Perjantaina lähti käyntiin Geoinformatiikan menetelmät-kurssi ja samalla otin ensi askeleeni ihmeelliseen GIS-maailmaan, sekä blogin kirjoittamiseen. Odotin tämän kurssin alkua vaihtelevin tuntein, olin jossain määrin innoissani uuden oppimisesta, mutta mieleen nousivat myös viime periodin verenpainetta nostattavat Corel Draw kokemukset. Tästä kaikesta huolimatta olin positiivisesti yllättynyt kurssikerran päätteeksi. Sain jopa tällaisena GIS vasta-alkajanakin jotain aikaiseksi.
Ensimmäinen kurssikerta starttasi Artun paikkatietoluennolla, jossa kerrattiin jo aiemmilla kursseilla käytyä tietoa, mutta myös syvennettiin vanhaa tietoa esimerkiksi uusien termien muodossa. Teoria osuuden jälkeen alkoi käytännön osuus, jossa tutustuimme QGIS paikkatieto-ohjelman peruskomentoihin. Tunnilla tehtävänä oli luoda ohjelmaa käyttämällä kartta eri valtioiden typpipäästöistä Itämereen.
QGIS-ohjelmana on looginen ja jopa ensikertalaiselle ymmärrettävä, vaikkakin koko tunnin läpi piti kuunnella Artun ohjeita todella tarkkaan ja keskittymisen herpaantuminen tarkoitti kyydistä tippumista. Tunnen omaksuneeni perusasiat varsinkin toistettuani samat askeleet kotona Suomen kuntia koskevassa tehtävässä.
Tunnilla aikaan saamani kartta oli mielestäni onnistunut ja luettavuudeltaan kiitettävä (kuva1). Kartta onnistuu esittämään hyvin sen mikä oli aikomuksenakin eli valtioiden osuudet Itämeren typpipäästöistä. Värit, jotka käytin ilmiön esille tuomiseen ovat asianmukaisia ja punaisen eri sävyt näkyvät hyvin kartan lukijalle. Kartasta löytyvät kaikille asiallisille kartoille ominaiset osat eli legenda, pohjoisnuoli ja mittakaava. Ensi kertaa silmälle pitäen legendani voisi olla siistimpi ja uskon taitojeni kehittyessä karttojeni esteettisen miellyttävyyden parantuvan. Karttaa analysoidessa näkyy, että alueen typenpäästöjen suurin lähde on Puola, muita merkittäviä maita ovat Venäjä ja Ruotsi. Itämeren rannikkovaltioista vähäisin typpipäästöiltään on Viro. Syitä typpipäästöihin on monenlaisia ja suurimpia ovat maatalous, sekä teollisuus. (Iina Rusanen, 2019)
Toisena karttanani on kotona pari päivää myöhemmin tekemäni Suomen kuntien jalostuksen työmäärän prosentteina ilmaiseva kartta (kartta 2). Välissä olleet pari päivää olivat riittäneet uusien opittujen taitojen unohtamiseen ja pitikin herätellä aivoja käymällä läpi Artun ohjeita perjanta-iltana. QGIS-ohjelmaa kotikoneella käyttäessäni törmäsin pariin uuteen haasteeseen, ensimmäisenä näistä oli se, että korjatessani karttani projektion asianmukaiseen Lambertin oikeapintaiseen tasoprojektioon, Suomen karttani liikkui ja asettui lähes vaakatasoon. Tämän sain aikani pähkäiltyä korjattua alalaidan kierrä-työkalusta. Toinen haaste oli lähinnä kielellinen, sillä kotikoneeni QGIS-ohjelma on suomenkielinen ja koulun englanninkielinen, huomasin että joidenkin toimintojen käännökset eivät olleet erityisen eksakteja. Tämän ongelman saa kuitenkin korjattua yksinkertaisesti vaihtamalla kieltä, jolloin asiasta ei tarvitse huolehtia. Itse kartta on mielestäni hyvä, värit ovat toimivia ja kaikki aiheenmukaiset osat ovat löydettävissä kartasta. Legendan selite on hyvä ja luokkia on tarpeeksi. Sanoisin että näin alussa jälki on melko siistiä.
Karttaa tulkittaessa voi nähdä selvästi, että jalostus on Suomessa painottunut länteen ja etelään, Jalostuksen osuus idässä ja pohjoisessa on hyvin vähäistä, erityisesti pohjoisen kunnissa jalostuksen osuus on vain 4.1%-14.6%
Lähteet:
Iina Rusanen, luettu 22.1.2019