa kieltä”? En osaa nähdä siihen muuta syytä kuin halun osoittaa suomalaisille äänestäjille, kuinka napakasti Haglund-Stubb-parivaljakko uskaltaa sanoa Venäjälle. Samalla tämä käy terapiasta, jolla hoidetaan neuvostoajan traumoja.
”Samalla tämä käy terapiasta, jolla hoidetaan neuvostoajan traumoja.”
Arto,
Stubb oli kyllä aikuinen jo silloin kun Neuvostoliitto romahti, mutta Haglund oli sitä hädin tuskin.. Tiedossani ei ole että kummallakaan olisi syytä olla mitään erityisiä traumoja neuvostoajasta. Vai olisiko kyse Stubbin isän puuhaamisesta jääkiekon parissa?
Eikö nyt voitaisi sopia että ulkopolitiikasta – niin kuin sisäpolitiikastakin – voidaan olla eri mieltä ilman että psykologisoivia terapiaselityksiä tarvitaan. Herra sentään, traumojen hoitaminen lienee sairaanhoitoa. Stubb on jotain mieltä, Haglund myös, samaa tai erilaista. Olen useasti käynyt katsomassa Serbsky-instituuttia, onneksi vain ulkoa.
”Samalla tämä käy terapiasta, jolla hoidetaan neuvostoajan traumoja..”
Pekka Sutela
En tarkoita, että Stubbilla ja Haglundilla olisi näitä traumoja, mutta Suomen kansalla tuntuu vielä olevan. Stubb ja Haglund taitavina poliitikkoina osaavat vedota niihin. Tässä auttaa tietysti media.
Kiitos Artolle kielimiehen näkökulmasta!
Pääministeri Stubb on useaan otteeseen korostanut, että Suomessa on Venäjän intressit ja näkemykset otettava huomioon. Seuraavaksi hän esittää, että Suomen pitäisi liittyä NATOon. Onko tässä kyse kielestä vai mielestä? Ristiriita siinä ainakin on, sanoo eläkkeellä oleva kielimies.
Jos Venäjän toimillaan osoittamat laajentumisintressit ja nykyiset näkemykset otetaan huomioon, on ymmärrettävää etsiä turvallisempaa seuraa. Vestigia terrent.
Siitähän tässä ei ollut kysymys, vaan tavasta kommentoida venäläisten kommentointia.