Helsingin yliopisto
Johdanto
Viidennellä kurssikerralla opettelimme bufferointia, joka on keino laskea kohteiden ympärille halutun suuruisia vyöhykkeitä. Lisäksi kertasimme erilaisten laskenta- sekä piirtotoimintojen käyttöä. Tällä kertaa pääsimme jo kurssikerran aikana työskentelemään itsenäisesti ja harjoitustehtäviä oli yhteensä kolme kappaletta. Tehtävien tekeminen sujui hieman haparoiden, koska joidenkin toimintojen käyttö ei tahtonut heti luonnistua, mutta sain kuitenkin tehtävät lopulta tehdyiksi.
Tulkitsen tässä kirjoituksessa tavalliseen tapaan tuotoksiani ja lisään myös kirjoituksen lomaan muutamia taulukoita, joista tulee ilmi vastauksia kurssikerran tehtäviin. Kirjoituksen lopussa keskityn lisäksi QGIS-ohjelmiston käyttämiseen sekä puskurivyöhykkeisiin liittyviin seikkoihin.
Puskurivyöhyke Malmin lentokentän ympärille
Ensimmäisenä tehtävänä oli harjoitella puskurivyöhykkeen tekemistä Malmin lentoaseman ympärille. Puskurivyöhyke luotiin melualueita silmällä pitäen yhden ja kahden kilometrin etäisyydelle kiitoradoista. Käytännössä toteutus tapahtui QGIS-ohjelmassa hyödyntämällä ensin piirtotoimintoa kiitoratojen piirtämiseksi, jonka jälkeen luotiin puskurivyöhyke ”buffer” toiminnolla. Tämä ei kuitenkaan onnistunut täysin ongelmitta, sillä käytin ensin väärää piirtotyökalua, eivätkä piirrettyjen polygonien tiedot tahtoneet tallentua oikein. Sain kuitenkin ongelman korjattua ja lopulta selvitettyä tietoa meluvyöhykkeillä olevien rakennuksien määrästä, iästä ja asukkaista.
Kuten alla olevasta taulukosta (Taulukko 1) voidaan huomata, 2km vaikutusalueelle osuvien asukkaiden määrä on moninkertainen 1km alueella asuviin verrattuna. Tämä johtuu siitä, että yli kilometrin säteellä törmätään nopeasti moniin suhteellisen tiheisiin asuinalueisiin, kuten Malmiin, Puistolaan ja Tapanilaan. Jos lentokenttä olisi vilkkaassa käytössä aiheuttaisi ylilentävät lentokoneet varmasti jonkin asteista meluhaittaa erityisesti kilometrin säteellä asuville, vaikka meluhaittaan vaikuttaakin esimerkiksi lentokoneiden laskeutumissuunnat. Rakennuksien iän osalta voidaan todeta, että valtaosa rakennuksista on rakennettu vasta Malmin lentokentän käyttöönoton jälkeen, mikä kertoo lentoaseman aikaisesta rakennusajankohdasta ympäröivien alueiden kehitykseen verrattuna.
Taulukko 1, tietoja Malmin lentoaseman läheisyydessä sijaitsevista rakennuksista ja alueen asukkaista
Helsinki-Vantaan lentoaseman meluvyöhykkeet
Malmin lentokentän ohella perehdyin Helsinki-Vantaan lentoaseman meluvyöhykkeisiin ja selvitin muutamia seikkoja lentoaseman lähialueen asutuksesta. Tehtävä osoittautui itsenäisesti tehtynä hieman haastavaksi, mutta toisaalta myös opettavaiseksi ratkaisujen lopulta löydyttyä. Lisäsin tehtävien kysymykset ja vastaukset alla olevaan taulukkoon (Taulukko 2).
Kuten taulukosta voidaan huomata 2km säteellä Helsinki-Vantaan kiitoradoista asuu yli 11 000 ihmistä, mikä on määränä merkittävä. Tulos on kuitenkin mitattu puskurivyöhykkeen avulla, joka ei ota huomioon varsinaisia meluvyöhykkeitä. Osittain tästä kertoo myös taulukon toinen kohta, josta voidaan huomata, että vain murto-osa kahden kilometrin säteellä asuvista kuuluu pahimpaan, 65db:n meluvyöhykkeeseen. Toisaalta yli 55db:n alueelle yltää jo kutakuinkin yhtä paljon ihmisiä, mitä kahden kilometrin säteellä kiitoradoista on asukkaita.
Tutkin myös kiitoradan 2 vaikutuksia Tikkurilan kaupunginosan alueella asuviin, jos liikenne ohjattaisiin laskeutumaan kiitoradalle kaakosta. Laskelmieni mukaan vähintään 60db:n melualueelle osuisivat Lounais-Tikkurilan asukkaat, joita melualueelle mahtuisi noin 2500. Toteutin laskelmat piirtämällä ensin viivan kiitoradasta 2 kaakkoon päin ja laskemalla viivan ympärille kilometrin levyisen puskurivyöhykkeen. Tämän jälkeen käytin ”clip” työkalua yhdistääkseni asutusta kuvaavat pisteet puskurivyöhykkeen kanssa samaan tietokantaan ja tutkin pisteisiin liittyviä tilastoja.
Taulukko 2, tietoja Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä asuvista ihmisistä
Vantaan asutuksen sijoittuminen asemiin ja taajamiin nähden
Lentokenttien jälkeen siirryin analysoimaan vantaalaisen asutuksen sijoittumista suhteessa juna- ja metroasemiin. Hyödynsin tehtävien toteuttamisessa jälleen puskurivyöhykkeitä ja oikeastaan ainoana uutena asiana tuli laskimen käyttö 15-64-vuotiaiden osuuden selvittämiseksi. Koska asiat ja käytetyt työkalut olivat jo entuudestaan tuttuja, tuntui myös tehtävä tällä kertaa helpommalta.
Taulukosta voidaan huomata, että 500m etäisyydellä juna-asemista asuu yli viidesosa vantaalaisista, mitä voi pitää suurena lukuna (Taulukko 3). Tulos selittyy erityisesti asemien mahdollistamilla hyvillä kulkuyhteyksillä, jotka vetävät tiheämpää ja usein kerrostalovaltaista asutusta puoleensa.
Toisessa tehtävässä tutkin myös Vantaan asutuksen sijoittumista taajama-alueille sekä niiden ulkopuolelle. Laskelmieni mukaan valtaosa (n. 96%) asutuksesta sijoittuu taajamiin, mikä pätee myös kouluikäisten osalta. Haja-asutuksen osuus jää pieneksi, koska alue on melko tiheästi rakennettu.
Taulukko 3, tietoja Vantaan asutuksen sijoittumisesta suhteessa asemiin.
Uima-altaat ja saunat PK-seudulla
Viimeisen kurssikerran tehtävän sai valita useista eri vaihtoehdoista, joista päädyin lopulta asuntojen uima-altaisiin ja saunoihin keskittyneeseen tehtävään. Tehtävä oli paljolti aikaisemman kertausta aina karttavisualisoinnin tekemiseen asti, joka ei sujunut täysin haasteitta. Sain visualisoinnin kuitenkin tehtyä, mutta en ole siihen täysin tyytyväinen, koska monet osa-alueista näyttäytyvät kartalla niin pieninä, että en saanut kaikkiin mahtumaan sekä pylvästä että numeroarvoa. Jotta sain edes suurimman osan tiedosta näkyville, jouduin myös pienentämään numeroiden ja pylväiden kokoa, mikä heikentää luettavuutta. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut toteuttaa kaksi erillistä karttaa samoin kuin Heikki Säntti (2024) teki omassa blogissaan. Myös paikannimistöä olisi voinut lisätä. Valmis kartta on kuitenkin nähtävillä alla (Kuva 1) samoin kuin taulukko vastauksineen (Taulukko 4).
Tulosten perusteella uima-altaiden voi katsoa olevan todellinen asunnon luksuselementti, sillä niitä on PK-seudulla hyvin harvassa (yhteensä 855 kappaletta). Kaikista yleisimpiä uima-altaat ovat omakotitaloissa selvällä erolla kerrostaloihin. Saunat ovat sen sijaan pääkaupunkiseudulla yleisiä, vaikka odotin prosenttiosuuden olevan vieläkin korkeampi.
Taulukko 4, tietoa PK-seudun uima-altailla ja saunoilla varustetuista asunnoista.
Kuva 1, uima-altailla varustettujen asuntojen määrät osa-alueittain PK-seudulla
Ajatuksia QGIS-ohjelmiston ja puskurivyöhykkeiden käyttämisestä
Tähän mennessä QGIS-ohjelmisto vaikuttaa varmalta ja monipuoliselta työskentelyalustalta, jonka osaamisella on varmasti merkitystä. Olen päässyt perehtymään moniin perustoimintoihin ja pystyn tuottamaan jatkuvasti monipuolisempia karttaesityksiä erilaisista aiheista. Osan toiminnoista käyttö tulee jo selkärangasta, mutta osa toisaalta vielä unohtuu herkästi, jos ohjelmistoa ei käytä vähään aikaan. Aikaisempien harjoitusohjeiden tai muun tiedonhaun avulla olen kuitenkin aina löytänyt oikeat toiminnot uudelleen ja saanut kerrattua niiden käyttöä. Tiedonhaku on myös opettanut, että monien asioiden tekeminen onnistuu useilla eri tavoilla.
Mielestäni keskeisimpiä QGIS-ohjelmiston työkaluja ovat tietokantojen visualisointiin keskittyvät toiminnot, joiden avulla voi esimerkiksi muuttaa ja säätää tasojen värejä tai tuoda näkyville erilaisia diagrammeja. On erittäin tärkeää, että kartta välittää tietoa oikein, minkä myötä kartan ulkoasun muokkaamiseen on oltava tarjolla riittävät edellytykset. Nostaisin tärkeänä työkaluna esille myös tilastotyökalun, josta voi helposti selvittää tietokantoihin liittyviä tilastosuureita. Tilastotyökalun käyttämisen kannalta on kuitenkin tärkeää osata käyttää valintatyökaluja, joiden avulla voi aktivoida tiettyjä tilastoyksiköitä kartalta. Myös laskin (field calculator) on merkittävä ja monipuolinen apuväline esimerkiksi attribuuttitaulukon muokkaamisessa. Mielestäni näiden kaikkien toimintojen perusteet ovat pääosin itselläni hallussa, vaikka niihin liittyykin vielä todella paljon opittavaa.
QGIS-ohjelmiston käyttämiseen liittyy myös selviä rajoitteita, jotka voivat vaikeuttaa työskentelyä. Yksi tällaisista on luonnollisesti tiedon saatavuuteen liittyvät rajoitteet sekä tietokantojen yhdistelemisen vaikeus, jos tietokannoista ei löydy yhteneväisiä sarakkeita, joissa esimerkiksi paikkojen nimet olisi kirjoitettu juuri samalla tavalla. Ajoittain haasteita voi myös tuottaa valtava tiedon määrä, jonka karsiminen onkin tärkeää sekä työskentelyn helpottamisen että ohjelman pystyssä pysymisen kannalta. Itselleni ongelmia on tuottanut myös projektin siirtäminen laitteelta toiselle, joka ei usein ole sujunut täysin ongelmitta. Nostaisin tässä kohtaa myös esille, että monien kysymysten ratkaisemisessa on hyvä osata monien muidenkin ohjelmistojen käyttöä, jotka voivat tarjota tukea karttaesityksien välittämälle tiedolle.
Pidin tämän kurssikerran keskiössä olleiden puskurivyöhykkeiden kanssa työskentelyä hyvänä oppina tulevaa ajatellen. Löydän puskuroinnille myös tosielämästä monia erilaisia käyttötarkoituksia, minkä vuoksi aihe tuntuu konkreettiselta ja hyödylliseltä tulevaa ajatellen. Jo kurssikerralla mainittujen esimerkkien lisäksi puskurivyöhykkeitä voitaisiin käyttää esimerkiksi luonnonkatastrofien, kuten maanjäristysten mahdollisten vaikutusten ennakoinnissa sekä arvokkaiden luontokohteiden suojelussa.
Lähteet:
Säntti, H. (20.2.2024). Viides kurssikerta. Heiggi’s blog. Haettu 21.2.2024
https://blogs.helsinki.fi/hksantti/