Kurssikerta 7: adiós!

Tässä sitä nyt sitten ollaan, viimeisen kurssikerran äärellä. Tarkoitus olisi laittaa kaikki mahdolliset tiedot, taidot ja konstit peliin, mutta saa nähdä miten minun käy. Kaikki lähti tyhjästä, meille ei ollut annettu muuta kuin tehtävänanto. Kaikki piti siis tehdä itse, aluevalinnasta ja aineistoista lähtien. Aloitin urakan armottomalla googlaamiesella. Internet on täynnä jos jonkinmoista GIS-dataa, mutta kunnollisen materiaalin löytäminen tuntui aluksi lähes mahdottomalta. Suuntasin aluevalintani Latinalaiseen Amerikkaan, aivan kuten Riina Koskelakin (2015). Minulla oli edessäni kielimuuri, sillä olin valinnut alueekseni Meksikon osavaltioineen. Espanjan kielen taidosta olisi todellakin ollut hyötyä, sillä kuten Riinakin toteaa Argentiinan kohdalla, käyttökelpoista englanninkielistä dataa ei juurikaan ollut tarjolla. Ei auttanut kuin ylittää tuo muuri.

Meksikon tilastokeskuksen nettisivut pelastivat minut. Sieltä tuntui löytyvän kaikenlaista dataa maan ja taivaan väliltä: kanojen lukumäärä osavaltioittain, minkä ikäisenä kussakin osavaltiossa miehet ja naiset keksimäärin eroavat ja niin edelleen. Mahdollisuudet tuntuivat loputtomilta, kunnes aloin tehdä itse karttaa. Innostukseltani ja kielitaidottomuudeltani en ollut huomannut monien tilastojen puutteita. Kaikissa tuntui olevan jokin pienen pieni yksityiskohta, jonka takia tilaston esittäminen kartalla ei toiminut. Lopulta löysin tilaston siitä, kuinka suuren osan kukin osavaltio tuottaa Meksikon bruttokansantuotteesta. Bruttokansantuotettahan käytetään tyypillisesti valtion taloudellisen kehityksen, ja joskus jopa hyvinvoinnin mittarina. Tuona epätoivon hetkenä, kun kaikki meni mönkään, tuntui siltä, että voisin tutkia lähes minkä tahansa ilmiön tai asian korrelaatiota osavaltioiden BKT-osuuksiin.

Alkutyöni hulvattomine tilastoineen ei mennyt täysin hukkaan, sillä päätin tarkastella kunkin osavaltion museoiden lukumäärää suhteessa siihen, mikä osavaltioiden osuus on bruttokansantuotteesta. Yleinen mielikuva on se, että kulttuurilaitosten ylläpito on kallista, ja että kulttuurisivistys menee käsi kädessä varallisuuden kanssa. Halusin tutkia pitävätkö tällaiset käsitykset paikkansa Meksikossa ja erottuvatko joukosta ne osavaltiot, joissa turismi on merkittävä elinkeino. Olin liikkeellä kokeilumielellä ja tuloskin on jossain määrin sen mukainen. Eniten tätä tehtävää tehdessäni pohdin sitä, että onko kartan informaation välttämättä oltava ”laadukasta”. Tarkoitan tällä sitä, että onko sallittua vain heittäytyä omien kiinnostustensa ja kokeilunhalujensa vietäväksi ja julkaista saatu tulos – oli se sitten minkälainen tahansa – vai pitääkö kartalla esittää kaksi muuttuja, jotka selkeästi korreloivat keskenään. Päätin heittäytyä. Oikeassa elämässä karttojenteko etenisi mitä luultavimmin niin, että ensin tehdään tutkimus, jonka tulokset visualisoidaan perustellisen analysoinnin jälkeen ja näin saadaan ”järkevä” kartta.

mehicoo

Kuva 1. Prosenttiosuus BKT:stä sekä museoiden lukumäärä kussakin Meksikon osavaltiossa. BKT-tilastot koskevat vuotta 2013 ja museotilastot vuotta 2014. Tueksi Meksikon kartta, johon on merkitty osavaltioiden nimet: http://www.mexconnect.com/assets/0000/6166/mapmexicobasic.jpg?1236991355. Lähteet: INEGI, Mexconnect.

No miten nyt meni sitten näin omasta mielestä? Uskaltaisin sanoa, että kokeilu kannatti, mutta jos aidosti haluaisin selvittää museoiden lukumäärän ja BKT-osuuden välisen korrelaation minun tulisi tehdä tilastollisia analyysejä. Melkeinpä houkuttaisi, mutta taidan silti jättää sen johonkin toiseen kertaan. Pelkkää karttaa katsomalla voi havaita lievää korrelaatiota: siellä missä osuus maan bruttokansantuotteesta on suurempi, on myös enemmän museoita, ja toisinpäin (kuva 1). Malliesimerkeiksi tästä korrelaatiosta voisi nostaa esiin Baja California Surin, Aguascalientesin, Jaliscon sekä pääkaupunki Méxicon, joka on ikään kuin oma osavaltionsa. Otetaan vertailuun México ja Luoteis-Meksikossa sijaitseva Baja California Sur – aineistojen ääripäät. Selitys Méxicolle on melkein ilmeinen. Pääkaupunkina se on asukasluvultaan Meksikon suurin kaupunki, joten siellä on eniten työvoimaa ja kaikkien kolmen sektorin – palveluiden, alkutuotannon ja jalostuksen – tuotto yhteenlaskettuna on korkein maassa. Kulttuurilaitoksilla on tapana sijoittua ja keskittyä sinne missä on runsaasti ihmisiä, ja toisaalta pääkaupungilla on melkeinpä velvollisuus esitellä maansa historiaa ja kulttuuria niin, että se periaatteessa on kaikkien nähtävillä. México vetää myös puoleensa paljon turisteja ja museot ovat siellä palvelemassa heitä muiden nähtävyyksien muassa.

Turismi on myös yksi Baja California Surin merkittävimmistä elinkeinoista. Kartalla se näyttää kuitenkin varsin säälittävältä niin BKT:n kuin museoidenkin suhteen. Bruttokansantuotteen osuus Baja California Surissa on vaivaiset 0,8 % koko maan tuotosta (INEGI 2014). Tälle on sama selitys kuin sille, miksi Méxicon BKT-osuus on maan korkein, nimittäin väestö. Baja California Sur on asukasluvultaan Meksikon toiseksi pienin osavaltio, eikä osuus koko valtion bruttokansantuotteesta sen takia voi ollakaan kovin paljoa suurempi. Mutta jos turismi kerran on yksi merkittävimmistä elinkeinoista osavaltiossa, miksi museoita on niin vähän? Siksi, että Baja California Suriin turisteja houkuttelee luonnonnähtävyydet ja urheilumahdollisuudet (Wikipedia 2015).

Sain taas painia pitkään värityksen ja luokittelun kanssa. Uskon, että en koskaan ole täysin tyytyväinen näiden kahden asian suhteen, mutta voi olla, että mitä enemmän harjoittelee, sitä tyytyväisemmäksi tulee. Myönnän sen, että valitsemistani väreistä tulee mieleen kartta, jossa esitetään keinokastelun määrää suhteessa kuivuuteen, mutta minkäs teet. Vaikka kartografiste taidot välillä ontuvat, hallitsen mielestäni MapInfon perustoiminnot tarpeeksi hyvin pärjätäkseni tulevaisuudessakin sen kanssa. Koen, että tällä kurssilla opin kaikista eniten paikkatietojärjestelmistä ja kartografiasta – MapInfon käytön opin siinä sivussa. Sain taas jonkinlaisen ”kaikki liittyy kaikkeen” -ahaaelämyksen: paikkatieto-ohjelmien käyttö ja karttojen tekeminen vaatii paljon taustatyötä ja muutakin kuin kartografista ja tietoteknistä osaamista. Siksi tykkäänkin tästä.

– – – – –

Lähteet:

Baja California Sur (2015). Wikipedia. 13.3.2015. <http://en.wikipedia.org/wiki/Baja_California_Sur#Economy>

Georeferenced Population Data sets of Mexico (1994). Center for International Earth Science Information Network. NASA Socioeconomic Data and Applications Center. 26.2.2015. <http://dx.doi.org/10.7927/H41N7Z2Z>

Koskela, R. (2015). Riina & 38 päivää paikkatietoa. Kurssikerta 7: Viimeinen silaus. 15.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/riinakos/2015/03/11/kurssikerta-7-viimeinen-silaus/>

List of Meixcan states by population (2014). Wikipedia. 13.3.2015. <http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Mexican_states_by_population>

Map of Mexico and Mexico’s states (2009). Mexconnect. 13.3.2015. <http://www.mexconnect.com/articles/3437-map-of-mexico-and-mexico-s-states>

Patrimonio cultural y bibliotecas: Museos per entidad federativa 2014 (2015). Instiuto Nacional de Estadística y Geografía (INEGI). 11.3.2015. <http://www3.inegi.org.mx/sistemas/sisept/default.aspx?t=mcul07&s=est&c=21729>

Producto interno bruto (2014). Instiuto Nacional de Estadística y Geografía (INEGI). 26.2.2015. <http://www3.inegi.org.mx/sistemas/sisept/default.aspx?t=cuna14&s=est&c=24508>

Kurssikerta 6: hasardiopetusta

Tämä kurssikerta ei ollut pelkkää ruuduntuijotusta. Lähdimme pienessä ryhmässä heti kärkeen ulos paikantamaan Kallion kuppiloita. Keräsimme GPS-laitteen avulla kohteiden sijainnin koordinaatein, korkeuden merenpinnasta ja mittauksen tarkkuuslukeman. Kumpulaan palattuamme taulukoimme tuloksemme ja geokoodasimme pisteet paikoilleen Helsingin kartalle MapInfon avulla. Tämä tehtävä laajensi entisestään käsitystäni siitä, miten paikkatietoa voidaan saada ja luoda paikkatieto-ohjelmissa käsiteltäviksi, ja aivan kuten Elias Annilla (2015) blogissaan mainitsee, mitä hankaluuksia tiedon keräämisessä voi tulla eteen, kun se toteutetaan GPS-laitteen avulla.

Koko kurssikerta ei kulunut ulkosalla tai geokoodaamisen parissa, vaan loppuajan käytimme karttojen tekoon. Tehtävänä oli tehdä kolme karttaa kouluopetuksessa käytettäviksi aiheena hasardit. Valittavissa oli kolme eri hasardia, joista löytyi pisteaineistoa netistä: maanjäristyksiä, tulivuoria ja meteoriittien putoamispaikkoja. Valitsin karttojeni aiheeksi tulivuoret ja maanjäristykset. Opettajan saappaisiin astuminen tuntui aluksi hankalalta ja minkäänlaista johdonmukaisuutta tai loogisuutta karttojen välille oli vaikea keksiä. Mieleeni heräsi kysymyksiä, kuten mikä on olennaista oppimisen ja oppilaiden kannalta ja toisaalta taas mitä on mielekästä oppia ja miten. Lopulta päädyin siihen, että laitan oppilaat miettimään ja päättelemään itse – opettaja-äidiltäni olen kuullut, että omilla aivoilla ajatteleminen on nykyään varsin haastavaa nuorille.

mag6

Kuva 1. Maanjäristykset, joiden voimakkuus on ollut 6 magnitudia tai enemmän, vuodesta 1950 tähän päivään. Lähde: Northern California Earthquake Data Center.

Kaikki alkaa maanjäristyksistä. Kolmen kartan sarjan ensimmäisessä kartassa on kuvattuna 6 magnitudin ja sitä voimakkaammat maanjäristykset vuodesta 1950 lähtien tähän päivään (kuva 1). Jos oppilaat oikein haluaa saada ajattelemaan, voisi kartan esittää ilman otsikkoa ja legendaa – oppilaiden pitäisi päätellä, mikä hasardi on kyseessä. Kun hasardi on päätelty, voi kartalta osoittaa Tyynenmeren tulirenkaan, joka toimii aasinsiltana seuraaviin karttoihin. Tyynenmeren tulirenkaan alueella tapahtuu merkittävä osa maailman maanjäristyksistä, ja nimestäkin päätellen siellä on myös paljon tulivuoria (Anttila-Muilu ym. 2009). Tulivuorikartoille valitsin esitettäväksi kerros- ja kilpitulivuoret omille kartoilleen (kuva 2 ja 3). Oppilaiden tehtävänä olisi tunnistaa karttoja yhdistävä hasardi ja ennen kaikkea, miksi tämä kyseinen hasardi on esitetty kahdella eri kartalla ja miksi se esiintyy eri kartoilla eri paikoissa. Jälleen kerran kerros- ja kilpitulivuorikartat tulisi ensin esittää ilman otsikoita ja legendoja ja paljastaa ne vasta myöhemmin.

kerrost

Kuva 2. Kerrostulivuorten sijoittuminen maapallolla. Lähde: National Oceanic And Atmospheric Administration.

kilpit

Kuva 3. Kilpitulivuorten sijoittuminen maapallolla. Lähde: National Oceanic And Atmospheric Administration.

Tähän viimeiseen päättelytehtävään voisi tueksi antaa kartan litosfäärilaatoista ja niiden liikesuunnista. Sen avulla voisi päätellä, kummassa kartassa on kerros- ja kummassa kilpitulivuoria. Erottava tekijähän on purkautuvan laavan laatu: laattojen törmäysvyöhykkeillä laavaan on sekoittunut sekä mantereisesta että mereisestä laatasta peräisin olevaa kiviainesta, kun taas laattojen erkanemissaumoissa laava on peräisin astenosfääristä ja on basalttista sekä herkkäliikkeisempää (Anttila-Muilu ym. 2009). Kerrostulivuoria on siis litosfäärilaattojen törmäyskohdissa ja kilpitulivuoria erkanemissaumoissa. Suureksi kysymysmerkiksi jäävät toki Havaijin kilpitulivuoret, siispä kuumien pisteiden esille ottaminen ei myöskään olisi hullumpi idea.

Myönnän, että tehtävä tuntuu itsellenikin kovin haastavalta, tämän vuoksi suuntaisin tehtäväni lukio-opiskelijoille. Väittäisin, että valitsemani pistesymboliikan avulla päättely helpottuu hieman. Kilpitulivuorten sijainnit osoittava kartta on kaikista hankalin tulkita ja melkeinpä vaatii rinnalleen kartan kerrostulivuorista, jotta hasardi on tunnistettavissa tulivuoriksi. Mielestäni pistemäisen ilmiön kuvaaminen maailmankartalla on vaikea saada näyttämään tajunnanräjäyttävän hyvältä, mutta toisaalta se ei voi mennä kovin pahasti pieleenkään, jos aineisto on luotettavaa ja on joskus aiemmin nähnyt maailmankartalla esitettävän jonkin pisteaineiston. Hyvän yleissivistävän, ja helpommin tunnistettavan, tulivuorikartan saisi aikaan yhdistämällä kaksi tekemääni karttaa – yhdessä kartassa voi esittää montakin eri ilmiötä (tässä tapauksessa erityyppiset tulivuoret). Maanjäristyskartta tuntuu ehkä hieman täyteen ahdetulta ja siltä, että siinä tapahtuu liikaa asioita. Toisaalta se demonstroi myös hyvin kuinka paljon voimakkaitakin ja valtavia maanjäristyksiä tapahtuu yhden ihmisen elinaikana. Outi Seppälä (2015) toteaa myös osuvasti blogissaan, ettei maailmankartalla ole tarkoitus osoittaa yksittäisiä paikkoja, joilla on tapahtunut maanjäristyksiä, vaan ennemminkin luoda kokonaiskuva maanjäristysten alueellisesta esiintymisestä.

– – – – –

Lähteet:

Annilla, E. (2015). Eliaksen PAK-blogi. Kurssikerta 6, Hasardit. 11.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/eannila/2015/02/26/kurssikerta-6-hasardit/>

ANSS Catalog Search (2013). Northern California Earthquake Data Center. 9.3.2015. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html>

Anttila-Muilu, S., H. Cantell, H. Jutila, S. Lappalainen, M. Sorvali & S. Tani (2009). GEOS 1 Sininen planeetta. 168 s. WSOYpro Oy, Helsinki.

Hot spot (geology) (2015). Wikipedia. 11.3.2015 <http://en.wikipedia.org/wiki/Hotspot_%28geology%29>

Litosfäärilaatat (2013). Peda.net. 11.3.2015. <https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/maantieto/amerikka/3eis2/kuvamappi/kuvia/lr:file/download/10a58970453d0dbb3202ecd1de7201c397e3db78/ge_7_litosfaarilaatat_ver2.png>

Seppälä, O. (2015). Outin Pak-blogi. Järistyksiä ja purkauksia open näkökulmasta. 11.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/outisepp/2015/02/18/jaristyksia-ja-purkauksia-open-nakokulmasta/>

Tyynenmeren tulirengas ja alueen syvänmerenhaudat (2004). Wikipedia. 11.3.2015. <http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyynenmeren_tulirengas#mediaviewer/File:Pacific_Ring_of_Fire.png>

Volcano Location Database Search. National Oceanic And Atmospheric Administration. 9.3.2015. <http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5>

Kurssikerta 5: kun kukaan ei ole pitämässä kädestä kiinni

Viidennen kurssikerran jälkeen olin niin päästä pyörällä, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Tämä kurssikerta oli ehkä inhottavin, mutta myös opettavaisin nelituntinen MapInfon parissa. Alku oli toki lupaava, eikä bufferointi ja sen soveltaminen vaikuttanut kovinkaan haasteelliselta, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Bufferoinnin, eli puskuroinnin, avulla voi laskea, kuinka monta kohdetta jonkin alueen sisälle jää. Käytimme puskurointia apuna itsenäistehtävissä, kun laskimme esimerkiksi kuinka monta ihmistä asuu Helsinki-Vantaan lentokentän välittömässä läheisyydessä (kuva 1). Bufferointi toimii hyvin kiinteiden kohteiden tarkastelussa, jotka sijoittuvat jonkin asian tai ilmiön vaikutusalueelle ja sitä voisi käyttää kenties myös siitepölyn leviämisalueen havainnollistamisessa ja kuinka moni siitä kärsii.

taulukko

Kuva 1. Viidennen kurssikerran itsenäistehtävien vastaukset taulukoituna.

Tämä kurssikerta avasi silmäni. Se valaisi minulle, millä tavalla paikkatieto-ohjelmia todellisuudessa voidaan ihan aikuisten oikeasti hyödyntää. Se paljasti, mihin kykenen ja toisaalta taas mihin en kykene. Harva tehtävistä onnistui täysin itsenäisesti, mutta kun ne yhdessä saatiin ratkottua, ei tehnyt enää mieli repiä hiuksia irti ja lyödä päätä seinään. Tähänastisten harjoitusten perusteella koen ymmärtäväni MapInfon peruselementit ja toimintalogiikan – joka ei aina todellakaan ole niin looginen – mutta silti minusta tuntuu, että noudatan orjallisesti ohjeita, enkä ajattele itse. Aivan kuten Leila Soinio (2015) toteaa blogissaan, olisi hyvä uhrata muutama ajatus myös sille, mitä tekemäni toiminnot oikeasti saavat aikaan ja mitä niistä seuraa.

Tehtäviä tehdessäni törmäsin samaan esteeseen, kuin Tuure Takala (2015): tiesin mitä tietoja aineistosta halusin ja millä työkalulla ne sieltä voin saada, mutta se olennainen miten oli suuri kysymysmerkki. Googlellekaan en osannut ilmaista ongelmaani niin, että olisin löytänyt sieltä vastauksen. Lopulta luovutin ja vaihdoin tehtävää. Myöhemmin kaverilta kysymällä minulle selvisi, miten tehtävän olisi saanut suoritettua ja ratkaisu tuntui täysin loogiselta! Jos tietokannasta haluaa valita tietyt kriteerit täyttäviä tietoja, on matematiikan perusmerkkien, kuten on suurempi kuin tai on pienempi kuin, hallitseminen erittäin olennaista. Kompastuskiveni on se, että kun vihdoin pitäisi ajatella omilla aivoilla, eikä valmiita ohjeita ole, lähden ratkaisemaan ongelmia vaikeimman kautta.

Petri Danielsson kirjoittaa blogissaan, että teemakarttojen luominen lienee MapInfon keskeisimpiä toimintoja. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tämä kurssikerta todisti myös sen, että MapInfosta on muuhunkin, kuin karttojen tekemiseen. Tämän vuoksi minun mielestäni ylitse muiden nousee taulukoiden käsittely, muokkaaminen ja uuden tiedon luominen. Tietokantojen yhdistäminen tosin vaatii monta eri vaihetta ja toimintoa. Danielssonia lainatakseni, tämä on ”merkki huonosti suunnitellusta valikkorakenteesta”. Vaikka tietojen yhdistäminen onkin monimutkaista, hallitsen sen silti mielestäni hyvin. Tiedon saaminen irti taulukoista onkin sitten asia erikseen.

– – – – –

Danielsson, P. (2015). PAIKKA!. KK5: Pohdintaa MapInfosta ja kurssin harjoitteista. 1.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/pdaniels/2015/02/21/kk5/#more-93>

Soinio, L. (2015). Leilan paikkatietopulinaa. Kurssikerta 5 – aineiston bufferointi. 1.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/2015/02/24/kurssikerta-5-aineiston-bufferointi/>

Takala, T. (2015). Takalan PAK-blogi. 5. kurssikerta. 1.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/tevtakal/2015/02/21/5-kurssikerta/>