Miksi humanistit pärjäävät niin hyvin?

QS-yliopistorankingin alakohtaisten tietojen julkaiseminen myöhästyi tänä vuonna muutaman viikon, mutta siitä on jo ehditty uutisoimaan sekä Helsingin yliopistossa että valtakunnallisesti ja tänään vielä Hesarissakin. Joku voi ihmetellä tai olla ihmettelemättä, miksi Helsingin yliopisto on tässä rankingissa korkeammalla kuin joissakin muissa. Itse pohdin tässä syitä siihen, miksi humanistinen ala menestyy erityisen hyvin, vaikka näin ei oikeastaan pitäisi olla.

QS tuotti pitkään Times Higher Education Supplementin yliopistorankingin, mutta muutaman vuoden ajan Times on käyttänyt omia kriteereitään. Kummassakin on edelleen käytössä mainekysely, jossa käännytään tuhansien asiantuntijoiden puoleen ja kysytään heidän mielipidettään yliopistojen paremmuudesta tieteenaloittain.

QS-arviossa akateemisten kollegoiden mielipiteen osuus on 40 % ja työantajien mielipiteen 10 %. Loput 50 % jakaantuvat neljän kriteerin osalle. Opettajien määrä suhteutettuna opiskelijoiden määrään ja opettajakohtainen viittausten määrä painavat kumpikin 20 %. Loput 10 % tulee ulkomaisten opiskelijoiden ja pettajien osuuksista.

Helsingin yliopisto on Suomen yliopistojen joukossa ylivoimainen kokonaissijoituksessa ja akateemisessa maineessa. Keskimääräisessä viittausten määrässä se on myös ykkönen, mutta ei niin selvästi. Sen sijaan Aalto-ylipistossa on enemmän opettajia per opiskelija ja Helsingin yliopisto on vasta neljäntenä ulkomaisten opiskelijoiden ja opettajien suhteellisessa määrässä.

QS mahdollistaa myös alakohtaisen vertailun yliopistojen välillä. Ylemmällä tasolla verrataan päätieteenaloja (faculty), joita erotetaan viisi: humanistinen, tekninen, lääketiede ja biotieteet, luonnontieteet ja yhteiskuntatieteet. Lisäksi tarkastellaan 35 tarkempaa alaa (subject).

Helsingin yliopisto menestyy aloista parhaiten hammaslääketieteessä (sija 27.), mikä voi olla joillekin yllätys. Hyvään sijoitukseen vaikuttaa laadukkaan toiminnan ohella se, että ala ei ole edustettuna läheskään kaikissa maailman yliopistoissa. Ala on muutenkin muista poikkeava, kun kärjessä eivät komeile yhdysvaltalaiset ja brittiläiset yliopistot. Sen sijaan kolmen parhaan joukossa on kaksi ruotsalaista yliopistoa.

50 parhaan joukossa ovat aloista myös biotieteet ja maantiede. Nämä ovat todella kovia sijoituksia maailman parhaiden joukossa. Viidestä päätieteenalasta parhaiten menestyy humanistinen, joka on sijalla 50. Yksittäisistä aloista sen sisällä filosofia on 46. ja historia, yleinen kielitiede, vieraat kielet, englannin kieli ja Englannin kirjallisuus ovat kukin jaetulla sijalla 51-100. Yhteiskuntatieteistä samoilla sijoilla ovat myös oikeustiede ja sosiologia. Vielä paremmin sijoittuu kasvatustiede (44.).

Humanistien hyvä menestys ei ole sinänsä yllätys, koska taso on meillä korkea. Näin hyvät sijoitukset hämmästyttävät kuitenkin siksi, että kansainvälisten vertailujen mukaan kielellä on suurempi vaikutus maiden menestymiseen humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä alalla kuin luonnontieteissä ja lääketieteessä. Tämän voi helposti todentaa vertaamalla alakohtaisia maitten sijoituksia SCImago-tietokannan avulla. Monella luonnontieteen alalla Saksa on Iso-Britanniaa edellä, mutta humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä alalla selvästi jäljessä. Näillä aloilla sen sijaan Kanada ja Australia sijoittuvat lähelle kärkeä.

Tiedekunnan ja oppialan kansainvälinen maine on monen tekijän summa. Tarvitaan huippuja jotka näkyvät kauas mutta myös laajaa vankkaa tasoa. Saattaa olla, että kielikysymys ei ole niin merkittävä pienissä maissa kuin Saksassa, Rankassa ja Italiassa. Meillä humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat herkempiä julkaisemaan myös englanniksi, koska omalle pienelle tiedeyhteisölle suomeksi kirjoittaminen ei ole useinkaan mielekästä.

Toinen syy hyvään menestykseen voi olla monien suomalaisten humanistitutkijoiden rekrytoituminen ulkomaisiin yliopistoihin professoreiksi. Tämä kertoo tutkijakoulutuksen korkeasta tasosta, mutta samalla he  lisäävät Helsingin yliopiston ja koko Suomen tunnettuutta omassa työyhteisössään.

Erityispohdinnan vaatii kasvatustieteen huikea menestys tieteenalana. Helsingin yliopisto on tässä Manner-Euroopan ykkönen, jonka edellä Euroopassa on vain brittiyliopistoja. Esimerkiksi edellä mainittu hammaslääketieteellinen ala on näin laskettuna ”vasta” sijalla 9. Onko niin, että kasvatustieteen hyvässä sijoituksessa näkyy PISA-tutkimuksen antamaa nostetta? Voisi kuvitella, että se vaikuttaa positiivisesti sekä maineeseen maailmalla että tieteellisten artikkelien viittausmääriin.

Ehkä on paikallaan vielä muistuttaa, että yliopistorankingit eivät ole absoluuttinen yliopistojen ja tieteenalojen hyvyyden mittari. Rankingien luonnetta olen itsekin pohtinut artikkelissa Tieteessä tapahtuu -lehdessä.

6 thoughts on “Miksi humanistit pärjäävät niin hyvin?

  1. Lisäksi (By Subject) yhteiskuntatatieteistä viestinnän oppiaine (Communication & Media Studies), joka on osa sosiaalitieteiden laitosta, menestyi hyvin: 49. sija.

  2. Kiinnostavaa on tarkastella myös sijoitusten muutoksia. Vuodesta 2014 vuoteen 2015 Helsingin yliopiston filosofia on noussut sijalta 96 sijalle 46. Muutosta on vaikea ymmärtää ilman Uskali Mäen johtamaa Yhteiskuntatieteiden filosofian tutkimuksen huippuyksikköä – varsinkin kun ottaa huomioon akateemisten kollegojen mielipiteen 40 % painoarvon QS-arviossa. Kyseinen huippuyksikkö on merkittävin uusi tekijä jo ennestään vahvassa Helsingin yliopiston filosofiassa ja edustaa valtiotieteellisen tiedekunnan käytännöllistä filosofiaa.

  3. Täydennän vielä Keijon vastausta (ks. edellä): Helsingin viestinnän oppiaine on pohjoismaisista kolmenneksi korkeimmalla (siis sija 49), yhdessä Kööpenhaminan yliopiston kanssa. Sitä korkeammalla ovat (vielä) Aarhus (sijalla 36) ja Oslo (sijalla 40). Resursseihin mitoitettuna Helsingin sijoitus on yllättävän korkea. Helsingin viestinnän oppiaineessa on kolme professuuria, Oslon yliopiston viestinnän laitoksella on 13 professoria, Kööpenhaminan yli-opiston vastaavalla laitoksella 10 professoria.

    • Kiitos näistä lisäyksistä. Media studies on todellakin mielenkiintoinen ala. Eurooppalaisia yliopistoja on 30 parhaan joukossa vain kolme. Jos ajatellaan Helsingin yliopiston sijoituksia yleisemmin, hieman ihmetyttää yhteiskuntatieteiden suhteellisen huono kokonaissijoitus (155.) vaikka viestinnän ohella kasvatustiede ja oikeustiede ovat hyvin korkealla.

  4. Olisi varmaankin parempi, jos näihin rankeerauksiin ei kiinnitettäisi turhan paljon huomiota, mutta koska tästä ei liene toivoa, muutama lisähuomio sallittaneen.
    1. QS-rankeerauksissa eri komponenttien painot vaihtelevat alalta toiselle. Tuo mainekomponentin 40% on tyypillinen luonnontieteille. Mukana olevilla humanistisilla aloilla se on 60-90%, yhteiskuntatieteissä 40-70%. Filosofiassa maineen paino on 75%. Tämä on tärkeää, jos halutaan pohtia syitä Helsingin filosofian huimalle nousulle 2014-2015. Vastaavat mittausjaksot osuvat vuosille 2013 ja 2014, jolloin siis on kyselty maailman filosofien vaikutelmia. Huippuyksikkö (TINT) aloitti 2012.
    2. Jos Helsingin viestintä on pärjännyt loistavasti pienehköillä resursseilla, huippuyksikkö saattaa olla esimerkki päinvastaisesta: se on maailman suurin alallaan. Tämän turvin kansainvälinen näkyvyys on vahva: on julkaisuvoimaa, on resursseja järjestää korkean profiilin kansainvälisiä kokouksia, lähettää tutkijamme esittelemään tuloksiaan maailmalle ja pyörittää aktiivista vierailuohjelmaa. Ulkomaisten tutkijoiden osuus yli 30n tutkijan porukasta on melkein puolet, mikä osaltaan edistää yhteenlasketun kansainvälisen verkoston laveutta.
    3. Helsingin filosofia muuten näyttää olevan Pohjoismaiden ykkönen ja Euroopassa sijalla 17. En yllättyisi, jos sijoitus seuraavina vuosina vielä kohenee. Maineen mekanismit ovat itseään vahvistavia.

    • Väärinkäsitysten välttämiseksi: minun käsittääkseni kaikissa filosofian oppiaineissa tehdään erinomaisen laadukasta tutkimusta. Tämän tutkimuksen temaattinen hajautuneisuuus entisestään laventaa Helsingin filosofian kansainvälistä mainepohjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.