Kurssikerta 5: kun kukaan ei ole pitämässä kädestä kiinni

Viidennen kurssikerran jälkeen olin niin päästä pyörällä, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Tämä kurssikerta oli ehkä inhottavin, mutta myös opettavaisin nelituntinen MapInfon parissa. Alku oli toki lupaava, eikä bufferointi ja sen soveltaminen vaikuttanut kovinkaan haasteelliselta, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Bufferoinnin, eli puskuroinnin, avulla voi laskea, kuinka monta kohdetta jonkin alueen sisälle jää. Käytimme puskurointia apuna itsenäistehtävissä, kun laskimme esimerkiksi kuinka monta ihmistä asuu Helsinki-Vantaan lentokentän välittömässä läheisyydessä (kuva 1). Bufferointi toimii hyvin kiinteiden kohteiden tarkastelussa, jotka sijoittuvat jonkin asian tai ilmiön vaikutusalueelle ja sitä voisi käyttää kenties myös siitepölyn leviämisalueen havainnollistamisessa ja kuinka moni siitä kärsii.

taulukko

Kuva 1. Viidennen kurssikerran itsenäistehtävien vastaukset taulukoituna.

Tämä kurssikerta avasi silmäni. Se valaisi minulle, millä tavalla paikkatieto-ohjelmia todellisuudessa voidaan ihan aikuisten oikeasti hyödyntää. Se paljasti, mihin kykenen ja toisaalta taas mihin en kykene. Harva tehtävistä onnistui täysin itsenäisesti, mutta kun ne yhdessä saatiin ratkottua, ei tehnyt enää mieli repiä hiuksia irti ja lyödä päätä seinään. Tähänastisten harjoitusten perusteella koen ymmärtäväni MapInfon peruselementit ja toimintalogiikan – joka ei aina todellakaan ole niin looginen – mutta silti minusta tuntuu, että noudatan orjallisesti ohjeita, enkä ajattele itse. Aivan kuten Leila Soinio (2015) toteaa blogissaan, olisi hyvä uhrata muutama ajatus myös sille, mitä tekemäni toiminnot oikeasti saavat aikaan ja mitä niistä seuraa.

Tehtäviä tehdessäni törmäsin samaan esteeseen, kuin Tuure Takala (2015): tiesin mitä tietoja aineistosta halusin ja millä työkalulla ne sieltä voin saada, mutta se olennainen miten oli suuri kysymysmerkki. Googlellekaan en osannut ilmaista ongelmaani niin, että olisin löytänyt sieltä vastauksen. Lopulta luovutin ja vaihdoin tehtävää. Myöhemmin kaverilta kysymällä minulle selvisi, miten tehtävän olisi saanut suoritettua ja ratkaisu tuntui täysin loogiselta! Jos tietokannasta haluaa valita tietyt kriteerit täyttäviä tietoja, on matematiikan perusmerkkien, kuten on suurempi kuin tai on pienempi kuin, hallitseminen erittäin olennaista. Kompastuskiveni on se, että kun vihdoin pitäisi ajatella omilla aivoilla, eikä valmiita ohjeita ole, lähden ratkaisemaan ongelmia vaikeimman kautta.

Petri Danielsson kirjoittaa blogissaan, että teemakarttojen luominen lienee MapInfon keskeisimpiä toimintoja. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tämä kurssikerta todisti myös sen, että MapInfosta on muuhunkin, kuin karttojen tekemiseen. Tämän vuoksi minun mielestäni ylitse muiden nousee taulukoiden käsittely, muokkaaminen ja uuden tiedon luominen. Tietokantojen yhdistäminen tosin vaatii monta eri vaihetta ja toimintoa. Danielssonia lainatakseni, tämä on ”merkki huonosti suunnitellusta valikkorakenteesta”. Vaikka tietojen yhdistäminen onkin monimutkaista, hallitsen sen silti mielestäni hyvin. Tiedon saaminen irti taulukoista onkin sitten asia erikseen.

– – – – –

Danielsson, P. (2015). PAIKKA!. KK5: Pohdintaa MapInfosta ja kurssin harjoitteista. 1.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/pdaniels/2015/02/21/kk5/#more-93>

Soinio, L. (2015). Leilan paikkatietopulinaa. Kurssikerta 5 – aineiston bufferointi. 1.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/lsoinio/2015/02/24/kurssikerta-5-aineiston-bufferointi/>

Takala, T. (2015). Takalan PAK-blogi. 5. kurssikerta. 1.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/tevtakal/2015/02/21/5-kurssikerta/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *