Artikkeli 1: kahdesta yksi

Toinen kurssikerta toi tullessaan muutakin kuin lisää MapInfoa ja karttojen tekoa. Saimme luettavaksemme Anna Leonowiczin artikkelin ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (2006). Leonowiczin artikkeli käsittelee päällekkäisten teemakarttojen käyttöä, toimivuutta ja informatiivisuutta verrattuna yhden muuttujan koropleettikarttoihin. Tutkimuksen kautta Leonowicz päätyy siihen, että huolellisesti tehty kahden muuttujan koropleettikartta on hyvä ja varteenotettava vaihtoehto yhden muuttujan koropleettikartoille.

Tämä artikkeli laajensi näkemystäni päällekkäisistä teemakartoista. En ollut tullut ajatelleeksi, että kaksi eri muuttujaa – jotka kuitenkin jollain tavalla liittyvät toisiinsa – voi ilmaista kartalla pelkästään yhdellä rasteroinnilla. Tämä tapahtuu luomalla ensin kullekin muuttujalle oma väriasteikko, joka eroaa tarpeeksi toisen muuttujan väreistä. Väriasteikot sekoitetaan keskenään ja syntyy päällekkäisten teemakarttojen legenda, jossa toinen muuttuja on x-akselilla ja toinen y-akselilla (kuva 1). Nyt minulle viimeistään valkeni, kuinka tärkeää on, että aineistoja ei luokitella liian moneen luokkaan. Jos luokkia on esimerkiksi kolme per aineisto, tulee kahden muuttujan koropleettikarttaan yhdeksän luokkaa. Tajusin, että kyseessä on laskutoimitus kolme kertaa kolme, eikä kolme plus kolme. Näin syntyy neliönmuotoinen legenda, joka näyttää aluksi oikealta möröltä. Hetken sitä tutkailtuani ja luettuani selityksen sille ymmärsin miten legendaa kuuluu lukea, ja sehän on oikeastaan nerokas! Se on täysin looginen ja se korvaa oikeastaan sen kynän ja paperin, joita kaipasin edellisessä tekstissäni, kun tulkitsin tekemääni kahden muuttujan koropleettikarttaa.

legenda

Kuva 1. Esimerkki legendasta, joka on tehty Anna Leonowiczin (2006) esittämän päällekkäisten teemakarttojen luomismenetelmän mukaan.

Tapa, jolla legenda on tehty vaikuttaa monimutkaiselta, eikä se avautunut minulle täysin. Siihen liittyi paljon tilasto- ja luokittelutermejä, joita en ole vielä edes sisäistänyt suomen kielellä. Se pieni osa, jonka luokittelun tekemisestä ymmärsin, herätti mielessäni kysymyksen: voivatko aineistot kärsiä, kun luokkavälit tehdään symmetrisiksi toistensa suhteen? Tähän kysymykseen en valitettavasti ole löytänyt vastausta, mutta tämä vaikuttaa olevan ainoa tapa, jolla aineistot saadaan selittämään ja täydentämään toisiaan. Toinen asia, joka minua hirvittäisi, jos tällaisen kartan joutuisin tekemään, olisi väriskaalan määrittäminen. Välillä viidellekin eri luokalle oikeiden sävyjen löytäminen on vaikeaa, voin vain kuvitella, kuinka tuskallista se on yhdeksälle.

Tällä tekniikalla tehtyjä teemakarttoja on helpompi tulkita siitä näkökulmasta, jota varten päällekkäiset teemakartat mielestäni on tehty: alueellisten ilmiöiden välisen korrelaation kuvaamiseen. Kahden aineiston teemakartta juuri tällä tekniikalla tehtynä on mielestäni kattavampi ja perusteellisempi, kuin omatekemäni kahden muuttujan teemakartta. Legendasta näkee suoraan, mitä vaaditaan muuttujien väliseen korrelaatioon, ja kun tämä on tiedossa, on kartalta helppo erottaa alueet, joilla muuttujien välinen yhteys on voimakas ja päinvastoin. Nelli Aalto tekee blogissaan hyvän huomion siitä, että kartta ei välttämättä kerro korrelaation taustalla olevaa syytä. Kartan tulkitsijan on siis itse kyettävä päättelemään se. Kokonaisuuden hahmottamista ja tulkitsemista helpottaa entistä enemmän, jos kumpikin aineisto on aluksi esitetty omilla erillisillä kartoillaan. Tällaiset päällekkäiset teemakartat vaativat toki totuttelua ja syvällisempää perehtymistä, niin tekijän kuin tulkitsijankin puolelta. Heti artikkelin alussa aavistin, että luvassa on monimutkikkuuksia ja kartoista, ja etenkin sen legendasta, tulee vieläkin vaikeampia käsittää niiden tekniseltä kannalta, mutta tämä kertoo mielestäni siitä, että ne tuovat kartan sisältöön entistäkin enemmän monipulisuutta ja hyödyllisyyttä.

Juuso Korhonen toteaa blogissaan, että tekniikassa on potentiaalia, mutta sen kanssa on toimittava huolellisesti. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, mutta jotta jokin tekniikka ja karttatyyppi voisi kehittyä ja yleistyä, on uskallettava tehdä virheitä ja sitä kautta laajentaa tietämystä ja näkemyksiä tästä koropleettikarttojen luomismenetelmästä. En kuitenkaan kannusta ketään käyttämään tätä tapaa väärin, vaan oppimaan kokeilemalla ja tekemällä. Yhden aineiston teemakarttoja sekä niiden rinnastamista ja vertailua toisiinsa ei toki sovi unohtaa. Tärkeää on pitää mielessä, että mikään kartta ei ole täydellinen.

Se, minkä verran tunnen MapInfoa ja sen käyttömahdollisuuksia, ei ainakaan tarjoaisi minulle mahdollisuutta tehdä päällekkäisiä teemakarttoja artikkelin esittelemällä menetelmällä. Minun tapauksessani vähäiset tietoni ja taitoni rajoittavat välineen, eli paikkatieto-ohjelman käyttöä ja sitä kautta mahdollisuutta luoda karttoja erilaisilla esitystavoilla. Paikkatieto-ohjelma ominaisuuksillaan ohjaa kartografista toteutusta, mutta toisaalta ohjelmia kehitetään kartantekijöitä ja heidän tarpeitaan varten. Kaiken logiikan mukaan paikkatieto-ohjelmien kannattaa vastata kartantekijöiden tarpeisiin, se on heille markkinaetu – onko olemassakaan sellaista yritystä joka ei haluaisi menestyä?

– – – – –

Lähteet:

Aalto, N. (2015). Nellin PAK-Blogi. Artikkeli 1: Kahden muuttujan koropleettikartta. 4.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/neaa/>

Korhonen, J. (2015). Juuson paikkatietopuserrus. Kurssikerta 2 ja kahden muuttujan koropleettikartat (artikkelianalyysi). 4.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/juusokor/>

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 33–37.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *