Kirjakielen käyttö ei paranna ymmärrettävyyttä

Usein ajatellaan, että kirjakielen osaaminen ja käyttäminen parantavat puheen tai tekstin ymmärrettävyyttä. Tähän viittaa myös kielitoimistossa työskentelevä Riitta Hyvärinen kolumnissaan. Tällainen käsitys ei vastaa todellisuutta. Ymmärrettävyyttä ei paranna kirjakielen käyttö, vaan se että osaa mukauttaa kielensä tilanteen ja kuulijan mukaan. Kirjakielen osaamisella on muita tehtäviä.

Ihmisellä on kyky mukauttaa puhettaan sen mukaan, millaisesta vuorovaikutustilanteesta on kyse. Tämä näkyy hyvin, kun puhumme lapsille ja ulkomaalaisille. Yritämme välttää vaikeita sanoja ja äännämme lauseet hitaasti ja selvästi. Kun kirjoitamme tenttivastausta, käytämme täysin erilaista kieltä kuin jos kirjoitamme tekstiviestiä kaverille. Oikeastaan tällaiset tekstit eroavat toisistaan paljon enemmän kuin norjan ja ruotsin tai bosnian ja serbian kirjakielillä kirjoitetut tekstit.

Jos olemme tilaamassa olutta baaritiskillä, kirjakielen käyttö todennäköisesti jopa haittaa ymmärtämistä – tai ainakin se hymyilyttää myyjää. Emme kerää pisteitä myöskään peliporukan pukukopissa tai taloyhtiön kokouksessa, jos puhumme liian virallisesti.

Mukauttamiseen kuuluu myös kyky arvioida kuulijoiden tietotaso ja mielentila. Aina ei kuitenkaan mukauttaminen onnistu. Syynä voi olla se, että puhuja ei ymmärrä, että sellaista tarvitaan tai ei osaa tehdä sitä. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun keskustelukumppani on hyvin tuttu. Tällöin vanii yhteisen maailmankuvan harha. Kuvittelemme tietävämme, mitä toisen päässä liikkuu juuri sillä hetkellä. Koska puheen mukauttaminen vaatii kognitiivista energiaa, sen laiminlyönti voi johtua myös laiskuudesta.

On toki tilanteita, joissa mukauttaminen tarkoittaa kirjakielen normien noudattamista. Kun kirjoitat työhakemusta tai yleisönosastokirjoitusta Helsingin Sanomiin, kirjakielen käyttöä on viisasta. Kyse ei ole kuitenkaan ymmärrettävyydestä. Jos kirjoitat tekstiisi ”poliitikot ja mainostajat yrittää hämätä meitä lupauksillaan”, lause on aivan yhtä ymmärrettävä kuin jos kirjoitat normin mukaisesti f”poliitikot ja mainostajat yrittävät hämätä meitä lupauksillaan”.

Kirjakielen käyttöalue on myös kaventunut. Artistit, poliitikot ja muut julkisuuden henkilöt yrittävät astua alas jalustoiltaan ja päästä lähemmäksi kansaa käyttämällä rennompaa kieltä. Tavalliset ihmiset pääsevät puolestaan puhumaan omaa kieltään julkisuuteen erilaisissa tosi-tv-ohjelmissa. Näin kielenkäytön avulla julkkiksista tulee taviksia ja taviksista julkkiksia.

Miksi sitten pänttäämme koulussa päähämme kirjakielen knoppeja vuosikausia, jos niillä ei ole mitään käyttöä? Yhtenäinen kansallinen kirjakieli on verraten tuore ilmiö ihmisyhteisöjen historiassa. Sellaisia lähdettiin laatimaan, kun tarvittiin kansallisvaltion asukkaita yhdistävä liima. Oman kielen identiteettirooli näkyi erityisen hyvin entisen Jugoslavian maiden itsenäistyessä, kun jokainen niistä halusi välttämättä oman kansallisen kielensä.

Kirjakielen avulla vallassa olevat voivat opettaa ja hallita alamaisia. Lisääkö vai vähentääkö  tämä demokratiaa? Tästä on tutkijoiden keskuudessa kaksi vastakkaista näkemystä. Joidenkin mielestä kirjakielen vaaliminen ja vaatiminen on eliitin keino osoittaa ylemmyyttään ja alistaa kansaa. Toiset taas ajattelevat, että kirjakielen normien määrittely auttaa nimenomaan alempia sosiaaliryhmiä, koska sen opettelu ja hallitseminen avaa heille tien korkeimpaan opetukseen ja vallan huipulle.

On kirjakielen osaamisella toki merkitystä myös yksilölle. Tietyissä kommunikaatiotilanteissa sen hallitseminen kertoo kirjoittajan tai puhujan sivistyksestä – jos sellaista sanaa nykyään voi vielä käyttää. Mitä harvempi osaa kirjakieltä, sitä arvokkaammaksi sen osaaminen tulee, tietysti sillä edellytyksellä että tätä taitoa arvostetaan. Vaikka ymmärrettävyys ei kirjakieltä käyttämällä parane, sen avulla ihminen voi kerätä henkilökohtaisia tyylipisteitä, joilla on aina käyttöä elämän tiukoissa taistoissa.

2 thoughts on “Kirjakielen käyttö ei paranna ymmärrettävyyttä

  1. Kuten kirjoittaja erinomaisesti tietää, puheen hidastaminen ja selkeyttäminen ulkomaalaiselle ja lapselle jutellessa pitää paikkansa suomalaisten kohdalla. Sen sijaan etenkin venäläinen lisää volyymia ja frekvenssiä, jos ”nemtsi” ei ota ymmärtääkseen. Saksassa berliiniläinen ja saksilainen eivät tingi murteestaan yhtään, vaikka kuulija olisi pihalla kuin lumiukko.

  2. Mielenkiintoinen huomio. Tietysti kaikissa kansoissa on monenlaisia ihimisiä, mutta saattaa olla, että kansakunnan ja kulttuurin koko vaikuttaa siihen, miten pystyy suhtautumaan muunmaalaisiin. Tämä näkyy myös kyvyssä ja halussa opetella vieraita kieliä. Suurten kielten edustajilla on joskus alitajuinen asenne, jonka mukaan muiden pitäisi opetella heidän kielensä eikä päinvastoin. Tämä näkyy suomalaistenkin suhtautumisessa viron kieleen. Meidän mielestämme virolaiset opiskelkoot puhumaan suomea, meidän ei tarvitse opetella viroa.

Vastaa käyttäjälle Kari Kaunismaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *