Toinen kurssikerta

Toisella kurssikerran aiheena olivat erilaiset projektiot sekä datan lähteet. Opimme ymmärtämään mitä projektiot ovat ja miksi on tärkeää käyttää omaan käyttö tarkoitukseen soveltuvaa projektiota. Tämän kertainen kurssikerta oli jo paljon haastavampi kuin ensimmäinen ja aivot löivät tyhjää enemmän kuin kerran.  Johanna blogissaan pohti että annetut tehtävät teoriassa ovat selkeitä mutta käytännön toteutus olla haastavaa ja olen tästä samaa mieltä. Kaikesta tästä huolimatta sain kartat tehtyä.

Kurssikerta alkoi Artun luennolla erityyppisistä datanlähteistä. Saimme lisää tietoa avoimen tiedon periaatteesta, eli EU:n Inspire direktiivistä, jonka tavoitteena on vapauttaa organisaatioiden ja valtioiden tuottamaa paikkatietoa yhteiseen maksuttomaan käyttöön, mikä edistäisi paikkatietoon liittyvää innovaatiota. (Inspire direktiivi, 2007). Kuulimme myös erilaisista rajapinnoista, joihin lukeutuvat WFS, WMS, WMTS ja WCS. Informaatio rajapinnoista oli itselleni täysin uutta.

Luennon jälkeen siirryimme käsittelemään projektioita QGIS-ohjelmassa. Tiesin jo aikaisemmin projektioiden vaikutuksesta kartoilla, mutta käyttämällä QGIS-ohjelmaa tehtävien tekemisessä, pystyin havaitsemaan vaikutukset paljon konkreettisemmin. Tietysti mikään projektio ei koskaan pysty esittämään maapalloa tasolla täysin oikein johtuen maapallon kolmiulotteisuudesta, mutta riippuen käyttötarkoituksesta, jotkin projektiot ovat luotettavampi kuin toiset eri tilanteessa. (Hämäläinen, M.)

Vertailimme aluksi tunnilla Suomen kartan pinta-alan vaihtelua, pohjoisessa käsivarren alueella riippuen projektiosta. Tehtävänä oli, kerätä Excel-taulukolle, siitä miten paljon eri projektiot vääristivät aluetta. Tuotimme lisäksi tunnilla Suomen kuntien pinta-alavääristymiä esittäviä karttoja. Ensimmäinen tunnilla tuotettu kartta vertaili Lambertin- ja Mercatorin projektioita.  (kuva1.) Kartasta voi huomata, että vääristymä kasvaa pohjoiseen suunnatessa. Tämä johtuu Mercatorin napoja venyttävästä vaikutuksesta.

Kuva 1. Pinta-alavääristymä Lambertin ja Mercatorin projekteja vertailtaessa.

Toisen kartan kohdalla piti valita itse vertailtavat projektiot ja päätin tutkia Mercatorin ja Robinsonin projektioiden välisiä pinta-ala vääristymiä. (kuva 2.) Myös tässä kartassa trendi oli samanlainen, eli vääristymä kasvoi pohjoiseen mentäessä mutta ero oli vähemmän dramaattinen. Tämä johtuu siitä, että Robinsonin projektio on kompromissi projektio, eli projektiossa on pyritty siihen, että kaikki maapallon osat näytetään mahdollisimman todellisuuden mukaisina.

kuva 2. Pinta-alavääristymät prosentteina Mercatorin ja Robinsonin projektioita vertailtaessa

 

 

 

 

Olen tyytyväinen tällä kertaa karttojen ulkonäköön. Kummankin kartan legendat ovat järkeviä ja haluamani ilmiö tulee hyvin esiin niin värien osalta. Asia, josta minun pitää tosin ottaa selvää on kuinka asettaa kartoille QGIS-ohjelmassa erillinen otsikko. Kaiken kaikkiaan odotan seuraavaa kertaa positiivisin mielin.

Lähteet:

Johanna Mölsä, kurssikerta 2 luettu 23.3.2019

Inspire direktiivi

https://www.maanmittauslaitos.fi/kartat-ja-paikkatieto/paikkatietojen-yhteiskaytto/inspire (luettu 27.1.2019)

Hämäläinen, M. Karttaprojektion vaikutus alueittaisten geometristentunnuslukujen määritykseen s.4

https://foto.aalto.fi/opetus/220/luennot/1/geodeettiset_jarjestelmat/Karttapro-vertailu.pdf (luettu 27.1.2019)

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *