Luku 1. Kurssi alkaa, ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Ennen ennen ensimmäistä kurssikertaa edessäni oli heti visainen pulma. Jättäisinkö nelituntisen kurssikerran jo yhden tunnin jälkeen, ja lähtisin edustamaan MaO:n kirkkaanoranssia väriä futsal-peliin? En vaivannut asialla päätäni liikaa vaan lähdin tietenkin pelaamaan, ja kuin lapsi vailla huolen häivää uskoin oppivani tarvittavan helposti itsenäisestikin. Tämä oli tietenkin virhe.

Futsal-pelistä tuloksena oli 7-1 voitto, mikä vahvisti ajatustani siitä, että oli hyvä idea jättää 3/4 kurssikerrasta väliin. Ehdin takaisin tunnille juuri kun se oli loppumassa ja kysyin Artulta, olisiko parempi tulla korvaamaan kurssikerta toisen päivän ryhmässä. Arttu valoi minuun uskoa, että selvittäisin kyllä harjoitukset itsenäisestikin. Paikalla ollessani ensimmäisen tunnin aikana kerrattiin paikkatiedon perusjuttuja. Loppuajan muut olivat käyttäneet QGIS-ohjelmaan tutustumiseen, ja tämä olisi minullakin nyt itse opiskeltavana.

Artun tekemät ohjeet QGIS:n käyttöön olivat erinomaiset, ja alkuhaparoinnin jälkeen ohjelman perustoiminnot tuntuivat löytyvän helposti. Kun QGIS ja minä olimme kohteliaasti esittäytyneet toisillemme, oli aika ruveta tekemään ensimmäistä karttaharjoitusta. Tässähän sitten mentiinkin alussa metsään, kun QGIS ja minä emme tuntuneet löytävän yhteistä säveltä. Ohjeita sai kahlata moneen kertaan läpi: milloin olin väärässä valikossa sohlaamassa ja milloin jokin pieni yksityiskohta oli unohtunut. Kuten Joonatan Huhdanpää blogissaan totesi, käyttöliittymä vaikutti aika monimutkaiselta. Älkää ymmärtäkö väärin, ohjeissa ei ollut mitään vikaa, vika oli (kuten yleensäkin) käyttäjässä. Tässä vaiheessa mieleen hiipi ajatus siitä, olisikos kuitenkin kannattanut olla tunnilla mukana… Teemu Lindén kuvaili blogissaan QGIS:ä tekniseksi ja toiminnoiltaan monipuoliseksi ohjelmaksi, mitä se todellakin on.

En kuitenkaan suostunut jättämään yksinäistä korpivaellustani QGIS:n erämaassa kesken, vaikka vaihtoehtona olisi edelleen ollut mennä seuraavan päivän kurssikerralle. Ajatus aamuluennosta söi miestä niin, että päätin hammasta purren ja tarkkaan valikoitujen voimasanojen turvin yrittää vielä kotona läppärillä uudestaan.

Kuinka ollakaan, kotona ohjeiden tarkkaakin tarkempi seuraaminen ja QGIS:n sielunelämään tutustuminen toivat mukanaan onnistumisen. Tuloksena on mielestäni ihan kelvollinen tuotos Itämeren rantavaltioiden typpipäästöosuuksista. (Kuva 1). Jälkikäteen ainakin järvien väriä olisi voinut muuttaa, sininen erottuu tummien värien alueella huonosti.

Kuva 1. Itämeren rantavaltioiden typpipäästöosuudet

Typpipäästökartan teossa suurin osa ajasta meni sopivan väriskaalan valitsemiseen, jos yleistä QGIS:n kanssa tuskailua ja opettelua ei lasketa. Kartasta esiin nousee Puolan suuri osuus päästöistä. Luokittelu oli hieman vaikeaa, koska esim. Puolan osuus Itämeren typpipäästöistä on noin 31%, vaikka sen luokka kattaa 15-31%. Päästöosuudet vaihtelivat Viron noin 3%:sta Puolan yli 30:een, ja lopputuloksena kartassa on luokkia lähes yhtä paljon kuin valtioita.

Kuten Alex Naumanen kertoi blogissaan, ”Puolan päästöt johtuvat teollisuudesta, maanviljelystä sekä puutteellisisita puhdistamoista.”

Toisena karttana tein koropleettikartan alkutuotannon osuudesta työpaikoista 2015. (Kuva 2). Kartan tekeminen oli hyvin yksinkertaista verrattuna typpipäästökarttaan. Alkutuotannon osuudet jakautuvat melko sirpaleisesti ympäri Suomea. Suurempien kaupunkien läheisyydessä alkutuotannon osuus työpaikoista näyttäisi olevan pääsääntöisesti matala, kuten voi olettaakin. Länsirannikon ja Pohjanmaan alueella alkutuotannon suurta osuutta selittää varmastikin maanviljelys, Itä-Suomessa ja Kainuussa metsätalous. Lapissa usean kunnan alkutuotannon työpaikat ovat alle 10%, mikä johtuu luultavasti matkailualan lukuisista työpaikoista.

Kuva 2. Alkutuotannon osuus työpaikoista kunnittain vuonna 2015

Yhteenvetona voisi todeta, että QGIS:n käyttö on vielä melkoista tervanjuontia. Ohjelman monimutkaisuus ja jumiminen turhauttavat. Eiköhän se kuitenkin tästä vielä iloksi muutu, kun kurssi etenee ja ohjelmaa oppii vähitellen ymmärtämään. Siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

 

Lähteet:

Joonatan Huhdanpään blogi, Kurssikerta 1. Luettu 24.1.2019. https://blogs.helsinki.fi/joonatah/2019/01/22/viikko-1-tutustuminen-qgis-ohjelmaan-ja-ensimmaiset-kartat/

Teemu Lindénin blogi, Kurssikerta 1. Luettu 29.1.2019. https://blogs.helsinki.fi/lindetee/2019/01/22/viikko-1-ensimmaiset-qgis-harjoitukset/

Alex Naumasen blogi, Kurssikerta 1. Luettu 23.1.2019. https://blogs.helsinki.fi/alexnaum/2019/01/14/hello-world/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *