7. Viimeistä viedään

Seitsemänteen ja viimeiseen kurssikertaan piti valmistautua enemmän kuin aikaisempiin: tätä kertaa varten piti itse päättää, mistä tekee kartat, ja etsiä siihen tilastoaineistoa ja karttapohja. Tehtävänä oli luoda teemakartta, joka kuvaa kahta muuttujaa vapaasti valitulta alueelta, joka jakautuu pienempiin alueisiin. Jos löysi valmiin karttapohjan, jota ei tarvinnut liittää koordinaatteihin, piti karttoja tehdä kaksi, eli yhteensä neljästä muuttujasta. Etukäteen oli jo varoitettu, että aineistojen hankkimiseen menee aikaa, mutta ainakin itselläni urakassa meni vielä pitempään kuin luulin.

Tiesin heti, että haluan tehdä tehtävän jostain valtiosta. Aluksi tutkistelin monia Etelä-Amerikan valtioita, mutta eteen nousi seinä, tai siis muuri. Nimittäin kielimuuri. Etelä-Amerikan valtioiden tilastotietoa sisältävät sivut olivat oikeastaan aina espanjaksi, jota en osaa. Google translaten avulla yritin kaivella sivuilta jonkinlaisia tilastoja, ja löysinkin niitä, mutta en oikeanlaisia. Oikeastaan mikään löytämäni tilasto ei ulottunut valtiotasoa alemmas. Lopulta päätin luopua Etelä-Amerikka-ideastani ja siirtyä vehreämmille laitumille – englanninkielisille nettisivuille. Surffailin esimerkiksi monien Afrikan maiden tilastosivuilla, mutta en vieläkään löytänyt mieleisiäni tilastoja. Lopulta eksyin puolivahingossa Sri Lankan tilastosivuille (Department of census and statistics 2016), jotka osoittautuivat melko selkeiksi ja ennen kaikkea sisälsivät tilastoja, joita kaipailinkin. Tilastot olivat myös melko uusia. Lisäksi maa tuntui sopivan kokoiselta tehtävään: tarpeeksi pieni tutkimusalueeksi, mutta samalla sisältäen hyvän sisäisen aluejaon, 25 piirikuntaa. Aineistojen löydyttyä oli helppo ladata Sri Lankan kartta piirikuntineen Natural earth -nettisivuilta (Natural earth 2016).

Löysin nettisivuilta pari hyvää lähdettä: vuosittaisen työvoimaraportin (Sri Lanka labour force survey 2014) ja kotitalouksien tulo- ja menoraportin tulokset (Household income and expenditure survey 2012/13 – final results 2014). Ja vaikka työvoimaraportti olikin lähes satasivuinen, ctrl + f -toiminnolla löysin nopeasti mielenkiintoisia tilastoja. Tilastot löydettyäni naputtelin ne Exceliin, siirsin ne MapInfoon ja yhdistin kartan tietokantaan (muutaman kerran apua kysyttyäni). Sitten olikin aika tehdä tämän kurssin viimeiset kartat! Valitsin muuttujikseni ensimmäiseen karttaan alkutuotannon osuuden elinkeinoista ja kuukausittaisen keskipalkan Sri Lankan rupioissa (kuva 1), sekä toiseen palveluiden osuuden elinkeinoista ja internetyhteyksellisten kotitalouksien osuudet (kuva 2). Kaikki tiedot löytyivät piirikunnittain.

Alkutuotanto ja palkka_3

Kuva 1. Alkutuotannon osuus elinkeinoista ja kuukausittainen keskipalkka Sri Lankan piirikunnissa.

Palvelut ja internet_4

Kuva 2. Palveluiden osuus elinkeinoista ja internetyhteyksellisten kotitalouksien osuudet Sri Lankan piirikunnissa.

Karttani ovat mielestäni onnistuneimmat kurssilla tekemistäni – kehitystä on siis tapahtunut. Näihin laitoin myös sitä nimistöä, mitä jäin aiemmissa kartoissani kaipailemaan. Mielestäni myös värivalinnat ovat molemmissa onnistuneet ja legendat selkeät. Asetteluunkin olen kerrankin suhteellisen tyytyväinen – vaikka nyt karttoja katsoessani haluaisin siirtää legendoja jonkin verran oikealle, jotta ne olisivat tasaisesti piirikuntien nimien kanssa. Symbolit voisivat kummassakin kartassa olla paremmat. Ensimmäiseen karttaan valitsin pylväät, joka ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyvä valinta. Yksittäisinä tolppina ne ovat vähän hassun näköisiä, ja mikä vielä pahempaa, epäselviä. Lisäksi legendan pylväs on taas korkeampi kuin mikään kartan pylväistä. Pylväiden muokkaus osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Samasta kirjoittaa myös Helena Rautakoski (2016), jolla oli myös toinen pylväisiin liittyvä ongelma kuin minulla – tietokannassa näkyneet erot eivät näy kunnolla kartassa.  Kaikkein fiksuinta olisi siis ollut ainakin omalla kohdallani valita muuttujan kuvaamisen joku eri kuvaamistapa.

Toisen kartan internetyhteys-symboli sopii aiheeseen, mutta pienimmät arvot jäävät ehkä hieman piiloon. No, tällaisia pikkujuttuja voisi säätää vaikka kuinka pitkään, joten ehkä jossain vaiheessa on vain todettava, että tämä on nyt valmis.

MapInfon käyttö ei vieläkään ole minulle erityisen sujuvaa, mutta perustoiminnot alkavat olla hanskassa. Teemakarttojen luominen ja muokkaus, legendojen kanssa säätäminen, reunojen poistaminen ynnä muu sujuu jo melko luontevasti. Tietokantojen päivittely tosin ei vielä ole ihan hallussa – mutta ehkä vielä joskus.

Alkutuotanto- ja keskipalkkakartta oli se, mihin sain ensimmäisenä idean. Keskipalkalla tarkoitetaan tässä kuukausittaisten palkkojen keskiarvoa. Ajattelin, että nämä muuttujat voisivat korreloida hyvin, ja näin kävikin. Suurituloisimmilla alueilla on vähemmän alkutuotantoa ja toisinpäin. Esimerkiksi Colombon piirikunnassa – jossa sijaitsee Sri Lankan pääkaupunki, myöskin nimeltään Colombo – keskitulot ovat noin 40 000 Sri Lankan rupiaa (LKR) eli noin 250 euroa kuukaudessa, eli maan korkeimmat. Samalla sen alkutuotanto-osuus kuuluu alimpaan luokkaan. Mannarin piirikunnan keskitulot taas ovat Sri Lankan alhaisimmat (Household… 2014), noin 15 000 LKR eli vähän alle 100 euroa, ja se kuuluu alkutuotannon osuuksien toiseksi ylimpään luokkaan.

Palvelu- ja internetyhteyskarttaan sain ajatuksen, kun tutkin tilastoja ensimmäistä karttaa varten. Oletukseni tässä oli, että siellä missä internetyhteydet ovat yleisempiä, palveluiden osuus olisi suuri. Tämä siksi, että palveluelinkeinot sijaitsevat usein kaupungeissa, missä mahdollisuudet myös internetyhteyden hankkimiseen ja sen käyttöön ovat paremmat. Oletukseni toteutui hyvin varsinkin alueilla, missä palvelut eivät ole niin suuri elinkeino, sillä niissä internetyhteyksellisiä kotitalouksia on vähän, vain muutamia prosentteja. Alueilla, joissa palvelut ovat merkittävämpi elinkeino, vaihtelu on suurempaa, mutta mielestäni näiden muuttujien välillä on havaittavissa selkeä korrelaatio.

Olettamukseni olivat siis kerrankin ihan hyviä. Ehkä olen oppinut tällä kurssilla jotain. MapInfo ainakin on tullut, jos ei nyt ystäväksi, niin ainakin tuttavaksi. Lisäksi kurssi on mielestäni avannut hyvin paikkatietoaineistojen muokkaamista ja käyttöä, ja vähän myös niiden keräämistä. Käytännön kautta oppiminen on vihdoin alkanut tuoda paikkatietoaineistoja ja -ohjelmia hieman helpommiksi ymmärtää.

MapInfo olisi ollut varmasti vielä paljon pelottavampi vastus kohdata yksinään. Siksi suuri kiitos hyvistä neuvoista Artulle ja vertaistuesta muille kurssilaisille.


Lähteet:

Department of census and statistics (2016). Colombo. <http://www.statistics.gov.lk/> Luettu 2.3.3016.

Household income and expenditure survey 2012/13 – final results (2014). Ministry of finance and planning, Colombo. <http://www.statistics.gov.lk/Newsletters/HIES200213FinalBuletin4.pdf> Luettu 2.3.2016.

Natural earth (2016). 1:10m cultural vectors. <http://www.naturalearthdata.com/downloads/10m-cultural-vectors/> Luettu 2.3.2016.

Rautakoski, H. (2016). Kurssikerta 7. Loppuhuipennus. <https://blogs.helsinki.fi/helenrau/> Luettu 4.3.2016.

Sri Lanka labour force survey (2014). Annual report. Ministry of policy planning, economic affairs, child, youth and cultural affairs, Colombo. <http://www.statistics.gov.lk/samplesurvey/LFS_Annual%20Report_2014.pdf> Luettu 2.3.2016.

6. Reippailua ja karttoja opetuskäyttöön

Kuudennella kurssikerralla lähdimme keskiviikkoaamun piristykseksi kävelylle Kumpulaan. Samalla keräsimme paikkatietoaineistoa ryhmissä itse valitsemastamme aiheesta. Valitsin ryhmäni (Niina ja Kanerva) kanssa aiheeksemme puistonpenkit Kumpulan puistossa. Paikat merkittiin GPS-paikantimella ja niiden koordinaatit otettiin myös ylös ihan perinteisesti kynällä ja paperilla. Aineiston kerääminen oli varsin helppoa. Itse olin ryhmämme kirjuri, joten en GPS-paikanninta varsinaisesti käsitellyt, mutta ilmeisesti paikan merkitseminen onnistui parilla napin painalluksella.

Sisälle palattuamme naputtelimme koordinaattimme excel-tiedostoon. Sitten veimme excelin MapInfoon, ja lisäsimme pisteet taustakartan päälle. Tämä tehtiin MapInfon create points – komennolla. Näin syntyi kartta puistonpenkkien sijainnista Kumpulassa (jota en ikävä kyllä tallentanut). Meillä kaikki pisteet näyttivät olevan kohdallaan, mutta joillain ryhmillä ensimmäiset pisteet heittivät hieman GPS-laitteen ”etsittyä itseään” käytön aluksi. Laite mittasi myös korkeutta, mutta sen suhteen se ei ollut kovinkaan tarkka. Tämän tehtävän kannalta korkeus ei tosin ollut oleellinen. Lopuksi toimme vielä tiedot koneelle myös suoraan laitteesta johdon avulla. Tutustuimme myös geokoodaamiseen vertaamalla pelikoneiden sijainteja Helsingin katuihin ja näin saimme sijoitettua pelikoneet Helsingin kartalle.

Varsinainen tehtävä kurssikerralla oli kuitenkin tehdä kolme hasarditeemaista karttaa opetuskäyttöön. Alla omat karttani, jotka saa klikkaamalla isommiksi.

Kuva 1. Vähintään kuuden magnitudin maanjäristykset.

Kuva 1. Vähintään kuuden magnitudin maanjäristykset.

Tulivuoret kartta 2 blogiin

Kuva 2. Maapallon tulivuoret.

Meteoriitit kartta blogiin

Kuva 3. Löydetyt meteoriitit vuosilta 0-2016.

Aineistot tehtävää varten piti ladata itse internetistä, tosin Arttu oli linkannut meille jo valmiiksi sivut, joista materiaaleja löytyi, ja näytti meille miten aineistoa ladattiin yhdelta sivuista. Päädyin tekemään kolme melko yksinkertaista karttaa, jotka kuvaavat vähintään 6 magnitudin maanjäristyksiä vuodesta 2000 (kuva 1), maapallon tulivuoria (kuva 2) ja löydettyjä meteoriitteja (kuva 3).

Karttani ovat melko pikaisia tekeleitä ja siksi hieman viallisia. Värejä säädin hieman Artun valmiiksi tarjoamasta pohjakartasta ja lisäsin kuvattavat asiat päälle nopeasti valituilla värikkäillä symboleilla. Siksi esimerkiksi tulivuorikartan symbolien väri on hieman liian lähellä kartan maa-alueiden väriä. Lisäksi lisäsin karttoihin janamittakaavat, joita ei tällaisessa tarvitsisi. Kartan projektion takia napa-alueita kohti mentäessä asiat näkyvät suhteessa suurempana kuin luonnossa, ja siksi janan kuvaama matka ei ole melkein missään koko kartalla oikea. Pohjoisnuolen sentään tajusin jättää pois jo tekovaiheessa.

Tehdessäni karttoja en juurikaan pohtinut miten ne sopisivat opetustarkoitukseen. Siksi ne kuvaavat asioita ihan mielenkiintoisesti mutta pintapuolisesti. Fiksumpaa olisikin luultavasti ollut tehdä kolme karttaa samasta aiheesta tai yhdistellä samoihin karttoihin paria eri asiaa, kuten monet muut olivat tehneet. Esimerkiksi Annamaria Rossi (2016) kuvaa kolmessa kartassaan tulivuoria ja maanjäristyksiä.

Kuitenkin, kartoilla voisi herättää opiskelijoita ajattelemaan ja pohtimaan. Esimerkiksi meteoriittikarttaa tutkiessaan he voisivat pohtia, miksi jotkut alueet ovat kartassa tyhjiä. Johtuuko se kenties alueen asumattomuudesta, vaikeakulkuisuudesta tai paikallisten asukkaiden mielenkiinnon puutteesta meteoriittien tutkimiseen?

Vielä parempaa pohdintaa voisi saada aikaan kahdella muulla kartalla. Jos oppilaille esittäisi maanjäristys- ja tulivuorikartat, he voisivat huomata, että monet maanjäristykset ja tulivuoret sijoittuvat samalle alueelle. Oppilaat voisivat miettiä, mistä tämä johtuu. Tämä voisi toimia eräänlaisena johdantona siirryttäessä kertomaan litosfäärilaatoista. Oppilaat voisivat tutkia asiaa enemmän jonkin litosfäärilaattojen rajoja kuvaavan kartan, kuten kuvan 4 kartan avulla. Näin he voisivat havaita esimerkiksi Tyynenmeren tulirenkaan, jota nämä kartat eivät tosin kovin hyvin kuvaa, sillä ne ovat kaikki Afrikka-keskeisiä.

Kuva 4. Litosfäärilaatat (Huber 1987).

Kuva 4. Litosfäärilaatat (Huber 1987).

Karttani siis voisivat toimia ajatuksia herättävänä ”sysäyksenä” siirryttäessä uuden asian pariin tai muistutellessa mieltä aiemmin opitusta.

Tässä kaikki tällä kertaa. Seuraavaksi tänne pitäisi ilmestyä viimeinen blogikirjoitus…


Lähteet:

Huber, N. K. (1987). The geologic story of Yosemite National Park. <http://www.yosemite.ca.us/library/geologic_story_of_yosemite/rocks.html> Luettu 1.3.2016.

Rossi, A. (2016). Kurssikerta 6 – Pisteaineistojen esittäminen kartalla. <https://blogs.helsinki.fi/ajrossi/> Luettu 1.3.2016.

5. Ei ihan niin kuin Strömsössä

Kuten otsikosta voi päätellä, viides kurssikerta aiheutti paljon hampaiden kiristelyä ja harmaita hiuksia ja ehkä myös muutaman sanan, jota en ihan viitsi koulutyöhön kirjoittaa. Rakas MapInfo oli kiukkuisella tuulella ja tappeli vastaan oikein urakalla. Tai sitten en vain osannut. Veikkaan molempia. Joka tapauksessa MapInfo ”kaatui” – jämähti paikoilleen, heitti mukaan tekstin ”not responding” ja lopulta meni näytön alareunaan mököttämään, muttei onneksi sulkenut ikkunaa – tunnilla tehtäviä tehdessä noin viiden minuutin välein. Lopputunnista se jopa kaatui kerran ihan kunnolla, muttei onneksi missään tehtävien kannalta kriittisessä vaiheessa.

Uutena asiana oli tällä kertaa bufferointi eli puskurointi ja sen hyödyntäminen analysoinnissa. Aluksi teimme, kuten usein ennenkin, tehtäviä yhdessä, mutta sitten Arttu heitti meidät omillemme tekemään tehtäviä itsenäisesti. Ja silloinhan ne ongelmat kunnolla alkoivat. Vaikka kuinka klikkailin mielestäni oikeita komentoja myös luuranko-ohjeen kanssa, en saanut haluamiani tuloksia. Aina kun lopulta sain kaivettua kaipaamani ”vastaustaulukon” esille, se tapahtui ikään kuin vahingossa enkä enää muistanut, mitä olin tehnyt eri tavalla edelliseen kymmeneen yritykseen verrattuna. Alla kuitenkin tunnilla pikaisesti ylös raapustamani vastaukset taulukoituna.

Taulukko 1. Kurssikerran 5 itsenäistehtävien vastaukset.

Taulukko 1. Kurssikerran 5 itsenäistehtävien vastaukset.

Ensinnäkin pari huomautusta: kuten taulukosta 1 näkee, 2 kilometrin säteellä Malmin kentästä asuvat puuttuvat, koska en jostain syystä ollut kirjottanut sitä muistiinpanoihini, enkä jaksa nyt alkaa tapella MapInfon kanssa saadakseni yhden vastauksen. Toiseksi, kohdassa ”Asukkaita alueella, jossa lentomelu väh. 55dB” vastaus koskee kaikkia alueita, joissa lentomelu on vähintään 55 desibeliä, eikä tehtävässä pyydettyä aluetta 2 kilometrin säteellä kentästä, jossa lentomelu on vähintään 55 desibeliä. Tämän kohdan kanssa taistelin vaikka kuinka pitkään, mutta en onnistunut valitsemaan kartalta oikeaa aluetta.

Vaikeuksistani huolimatta luulisin, että osasin kaivaa vastaukset ainakin joihinkin tehtäviin ihan oikein. Muiden blogeja lueskeltuani monilla oli samoja tai samansuuntaisia vastauksia. Eniten vaihtelua huomasin pikaisella tarkastelulla taajama-tehtävän kohdalla. Koulupiiriin liittyvä tehtävä taas meni eniten yhteen muiden vastausten kanssa. Esimerkiksi Venla Salomaan (2016) vastaukset ovat suurelta osin samansuuntaisia kuin minulla. Lukujen erot johtunevat lähinnä erilaisista aluerajauksista puskurointeja tehdessä sekä pyöristämisestä.

Puskurointi on hyvin hyödyllinen analysointikeino. Tarvitsen kuitenkin sen käyttöön (ainakin MapInfossa) vielä paljon harjoitusta, ennen kuin voin sitä alkaa itsenäisesti tekemään. Sillä kuten Miro Mujunen (2016) kirjoittaa kurssiblogissaan: ”Niin hyödyllinen ja näppärä kuin MapInfo paikkatieto-ohjelmana onkin, palvelee se käyttäjäänsä täydellä kapasiteetillaan kuitenkin vain silloin kun käyttäjä on ohjelman herra, ei päinvastoin.”

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla lähestyttäisiin enemmän sitä Strömsö-flowtilaa?


Lähteet:

Mujunen, M. (2016). Kurssikerta 5. Haasteita ja hektisyyttä. <https://blogs.helsinki.fi/mimumimu/> Luettu 29.2.2016.

Salomaa, V. (2016). Level 5: Laskutoimituksia ja bufferointia. <https://blogs.helsinki.fi/venlasal/> Luettu 29.2.2016.

4. Ruututeemakartta

Neljännellä kurssikerralla teimme ruututeemakarttoja. Erilaista aikaisempiin karttoihin verrattuna oli siis se, että tieto kuvattiin rasterimuodossa eli ruutuina, sekä se että luvut olivat absoluuttisia eivätkä suhteellisia. Ensin kokeilimme rasterien tekoa yhdessä, ja sitten siirryimme omien karttojemme pariin.

Kuva 1. Ulkomaiden kansalaisten määrä pääkaupunkiseudulla, henkilöä / 500x500m

Kuva 1. Ulkomaiden kansalaisten määrä pääkaupunkiseudulla, henkilöä / 500x500m.

Itse päädyin tekemään karttani ulkomaiden kansalaisten määrästä pääkaupunkiseudulla (kuva 1). Valitsin juuri kyseisen muuttujan, koska ajattelin, että siinä voisi erottua erilaisia alueita, ja näin kävikin. Kokeilin karttaa parissa eri ruutukoossa, 250x250m ja 500x500m, mutta päädyin suurempaan kokoon, koska pienet ruudut eivät mielestäni toimineet visuaalisesti niin hyvin, vaikka niiden kuvaama tieto olisikin tarkempaa. Tähän karttaan tämä ruutukoko on mielestäni kuitenkin riittävä, sillä se tuo alueelliset erot selkeästi esiin.

Värivalinta on miellyttävä, mutta ei kuitenkaan paras mahdollinen. Olisin nimittäin ehkä halunnut laittaa pohjakartan näkyviin joko väreissä tai mustavalkoisena, mutta molemmissa tapauksissa asteikkoni vaalein väri maastoutui taustaan hieman liikaa tehden kartasta epäselvän. Siksi päädyin jättämään taustan valkoiseksi ja värivalinnan ennalleen, sillä se kuvaa mielestäni kuitenkin hyvin ulkomaiden kansalaisten keskittymiä punaisellaan sekä alueita, joissa heitä ei juurikaan asu vaalealla liilallaan.

Päätin laittaa karttaan kuntien rajojen lisäksi suuralueiden rajat. Harkitsin myös kaupunginosien merkitsemistä karttaan, mutta mielestäni kartasta olisi silloin tullut hieman liian sekava. Ja ainakin omasta mielestäni alueita pystyy hahmottamaan melko hyvin myös pelkästään kuntien ja suuralueiden rajojen avulla. Nimistöä karttaan olisi voinut lisätä, ainakin kaupunkien ja ehkä suuralueidenkin nimet. Kaupunginosien nimet helpottaisivat kartasta kirjoittamista ja sen tulkintaa, mutta niiden kanssa kartta olisi liian täynnä tekstiä.

Karttaa katsoessaan huomaa selkeitä keskittymiä, joissa asuu paljon ulkomaiden kansalaisia. Näitä ovat esimerkiksi Helsingistä kantakaupunki, Vuosaari ja Mellunkylä, Vantaalta Hakunila, Koivukylä, Korso ja Myyrmäki sekä Espoosta Matinkylä, Espoon keskus ja Otaniemi. Karttaa tehdessäni huomasin, että Kauniainen jäi aivan valkoiseksi. Saman oli huomannut myös Tuomas Tavi (2016), joka päätyi kanssani samaan lopputulokseen: Kauniaisesta ei ole tässä aineistossa tietoja tämän muuttujan suhteen.

Syyt sille, miksi joillain alueilla asuu paljon ulkomaalaisia, vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Otaniemessä kyse on luultavasti suurelta osin ulkomaisista tutkinto- ja vaihto-opiskelijoista. Helsingin kantakaupungissa määrät taas ovat suuria, sillä siellä asuu muutenkin paljon ihmisiä. Muut punaisena erottuvat alueet taas ovat pääosin lähiöitä, joiden maine ei ole sieltä parhaasta päästä. Näillä alueilla on kaupungin vuokra-asuntoja, joissa asuu usein paljon ulkomaalaisia, sillä niiden vuokrat ovat halvemmat, ja monien ulkomaan kansalaisten tulotaso on keskiarvoa matalampi (Pehkonen 2013). Lisäksi monet ulkomaan kansalaiset todennäköisesti muuttavat mielellään alueelle, jossa asuu jo valmiiksi saman maan kansalaisia.

Suuri osa pääkaupunkiseudusta, kuten Espoon pohjoisosa ja Vantaan länsi- ja keskiosa ovat kartassa lähes kokonaan valkoisia. Näillä alueilla ei siis asu juuri lainkaan ulkomaiden kansalaisia. Toisaalta osa alueista voi olla myös kokonaan asumattomia: esimerkiksi Vantaan keskellä on Helsinki-Vantaan lentokenttä ja Espoon pohjoisosissa on Nuuksion kansallispuisto.

Kartalta erottuu joka tapauksessa selkeitä alueellisia eroja. Olisi mielenkiintoista tutkia näitä määriä suhteellisina osuuksina, jolloin kartta voisi näyttäytyä erilaisena. Myös juna-asemien ja metron laittaminen kartalle olisi kiinnostavaa; ainakin sen mukaan miten itse hahmottaisin junaraiteet ja metroradan, näyttäisi siltä että niiden varrella asuu keskimäärin enemmän ulkomaalaisia. Lisäksi olisi varmasti hyödyllistä tehdä sama kartta uudemmasta aineistosta – muistaakseni tämän aineisto on vuodelta 2012. Jos aineisto olisi vaikkapa viime vuodelta, näkyisikö kartassa silloin esimerkiksi uusien vastaanottokeskusten perustaminen?


Lähteet:

Pehkonen, S. (2013). Palkkaa passin perusteella. Hyvinvointikatsaus 3/2013. Tilastokeskus, Helsinki. <http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_002.html?s=0> Luettu 22.2.2016.

Tavi, T. (2016). 4. Blogikirjoitus – Ulkomaalaisten reikä Kauniaisissa sekä Libyan muuttuva tilanne. <https://blogs.helsinki.fi/tugtavi/> Luettu 22.2.2016.

3. Afrikka-tietokannalla harjoittelua ja valuma-aluekartta Suomesta

Kolmannella kurssikerralla MapInfon maailmassa opeteltiin miten toimia, jos aineisto ei olekaan aivan valmiina käytettäväksi, ja käytettävä tietokanta pitää luoda itse eri aineistoista – tämä kun on paljon todennäköisempi tilanne ”oikeassa maailmassa”, kun karttoja haluaa tehdä itsenäisesti. Ensin teimme tämän porukalla vaihe vaiheelta, esimerkkinämme muutama eri aineisto Afrikasta. Näitä aineistoja piti yhdistää ja selkeyttää. Tämä tuntui aluksi melko hankalalta, mutta neuvojen kanssa onnistuin ja osasin seuraavassa tehtävässä muokata itsekin jo aineiston käytettäväksi.

Afrikka-tietokannasta ja siitä pikaisesti tekemästäni kartasta (kuva 1) löytyy tietoa mantereen timanttikaivosten, tapahtuneiden konfliktien sekä öljykenttien sijainneista. Tietokannasta löytyy tietoa muun muassa siitä, milloin timanttikaivokset ja öljykentät on löydetty ja milloin niiden hyödyntäminen on aloitettu sekä minä vuosina konfliktit ovat tapahtuneet. Toisaalta sieltä löytyy myös tietoa esimerkiksi maiden internet-käyttäjien määrästä.

Kuva 1. Afrikan mantereen timanttikaivokset ja öljykentät sekä tapahtuneet konfliktit vuosina 1947-2008.

Kuva 1. Afrikan mantereen timanttikaivokset ja öljykentät sekä tapahtuneet konfliktit vuosina 1947-2008.

Tietokannasta tehdystä kartasta huomaa, että konflikteja ja timanttikaivoksia on ympäri Afrikkaa, mutta suurimmat öljykentät sijaitsevat mantereen pohjoisosissa, vaikka pienempiä öljykenttiä löytyy muualtakin. Öljykenttiä kuvaavat kartassa mustalla rajatut valkoiset alueet, mikä on hieman hämäävää, sillä valtiot on kuvattu samoin. Raaka-aineet ja resurssit sekä niiden omistus- ja käyttöoikeudet ovat yleisiä syitä, jotka voivat vaikuttaa konfliktien syntymiseen. Afrikan kolonialismin ja imperialismin värittämässä historiassa sen resursseista on taistelu niin afrikkalaisten kuin valloittajienkin toimesta.

Tietokannan tutkiminen tarkemmin olisi varmasti ollut kiinnostavaa. Ovatko saman alueen löydetyt resurssit sekä konfliktit olleet aikajanalla lähekkäin? Onko öljykenttiä alettu hyödyntää heti kun ne on löydetty, vai vasta vuosien kuluttua? Miten timanttikaivosten tuottavuudet eroavat alueittain? Kuinka suuri osuus Afrikan eri maiden kansalaisista käyttää internettiä, ja millaisia eroja käytöstä löytyy valtioiden välillä? Esimerkiksi Niko Pelkonen (2016) oli liittänyt kurssiblogiinsa mielenkiintoisen karttansa, johon hän oli yhdistänyt koropleettikartan Afrikassa eri valtioissa tapahtuneista konflikteista sekä ympyrädiagrammit kuvaamaan öljykenttien ja timanttikaivosten määrää. Hänen kartastaan näkee, että pohjoisen Afrikan valtioissa on enemmän öljykenttiä, ja etelässä enemmän timanttikaivoksia. Itse en kuitenkaan ehtinyt tutkimaan tietokannan informaatiota sen tarkemmin, sillä päätin siirtyä jo eteenpäin tekemään tämän kurssikerran päätehtävää.

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.

Kolmannen kurssikerran varsinainen tehtävä oli luoda kartta Suomen valuma-alueiden tulvaindekseistä sekä niiden järvisyysprosenteista (kuva 2). Tätä varten piti itse yhdistellä aineistoja tietokannaksi Afrikka-tehtävästä opittujen tekniikoiden avulla.

Karttani on mielestäni ihan onnistunut. Valuma-alueita kuvaava sininen sopii aiheeseen ja vaikka järvisyyttä kuvaava oranssi ei ehkä ole paras väri kuvaamaan vesistöjä, se erottuu kartasta hyvin hyppäämättä kuitenkaan liikaa silmille. Naapurivaltioiden vesistöt olisin tosin voinut jättää pois, sillä ne eivät varsinaisesti tuo karttaan mitään lisäarvoa.

Legendojen kanssa innostuin leikkimään MapInfossa, joten tein niiden taustoista läpinäkyvät ja asettelin ne Ruotsin ja Norjan päälle. Jonkun muun mielestä ne eivät välttämättä siihen sovi, mutta omasta mielestäni asettelu on toimiva. Harmikseni järvisyys-legendan esimerkkipylväs on suurempi kuin yksikään kartalla olevista pylväistä. Tätä en onnistunut muokkaamaan ja se jäi häiritsemään. Näin jälkikäteen aloin myös miettimään, olisiko tulvaindeksin legendaan pitänyt laittaa tarkemmat arvot, kuten 29,9, vai riittävätkö tasaluvut. Jos kyseessä olisi esimerkiksi prosentteja, pitäisi sen olla tarkempi, mutta en täysin ymmärtänyt tulvaindeksilukua, joten en tiedä miten se olisi pitänyt tähän laittaa. Lisäksi tulvaindeksilegendan suluissa olevat luvut, jotka kuvaavat valuma-alueiden määrää kyseisessä luokassa, olisi voinut selittää myös legendassa. Jälkikäteen tajusin myös, että luokitteluni ei ole paras mahdollinen. Anni Heilalan (2016) kurssiblogia luettuani tajusin, etten ollut ollenkaan tarkastellut luokkien sisäistä hajontaa. Ylimmässä luokassa kun on Aurajoen valuma-alue, jonka tulvaindeksi on koko Suomen suurin, yli 1000. Siksi ylimmän luokan hajonnasta tuli liian iso, ja järkevämpää olisi luultavasti ollut erotella Aurajoen vesistö omaksi luokakseen, kuten Anni oli tehnyt. Pohjoisnuoli ja mittakaava kartasta kuitenkin löytyvät, joten ainakin se on toisen kurssikerran karttaani parempi.

Tulvaherkkyyksissä ja järvisyyksissä voi nähdä selkeää alueellista jakaumaa. Tulvaherkimpiä ovat etelä- ja länsirannikko, ja vähiten tulvii Keski- ja Itä-Suomessa. Aika lailla sama jakauma on havaittavissa järvisyydessäkin – vähiten tulvivat alueet ovat järvirikkaimpia, ja eniten tulvivilla valuma-alueilla järvisyysprosentit ovat melko pienet. Kun vettä on alueella enemmän esimerkiksi lumien sulaessa tai rankkasateiden aikaan, se valuu kohti alueen vesistöjä. Järvisillä alueilla järvet ”imaisevat” suuren osan vedestä, joten tulvat jäävät pieniksi, kun taas alueilla, joissa järviä ei ole niin paljon, vesi päätyy jokiin, jotka alkavat tulvia.


Lähteet:

Heilala, A. (2016). Kolmas kurssikerta. <https://blogs.helsinki.fi/heanni/> Luettu 12.2.2016.

Pelkonen, N. (2016). Kurssikerta 3 – Konflikteja ja valuma-alueita. <https://blogs.helsinki.fi/nikopelk/> Luettu 12.2.2016.

2. Päällekkäiset teemat ja artikkeli 1

Toisella kurssikerralla jatkoimme MapInfon kanssa tuskailua ja opettelimme lisää sen työkalujen käyttöä. Lisäksi tuotimme itse kartan, jossa kuvattiin jotain asiaa koropleettikarttana ja jotain toista asiaa saman kartan päällä symbolein, eli ikään kuin yhdistettiin kaksi teemakarttaa samaksi kartaksi. Osa työkaluista alkaa jo olla tuttuja, mutta osan kanssa saa vieläkin hieman taistella, ja en varmaan enää ensi kurssikerralla muista, miten karttaan valittiin vain yksi maakunta.

Aluksi yritin tehdä karttaa koko Suomesta, mutta koska symbolit eivät silloin erottuneet kunnolla, päätin rajata alueekseni Uudenmaan. Jostain syystä minuun iski valinnanvaikeus, enkä oikein keksinyt kahta hyvin toisiinsa sopivaa muuttujaa, joita kuvata kartassa. Samanlaisista vaikeuksista kirjoitti myös Jasmiina Myllys kurssiblogissaan (2016): ”Kokeilin tunnilla useita eri vaihtoehtoja kartan muuttujiksi, mutta kiinnostavia ja toimivia yhdistelmiä oli vaikea löytää. Siinä etsiessä aika loppuikin kesken, ja päädyin nykyisiin valintoihini puolivahingossa. Olisi ollut tarpeen miettiä huolellisemmin, millaisten muuttujien välillä voisi olla mielenkiintoisia yhteyksiä.”

Kun päädyin valintaani kuvata kartassa rivi-ja pientaloissa asuvien osuuksia asukkaista sekä kesämökkien lukumäärää, ajattelin että nämä asiat korreloisivat enemmän kuin miten todellisuudessa oli.

Kuva 1. Uudenmaan kuntien rivi- ja pientaloissa asuvien osuus sekä kesämökkien määrä.

Kuva 1. Uudenmaan kuntien rivi- ja pientaloissa asuvien osuus sekä kesämökkien määrä.

Uudenmaan kunnat

Kuva 2. Uudenmaan kunnat. Lähde: Uudenmaan liitto (2015).

Kartastani (kuva 1) on heti havaittavissa yksi puuttuva asia, joka helpottaisi sen tulkintaa: kuntien nimet. Itse jouduin jo tarkastamaan, mikä kunta on mikäkin, joten ohessa myös lukijaa helpottava Uudenmaan liiton kartta (2015, kuva 2), jossa kuntien nimet näkyvät. Kartastani näkee, että rivi-ja pientaloissa asuminen on vähäisintä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Keravalla ja Hyvinkäällä. Tämä luokka on tosin melko suuri, 13,6 – 55,2 %, eli sen sisään mahtuu melko paljon vaihtelua. Eniten rivi- ja pientaloasukkaita taas on Inkoossa, Siuntiossa, Pornaisissa, Askolassa, Pukkilassa, Myrskylässä ja Lapinjärvellä, kaikissa vähintään 88,4 %.

Kesämökkien määrä on suurin Raaseporissa, ja paljon niitä löytyy esimerkiksi myös Lohjalta, Vihdistä, Kirkkonummelta, Porvoosta ja Loviisasta. Mikä näillä kunnilla on yhteistä? Suuri pinta-ala. Olettamukseni oli, että kunnissa, joissa suurin osa asukkaista asuu rivi- ja pientaloissa, olisi eniten mökkejä. Jostain syystä en edes ajatellut, että kuntien koolla tai asukasmäärällä olisi tähän suurta vaikutusta (äly hoi?). On muuttujien välillä jotain korrelaatiota kuitenkin havaittavissa: kunnissa, joissa on eniten mökkejä, rivi- ja pientaloasukkaiden osuus on ainakin yli puolet, ja vastaavasti kunnissa, joissa osuus on pieni, on melko vähän mökkejä.

Kuntien nimien puuttumisen lisäksi kartassani on muitakin ongelmia. Ensinnäkin kartasta puuttuu kokonaan mittakaava ja pohjoisnuoli. Lupaan muistaa ne seuraavassa kartassa! Lisäksi legendan asettelu on hieman omituinen, parempi se olisi kartan sivussa kuin alapuolella, tai vaihtoehtoisesti niin, että legendat olisivat vierekkäin eivätkä päällekkäin. Visuaalisesti se on muuten mielestäni ihan ok, mökkien määrää kuvaava symboli on tarpeeksi yksinkertainen ja värit hyvät. Valitsin tähän näköjään samat värit kuin ensimmäisen kurssikertani karttaan, mutta tähän ne sopivat mielestäni paremmin.

Opin muuten jotain muutakin uutta kuin MapInfon käyttöä ja sen, että rivi- ja pientaloissa asuvien osuus ja kesämökkien määrä eivät täydellisesti korreloi keskenään: Uudellamaalla on nimittäin kunta, josta en ollut ikinä kuullutkaan – Askola! Ei se paikallistuntemus maantieteilijälläkään ole aina hallussa…


Artikkeli 1

Kurssikerran 2 toisena tehtävänä oli lukea Anna Leonowiczin artikkeli ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (2006). Artikkelissa hän kirjoittaa koropleettikartoista, niiden värivalinnoista sekä kartoista, joissa kahta muuttujaa kuvataan molempia väripinnoin.

Itse en aluksi ymmärtänyt, että Leonowicz puhui nimenomaan kahden muuttujan yhdistämisestä samaan koropleettikarttaan, vaan ymmärsin aluksi että hän puhui vain sopivien värigradienttien valinnasta kuvaamaan yhtä muuttujaa. Ehkä luin jonkun tärkeän lauseen hieman liian vauhdikkaasti. Virheeni tajuttuani alkoi Leonowiczin tekstikin onneksi muuttua selkeämmäksi.

Kuten Veera Karvonen (2016) kirjoittaa blogissaan, kun kahta muuttujaa molempia kuvataan väripinnoin samassa kartassa, niiden vertailu helpottuu ja niiden väliset suhteet selkiytyvät. Kartta, ja etenkin sen legenda, jäävät kuitenkin ehkä hieman hankalasti luettaviksi. Esimerkkikartassaan Leonowicz kuvaa maalaismaisella alueella asuvaa väestöä sekä alle 18-vuotiaiden osuutta väestöstä, ja näille molemmille on kolme eri luokkaa. Kun nämä yhdistetään samaan karttaan, on luokkia jo yhdeksän. Värit erottuvat toisistaan ihan hyvin, mutta legenda on varsinkin asiaan vihkiytymättömälle vaikea. Ymmärrän kuvaamistavan edut, mutta ehkä en itse vielä yritä tällaista karttaa – en usko että onnistuisin kovinkaan hyvin.


Lähteet:

Karvonen, V. (2016). Artikkeli 1. Kahden muuttujan koropleettikartta. <https://blogs.helsinki.fi/kveera/> Luettu 2.2.2016.

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. 42: 1, 33–37.

Myllys, J. (2016). 2. kurssikerta: syventymistä teemakarttojen maailmaan. <https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/> Luettu 2.2.2016.

Uudenmaan kunnat (2015). Uudenmaan liitto, Helsinki. <http://www.uudenmaanliitto.fi/files/16849/Yleiskartta-2015-suomi.jpg> Luettu 2.2.2016.

1. MapInfoon tutustumista

Kurssilla Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia opitaan ja kerrataan paikkatiedon perusteita, tehdään karttoja MapInfo-ohjelmistolla ja pidetään tätä blogia näiden karttojen tekemisestä ja kurssista yleensä. Aluksi palauteltiin mieleen perusjuttuja, kuten miten rasteri- ja vektoriaineistot nyt eroavatkaan toisistaan. Sitten tutustuttiin MapInfo-ohjelmistoon ja opeteltiin käyttämään sitä. Ainakin itselleni ja ilmeisesti aika monelle muullekin ohjelman käyttö oli varsinkin aluksi vaikeaa. Edellisen periodin TAK-kurssilla olin jo tottunut CorelDraw-ohjelmaan – joka ei sekään ollut se kaikkein yksinkertaisin – mutta MapInfo tuntui vielä monimutkaisemmalta. Jotkut työkalut löytyvät mielestäni epäloogisista paikoista, undo-toiminto on hyvin rajattu (apua!) ja aineistojakin pitäisi osata käyttää. Arttu kuitenkin neuvoi meitä kärsivällisesti vaihe vaiheelta ja jaksoi vastata samaan kysymykseeni kahdesti, kun en pienen hetken jälkeen enää muistanut, miten ne legendan rajat poistettiinkaan.

Aluksi tutustuimme toimintoihin samaan tahtiin Artun kanssa, mutta sitten saimme itsenäiseksi tehtäväksi luoda ensimmäisen oman MapInfo-karttamme, vapaavalintaisen teemakartan Suomesta. Itse tein kartan Suomen kuntien alkutuotannon osuuksista (kuva 1). Kun perustoiminnot oli juuri käyty läpi, oman kartan tekeminen olikin yllättävän sujuvaa.

Kuva 1. Alkutuotannon osuus Suomen kuntien elinkeinoista.

Kuva 1. Alkutuotannon osuus Suomen kuntien elinkeinoista.

Valitsin karttaan luonnolliset luokkavälit (natural break), sillä se tuo mielestäni kartan sisältämän tiedon parhaiten esiin. Luokkien koot ovat siksi hyvin vaihtelevat, mutta toisaalta ne sopivat tähän mielestäni hyvin. Esimerkiksi alin luokka on 0,1 – 3,8 %, eli luokka on melko pieni. Toisaalta siihen luokkaan kuuluu 58 Suomen kuntaa, joten se ansaitsee paikkansa omana luokkanaan, ja tuo samalla esille, että Suomessa on paljon kuntia, joissa alkutuotannon prosentuaalinen osuus kokonaistuotannosta on hyvin pieni.

Suurimmat alkutuotanto-osuudet sijoittuvat melko hajanaisesti ympäri Suomea Lappia lukuunottamatta. Lapistakin löytyy Savukosken kunta, joka kuuluu ylimpään alkutuotanto-osuusluokkaan, mutta luulisin sen johtuvan ainakin osittain porotaloudesta, joka on Lapissa tärkeä elinkeino. Pohjanmaalla taas on havaittavissa selkeä keskittymä, jossa on paljon alkutuotantoa. Keskittymä johtunee siitä, että alueella on etenkin viljelyyn hyvin soveltuvaa tasaista maata ja hyvä maaperä, joten etenkin viljan- ja kasvisten tuotanto, sekä varmasti myös karjatalous on siellä tärkeä elinkeino. Vähiten alkutuotantoa on etenkin asukasluvultaan suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla.

Karttani on mielestäni pikaiseksi tekeleeksi ihan onnistunut. Löytyy niin mittakaavaa, pohjoisnuolta ja legendaakin, mutta asettelu olisi voinut olla vähän harkitumpi. Värivalinnankin tein lähinnä sen perusteella, että valitsemani värit sointuivat minusta kauniisti toisiinsa. Punainen kuvaa yleensä jotain ilmiötä, jota on alueella paljon, joten sinänsä värivalinta on ihan toimiva, mutta usein punainen on myös negatiiviseksi mielletty väri. Lisäksi ainakin itselleni tulee pienen prosenttiosuuden väristä, keltaisesta, enemmän mieleen maatalous kuin punaisesta, joten siksi värit voivat olla hieman hämäävät.

MapInfolla pystyy tekemään nopeasti ihan toimivia karttoja, ja se on varsin virkistävää hitaan CorelDraw-piirtelyn jälkeen. Vaikka kartastani tulikin mielestäni ihan hyvä, se on kuitenkin tehty valmiista aineistosta, enkä juurikaan muokannut sitä vaan tein siitä sellaisen kun MapInfo ehdotti. Mutta, kuten Anna Hakala kirjoittaa blogissaan: ”Todennäköisesti itse tuotos ei ole tehtävän kannalta oleellinen, vaan käyttämämme työkalut ja niiden käytön opettelu.” Luulisinkin, että myöhemmin kurssilla tulee sitten niitä hankalampiakin tehtäviä, joissa nämä nyt opetellut perustoiminnot tulevat olemaan hyödyllisiä.


Lähteet:

Hakala, A. (2016). 1. kurssikerta. <https://blogs.helsinki.fi/hakanna/> Luettu 27.1.2016.