Tuiketta pimeydessä – Kynttilänpäivä

”40 päivää joulusta”

Tänään, 4. helmikuuta, isovanhempieni vanhat messinkiset kynttilänjalat tulivat käyttöön kun asetin niihin pitkät valkoiset kruunukynttilät. Vaikka kynttilät kuuluvat kiinteästi kotini jokapäiväisiin traditioihin, tänään ne eivät ainoastaan luo kotoisaa tunnelmaa vaan niillä on myös symbolista, perinteistä arvoa. Tänään on nimittäin kynttilänpäivä.

Kynttilänpäivällä on monia eri kulttuurihistoriallisia juuria niin kristillisessä kuin pakanallisessa perinteessäkin. Folkloristiikan opiskelijana minua luonnollisesti kiehtoo erityisesti pakanallisten perinteiden moninaiset muodot ja tarkastelenkin juhlapäiviä erityisesti kansanperinteen näkökulmasta.

Kirkollisia perinteitä 

Haluan lyhyesti mainita kynttilänpäivän kristillisestä ulottuvuudesta. Kynttilänpäivä on kristillinen juhlapäivä, jota vietetään sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja hänet siunattiin. Kynttilänpäivää on vietetty 300-luvun puolivälistä saakka. Luterilainen kynttilänpäivä muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on maailman valo. Kynttilänpäivä tunnetaan myös Neitsyt Marian puhdistuspäivänä. Katolisena aikana Suomen kirkoissa toimitettiin kynttilänpäivänä pyhä kynttilämessu. Tässä messussa siunattiin kirkolliset kynttilät käyttöön koko vuodeksi. Tämä kynttilänpäivään kuuluva tapa on edelleen toiminnassa katolisessa kirkossa.

Hyvät, pahat henget 

Kynttilänpäivä on osa muinaista henkien talvijuhlaa. Ominainen piirre näille keskitalven henkien juhlille on hiljaisuus. Kynttilänpäivää pidettiin puolipyhänä. Silloin ei saanut kehrätä ja palvelijoille kynttilänpäivä oli vapaa päivä. Pakanalliset kansat pitivät helmikuun kolmeatoista ensimmäistä päivää onnettomuuden päivinä. Etenkin kuun toinen päivä oli suuri epäonnen päivä. Tuona päivänä kaupunkien halki kulki ihmisiä soihtujen kanssa samalla loitsien kaupunkia puhtaaksi onettomuuksilta. Loitsujen ja taikojen teko onkin tyypillistä eri juhlapyhien yhteydessä.

Lunta ja sään ennusteita 

 ”Pahoin Paavona paleli ja Jos ei pauka Paavalina eikä kylmä kynttelinä, niin on halla heinäkuussa.” 

Kynttilänpäivä on viimeinen sydäntalven päivä. Tämän jälkeen ryhdytään odottamaan kevättä. Kynttilänpäivän säästä on perinteisesti ennustettu lähestyvän kesän säitä. Hauska yhteensattuma, että Helsinki sai juuri tällä viikolla niin valtavan lumivaipan ylleen, ettei meteorologikaan löytänyt sanoja kuvaamaan lumentuloa ja matkani Porthaniasta Metsätalolle kesti melkein kymmenen minuuttia. Kynttilänpäivää kun on perinteisesti pidetty lumipyryn päivänä. Lumisadetta nimitettiin Paavon pakkasiksi ja kynttilän pyryiksi. lumentuloon liittyi myös ennuste; jos kynttilänpäivänä sataa reilusti lunta, viljaa tulee runsaasti syksyllä. Katsottiin myös, että jos kynttilänpäivänä ei ole kylmää tai pakkasta, kesällä iskee riesaksi takatalvi, halla ja pakkanen.

Ruokaperinteitä

”Sian kynttä Kynttelinä, lapaluuta Laskiaissa, pääpuoli pääsiäisenä.”

Kynttilänpäivään liittyy myös ruokaperinteitä. Kynttilänpäivän ruokalajit vaihtelivat eri puolilla Suomea ja ruokalistaan kuului muun muassa rasvassa keitettyjä sian sorkkia, sian mahaa ja päätä, puuroa ja lampaiden kynsiä. Syömisen jälkeen sormet tuli nuolla puhtaaksi, ettei kesällä leikkaa haavoja sormeen.

 

Tunnelmallista Kynttilänpäivän iltaa kaikille! 

Lähteet:

  • Matti Waronen: Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla (SKS, 1898, Salakirjat)
  • http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/kynttilanpaiva/
  • https://www.pyhaolavi.fi/kynttilanpaiva.shtml

Kategoria(t): Juhlapäivät. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa