Finals:it lähestyvät ja ihan kohta on täällä lukuvuosi pulkassa. Mitä täältä on yliopisto-opetuksesta sitten jäänyt käteen?
Kurssi ilmoittautuminen
Kurssi ilmoittautuminen on täällä jo prosessi itsesään. Siihen kuulu alku valinta vaihe, jossa valitaan valmiiksi kurssit joihin haluaisi ilmoittautua, sitten kun itse ilmoittautuminen alkaa. Tällöin kursseja ei tarvitse etsiä uudestaan, vaan niihin pystyy ilmoittautumaan nopeammin. Itse opiskelen viestintää ja täällä viestinnän laitoksen kursseille on kova tunku, mikä on tehnyt, saati sitten haluamilleen kursseille, mutta edes jollekin kurssille ilmoittautumisen hyvin vaikeaksi.
Sama ongelma on kaikkien alojen vaihtareilla, vaikka englanniksi opettavia kursseja onkin paljon, vaihtarit hyväksyviä kursseja on vähemmän ja niilläkin kursseilla vaihtareita saa olla vain 10 prosenttia kaikista opiskelijoista. Vaikka kurssilla olisikin siis tilaa, jos siellä on liikaa vaihto-opiskelijoita kurssille ei pysty ilmoittautumaan.
Onneksi vaihtareille on olemassa erityislupalappu, jolla saattaa pystyä ilmoittautumaan kursseille professorin erityisluvalla, jos ensimmäisellä luennolla opettaja allekirjoittaa lapun. Professoreilla ei kuitenkaan ole mitään velvoitetta allekirjoittaa lappua, ja allekirjoitettukaan lappu ei takaa mitään.
Itse joudun lähettelemään professoreille sähköposteja ja juoksemaan proffien huoneesta toiseen allekirjoitusten perässä, jotta saisin pakollisen määrän kursseja kasaan. Onneksi suurin osa professoreista on kuitenkin melko joustavia.
Opiskelu ja opetus
Kursseilla lähes jokaisella on läsnäolopakko ja yleensä noin viisi kertaa saa olla pois ilman kurssin hylkäämistä. Ryhmätöitä on melko paljon ja kokeet yleensä jakautuvat midterm ja final – kokeeseen. Midterm kokeella saattaa olla vähemmän painoarvoa arvosanassa, mutta työmäärä ja eri osa-alueiden painotus arvostelussa vaihtelevat riippuen kurssista.
Täällä vähän inhottavasti kurssien sisällöt eivät välttämättä vastaa nimeään tai kurssin kuvausta. ”Film and broadcasting” -niminen kurssi käsitteli käytännössä vain Korean elokuvahistoriaa ja ”Media economics” -niminen kurssi olikin edistynyttä taloustiedettä ja laskentaa.
Lukukauden ensimmäinen viikko on aina add/drop period, jolloin kursseja voi vielä lisätä ja poistaa. Silloin ensimmäiset oppitunnit ovat yleensä lyhyitä ja esittelevät kurssin sisällöt ja vaatimukset. Tällöin käytännössä voisi vielä vaihtaa kurssin, joka ei vastaakaan odotuksia, ellei kursseille pääseminen olisi niin vaikeaa. Lähinnä itsellä add/dropp period meni kurssien epätoivoiseen metsästämiseen.
Opetuksen laatu vaihtelee paljon. Samoin vaihtelee opettajien englannin kielen taito. Hyviä professoreita ja kursseja on ollut yhtä laisesti kuin huonojakin. Täällä vaikuttaa myös olevan tapana käydä kurssin sisältönä vain kurssikirjaa läpi, joskus ihan sanasta sanaan. Tällöin on vähän tylsää, jos kurssilla on läsnäolopakko, sillä välillä tuntuu, että enemmän oppisi, jos vain lukisi kurssikirjan kuin yrittämällä ymmärtää professorin ääntämistä.
Kurssien näkökannat ovat yleensä myös melko kapeakatseisia, eikä eriäviä mielipiteitä ja kritiikkiä välttämättä esitetä ollenkaan, edes vaihto-oppilaiden pyynnöstä. Täällä tosi usein yhteiskuntatieteissäkin professorin sana on laki, eikä sitä mitä kurssilla opitaan kyseenalaisteta. Hiukan kärjistäen, sitä ei edes yritetä ymmärtää. Korealaiseen opiskelutyyliin kuuluu yliopistossakin vahvasti ulkoa oppiminen. Tätä tukemaan opettajat yleensä antavat ennen kokeita listan kysymyksistä joihin pitää vastata, jotta opiskelijat, voivat opetella kysymysten vastaukset ulkoa ja saada A+ arvosanat. Edes sitä ei siis tarvitse tietää, mikä kurssissa oli tärkeää ja mitä pitäisi osata. Tietoa ei myöskään tarvitse osata soveltaa, sillä kokeet koostuvat suurimmaksi osaksi monivalintakysymyksistä.
Arvostelu
Yliopisto, Korean muidenkin koulutuslaitosten tapaan, on hyvin arvosana keskeinen. Oppimista tai kriittistä ajattelua ei painoteta samalla tavalla kuin hyviä arvosanoja. Yhdellä kurssilla oppilaiden arvosanat midtermeistä eivät olleet opettajan yleistä keskiarvoa ja opiskelijat olivat pettyneitä. Professori siis lupasi tehdä viimeisestä kokeesta helpomman, jotta kaikki saisivat hyvät arvosanat. Itse mietin, että miten ehkä voisimme oppia asiat paremmin.
Korealaisten opiskelutyyli on hyvin erilainen ylipäätäänkin siitä mihin Suomessa on tottunut. Korealaiset opiskelijat käyttävät valtavia määriä aikaa opiskeluun, mutta omasta mielestäni melko tehottomasti. Hyvin valmistautuminen tarkoittaa kirjastossa vietettyjen tuntien määrä, ei opittuja asioita. Täällä näyttää myös liikkuvan kumma uskomus, että nukkumalla kirjan päällä kirjastossa tai oppitunnilla kun ei opiskelulta ehdi ottaa kunnon yöunia, saa tiedon jotenkin maagisesti siirtymään päähän. Pitäisi itsekin kokeilla!
Erityisesti yksityiskohdista ja käytännön asioista kannattaa olla tarkkana. Kaikki täällä on kurssia vetävän professorin päätösvallassa, joten yhtä lailla kuin opettajat saattavat korottaa omasta mielestään huonon arvosanan saaneen oppilaan arvosanaa vain pyytämällä, mielivaltaisesti hylkäävän arvosanan antaviakin professoreita näyttää löytyvän.
Itse reputin kurssin palauttamalla professorin aikaisempien ohjeiden mukaan viimeisen esseen sähköpostilla, vaikka nyt se olisikin pitänyt ladata sähköiselle opiskelualustalle. Opettajan esseen saaminen ajallaan, ei vaikuttanut hänen päätökseensä olla hyväksymättä sitä, vaikka kuulemma hän reputti useita muitakin oppilaita saman virheen takia.
Kurssien arvostelu on täällä useimmiten suhteutettua, vaikka vaihto-opiskelijoilla voi olla tässä poikkeuksia. Vain tietty prosentti kurssista voi saada tietyn arvosanan ja suoritukset verrataan muiden suoritukseen. Tässä on hyviä ja huonoja puolia, mutta yleensä sellaista sääntöä ei ole, että myös tietyn prosentin täytyisi saada kurssista hylätty, vaan kaikki yleensä saavat sentään päästä läpi.