Kesälomalla luetaan!

Kesälomat ovat jo monilla alkamassa, joten on aika kasata loman lukupinoa. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tänään (22.6.23) todetaan,  Suomi aikoo jälleen lukea – ja niin aiomme myös me lukemisen tutkijat.  Viimevuotiseen tapaan paljastamme loman lukusuunnitelmamme myös blogin lukijoille.

Muuttuva lukijuus -hankkeesta tuttujen Pirjon, Maarian, Roosan ja Ilonan lisäksi pyysimme lukulistat myös kahdelta yhteistyökumppaniltamme. Professori Timo Tossavainen Luulajan teknillisestä yliopistosta on tuonut hankkeeseen tilastotieteellistä asiantuntemusta ja kirjoittanut kanssamme tilastolliseen analyysiin pohjautuvan artikkelin. Hän on myös Suomen Tietokirjailijat ry:n hallituksen puheenjohtaja. Professori Sara Sintonen Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta kuuluu puolestaan Lukemisen kulttuurit -kirjan alullepanijoihin ja toimituskuntaan.

Kysymys: Mitä aiot lukea kesälomalla?

Timo: Minä aion tässä lomani aluksi käydä läpi Sotkamon divarista tekemäni niklanderonisen löytöni eli kasan Hannu Niklanderin romaaneja ja lyhyttekstien kokoelmia, jotka sain onnekseni haltuuni muutama kuukausi sitten. Sen lisäksi ajattelin kyseenalaistaa ajatteluani lukemalla Kari Enqvistin Olemisen porteilla (WSOY 2010) ja Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2010). Mainittuja herroja yhdistää minun mielestäni kyky tarkastella olevaista ja olematontakin kiinnostavista näkökulmista ja hienolla tavalla analysoiden. Ja ihan vapaaehtoisesti aion lukea myös jotain tilastollisten menetelmien opasta. Tilastomenetelmät ovat kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava aihe. Kun siihen perehtyy, niin näkee maailman monella tavalla uusin silmin.

Sara: Lukemattomien kirjojen pino on suurempi kuin ehdin lukea, sillä tutkimuskirjallisuus kahmaisee lähes kaiken lukuajan. Melkein tutkimuskirjallisuudeksi lukeutuu pinon päällimmäisenä oleva Michael Doucleffin Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja – akuperäiskansojen kasvatusoppeja (suom. Auri Paajanen & Susanna Tuomi-Giddings, Siltala 2022, alkuteos Hunt, Gather, Parent), joka voi olla kiinnostavakin yllättäjä. Muu kesä taitaa mennä runouden parissa, sillä esimerkiksi Olli Sinivaaran Puut (Teos 2021) on kiinnostellut jo pidempään samoin kuin Kai Ekhomin kirjoittama henkilökuva Anselm Hollosta (Rosebud 2022).

Maaria: Luen parhaillaan Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania (suom. Kaarina Ruohtula, alkuteos Jane Eyre 1847). Jostain syystä se jäänyt minulta lukematta, vaikka esimerkiksi Jane Austenin ja Lucy Maud Montgomeryn teoksista olen pitänyt valtavasti. Jo aloitus on yllättävän hurja ja sisältää suorasukaista kritiikkiä lasten kohtelua kohtaan. Olen ymmärtänyt, että Britanniassa yhtä hyvin miehet kuin naisetkin lukevat näitä klassikoita, ja monille juuri tämä kirja on viktoriaanisen ajan huipputeos. Lisäksi luen ainakin Elizabeth Stroutin romaanin Lucy meren rannalla (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2023, alkuteos Lucy by the Sea) ja  Anne Tylerin Palmikon (suom. Markku Päkkilä, Otava 2023, alkuteos The French Braid). Taidan totisesti olla anglosaksisen kirjallisuuden ystävä.

Pirjo: Aion lukea George Perecin romaanin La disparition (Gallimard 1969) ja heti perään Ville Keynäksen suomennoksen Häviäminen (Teos 2023). Ranskalainen versio on ilman e:tä ja suomalainen ilman a:ta. Ehkä sen jälkeen luen jotain, jossa on kaikki kirjaimet tallella. Taidan lukea Minna Eväsojan uusimman Japania käsittelevän kirjan, Sensei – oppilaana Kiotossa (Gummerus 2022).

Roosa: Suunnitelmissani on viimein uskaltautua lukemaan Hanya Yanagiharan Pieni elämä -romaani (suom. Arto Schroderus, Tammi 2017, alkuteos A Little Life), jota kyselymme vastaajistakin moni kuvailee poikkeuksellisen vaikuttavaksi lukukokemukseksi – kaikessa hienoudessaan ja kauheudessaan. Juuri nyt meneillään on Silvia Hosseinin Tie, totuus ja kuolema (Gummerus 2020), joka saa miettimään, että esseitä kannattaisi lukea useamminkin. Millenniaalin maailmantuskaa puhutteli juuri ahmaistu Tuija Siltamäen pamfletti Nuoriso, pilalla (EVA 2020). Lukupinossa ovat myös Harry Salmenniemen Varjotajunta (Siltala 2023), Ia Genbergin Yksityiskohdat (suom. Jaana Nikula, Johnny Kniga 2023, alkuteos Detaljerna) sekä Andrei Kurkovin Harmaat mehiläiset (suom. Arja Pikkupeura, Otava 2023, alkuteos Серые пчелы). Tutkimuskirjallisuudesta vuoroaan odottaa esimerkiksi Liisa Tainion, Ulla Karvosen ja Pilvi Heinosen toimittama artikkelikokoelma Koskettava koulu (Gaudeamus 2023).

Ilona: Kesälomalistallani on chileläisen Benjamín Labatutin teos Maailman kauhea vihreys (suom. Antero Tiittula, Tammi 2023, alkuteos Un verdor terrible), joka vaikuttaa lajirajoja venyttelevältä fiktion ja faktan, taiteen ja tieteen keitokselta. Mökkiloman jännäriksi poimin juuri läheisestä divarista kolumbialaisen Melba Escobarin kirjan Kauneussalonki – manikyyrejä, mutanaamioita & murhia (suom. Taina Helkamo, Aula 2018, alkuteos La Casa de la Bellezza). Muuten ajattelin tutkia omia kirjahyllyjäni kirjasomesta tutun #hyllynlämmittäjä-haasteen hengessä. Siellä on vaikka mitä kiinnostavia kirjoja, jotka vain jostain syystä ovat jääneet lukematta. Minulla on hieman paha tapa hankkia kirjoja enemmän kuin ehdin lukea. Tai onko se nyt niin paha sittenkään? 

Mielenkiintoisia valintoja, vai mitä? Näillä eväillä suuntaamme kohti lomia ja toivotamme kaikille hyvää kesää! 

 

 

Helmiseminaari toi yhteen lukemisesta ja lukemistutkimuksesta kiinnostuneita

Muuttuva lukijuus -hanke järjesti helmikuun alussa etäseminaarin, jonka esitelmissä käsiteltiin ajankohtaista lukemistutkimusta. Kaikki seminaarin puhujat ovat mukana tekeillä olevassa kirjassa, johon on tulossa tutkimus- ja katsausartikkeleita lukemisesta ja lukutaidosta. Yleisöäkin seminaari kiinnosti: linjoilla oli noin 100–120 seuraajaa pitkin perjantai-iltapäivää.

Seminaari osui keskelle käynnissä olevaa julkista keskustelua lukutaidosta ja lukemisen tärkeydestä. Silvia Hosseinin alkuvuodesta Helsingin Sanomissa julkaiseman poleemisen esseen jälkeen on tuotu esiin huolta lukutaidon heikkenemisestä, lukemisen opettamisen vaikeuksista sekä toisaalta ratkaisuehdotuksia ja kaikkea sitä, mitä lukutaidon hyväksi tehdään jo nyt. Lukutaito onkin asia, joka koskettaa koko yhteiskuntaa, kuten professori Pirjo Hiidenmaa totesi seminaarin avauspuheenvuorossaan:

”Lukeminen ei ole vain yksilöiden asia. Lukeminen ja lukutaito ovat vahvasti myös yhteisön ja yhteiskunnan asia: pääsy kirjallisuuteen, tietoon, mahdollisuus kehittää itseään ja kyky valikoida ja suodattaa lukemaansa on nostettu erityisen tärkeäksi keskusteltaessa demokratiasta ja tasa-arvosta, kyvystä tuntea empatiaa ja ymmärtää muiden asemaa. Fake news -aikana nämä ominaisuudet ovat korostuneet.”

Myös alati uudistuvat jakelukanavat, teknologiat ja mediat muuttavat ja monimuotoistavat lukemista ja asettavat sille uusia vaatimuksia. Toisaalta lukeminen merkitsee, Pirjo Hiidenmaata edelleen lainaten, yhä esimerkiksi ”itsensä kehittämistä, elämysten hankintaa, maailmankuvan rakentamista, taidenautintoa, tiedon hankintaa, aikalaiskuvan rakentamista ja siihen osallistumista, elämänhallintaa ja emansipaatiota.”

Lukemisen moninaiset piirteet näkyvät myös lukemistutkimuksen kentällä elinvoimaisuutena ja monitieteisyytenä. Tutkimusaloista kirjallisuudentutkimus, kielentutkimus, kasvatustieteet, sosiologia ja psykologia olivat Helmiseminaarissakin läsnä.

Lukeminen yhteisöllisenä toimintana

Avauspuheenvuoron jälkeen ensimmäinen esitelmöijä oli tiedekasvatusverkoston johtaja, dosentti Maaria Linko, joka on tutkinut suomalaisten lukemista jo 1980-luvulla ja on mukana myös Muuttuva lukijuus -hankkeessa osana omaa työtään. Seminaarissa hän puhui kirjabloggareita koskevasta tutkimuksestaan. Kirjabloggareiden toiminta näyttäytyy sekä kulttuurin kuluttamisena että tuottamisena. Blogin ylläpidossa keskeistä on itsensä toteuttaminen, joka kuitenkin kietoutuu vahvasti yhteisöllisyyteen. Bloggareiden keskinäinen yhteisöllisyys on yksi keskeisistä motivaation ylläpitäjistä muun muassa lukuilon jakamisen lisäksi.

Professori Riikka Rossi tarkasteli yhteisöllisyyden mahdollisuuksia kirjallisuuden empaattisten vaikutuksen osalta. Hän esitteli empiiristä lukupiiritutkimusta, joka on osatutkimus Koneen säätiön rahoittamassa Naapuridialogien affektiiviset lähtökohdat -hankkeessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lukupiirissä käydyn keskustelun merkitystä neljän kaunokirjallisen teoksen herättämien tunteiden käsittelyssä. Videoitujen keskustelujen analyysissä on hyödynnetty keskusteluanalyysiä, eletutkimusta ja kirjallisuustiedettä. Tutkimus osoittaa muun muassa sen, että lukiessa syntyvät spontaanit tunnereaktiot voivat edelleen kehittyä ja muuttua tulkintayhteisössä. Myös kehollisella vuorovaikutuksella on merkitystä. 

Väitöskirjatutkija Lotta-Sofia La Rosan esitelmä käsitteli nuorten lukumotivaatiota sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa 15-vuotiaiden parissa osoittaa, että lukemisen tuen ja lukuyhteisön puute selittää pitkälti vähäistä lukemista. Lukeminen koetaan yksilökeskeiseksi tekemiseksi. Kuitenkin ne nuoret, jotka lukevat, ovat saaneet lukukipinän nimenomaan sosiaalisten kohtaamisten ja vuorovaikutuksen kautta. Lukemista vahvistavalla yhteisöllä on siis keskeinen rooli myönteisen asennoitumisen syntymisessä.

Ensimmäisen session lopuksi oli vuorossa yliopistonlehtori, dosentti Sara Sintonen. Esitelmän toinen tekijä väitöskirjatutkija Alexandra Nordström oli samaan aikaan toisaalla luennoimassa. Tässä esitelmässä lukutaitokäsityksiä pohdittiin suhteessa posthumanistiseen lapsikäsitykseen ja suunnattiin kohti ihmistä laajempia näkökulmia kasvatuksen kysymyksenä. Ymmärtämällä lukutaito eläviksi lukutaidoiksi voidaan painottaa lukemista liikkeessä olevana tapahtumana, joka on aktiivista ja osallistavaa. 

Talonpoikaisen kansan haasteista 2020-luvun lainausdataan

”Walkoinen pelto, musta kaswu
se leikkaa, joka taitaa?” 

(Lukeminen)

Suomen kansan arwoituksia. Kirjaksi koonnut Elias Lönnrot (1844)

Seminaarin toinen osio yhdisti lukemisen historiaa ja nykypäivää. Dosentti Anna Kuisminin esitelmän aiheena oli talonpoikainen kansa ja lukemisen haasteet 1800-luvun Suomessa. Kuismin on tutkinut lukemisen kuvauksia muun muassa ns. kansankirjailijoiden kertomuksissa ja itseoppineiden kansanihmisten muistelmissa. Haasteita lukemiselle loivat tuona aikana vaativat olosuhteet, kuten talvella valon ja kesällä ajan puute, yleinen kielteinen asennoituminen lukemista kohtaan sekä kirjojen vähäinen saatavuus. 

Lukemisen haasteet ja asenteet olivat esillä myös yliopistonlehtoreiden Maija Saviniemen ja Minna Sääskilahden esitelmässä, joka käsitteli lukemisen diskursseja Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. He analysoivat lingvistisen diskurssianalyysin keinoin sitä, miten Päätalon teossarja avaa näkymiä 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten lukemiskulttuuriin ja miten se kuvaa yksilön kasvua lukijaksi. Lukeminen näyttäytyy muun muassa turhuutena tai syntinä ja vahvasti sukupuolitettuna toimintana. Toisaalta se on myös elämyksellistä ja sosiaalista toimintaa. Sarjasta piirtyvissä diskursseissa on nähtävissä kiinnostavia yhteyksiä myös nykypäivän keskusteluihin ja tutkimukseen.

Dosentti Kati Launiksen esitelmässä tarkasteltiin nykypäivän naisten lukemiskulttuuria Vantaan kaupunginkirjaston lainausdataan pohjautuvan analyysin perusteella. Tutkimus on tehty Suomen Akatemian rahoittamassa LibDat-hankkeessa (2017–2021). Laajan, 15 kuukauden aikana kerätyn, lainausdatan perusteella voitiin muun muassa nähdä, että suosiossa ovat tietyt naiskirjailijoiden kirjoittamat viihdesarjat. Lainaamiselle on ylipäänsä tyypillistä sarjamaisuus: luetaan samaa kirjailijaa, samaa sarjaa. Suosituinta on uusin kirjallisuus, ja median nostot sekä kritiikin ja palkintojen vaikutukset näkyvät lainauksissa.  

Kirjat elämässäni -kyselyn alustavia tuloksia

Seminaarin viimeisessä osiossa keskityttiin Muuttuva lukijuus -hankkeen aineistoon ja alustaviin tutkimustuloksiin. Hankkeen johtaja Pirjo Hiidenmaa esitteli vastaajien näkemyksiä tieto- ja kaunokirjallisuuden lukemisesta. Monet kyselyyn vastanneista näkivät lukuharrastuksen ennen kaikkea kaunokirjallisuuden lukemisena, mutta silti 70 % heistä osasi mainita suosikkilajinsa tietokirjallisuudesta ja 85 % vastaajista kuvasi tietokirjallisuudessa arvostamiaan piirteitä. Suosituimpia tietokirjoja ovat elämäkerralliset ja muistelmalliset teokset. Arvostettuja piirteitä puolestaan ovat muun muassa ajankohtaisuus, kiinnostava näkökulma, luotettavuus sekä mahdollisuus oppia uutta.

Väitöskirjatutkija Roosa Suomalainen esitteli osatutkimustaan, jossa hän tarkastelee lukijuuteen liittyviä käsityksiä sekä kriittisen että positiivisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysi osoittaa, että kyselyyn vastanneiden keskuudessa on varsin yhtenäinen käsitys siitä, että hyvä lukeminen on omistautunutta, strukturoitua ja sinnikästä. Lukijat voivat silti tietoisesti valita normeja rikkovan, haastavan tai leikittelevän lukutavan, jolloin lukijuuden diskurssien sisälle muodostuu erilaisia valta- ja vastadiskursseja. Vastauksista näkyy lukemista harrastavien itsereflektiivisyys ja tietoisuus lukemiskulttuurien normeista.

Hankkeen kolmas tutkija Ilona Lindh tarkasteli esitelmässään äänikirjoja osana lukuharrastusta. Äänikirja näyttäytyy kyselyssä varteenotettavana vaihtoehtona, formaattina, joka valitaan tietyissä tilanteissa. Äänikirja on hyvää seuraa esimerkiksi automatkoilla, kävelylenkeillä tai pihatöitä tehdessä. Useimmin mainittu kielteinen piirre oli kokemus siitä, että äänikirjan kuunteluun on vaikea keskittyä tai kuultua on vaikea omaksua. Osa kuvasikin sitä, miten äänikirjan kuuntelua oli pitänyt opetella. Formaatin valintaan vaikuttavat vastaajan käsitykset kirjallisuudesta sekä lukemiselle asetetut tavoitteet ja toiveet.

Helmiseminaarista perinne

Seminaarin järjestäjien saamat palautteet ovat olleet kauttaaltaan myönteisiä ja tavoitteena onkin järjestää seuraava seminaari helmikuussa 2023. Toivottavasti silloin voimme jo olla samassa tilassa ja rupatella tauolla vaikka kahvin ja runebergintorttujen äärellä. Toisaalta etäosallistumisen mahdollisuudestakaan ei ehkä kannata luopua, kun sen nyt osaamme.

Lukemisiin ja näkemisiin!

Kirjoituskutsu lukemisen tutkijoille

Tutkitko jotakin lukemiseen liittyvää ilmiötä?

Kutsumme kirjoittajia vertaisarvioitavaan artikkelikokoelmaan, jossa esitellään ajankohtaisia lukemisen tutkimuksen näkökulmia ja alan mahdollisuuksia. Etsimme sekä empiiriseen tutkimukseen pohjautuvia artikkeleita että teoreettisia katsaus- tai näkökulma-artikkeleita. Kirjoitukset voivat sijoittua esimerkiksi kasvatustieteiden, käyttäytymistieteiden, sosiaalitieteiden, taiteentutkimuksen, kielentutkimuksen, kulttuurintutkimuksen tai mediatutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen.

Kirja osallistuu lukemisesta käytävään keskusteluun ja valottaa lukutaidon ja lukemisen kulttuurien moninaisuutta. Artikkelit voivat käsitellä niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin lukemista ja ne voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin aihepiireihin:

    • lukutaidon muodot
    • monilukutaito ja mediakulttuuri
    • lukemisen yhteisöllisyys
    • lukeminen itsekasvatuksena
    • lukeminen elämäntapana tai harrastuksena
    • työhön ja velvollisuuksiin liittyvä lukeminen
    • lukemisen muutokset joko yhteiskunnallisena ilmiönä tai yksilön elämänvaiheissa
    • lukemiseen kasvaminen
    • lukeminen varhaiskasvatuksessa ja koulussa
    • lukemisen haasteet
    • lukemisen ja lukutaidon merkitykset
    • lukemisen tulevaisuus

Kirjan toimittavat tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa, varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori, dosentti Sara Sintonen ja Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkija Ilona Lindh.

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan aiemmin julkaisematonta suomenkielistä artikkelia kokoelmaan, pyydämme lähettämään noin 200 sanan laajuisen tiivistelmän 15.8.2021 mennessä osoitteeseen ilona.lindh@helsinki.fi.

Kokoelmaan hyväksytyille kirjoittajille ilmoitetaan 10.9.2021 mennessä. Artikkelit tulisi lähettää toimittajille 28.2.2022 mennessä. Valmiiden artikkelien laajuus on noin 7000 sanaa.

 

Parhain terveisin

Toimituskunta

Pirjo Hiidenmaa, HY, humanistinen tiedekunta

Sara Sintonen, HY, kasvatustieteellinen tiedekunta

Ilona Lindh, HY, humanistinen tiedekunta