Luku 4. Ruudut ja rasterit

Viimeisimmästä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo hyvä tovi, mutta tässä sitä taas ollaan. Tällä välillä mm. vaihdoin farkut verkkarihousuun ja lähdin kotiseudulle Pohjois-Karjalaan juomaan kaljaa auringonnousuun, ja tällä saattoi olla vaikutusta tämänkin postauksen viivästymiseen.

Sitten asiaan. Neljännestä kurssikerrasta on jo sen verran aikaa, että täytyi ihan ottaa kirjallinen ohje avuksi ja muistella, että mitäs silloin tehtiinkään. Opettelimme ruudukon luomista QGIS:iin ja tutustuimme täysin uuteen työkaluun, Spatial Queryyn. Tämä osoittautuikin hyödylliseksi välineeksi, jolla voi helposti esimerkiksi suodattaa aineistoa sijainnin perusteella ja luoda uusia tietokantoja. Itsenäisesti piti luoda uusi ruudukko ja tehdä teemakartta. Itse valitsin tarkasteluun ruotsinkielisten määrän Helsingin niemellä ja lähialueilla. (Kuva 1). Ruudukon värit valitsin tietenkin sini-keltaiseen teemaan sopivaksi. Ruotsinkielisten määrän tarkastelu näytti olevan suosiossa, sillä esimerkiksi Johanna Mölsä ja Amelia Cardwell olivat valinneet saman aiheen. Heillä ruudukon koko on 1 km x 1 km, mikä tuo selkeyttä karttaan verrattuna omiin 100:n metrin ruutuihini.

Kuva 1. Ruotsinkielisten määrä 100 m x 100 m ruudukossa.

Omasta mielestäni teemakartta näyttää hieman epäonnistuneelta. Ruutujen koko, 100 metriä kanttiinsa, vaikuttaisi olevan aivan liian pieni, ja lopputulos näyttää sen takia hieman sekavalta. Ruutujen kokoa olisi pitänyt tekovaiheessa suurentaa paljon. Visuaalisesti kartta on aika epämiellyttävä. Kuvattava teemakin, ruotsinkielisten määrä absoluuttisina arvoina, on haasteellinen, koska arvot vaihtelevat todella paljon. Muutamissa ruuduissa, jotka on kartassa kuvattu keltaisella, asuu todella paljon ruotsinkielisiä, kun taas monissa ruuduissa ei ole ruotsinkielisiä lainkaan. Ruotsinkielisten suhteellisen osuuden esittäminen olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto kuin absoluuttinen ruotsinkielisten määrä. Ruututeemakartta ei ylipäätään ole omasta mielestäni kovin hyvä ratkaisu minkään asian esittämiseen. Säännölliset ruudut tuntuvat hävittävän luonnolliset rannan muodot tai maastonmuodot ja vaikeuttavat kartan lukemista.

Kuva 2. Ruututeemakartta taustakartalla.

Taustakartan lisääminen ruututeemakartan pohjalle (Kuva 2) helpottaa kartan lukemista ja ymmärtämistä. Suurimmat ruotsinkielisten keskittymät näyttäisivät olevan Arabianrannassa ja Etelä-Helsingissä Ullanlinnan tienoilla. Myös Töölössä, Lauttasaaressa ja Munkkivuoressa näyttäisi olevan runsaasti ruotsinkielisiä. Syytä, miksi näillä alueilla on paljon ruotsinkielistä väestöä, en lähde edes arvailemaan. Ruotsinkielisten peruskoulujen sijainti näyttäisi vastaavan melko hyvin edellämainittuja alueita. (Pääkaupunkiseudun palvelukartta).

Ruudukoista siirryttiinkin sitten rastereihin. QGIS:iin ladattiin rasterimuotoinen korkeusmalli kahtena palana, jotka piti sitten yhdistää yhtenäiseksi. Tämä onnistui ohjeita kuuntelemalla hyvin, ja kahdesta erinäköisestä palasta tuli yksi yhtenäinen. Korkeusmallista saatiin tehtyä näppärästi rinnevalovarjostuskuva. Rinnevalovarjostus jatkojalostettiin sisältämään automaattisesti piirtyvät korkeuskäyrät. Automaattisista korkeuskäyristä tuli melkoista syheröä, kun tietokone piirtää ne jollekin maaston tasolle piittaamatta lainkaan yleistämisestä tai luettavuudesta. (Kuva 3). Tietokone on piirtänyt käyrät täydellisellä tarkkuudella, mistä harvoin on hyötyä, päinvastoin liian tarkat käyrät vaikeuttavat muotojen hahmottamista.

Kuva 3. Rinnevalovarjostus ja automaattiset korkeuskäyrät.

Maanmittauslaitoksen tekemät korkeuskäyrät ovat selkeämpiä ja maastonmuodot ja korkeussuhteet hahmottuvat hienosti. (Kuva 4). 60 metrin johtokäyrä on merkitty paksummalla viivalla ja 2,5 metrin apukäyrät 5 metrin käyrien apuna antavat enemmän tietoa kuin

Kuva 4. Maanmittauslaitoksen laatimat korkeuskäyrät.

tietokoneen piirtämät pelkät 5 m käyrät.

Kuvassa 5 näkyvät rinnakkain automaattiset käyrät ja MML:n käyrät. Vertailukuvassa korostuu automaattisten käyrien syheröisyys ja sekavuus.

 

 

Kuva 5. MML:n käyrien (musta) ja korkeusmallin pohjalta piirtyneiden käyrien (oranssi) vertailu.

Kurssikerran lopuksi verestettiin muistoja vanhasta kunnon Corel Draw:sta, kun piirtelimme Pornaisten alueelle teitä ja merkkailimme taloja. Seuraavalla kerralla näitä omin pikku kätösin digitoituja kohteita sitten käytettäisiin. Lopetimme kurssikerran siihen, kun Arttu guumoitteli meitä siitä, että seuraavalla kurssikerralla tarvitsisi käyttää jo omia aivoja olla virkeänä. Huhhuh. Voiko tällaista vaatia jo fukseilta???

 

Lähteet:

Johanna Mölsän blogi, Kurssikerta 4. Luettu 16.2.2019. https://blogs.helsinki.fi/johannmo/2019/02/10/kurssikerta-4/

Amelia Cardwellin blogi, Kurssikerta 4. Luettu 16.2.2019. https://blogs.helsinki.fi/amca/2019/02/08/viikko-4/

Pääkaupunkiseudun palvelukartta. Luettu 16.2.2019. https://palvelukartta.hel.fi/unit?category=service_node:1190,service_node:1188

 

One Reply to “Luku 4. Ruudut ja rasterit”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *