Kurssikerta 2: tårta på tårta?

Tällä kurssikerralla laajensimme tietämystämme teemakartoista ja niiden luomisesta MapInfolla. Erilaisia teemakarttatyyppejä on lukuisia, enkä välttämättä muista niistä puoliakaan, saatikka miten ne tehdään MapInfolla. Sen kuitenkin muistan, miten tehdään kartta, jossa on kaksi koropleettikarttaa päällekkäin. Tehtävänantona oli siis luoda teemakartta, jossa käytetään kahta eri aineistoa, kaiken teemakarttoihin liittyvän osaamisemme pohjalta. Päädyin päällekkäisin teemakarttoihin, sillä sitä varten oli mielestäni helpointa löytää monipuolisia aineistoja, joilla on jonkinlainen yhteys toisiinsa – tai ainakin oletin niillä olevan.

Meille oli annettu valmiita paikkatietoaineistoja Suomen kunnista vuodelta 2013, lisäksi saimme hakea uutta tilastotietoa SOTKAnetistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto- ja indikaattori pankista. Ryhdyin selaamaan SOTKAnetin tilastoja, niitä oli valtava määrä. Laaja tarjonta ja iltapäivän väsymys eivät ehkä olleet paras mahdollinen yhdistelmä, sillä eri aineistojen välisten loogisten yhteyksien löytäminen tuntui vaikealta. Pähkäilyn ja tuskailun jälkeen päädyin mielestäni kohtalaisen ilmeisiin aineistoihin. Löysin SOTKAnetistä vuoden 2012 kuntavaalien äänestysaktiivisuusprosentit kunnittain, tämän tiedon laitoin karttani pohjalle. Äänestysaktiivisuuskartan päälle rasteroin viivoin korkea-asteen tutkintojen osuuden 15 vuotta täyttäneistä kunnittain. Tämä aineisto oli annettu meille valmiiksi. Halusin ottaa selvää onko näiden kahden muuttujan välillä korrelaatiota: onko äänestysprosentti sitä korkeampi mitä korkeampi kunnan asukkaiden koulutusaste on? Vallitseva mielikuva on mielestäni, että koulutuksen asteella ja äänestysaktiivisuudella on yhteys. Valitsin juuri kuntavaalien äänestysaktiivisuuden siksi, että äänestysprosentti on yleensä alhaisempi kuin presidentinvaaleissa ja kyseessä ei ole yhtä voimakkaasti henkilövaali, vaan puoluevaali. Laitoin äänestysprosenttitiedot päällimmäiseksi, sillä ne ovat ilmiötä – äänestysaktiivisuutta – selittävä tekijä hypoteesissani.

Luokitteluun ryhtyessäni luokkien lukumäärä oli selkeä. Päällekkäisissä teemakaroissa ei saisi olla kolmea luokkaa enempää per aineisto, ettei luettavuus kärsisi. Jotta vaihtelut tulisivat esiin, oli kolmen luokan luokitus aineistoa kohden ilmiselvä. Vaikeinta oli löytää oikea luokittelumenetelmä. Alhainen luokkien lukumäärä hirvitti minua hiukan – mitä, jos onnistun hävittämään kartasta sen oleellisimman tiedon ja virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa? Yritin turvautua histogrammityökaluun, mutta siitä ei oikein tuntunut olevan apua. Taas oli vaikea määrittää miten aineisto on jakautunut. Tässä vaiheessa voi jo kyseenalaistaa tietoni ja taitoni jakaumien tulkitsemisessa – tiedänkö oikeasti miltä normaalijakauma näyttää?

Päädyin loppujen lopuksi luokittelemaan molemmat aineistot niin, että jokaiseen luokkaan tulee suurin piirtein yhtä monta havaintoa. Kuntavaalien äänestysaktiivisuuden luokittelu onnistui mielestäni hyvin. Siitä erottuu selkeästi alhaisen, keskitason ja korkean äänestysprosentin kunnat. Korkeakoulutettujen osuuden luokittelu voisi olla parempi. Ylin luokka on erittäin laaja ja ne kunnat, joissa on selkeästi enemmän korkeakoulutettuja eivät erotu keskitason kuntien joukosta. Tämä aineisto olisi ehkä kaivannut neljännen luokan, mutta se olisi tehnyt kartan lukemisesta ja tulkitsemisesta haastavampaa. Kartan väritykseen ja rasterointiin olen puolestani erittäin tyytyväinen (kuva 1). Aluksi viivat saattavat hieman vilistä silmissä, mutta hetken katselun jälkeen kartta näyttää rauhallisemmalta silmän totuttua siihen. Rasterit erottuvat hyvin toisistaan eivätkä ne peitä liiaksi äänestysaktiivisuutta kuvaavia väripintoja. Kuntarajojen erottaminen on paikoitellen haastavaa, sillä ne ovat yhtä paksuja ja samanvärisiä kuin rasteriviivat. Matias Pajosmaa kertoo blogissaan kokeilleensa aineistojen esittämistä kuntatasolla, mutta totetsi sen tuottavan liian sekavan kartan. Aivan kuten hän, olisin voinut tehdä karttani myös maakuntatasolla tulkittavuuden helpottamiseksi. Väripinnoista voi kuitenkin hakea apua rajojen erottamiseen. Värien kanssa ei tarvinnut tällä kertaa painia yhtä paljon kuin viimeksi. Haastavaa kuitenkin edelleen on löytää pehmeitä sävyjä, jotka eivät pistä silmään.

teemax2

Kuva 1. Päällekkäiset teemakartat, joista toinen kuvaa äänestysaktiivisuutta kunnittain vuoden 2012 kuntavaaleissa, ja toinen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta kunnittain. Lähde: SOTKAnet 2012.

Vaikka rasterit ja värit, sekä parhaimmassa tapauksessa jopa luokkajakokin hipoisivat täydellisyyttä, vaatii päällekkäisten teemakarttojen tulkitseminen keskittymistä ja tarkkuutta. Ensisilmäyksellä ei oikein saa yleiskuvaa siitä, mitä kartta pitää sisällään ja kertoo aineistoista. Karttaa tutkiessaan tekisi melkein mieli ottaa kynä ja paperi esille tulkinnan avuksi, jotta voisi kirjata ylös kaiken sen informaation, jonka kartasta saa irti. Se informaation määrä tuntuu nimittäin valtavalta ja sen tulkitseminen työläältä pelkän ulkonäön perusteella. Nyt en kuitenkaan ota tuekseni kynää ja paperia, vaan yritän pärjätä oman muistini varassa. Helpoimmalta tuntuu käydä kartta läpi luokka kerrallaan. Koska korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on selittävä tekijä, keskityn käymään ensimmäisenä läpi korkeimman äänestysaktiivisuuden kunnat ja katson mihin luokkaan ne sijoittuvat korkea-asteen tutkinnon suorittajien osuuden perusteella.

Mielestäni kartasta ei näy koko maata määrittävää trendiä, mutta alueellisia trendejä kyllä löytyy. Jos oheisen Suomen kartan jakaa pohjois-, etelä-, itä- ja länsiosiin, voi jokaiselle alueelle hahmottaa dominoivan kehityskulun. Pohjoissuomalaiset vaikuttavat kartan perusteella olevan mielestäni jopa yllättävän aktiivisia äänestäjiä. Kun vertaa Pohjois-Suomea muihin edellä mainitun jaon mukaisiin alueisiin, vain Länsi-Suomi näyttää pääsevän sen kanssa samalle tasolle. Toisaalta Pohjois-Suomen kunnat ovat pinta-alaltaan hyvin suuria, joten pinta-alaharhalla saattaa olla vaikutusta tähän tulkintaan. Itä-Suomen äänestysaktiivisuus on kaikista heikoin, suurin osa kunnista sijoittuu joko alimpaan tai keskimmäiseen luokkaan. Eniten vaihtelua ilmenee Etelä-Suomessa. Olen kuitenkin yllättynyt kuinka huomattavassa määrässä kunnista äänestysprosentti on 59,8% tai alle. Toni Ruikkala kirjoittaa blogissaan, että “Rikkaimmat ja koulutetuimmat ihmiset tulevat Uudeltamaalta.” Onko niin, että vauraus tekee välinpitämättömäksi, kun rahalla saa melkein mitä vaan – vaikka valtaa?

Kun alueiden tarkasteluun ottaa mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden, voin todeta, että hypoteesini ei osunut oikeaan. Pohjois-Suomessa hypoteesini vastakohta näkyy kaikista selkeimmin: hyvin pieni tai ei merkittävä osa äänestysaktiivisuuden mukaan korkeimpaan luokkaan sijoittuvien kuntien asukkaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Etelä-Suomi on kaikista mosaiikkimaisin, mutta myönnettäköön, että olen hieman yllättynyt siitä, kuinka vähän siellä on kuntia, joiden äänestysaktiivisuus olisi ylimmässä luokassa. Ainoat alueet, joilta jokseenkin merkittävissä määrin löytyy hypoteesiani vastaavia kuntia ovat Itä-Suomi ja Länsi-Suomi. Itä-Suomessa on kuntia, joissa sekä äänestysaktiivisuus että korkea-asteen tutkinnon suorittajien osuus ovat alhaiset. Länsi-Suomesta, lähinnä rannikon ruotsinkielisiltä alueilta, löytyy kuntia, joissa taas puolestaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on paljon ja äänestysprosentti kuntavaaleissa on ollut korkea.

Eniten yllätyin, kun unohdin edellä tekemäni aluejaon ja tarkastelin pelkästään Suomen yliopistokaupunkeja. Ensinnäkin isoja kaupunkeja on vaikea tunnistaa kartalta. Osittain tämä johtuu omasta tietämättömyydestäni, en tiedä missä ne sijaitsevat juuri tarkalleen. Useimmiten suuret kaupungit kuitenkin erottuvat kartalta, riippuen tietenkin teemakarttojen aiheesta, mutta tämän päällekkäisen teemakartan kohdalla niitä oli hankala erottaa muista, ellei tiennyt minkä muotoisia ne ovat. Teemakarttojen päällekkäisyys, ja etenkin rasterit vaikuttavat kuntien havaitsemisen hankaluuteen, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Mikä se yllätys sitten oli? Se yllätys oli se, että siellä missä on paljon korkea-asteen tutkinnon suorittaneita – eli yliopistokaupungeissa ja samalla myös Suomen suurimmissa kaupungeissa – äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa vuonna 2012 oli 59,8% tai alle. Elisabeth Gidengil ja Hanna Wass (2013) ovat tutkineet, millainen vaikutus vanhemmilla on äänestysoikeutettujen lastensa äänestämiseen. On loogista olettaa, että äänestystavan siirtyminen polvelta toiselle on jossain määrin sidoksissa vanhempien koulutukseen. Vanhempien koulutustasolla on nimittäin suora vaikutus lastensa koulutukseen, ja koulutus lisää sellaisia taitoja, jotka edistävät politiikan seuraamista ja voimistavat osallistumiseen liittyvää velvollisuuden tuntoa. Gidengilin ja Wassin mukaan viime aikoina on huomattu, että koulutuksella ja poliittisella osallistumisella ei välttämättä ole suoraa yhteyttä. Näin ollen vanhempien äänestysaktiivisuudella on huomattava, ellei jopa huomattavampi merkitys lastensa vaaliosallistumiseen, kuin koulutustasolla.

– – – – –

Lähteet:

Gidengil E. & H. Wass (2013). Vaaleissa äänestäminen siirtyy vanhemmilta lapsille. Hyvinvointikatsaus 3/2013. 3.2.2015. <http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_009.html?s=0>

Pajosmaa, M. (2015). Paikkatietoblogi. Toinen kurssikerta: Karttadiagrammit ja päällekkäiset teemakartat. 15.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/pajosmaa/2015/01/28/toinen-kurssikerta-karttadiagrammit-ja-paallekkaiset-teemakartat/>

Ruikkala, T. (2015). Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 2 – Kaksi päällekkäistä teemakarttaa. 15.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/2015/01/26/20/>

Äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa, % (2012). SOTKAnet, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. 20.1.2015. <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/tulossivu?regionCount=320&currentEvent=getData&sexCount=1&setId=p85c1a784c430d8146358ce52bd4136bda4c8df59b006da&indCount=1&yearCount=1>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *