Juhannustaikoja perinnemielisille!

Ihanaa juhannusta kaikille NEFAlaisille! Koska NEFAn Veeralla ei muutakaan juhannuspuuhaa ole, keräsin teidän ihasteltavaksenne muutamia ihania, hauskoja ja hiukan karmiviakin juhannustaikoja. Apua juhannuksena loitsimalla voi saada niin rakkauspulmiin, kotona viliseviin luteisiin, vaurautta tuottavan para-haltijan herättämiseen kuin vedenhaltijoiden tapaamiseenkin. Kokeileminen omalla vastuulla!

Tekstit on lainattu Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta.


Tytöt käeltä tahtovat tietää, kuinka kauvon ajan päästä pääsevät naimisiin, niin Juhannus yönä menevät metsään ja tijasen päällä kiertävät itsensä ja sanovat:

Kuku, kultainen käkönen,
Helkyttele, hietarinta,
Käynkö viikon villa päänä,
Käynkö kauvon kassa päänä.
Alahana allin mieli
Uijessa vilua vettä,
Alempana neijen mieli
Ootellessa jaloa miestä.

Niin jos käki kukahtaa yhen kerran, niin kosiat tulevat ensi vuonna, vaan jos kukkuu monta kertaa, niin viipyvät niin monta vuotta.

SKVR I4
1797. Suma. Meril. n. 2071. 89.
Lari Artenio; kuullut vanhuksiltaan Sorokassa.


Veen haltija tulee näkyviin, kuin tapetun koiran penikan suuhun pannaan hopean, vasken ja tinan siluja ja se viskataan järveen pääsijäis tahi juhannus yönä ja sanotaan:

Vellamo, veen kuninkas,
Tule, nouva kulta kuorma,
Vaskea varsan vetämä,
Hopejata purren lasti!
Kullat annan kunniaksi,
Hopeata huolistasi,
Vasket muista vaivoistasi.
Annan koirani komeimman
Kotoiseksi koiraksesi
Parahille parsillesi.
Veen ikuinen isäntä,
Harmaa päinen hallitsia,
Nouse nuoratta norosta,
Laikomatta lainnehesta,
Minun sanat muistamatta!

SKVR I4
38. Katoslampi. Meril. n. 1165. 89.
Mihhei Vasiljeff; kuullut Muhoksella n. 45 v. sitten.


Aarteen löytäminen.
Jos tietään, millä paikon on aarre, niin niiltä paikon otetaan kolme pientä kiveä; niitten sijaan vuoltaan hopeata ja sanotaan että:

Luolehetar luonnon tyttö,
Manun eukon palkkalainen,
Joka oot vuoren vartijana,
Raha purnun paimenena,
Anna mulle avaimia,
Lainnoa läpäksimiä,
Jolla aartehet avoan;
En mä kuluta kultijasi,
Enkä hävitä hopejoitasi.

Sittä juhannus yönä rupejaa maata karhun taljan päälle kolmannella sijalla olevaan huoneeseen ja panee ne kivet pään alle ja vanha sota miekka, niin sittä näkee unissaan, missä on ja minkä moinen urkko on tehtävä, että saa. Silloin pitää mennä yksinään sille paikalle, jossa on, ja ensimäinen ja viimme, nen pitää heittää paikolleen, muuten tulee hulluksi. Aarteen haltija juhannus yönä polttaa hometta pois, niin silloin on käsissä.

SKVR I4
2021. Vuonn. Meril. n. 254. 88.
Iivana Malińe.


Luteet lähtee; kuin juhannus yönä otetaan tuhkaa kolmelta metsävalkean sijalta, joita ei tietä, ken on niissä tulta pitänyt, ja sitä tuhkaa ikkunasta ummessa silmin mätetään (syyvetään) sisään ja hoitaan:

Sota tulee, sota tulee, sota tulee, tulee, tulee, sota tulee!

niin silloin luteet lähtee matkaansa. Vaan jos näkee menevän, niin ei saa nauraa eikä pilkata, ne ei mene.

SKVR I4
1960. Uhut. Meril. n. 787. 89.
Tatjana Matveijovna; kuullut äidiltään Tsiksassa.


Juhannus yönä täytyy ottaa korennan ja mennä kiertämään kirkon 2 kertaa myöten ja 1 vasten päivää ja joka kerta lyödä kerta kirkon joka nurkkaan. Kun menee kolmannen kerran, niin täytyy huutaa:

Synny, synny, paraseen,
Voita, maitoa kantamaan!

SKVR VI2
5742. Juva. Fabritius, Ellen n. 238. –1889.
Uimasalo. Kalle Seteri, 38 v.


Kun Juhannus yönä alasti kiertää kaivon kolmeen kertaan kenenkään näkemättä ja huutaa sitte
”Joka olet omani niin näytä!”

SKVR IX3
1479. Sääksm.? Nurmio 83. 87.
C. Sahrman, 21 v.


Juhannus yönä kuljettiin kirnu selääs ja koppa kädes ympäri vainioita. Sielä kirnus on vähän maitoo ja vettä ja sitä kirnuttiin ja sanottiin:

”Sulle vesi, mulle voi,
kohta koittaa päivän koi!”

Sillä tavalla vietiin muka naapurilta onnea.

SKVR X2
4376. Kankaanpää. Kankaanpään kansanopisto, Palokangas Fanny, n. 250. -16.


Ja lopuksi, jos juhannuksena on niin kova meno, että muisti menee, niin siihenkin löytyy apua!

Lauluja muistamaan muistija parannetaan siten, että juhannus yönä mennään alasti kosken kivelle ja orpotuohesta tehtyyn lippiin ottaa vettä, pitää kätessään, säikäyttää vähän ja huokasee otsaan, suuhun ja rintaan, ja siihen vesilippiin sittä antaa sen veten juuva sen oppilaan ja sanoo:

Olkoon sun muistisi niin selkie, kuin tämä vesi on!
ja lauluni
Läpi päästä menköön
Neuloina teräs neninä,
Rautasina rakehina!

Sittä lukee kaikki laulut siinä kivellä, niin kaikki muistaa, mitä siinä kuuli.

SKVR I4
2066. Luusalmi. Meril. n. 830. 89.
Hotatta Karppajeff; kuullut isältään.


Iloista juhannusta toivotellen
Veera ja NEFAn hallitus

Kategoria(t): Juhlapäivät, SKVR. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa