Helmiseminaari 3.2.2023: Todellisuuden kosketus – lajit, tekijät ja lukijat

Tervetuloa Muuttuva lukijuus -hankkeen Helmiseminaariin!

Seminaari järjestetään perjantaina 3.2.2023 klo 10–16.15 Helsingin yliopiston Kaisa-kirjaston 7. kerroksen seminaarihuoneessa (Fabianinkatu 30). Kirjaston tilat ovat esteettömät. Osallistujille on kahvitarjoilu.

Seminaariin ilmoittautuminen on käynnissä 27.1. saakka. Ilmoittautumislomakkeeseen pääsee tästä.

Seminaaria koskevissa kysymyksissä voi ottaa yhteyttä Roosa Suomalaiseen (roosa.suomalainen@helsinki.fi).

Seminaarin ohjelma:

10.00–11.00

Mikko T. Virtanen: Fiktionaalisuus tutkijoiden yleistajuisissa tietokirjoissa

Voitto Ruohonen: Onko tosirikoskerronta faktaa, fiktiota, jotain siltä väliltä vai peräti molempia?

11.00–12.00

Ana Calvete: Travel-writers and authenticity

Maarit Leskelä-Kärki: Elämäkertakirjailija ja totuudellisuuden vaade

12.00–13.00

Hanna Meretoja: Kerronnallinen toimijuus lukemisen ja kirjoittamisen näkökulmista

Pirjo Hiidenmaa: Totta ja toden tuntua: keskustelu tosipohjaisten tekstilajien nimeämisestä

13.00–14.00

Lounastauko

(Lounaspaikkoja lähellä: Kaisa-talon kahvila Well ja Metsätalon ja Porthanian opiskelijaruokalat)

14.00–15.00

Päivi Kosonen: Luova ja hoitava lukeminen

Pirjo Hiidenmaa: Tiedon lukemisen tavat

15.00–15.15

Kahvitarjoilu seminaarisalin edustalla

15.15–16.15

Roosa Suomalainen: Lukukokemuksen diskursiivinen todellistaminen

Ilona Lindh: Kirjalliset matkat ja lukumaailmojen laajentumat

Helmiseminaari toi yhteen lukemisesta ja lukemistutkimuksesta kiinnostuneita

Muuttuva lukijuus -hanke järjesti helmikuun alussa etäseminaarin, jonka esitelmissä käsiteltiin ajankohtaista lukemistutkimusta. Kaikki seminaarin puhujat ovat mukana tekeillä olevassa kirjassa, johon on tulossa tutkimus- ja katsausartikkeleita lukemisesta ja lukutaidosta. Yleisöäkin seminaari kiinnosti: linjoilla oli noin 100–120 seuraajaa pitkin perjantai-iltapäivää.

Seminaari osui keskelle käynnissä olevaa julkista keskustelua lukutaidosta ja lukemisen tärkeydestä. Silvia Hosseinin alkuvuodesta Helsingin Sanomissa julkaiseman poleemisen esseen jälkeen on tuotu esiin huolta lukutaidon heikkenemisestä, lukemisen opettamisen vaikeuksista sekä toisaalta ratkaisuehdotuksia ja kaikkea sitä, mitä lukutaidon hyväksi tehdään jo nyt. Lukutaito onkin asia, joka koskettaa koko yhteiskuntaa, kuten professori Pirjo Hiidenmaa totesi seminaarin avauspuheenvuorossaan:

”Lukeminen ei ole vain yksilöiden asia. Lukeminen ja lukutaito ovat vahvasti myös yhteisön ja yhteiskunnan asia: pääsy kirjallisuuteen, tietoon, mahdollisuus kehittää itseään ja kyky valikoida ja suodattaa lukemaansa on nostettu erityisen tärkeäksi keskusteltaessa demokratiasta ja tasa-arvosta, kyvystä tuntea empatiaa ja ymmärtää muiden asemaa. Fake news -aikana nämä ominaisuudet ovat korostuneet.”

Myös alati uudistuvat jakelukanavat, teknologiat ja mediat muuttavat ja monimuotoistavat lukemista ja asettavat sille uusia vaatimuksia. Toisaalta lukeminen merkitsee, Pirjo Hiidenmaata edelleen lainaten, yhä esimerkiksi ”itsensä kehittämistä, elämysten hankintaa, maailmankuvan rakentamista, taidenautintoa, tiedon hankintaa, aikalaiskuvan rakentamista ja siihen osallistumista, elämänhallintaa ja emansipaatiota.”

Lukemisen moninaiset piirteet näkyvät myös lukemistutkimuksen kentällä elinvoimaisuutena ja monitieteisyytenä. Tutkimusaloista kirjallisuudentutkimus, kielentutkimus, kasvatustieteet, sosiologia ja psykologia olivat Helmiseminaarissakin läsnä.

Lukeminen yhteisöllisenä toimintana

Avauspuheenvuoron jälkeen ensimmäinen esitelmöijä oli tiedekasvatusverkoston johtaja, dosentti Maaria Linko, joka on tutkinut suomalaisten lukemista jo 1980-luvulla ja on mukana myös Muuttuva lukijuus -hankkeessa osana omaa työtään. Seminaarissa hän puhui kirjabloggareita koskevasta tutkimuksestaan. Kirjabloggareiden toiminta näyttäytyy sekä kulttuurin kuluttamisena että tuottamisena. Blogin ylläpidossa keskeistä on itsensä toteuttaminen, joka kuitenkin kietoutuu vahvasti yhteisöllisyyteen. Bloggareiden keskinäinen yhteisöllisyys on yksi keskeisistä motivaation ylläpitäjistä muun muassa lukuilon jakamisen lisäksi.

Professori Riikka Rossi tarkasteli yhteisöllisyyden mahdollisuuksia kirjallisuuden empaattisten vaikutuksen osalta. Hän esitteli empiiristä lukupiiritutkimusta, joka on osatutkimus Koneen säätiön rahoittamassa Naapuridialogien affektiiviset lähtökohdat -hankkeessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lukupiirissä käydyn keskustelun merkitystä neljän kaunokirjallisen teoksen herättämien tunteiden käsittelyssä. Videoitujen keskustelujen analyysissä on hyödynnetty keskusteluanalyysiä, eletutkimusta ja kirjallisuustiedettä. Tutkimus osoittaa muun muassa sen, että lukiessa syntyvät spontaanit tunnereaktiot voivat edelleen kehittyä ja muuttua tulkintayhteisössä. Myös kehollisella vuorovaikutuksella on merkitystä. 

Väitöskirjatutkija Lotta-Sofia La Rosan esitelmä käsitteli nuorten lukumotivaatiota sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa 15-vuotiaiden parissa osoittaa, että lukemisen tuen ja lukuyhteisön puute selittää pitkälti vähäistä lukemista. Lukeminen koetaan yksilökeskeiseksi tekemiseksi. Kuitenkin ne nuoret, jotka lukevat, ovat saaneet lukukipinän nimenomaan sosiaalisten kohtaamisten ja vuorovaikutuksen kautta. Lukemista vahvistavalla yhteisöllä on siis keskeinen rooli myönteisen asennoitumisen syntymisessä.

Ensimmäisen session lopuksi oli vuorossa yliopistonlehtori, dosentti Sara Sintonen. Esitelmän toinen tekijä väitöskirjatutkija Alexandra Nordström oli samaan aikaan toisaalla luennoimassa. Tässä esitelmässä lukutaitokäsityksiä pohdittiin suhteessa posthumanistiseen lapsikäsitykseen ja suunnattiin kohti ihmistä laajempia näkökulmia kasvatuksen kysymyksenä. Ymmärtämällä lukutaito eläviksi lukutaidoiksi voidaan painottaa lukemista liikkeessä olevana tapahtumana, joka on aktiivista ja osallistavaa. 

Talonpoikaisen kansan haasteista 2020-luvun lainausdataan

”Walkoinen pelto, musta kaswu
se leikkaa, joka taitaa?” 

(Lukeminen)

Suomen kansan arwoituksia. Kirjaksi koonnut Elias Lönnrot (1844)

Seminaarin toinen osio yhdisti lukemisen historiaa ja nykypäivää. Dosentti Anna Kuisminin esitelmän aiheena oli talonpoikainen kansa ja lukemisen haasteet 1800-luvun Suomessa. Kuismin on tutkinut lukemisen kuvauksia muun muassa ns. kansankirjailijoiden kertomuksissa ja itseoppineiden kansanihmisten muistelmissa. Haasteita lukemiselle loivat tuona aikana vaativat olosuhteet, kuten talvella valon ja kesällä ajan puute, yleinen kielteinen asennoituminen lukemista kohtaan sekä kirjojen vähäinen saatavuus. 

Lukemisen haasteet ja asenteet olivat esillä myös yliopistonlehtoreiden Maija Saviniemen ja Minna Sääskilahden esitelmässä, joka käsitteli lukemisen diskursseja Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. He analysoivat lingvistisen diskurssianalyysin keinoin sitä, miten Päätalon teossarja avaa näkymiä 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten lukemiskulttuuriin ja miten se kuvaa yksilön kasvua lukijaksi. Lukeminen näyttäytyy muun muassa turhuutena tai syntinä ja vahvasti sukupuolitettuna toimintana. Toisaalta se on myös elämyksellistä ja sosiaalista toimintaa. Sarjasta piirtyvissä diskursseissa on nähtävissä kiinnostavia yhteyksiä myös nykypäivän keskusteluihin ja tutkimukseen.

Dosentti Kati Launiksen esitelmässä tarkasteltiin nykypäivän naisten lukemiskulttuuria Vantaan kaupunginkirjaston lainausdataan pohjautuvan analyysin perusteella. Tutkimus on tehty Suomen Akatemian rahoittamassa LibDat-hankkeessa (2017–2021). Laajan, 15 kuukauden aikana kerätyn, lainausdatan perusteella voitiin muun muassa nähdä, että suosiossa ovat tietyt naiskirjailijoiden kirjoittamat viihdesarjat. Lainaamiselle on ylipäänsä tyypillistä sarjamaisuus: luetaan samaa kirjailijaa, samaa sarjaa. Suosituinta on uusin kirjallisuus, ja median nostot sekä kritiikin ja palkintojen vaikutukset näkyvät lainauksissa.  

Kirjat elämässäni -kyselyn alustavia tuloksia

Seminaarin viimeisessä osiossa keskityttiin Muuttuva lukijuus -hankkeen aineistoon ja alustaviin tutkimustuloksiin. Hankkeen johtaja Pirjo Hiidenmaa esitteli vastaajien näkemyksiä tieto- ja kaunokirjallisuuden lukemisesta. Monet kyselyyn vastanneista näkivät lukuharrastuksen ennen kaikkea kaunokirjallisuuden lukemisena, mutta silti 70 % heistä osasi mainita suosikkilajinsa tietokirjallisuudesta ja 85 % vastaajista kuvasi tietokirjallisuudessa arvostamiaan piirteitä. Suosituimpia tietokirjoja ovat elämäkerralliset ja muistelmalliset teokset. Arvostettuja piirteitä puolestaan ovat muun muassa ajankohtaisuus, kiinnostava näkökulma, luotettavuus sekä mahdollisuus oppia uutta.

Väitöskirjatutkija Roosa Suomalainen esitteli osatutkimustaan, jossa hän tarkastelee lukijuuteen liittyviä käsityksiä sekä kriittisen että positiivisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysi osoittaa, että kyselyyn vastanneiden keskuudessa on varsin yhtenäinen käsitys siitä, että hyvä lukeminen on omistautunutta, strukturoitua ja sinnikästä. Lukijat voivat silti tietoisesti valita normeja rikkovan, haastavan tai leikittelevän lukutavan, jolloin lukijuuden diskurssien sisälle muodostuu erilaisia valta- ja vastadiskursseja. Vastauksista näkyy lukemista harrastavien itsereflektiivisyys ja tietoisuus lukemiskulttuurien normeista.

Hankkeen kolmas tutkija Ilona Lindh tarkasteli esitelmässään äänikirjoja osana lukuharrastusta. Äänikirja näyttäytyy kyselyssä varteenotettavana vaihtoehtona, formaattina, joka valitaan tietyissä tilanteissa. Äänikirja on hyvää seuraa esimerkiksi automatkoilla, kävelylenkeillä tai pihatöitä tehdessä. Useimmin mainittu kielteinen piirre oli kokemus siitä, että äänikirjan kuunteluun on vaikea keskittyä tai kuultua on vaikea omaksua. Osa kuvasikin sitä, miten äänikirjan kuuntelua oli pitänyt opetella. Formaatin valintaan vaikuttavat vastaajan käsitykset kirjallisuudesta sekä lukemiselle asetetut tavoitteet ja toiveet.

Helmiseminaarista perinne

Seminaarin järjestäjien saamat palautteet ovat olleet kauttaaltaan myönteisiä ja tavoitteena onkin järjestää seuraava seminaari helmikuussa 2023. Toivottavasti silloin voimme jo olla samassa tilassa ja rupatella tauolla vaikka kahvin ja runebergintorttujen äärellä. Toisaalta etäosallistumisen mahdollisuudestakaan ei ehkä kannata luopua, kun sen nyt osaamme.

Lukemisiin ja näkemisiin!

Lukemistutkimuksen Helmiseminaari 4.2.2022

Lukemistutkimuksen Helmiseminaari pidetään Runebergin päivän aattona, perjantaina 4.2.2022 klo 12.15‒16.15 Zoomissa. Seminaarissa kuullaan kymmenen esitelmää ja käydään keskustelua lukuharrastuksen ja lukemisen tapojen tutkimuksesta.

Helmiseminaariin voi ilmoittautua 28.1.2022 asti täällä. Seminaaria koskevissa kysymyksissä voi olla yhteydessä Roosa Suomalaiseen (roosa.suomalainen@helsinki.fi).

Lämpimästi tervetuloa!

Ohjelma 

12.15–12.30 Seminaarin avaus

12.30–12.45 Maaria Linko: Kirjabloggarit lukijayhteisönä ja lukemiskulttuurin ylläpitäjinä 

12.45–13.00 Riikka Rossi: Kaunokirjallisuuden lukeminen ja empatia

13.00–13.15 Lotta-Sofia La Rosa: Yksin tai yhdessä – lukeminen on silti sosiaalista toimintaa 

13.15–13.30 Sara Sintonen ja Alexandra Nordström: Ihmistä laajemmat näkökulmat lukemiseen  

13.30–14.00 Keskustelua esityksistä

 

14.00–14.15 Tauko

 

14.15–14.30 Anna Kuismin: Talonpoikainen kansa ja lukemisen haasteet 1800-luvun Suomessa 

14.30–14.45 Maija Saviniemi ja Minna Sääskilahti: Lukemisen diskurssit Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa  

14.45–15.00 Kati Launis: Digikatse naisten lukemiskulttuuriin: Vantaan kaupunginkirjaston lainausdatan tulkintaa

15.00–15.15 Keskustelua esityksistä

15.15–15.30 Pirjo Hiidenmaa: Tietoa vai kaunoa?

15.30–15.45 Roosa Suomalainen: Lukijuuden diskurssit: omakuva ja ideaalit  

15.45–16.00 Ilona Lindh: Äänikirjojen kuuntelu osana lukuharrastusta

16.00–16.15 Keskustelua esityksistä

Seminaarin päätös