Kurssikerta 3: timantteja ja tulvia

Teemakarttojen tekemisestä on tullut melkein jo rutiininomaista, siispä tällä kertaa perehdyimme syvemmin tietokantoihin. Opimme, miten tietokantoja yhdistetään sekä miten niiden pohjalta voi luoda uutta informaatiota. Tietokantojen käsittelyyn liittyy monta välivaihetta ja teknistä kiekuraa, mutta loppu peleissä se on aika selkeää. Harjoittelimme tätä kaikkea Afrikan konflikteihin, öljykenttiin, timanttikaivoksiin ja internetkäyttäjiin liittyvien tietokantojen avulla. Saimme tehtäväksemme pohtia, mitä kaikkea näiden tietokantojen pohjalta voisi tehdä, analysoida ja päätellä. Tarkoitus ei ollut luoda karttoja vaan olla hypoteettinen ja antaa mielikuvituksen laukata.

Ensimmäinen ideani oli niinkin mielikuvituksellinen, kuin riippuvuuden etsiminen konfliktien tapahtumavuosien ja timanttikaivosten löytämisvuosien sekä kaivausten aloitusvuosien välillä. Pelkästään karttaa katsomalla voi huomata, että konflikteja on runsaasti siellä missä timanttikaivoksiakin (kuva 1). Tästä voi jo melkein päätellä, että kaivokset ja konfliktit liittyvät toisiinsa, mutta tähänkin aiheeseen voi syventyä. Olisi mielenkiintoista tutkia ovatko konfliktit syttyneet silloin, kun kaivokset on löydetty vai silloin, kun varsinaiset kaivaukset on aloitettu. Toisaalta Elsa Pakkasvirta (2015) muistuttaa osuvasti blogissaan, että konfliktit eivät ole yksiselitteisiä ja niiden taustalla on aina useita eri tekijöitä. Jos kaikki konfliktit johtuisivat pelkästään öljykentistä ja timanttikaivoksista, ihmiskunta olisi varmasti ottanut niistä opikseen, eikä konflikteja enää syttyisi. Valitettavasti maailma ei ole niin yksinkertainen.

Afrikka

Kuva 1. Kartta Afrikan timanttikaivoksista, konflikteista sekä öljykentistä. Lähde: Paarlahti (2015).

Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että öljykenttien kohdalla ei ole samoin, kuin timanttikaivosten. Konfliktit ovat ulottuneet selkeästi niille alueille, joilla kaivokset sijaitsevat, tai ne ovat jopa alkaneet aivan kaivosten vieressä. Laajimmat öljyesiintymät sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja muualta niitä on aluksi vaikea löytää, kun ne peittyvät konfliktien laajuusalueiden alle, Pohjois-Afrikassa näin ei kuitenkaan ole. Muualla Afrikassa voisi siis kartan perusteella päätellä, että öljykentillä on vaikutus konfliktien syttymiseen. Tämän voi selvittää vertailemalla konfliktien tapahtumavuosia sekä öljykenttien löytämis- ja poraamisvuosia keskenään. Pohjois-Afrikan öljykentät näyttävät kuitenkin varsin koskemattomilta kartan perusteella, aivan kuin niillä ei olisi vaikutusta konflikteihin, mikä tavallaan tuntuu kummalliselta – kunnes muistan Saharan olemassaolon. Öljykentät sijaitsevat keskellä aavikkoa, siellä missä ei juurikaan ole ihmisiä, ja jos ei ole ihmisiä, ei ole konflikteja. Pohjois-Afrikan konfliktipaikkojen ja konfliktien laajuuden perusteella voi päätellä, että suuri osa ihmisistä on keskittynyt maiden pohjoisosiin.

Kartassa huomioni kiinnittyi siihen, että Libya ammotti tyhjyyttään konfliktien osalta. Tietokannan lähde, PRIOn julkaisema tilasto (2012) konfliktipaikoista käsitteleekin konflikteja vuosilta 1989–2008 ja se selittää, minkä vuoksi vuoden 2011 Arabikevään tapahtumista ei ole merkintöjä kartalla. Sosiaalisella medialla ja sitä kautta internetillä oli suuri rooli Arabikevään tapahtumissa (Globalis 2013). Tämän vuoksi olisikin mielenkiintoista tutkia Pohjois-Afrikan maiden internetkäyttäjien lukumäärän kehitystä. Tätä voi tutkia kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma voisi selvittää, onko öljykenttien löytämis- ja etenkin poraamisvuosina internetkäyttäjien määrä kasvanut. Lisäksi öljyvaltioita voisi verrata keskenään sekä muihin Afrikan valtioihin: onko öljykenttien tuottavuudella vaikutusta internetkäyttäjien määrään ja onko öljykentillä ylipäätään merkitystä internetkäyttöön. Öljyvaltiot ovat tunnettuja siitä, että öljystä saadut tulot eivät jakaudu tasaisesti valtion asukkaiden kesken, vaan tuloerot kasvavat. Tässä tapauksessa voisi internetkäyttäjien määrää käyttää eräänlaisena varallisuuden jakautumisen ja kehityksen mittarina: internetkäyttäjien määrän kasvaessa valtion tulot jakautuvat tasaisemmin tavallistenkin kansalaisten käyttöön. Tätä köykäistä mittaria voisi toki käyttää muissakin Afrikan valtioissa edellä mainittujen muuttujien mittaamiseen. Toinen näkökulma selvittäisi onko konfliktien ja internetkäyttäjien välillä korrelaatiota. Toisin sanoen, ovatko konfliktit lisääntyneet, kun internetkäyttäjien lukumäärä on kasvanut. Näillä tiedoilla voisi selvittää saattoiko Arabikevään kansannousuja odottaa. Jos vastaus olisi kyllä, voisi näitä muuttujia jatkossa seurata ja yrittää ennustaa seuraavia vallankaappauksia. Tällainen analyysi olisi mielenkiintoista tehdä koko Afrikassa.

Meille annettujen tietokantojen pohjalta voi myös eritellä ne alueet, joilla timantit ja öljy eivät aiheuta konflikteja. Näitä alueita ovat esimerkiksi Afrikan sarvi ja Madagaskar. Kun tämä on tiedossa, voi esittää hypoteeseja näiden alueiden konfliktien syyksi, mutta niitä ei voi todistaa tältä pohjalta. Jotta näitä alueita voisi analysoida, tarvitaan toisia tietokantoja. Oskar Rönnberg (2015) tuo myös hyvin esille sen, että koko aluetta analysoidessa on hyvä pitää mielessä, mitä kolonialismi on saanut aikaan Afrikassa ja kuinka epäkunniottavasti eurooppalaiset vetivät valtioiden rajat – tällä kaikella on vaikutuksensa levottomuuksiin.

 

Muutama hetki myöhemmin…

Jätimme Afrikan toistaiseksi taaksemme ja palasimme Suomen kartan äärelle. Saimme pistää juurioppimamme heti koetukselle. Tietokantoja yhdistelemällä ja lisäämällä piti luoda kahden muuttujan teemakartta, jossa aluejakona toimit Suomen jokien valuma-alueet. Valuma-alueille laskettiin tulvaindeksi (niin mitenköhän se laskettiinkaan…) ja lisättiin järvisyys pylväin (kuva 2). Ennen kuin siirryn karttatulkintaan mainitsen lyhyenä itsearviontina sen, että tämä kartta oli minulle tähän mennessä haastavin toteuttaa kartografisesti – luokittelun tekeminen oli varsinaista tuskaa. Uskallan kuitenkin väittää, että visuaalisesti se on kartoistani kaikkein kaunein ja onnistunein. Tämän kartan teosta opin sen, että ei pidä takertua liian pitkäksi aikaa pieniin yksityiskohtiin, jos haluaa saada jotakin aikaiseksi aikataulun puitteissa.

tulvaindeksi

Kuva 2. Valuma-aluekartta tulvaindeksein ja järvisyysprosentein varusteltuna.

Luonnonmaantiede ei ole vahvimpia puoliani, joten tämän tulkinnan teen varsinaisena maallikkona. Kartoista tiedän sen verran, että valuma-alueiden rajat eivät noudata Suomen valtionrajoja. Syy tähän on se, että luonto ei noudata mitään, joka on sopimuksenvaraista vaan se noudattaa omia lakejaan. Valuma-alueet rajautuvat pinnanmuotojen mukaan eli alueen geomorfologia määrittää ne.

Mikä sitten määrittää valuma-alueen tulvaindeksin? Laskutoimituksesta, jolla tulvaindeksi lasketaan, voi päätellä, että joen uoman leveydellä ja uomassa virtaavan veden määrällä on merkitystä. Virtaavan veden määrään vaikuttaa tietenkin sateisuus. Täytyyhän sillä järvisyydelläkin olla jokin funktio tulvaindeksin kannalta, ei sitä turhaan karttaan käsketty lisäämään. Karttaa tehdessäni en ymmärtänyt tai edes tullut ajatelleeksi valuma-alueen järvisyysprosentin ja tulvaindeksin välistä yhteyttä.

Kun kartta vähitellen sai muotonsa luokittelupainin jälkeen, ymmärsin mistä on kyse: mitä järvisempi valuma-alue, sitä vähemmän siellä tulvii, sillä vedellä on jokin paikka minne valua joen ja sen kautta meren lisäksi. Tällaiset oivallukset ovat mielestäni loistava esimerkki siitä, minkä takia kahden muuttujan teemakarttoja tehdään. Järvi-Suomen voi erottaa kartalta selkeästi. Rannikolle on ominaista pienet valuma-alueet, joiden järvisyysprosentti on hyvin alhainen tai lähes olematon ja tästä seuraa korkea tulvaindeksi. Mutta miksi juuri rannikolla on niin paljon pieniä valuma-alueita ja sisämaassa laajoja? Tämä selvinnee luonnonmaantieteen harjoituskurssilla. Mysteeriksi jää myös, minkä takia Pohjois-Suomen suurimpien valuma-alueiden tulvaindeksi on niin alhainen, vaikka siellä on kovin vähän järviä verrattuna muihin matalan tulvaindeksin valuma-alueisiin.

– – – – –

Lähteet:

Arabikevät (2013). Globalis. 9.2.2015. <http://www.globalis.fi/Konfliktit/Afrikka/Arabikevaet>

Dittrich Hallberg, J. (2012). PRIO Conflict Site 1989–2008: A Geo-Referenced Dataset on Armed Conflict. Conflict Management and Peace Science 29 219-232. 9.2.2015. <http://cmp.sagepub.com/cgi/content/abstract/29/2/219>

Pakkasvirta, E. (2015). elspakka’s blog. Kolmas kurssikerta: Syvissä vesissä (heh) valuma-alueilla, Afrikassa ja muutenkin. 15.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/elspakka/2015/02/10/kolmas-kurssikerta-syvissa-vesissa-heh-valuma-alueilla-afrikassa-ja-muutenkin/>

Rönnberg, O. (2015). Oskarin PAK-blogi. Kurssikerta kolme: Tietokantojen yhdestelemistä ja Suomen valuma-alueet. 15.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/2015/01/30/kurssikerta_3/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *