Tiedekunnan kanslian väki kokoontui eilen illalla eroajaisiin. Tilaisuudesta käytettiin myös nimiä hautajaiset, peijaiset, kuoppajaiset ja läksiäiset. Ohjelma oli monipuolinen, mutta hauska. Mukaan mahtui myös kuuden eri vodkan maistelu ja arviointi (kuvassa maistelujärjestyksessä oikealta vasemmalle).

Ilmassa oli haikeutta, vähän suruakin, mutta myös vahvaa yhteisöllisyyttä ja tsemppihenkeä. Kun toivotin väen tervetulleeksi, ääneni välillä sortui. Kaikki tiedostivat, että nämä ovat tämän porukan viimeiset bileet. Vihaan sanaa surutyö; se viittaa siihen, että kaikkea pitää tietoisesti tehdä, mutta ehkä ilta voidaan määritellä osaksi surutyötä. Toukokuusta lähtien tämä joukko ei ole enää sama. Jotkut ovat siirtyneet muualle, mikä voi merkitä myös yliopistopestin päättymistä. Kun suomen kielen ilmaukset loppuvat, otan usein venäjän kielen apuun. Niinpä toivotin kaikille venäläisittäin ”menestystä henkilökohtaisessa elämässä ja työssä”.

Syömisten ajan skriinillä pyöri valokuvia menneiltä vuosilta. Ne kertoivat kasvojen vaihtumisesta ja elämän etenemisestä. Väkeä on vuosien varrella lähtenyt ja tullut. Nyt tapahtuu isompi muutos.

Muistelo-osuutta varten oli voinut lähettää ennakkoon henkilökohtaisia muistikuvia kansliavuosistaan. Yksi kertoi, kuinka on tullut tiedekuntaan kolme kertaa ja lähtenyt kaksi. Ensimmäisellä kerralla piti myydä omaa osaamistaan aktiivisesti, viimeisellä kerralla häntä maaniteltiin tulemaan. Nyt on edessä lähtö tuntemattomaan. Eräs toinen kertoi aloittaneensa Viikissä koe-eläinten hoitajana. ”Paljon hauskempaa on opastaa opiskelijoita. Koe-eläimiä joutui myös välillä lopettamaan hiilidioksidilla ja lyijykynällä. Silloin näin painajaisia, en enää”.

Seuraavaksi jaettiin kortit, joita jokainen oli etukäteen kirjoittanut jokaiselle. Viestittää saattoi kortilla ja/tai tekstillä. Hieno idea, jonka jokainen toteutti omalla tavallaan. Itse sain kortteja, joiden tekstejä kuulee omilla syntymäpäivillään ja sukulaiset hautajaisissa. Näitä kortteja aion kaivaa esiin hetkinä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen. Yksi toivotus ylittää venäläistenkin vuolauden: Aurinkoista kevättä ja kaikkea hyvää sekä kaunista! Ei meillä turhaan opiskella estetiikkaa.

Olin joskus kanslian kahvihuoneessa kertonut, että minulla on työpaikan kaapeissa lahjoina tulleita vodkapulloja. Silloin joku heti keksi, että pitää järjestää vodkamaistiaiset. Niinpä tämä oli eilisillan yksi ohjelmanumero. Itse en ole mikään vodka-asiantuntija, vaikka Tiede irti Kampissa -tapahtumassa asiasta esiinnyinkin. Työni puolesta olen kylläkin joutunut (vai päässyt?) tutustumaan venäläiseen vodkakulttuuriin ja kymmeniin erilaisiin vodkiin. Vodkalla on myös kiintoisia kaupallisia ulottuvuuksia, kuten Falunin hiihdon MM-kisat osoittivat.

Eilinen vodkatesti oli tietysti vapaaehtoinen, mutta 15 eli yli puolet kanslialaisista osallistui maistaen ainakin sen verran kuutta vodkaa, että saattoivat kuvailla sanallisesti makua ja antaa pisteitä nollast viiteen. Viinejä varten on kehitetty ihan oma sanastonsa, nyt luotiin suomalaista sanastoa vodkien arvioimiseen. Kanslian henkilökunnan innovatiivisuus näkyi tässäkin: ”terävä mutta persoonallinen”, ”karhea jälkimaku”, ”lämmittävä”, ”pureva”, ”hyökkäävä”, ”kirpeä”, ”neutraalin alkoholinen”, ”juotava ja raikas”, ”ärhäkkä”, ”mieto, vähän tylsä”, ”lempeä litkittävä”, ”kipinöivä”, ”korventava”, ”polttava”, ”vielä tujumpi kuin edellinen”, ”suorastaan lempeä”, ”pitkään viipyvä”, ”melkein liian helppo”.

Vodkia mainostetaan usein talven ja kylmyyden avulla, niinpä ”talvinen” on tulkittava hyväksi assosiaatioksi. Kaikki testijuomat olivat maustamattomia 40 %:n perusvodkia, niinpä ”katajanmakuinen” oli yllättävä. Tosin joukossa oli yksi ruisvodka, Ržanoi kolos (Rukiintähkä). Se sai selvästi huonoimmat arviot.

Herättivät vodkat myös muunlaisia assosiaatioita: ”jälkimaku kuin Jukka Kolan puheilla”, ”kylmän torjuvaa kuin rakkauden tuhka”, ”on kuin Ruskeasuon bussivarikon pihalla sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa nautittu ranskanleipäsiivu, joka on uinut yön yli tammikuisessa kesälaatudiesellammikossa pudottuaan viimeisen kuljettajan eväsbussista”.

Tuoksu ei ole vodkissa niin tärkeä tekijä kuin viineissä, mutta sitäkin kommentoitiin nasevasti ”tuoksuu viinalta”. Kaikkien nenää eivät vodkat kuitenkaan miellyttäneet: ”käsidesin tuoksu”, ”asetonin haju”, ”pahantuoksuinen”. Arvioita arvioitaessa on pidettävä mielessä, että joukossa ei ollut ketään, joka joisi vodkaa joka päivä, monille kuusi kertaa nautitut pienen pienet vodkatilkat olivat tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset.

Mikä vodka sitten oli paras? Kärkikaksikoksi nousi melkein samoilla pisteillä Russki standart, joka maksaa ”vähän enemmän” niin että sen voi viedä myös lahjaksi, ja ukrainalainen Hortitsja, mitä myydään maailmassa enemmän kuin mitään muuta testissä ollut vodkaa – ja paljon enemmän kuin Finlandiaa. Siitä kirjoitettiin: ”rehellistä alkoholia”, ”kipinöivä”, ”tältä kirkas vodka maistuu yleensä”, ”pitkä maku, joka makeutuu vanhetessaan”.

Kolmanneksi yltänyt puolalainen Pan Tadeusz sai ristiriitaisen vastaanoton. Jotkut kehuivat ”pehmeäksi ja raikkaaksi”, joidenkin mielestä ”pohjanoteeraus” tai ”hyi, vetinen”. Todella kallis Udmurtiassa tuotettava Taiga ei innostanut raatia. Se voitti vain niukasti Putinkan, joka on suosittu halpisvodka. Hinta/laatu-suhdetta tarkastellen Putinka ei ole huono vaihtoehto, varsinkin kun yksi raatilainen oli arvioinut sen parhaaksi.

Eilinen ilta jatkui vielä karaokella. Beatles, Eppu Normaali, Black Sabbath, Indica ja monet muut lauluntekijät saivat uudet tulkinnat parilauluissa, jotka jatkuivat vielä myöhään yöhön. Yksi laulaja totesi, että ei kehtaisi missään muualla laulaa kuin tämän luottoporukan kuullen. Missähän hän laulaa seuraavan kerran?