Kurssin tavoitteita ja pohdintaa yliopistopedagogiikasta

Tässä blogin avaus, jossa aiheena yo-peda -kurssin tavoitteet ja yleistä pohdintaa yliopistopedagogiikasta. Blogi välineenä ja reflektiopäiväkirja oppimistehtävänä ovat itselleni uusia kokemuksia, mutta katsotaan mitä tästä syntyy.

Yleisvaikutelmani kurssin ensimmäisistä lähiopetuspäivistä oli positiivinen, vaikkakin olisin kaivannut ehkä hieman enemmän yliopistopedagogiikkaan liittyvien teoreettisten lähtökohtien käsittelyä; esim. miten yo-pedagogiikka ja sen teoriat ovat yhteydessä muuhun kasvatustieteelliseen tutkimukseen. Joka tapauksessa tehtäviin liittyvät – ja muut – keskustelut, joissa käsiteltiin sekä henkilökohtaisia motiiveja ja tavoitteita että yleisemmin yliopisto-opetukseen liittyviä kokemuksia ja näkökulmia, olivat kiinnostavia. Muiden kommentit ja analyysit olivat antoisia erityisesti siksi, että omat opetuskokemukseni ovat melko erilaisia enkä toisaalta päätyössäni kirjastossa ole vuorovaikutuksessa tutkijoiden ja opettajien kanssa niin paljon, että olisi syntynyt avoimempaa keskustelua yliopisto-opetuksesta ja sen eri ulottuvuuksista.

Kurssille asettaisin vielä tässä vaiheessa melko väljästi muotoiltuja tavoitteita, kuten pedagogisen ymmärryksen syventäminen sekä kehittyneempi näkemys siitä, kuinka esim. lyhytkestoisia  ja kertaluonteisia opetuksia/koulutuksia kannattaisi suunnitella ja toteuttaa. Koska päätyössäni painottuvat juuri lyhytkestoiset tiedonhankinnnan (tai informaatiolukutaidon) opetukset, on niihin liittyvä opetuksen kehittäminen ja oppimisen edistäminen ensisijainen tavoitteeni. Toisaalta tavoitteenani on parantaa myös laajemman kurssin tai opintojakson suunnitteluun, totetutukseen ja arviointiin liittyvää ymmärrystä ja osaamista. Tällaisten laajempien kurssien osalta oma kokemukseni rajoittuu  informaatiotutkimuksen perusopintoihin liittyvän luento- ja harjoituskurssin toteutukseen.

Yliopisto-opettajan käsikirjan 1. luvun johdanto yliopistopedagogiikkaan – ja samalla yliopistolaitoksen ja -opetuksen historiaan – herätti uteliaisuuden. Toivoakseni s. 26-27 esiteltyjä yo-pedagogiikan keskeisiä tutkimusalueita ja niihin liittyviä tutkimustuloksia käsitellään seikkaperäisemmin kirjan myöhemmissä luvuissa, joihin en toistaiseksi ole ehtinyt paneutua. Itseäni kiinnostaisi esim. systemaattisen kurssiarvioinnin vaikutukset opetuksen kehittämiseen. Toisaalta olen kiinnostunut kirjaston järjestämien tiedonlähteisiin ja – hakuun liittyvien opetusten vaikutuksista oppimiseen yliopisto-opintojen eri vaiheissa.

Kirjan 4. luvun teema oppiminen yliopistossa herätti mietteitä mm. siitä, miten erilaisia oppijoita voitaisiin paremmin tukea. Ja toisaalta, miten tukea opiskelijaa niissä tilanteissa, joissa hän kokee esim. oman tiedekunnan opetusmetodit tai -kulttuurin oppimista hidastaviksi tai haittaaviksi (viittaan opiskelijan kommenttiin sivulla 73)? Kirjaston tarjoamien opetusten kannalta haasteena on opiskelijoiden motivaation herättäminen ja ylläpitäminen myös silloin, kun annettu opetus ei sisälly tutkintovaatimuksiin eikä välttämättä sisällä pakollisia harjoituksia.  Kirjaston opetuksiin liittyy usein myös opiskelijaryhmän heterogeenisyys, jolloin osalle ryhmästä asiat ovat enimmäkseen tuttuja (osallistuneet samantyyppiseen koulutukseen esim. toisessa oppilaitoksessa) ja osalle täysin uusia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *