Euroviisut ovat Putinille paljon isompi juttu kuin Niinistölle. Tänä vuonna Venäjällä jännitettiin kilpailua erityisen paljon. Lopputulos oli paras mahdollinen. Polina Gagarina ei voittanut, mutta tuli toiseksi. Mutta miten olisi käynyt, jos voittaja olisi valittu pelkkien puhelinäänten perusteella?

Kun Conchita haastatteli Polina Gagarinia ääntenlaskun puolivälissä, tämä ei saanut itkun seasta sanaa suustaan. Ylen kommentaattori näki tässä puhdasta teatteria, pelkkiä tekokyyneleitä. Uskon, että tunnereaktio oli aito. Polina ja venäläiset muutenkin pelkäsivät, että poliittinen ilmapiiri näkyy Venäjän kappaleen suosiossa. Sitten kun kävi ilmi, että buuauksien sijasta tulikin pisteitä, helpotus oli varmasti suuri.

Läntinen media on spekuloinut sillä, mitä olisi tapahtunut, jos Venäjä olisi voittanut. Samaa on pohdittu venäläisessä netissä, ovathan Euroviisut profiloituneet moniarvoisen seksuaalisen suuntautumisen näyttämöksi.

Venäjällä ollaan yhtä kiinnostuneita kuin Suomessa siitä, kuka ”meitä” äänesti. Tai oikeastaan, kuka meitä EI äänestänyt. Kiintoisa kysymys on myös, olivatko asiantuntijaraadit suopeampia kuin suuri yleisö? Suomessa on jo laskettu, että Pertti Kurikan nimipäivät olisi päässyt jatkoon, jos pelkät yleisöäänet olisivat saaneet ratkaista. Mutta kuka olisi voittanut samalla laskutavalla finaalin?

Jos yleisö olisi saanut yksin ratkaista, voittaja olisi vaihtunut. Italia olisi ollut täysin ylivoimainen 350 äänellään. Toiseksi olisi tullut Venäjä hieman ennen Ruotsia. Pelkkien asiantuntijoiden äänillä Ruotsi olisi ollut ensimmäinen, mutta Latvia olisi kiilannut toiseksi Venäjän edelle. Australia ja Belgiakin olisivat voittaneet Italian. Asiantuntijoita miellyttivät viimeisen päälle hiotut euroviisumaiset kappaleet. Yleisöllä oli rohkeampi maku.

Venäläisiä asuu pitkin Eurooppaa, mikä saattaa näkyä yleisöäänissä. Pientä korrelaatiota venäläisten määrän ja Polinan saamien pisteiden välillä onkin: vähiten Venäjän sai yleisöääniä Islannista ja Norjasta, maista joissa asuu venäläisiä vähän. Kovin merkittävä tekijä tämä ei kuitenkaan näytä olevan. Maan naapuruus vaikuttaa paljon enemmän.

Asiantuntijaääniä Venäjä sai vähiten San Marinosta, Liettuasta ja Kyprokselta. Moskovassa on pantu merkille, että Liettuan viidestä asiantuntijasta kaksi sijoitti Venäjän viimeiseksi.

Venäjä sai siis tasapuolisesti ääniä sekä raadeilta että yleisöltä. Venäläisilla on omia käsityksiään siitä, kuinka paljon äänet tulivat hyvän kappaleen ja esityksen takia ja kuinka paljon sen takia, että kyseessä oli Venäjä. Tai kuinka paljon ääniä jäi saamatta sen takia, että kyseessä oli Venäjä. Tätä on kuitenkin mahdoton selvittää.

Venäläiset rakastavat myös salaliittoteorioita. Netissä vihjailtiin (tai oikeastaan sanottiin ihan suoraan), että äänestyksen loppupuolen maiden ääniä viilailtiin, jotta Venäjä ei olisi voittanut. Mistähän moinen ajatus tulee mieleen.

Venäjä oli todella tehnyt kaiken voitavansa menestyäkseen. Tulessa olivat parhaat voimat. Kappaleen takana oli tunnettu kansainvälinen viisikko ja Polina taattu valinta esiintyjäksi. Ei pössömpi laulaja kansankielellä ilmaistuna.

Laulun sanat ovat erikoinen sekoitus rauhansanomaa ja amerikkalaista laula ja loista -hypetystä. Koska pisteitä tuli sekä asiantuntijoilta että yleisöltä, Polina oli ilmeisen vakuuttava kertoessaan unelmastaan, niin kuin oli myös Martin Luther King, jolla oli Unelma puoli vuosisataa sitten. Million voices kääntyy venäjäksi (ja suomeksi) sopivasti million golosov (miljoona ääntä). Äänisadetta toivottiin ja se tuli.