Kun olin lähdössä Krasnojarskiin, kerroin kaikille meneväni Siperiaan tarkemmin määrittelemättä matkan kohdetta. Eihän kukaan tiedä missä tuollainen pikkukaupunki sijaitsee. Itsekin meinasin vahingossa ottaa liput Krasnodariin. Erityisen hauskalta Siperiaan meno kuulosti niistä, jotka tiesivät, että tarkoitukseni oli esiintyä sieltä yliopiston hallituksen iltakoulussa skypen välityksellä. Luuletko tosiaan, että yhteydet toimivat, kaikki utelivat naama virneessä – ja jos toimivat, niin keskustelulla on varmasti paljon seuraajia langoilla. Matkan aikana oli mahdollisuus haistella myös Venäjän poliittisia tuulia juuri vaalien alla.
Kun Venäjän vaalit on tänään pidetty ja on analyysin aika, media alkaa kertoa huomatuista väärinkäytöksistä. Suuressa maassa niitä aivan varmasti on eikä niistä päästä helposti eroon, koska venäläisillä on perinteisesti kyky vähän huijata, kun siihen on tarve ja mahdollisuus. Katukuva, lehdet ja paikallinen televisio antoivat kuitenkin varsin tasapuolisen kuvan puolueiden kohtelusta. Kaikkien puolueiden edustajat pääsivät ääneen televisiossa. Kaupunki oli täynnä eri puolueiden mainoksia. Saattoi toki olla, että jossakin kulissien takana tapahtui valtaapitävien juonittelua, jota en huomannut.
Asetelmahan oli tuttu: ”presidentin puoleen” Yhtenäisen Venäjän vastapainona oppositio, jossa suurimpina gallupeiden mukaan vanhat tutut Zjuganovin kommunistinen puolue ja Žirinovskin liberaalidemokraatit. Kun jaksaa jauhaa samaa asiaa vuosikaudet ja osaa olla nokkela, pärjää politiikassa – Venäjälläkin. Kolmas puolue, jolle ennakkoasetelmissa povattiin jonkinlaista menestystä, oli Oikeudenmukainen Venäjä.
Muu oppositio on sekalainen seurakunta pääasiassa yhden asian puolueita. Uusi kommunistinen puolue haluaa paluuta neuvostoaikaa, eläkeläispuolue oikeudenmukaisuutta eläkeläisille, kasvupuolue panostusta talouteen. Yhtenäiselle Venäjälle on tietysti eduksi, että muita yrittäjiä on paljon.
Vihreiden, Zeljonyje, mainokset poikkesivat muista siinä, että niissä ei ratsastettu kasvokuvilla. Näin toimivat usein myös Suomen vihreät. Painotukset olivat nekin melkein samat kuin meillä: terveydenhuolto, eläinten- ja luonnonsuojelu, vihreä talous. Yhtä heidän teemaansa sen sijaan ei meidän vihreillä tapaa: maaseudun elinvoiman palauttaminen. Venäjän vihreät kuuluvat niihin puolueisiin, jotka saavat ennusteiden mukaan alle prosentin äänistä.
Pienten puolueiden on vaikea saada yhtään edustajaa duumaan, jonka 450 paikasta puolet täytetään ’yksi edustaja kustakin vaalipiiristä’ -perusteella, loput paikat menevät koko maan äänimäärän perusteella niin, että pitää ylittää viiden prosentin äänikynnys.
Osallistuin konferenssiin ja pidin vierailuluentoja Siperian liittovaltioyliopistossa, Yliopistolla on uudet hienot rakennukset, joihin ministeriö antoi rahoitusta sen jälkeen kun muutama korkeakoulu suostui sulautettavaksi yhteen. Tämä tehokas kiristysmetodi on käytössä myös Suomen yliopistopolitiikassa.
Krasnojarskissa jännitettiin vaaleja enemmän kuin muualla. Edellisissä kaupunginneuvoston vaaleissa Yhtenäinen Venäjä sai vain kolmanneksen paikoista. Tämän seurauksena kaupungissa on tehty muiden puolueiden yhteistyön tuloksena monia uudistuksia. Kaupunkilaiset ovat kokeneet oudon tunteen: heidän äänillään on vaikutusta.
Kun utelin yliopiston opettajilta, ovatko he äänestämässä ja jos ovat, mitä puoluetta, yksi sanoi suoraan, että ei viitsi äänestää. ”Yksikään puolue ei ole luottamukseni arvoinen. Kaikki lupaavat tekevänsä ihmeitä, mutta eivät kuitenkaan tee mitään.” Suunnilleen näin ajattelee Suomenkin äänestämättä jättävien enemmistö.
Toinen opettaja sanoi, että menee äänestämään, mutta ei vielä tiedä, mitä puoluetta äänestäisi, kun kaikki puolueet ovat tavalla tai toisella outoja. Yksikään ei sanonut äänestävänsä Yhtenäistä Venäjää, Putinista sen sijaan varsin monella oli enemmän hyvää kuin pahaa sanottavaa.
Vaikka vaalihumu ja hypetys oli mediassa jopa näkyvämpää kuin Suomessa, ihmiset olivat aika flegmaattisia asenteissaan. Politiikka ei kiinnosta, on parempi keskittyä oman elämän kysymyksiin: löytyisikö metsästä vielä sieniä, ostaisiko valmispizzan vai laittaisiko välillä itse ruokaa, mennäkö tapaamaan babuskaa kun ei olla hetkeen nähty.
Vielä siitä skype-yhteydestä suoraan yliopiston hermokeskukseen. Se toimi erinomaisesti, niin kuin miljoonakaupungissa pitääkin. Keskustelu skypen välityksellä otti kylläkin voimille. Kaikkien aistien pitää olla valppaana kun istut hotellihuoneessa ja vastaat hallituksen jäsenten kiperiin kysymysiin toimintarakennetyöryhmän ehdotuksesta. Useimmat kysymykset alkoivat sanalla miksi.