Pop-Jumala löytyy Suomestakin

”Suomalaisessa kulttuurissa ja popmusiikissa uskontoa ei ole tavattu manifestoida, vaikka evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 70 prosenttia suomalaisista.” Näin väittää Arttu Seppänen Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla 4.7.2017.

Seppänen on tervetulleella tavalla tarttunut uskonnon ja pop-lyriikan suhteisiin. Hän kiinnittää artikkelissaan huomiota suomalaisen ja amerikkalaisen hiphopin eroon: ”Uskonnollinen teema on amerikkalaisen hiphopin kontekstissa täysin arkista ja itsestään selvää eikä herätä mitään huomiota”.

Ero on varmasti todellisuutta. Osittain on kyse kuitenkin sekularistisista silmälaseista, jotka pakottavat uskonnon ja yhteiskunnan erilleen. Tarvittaessa käytetään pietististä käsitystä todellisesta uskovaisesta. Seppänen selittää, että Cheek on poiminut kristillisen kuvaston, mutta ei silti räppää uskonnosta. Kyse ei siis oikeasti olekaan uskonnosta. Seppäsen analyysissa Cheekin samastuminen Kristukseen ei ole aitoa, amerikkalaisella Kanye Westillä on.

Seppänen ei tunne uskonnollista kulttuuria. Amerikkalaisesta uskonnollisuudesta tarjoillaan esimerkkinä sitä, miten Kanye West on julistanut olevansa musta Jeesus tai jopa Jumala. Seppäseltä on jäänyt huomaamatta tai ymmärtämättä, mitä tarkoittaa, kun Cheek ilmoittaa olevansa ”Alpha Omega” (Ilm. 1:8, 21:6, 22:13).

Cheekin ja Elastisen duon Profeetat-nimen Seppänen tunnistaa uskonnolliseksi. Hän selittää: ”Profeetta on Jumalan lähettämä edustaja ja ennustaja, joka edistää toiminnallaan kristinuskon leviämistä.” Tämä on kohtuullisen oikein, joskin linkki kristinuskoon nostattaa kulmakarvoja. Profeetan prototyyppi on vanhatestamentillinen hahmo, siis ajalta ennen kristinuskoa.

Aivan metsään Seppänen ajaa väittäessään, että Profeettojen kappaleista ei löydy mitään uskontoon viittaavaa, ”paitsi Yhtäccii-kappaleen vanhoillis-kristillinen, heteroparisuhdetta idealisoiva näkemys: kaksikko kuvaa kykenevänsä muuttamaan ’lesboja streiteks’”. Onko tämä vitsi vai ajatteleeko Seppänen tosiaan sanoitusten olevan ”vanhoillis-kristillisiä”? Arvioikaa itse:

Payday aina mestoilla, mayday mä en nää estoja neideilt, / Taas ihan yhtäccii kääntyy lesboja streiteiks / Dokasin ja boolasin ja skoolasin taas skohanissa mokasin ja huomen olo ku ois ollu kolarissa

Mitä sitten olisi sanottava Seppäsen yleisväitteestä, että ”suomalaisessa kulttuurissa ja popmusiikissa uskontoa ei ole tavattu manifestoida”? Väitän, että pietistis-sekularistiset silmälasit ehkäisevät tehokkaasti havaitsemasta ilmiötä.

Viittaan vain Kotiteollisuus-yhtyeeseen, joka toistuvasti käsittelee uskonnollisia aiheita. Olisi yksinkertaistavaa kuitata Kotiteollisuuden sanoitukset vain sillä, että yhtye ei sanoituksiltaan tai muuten täytä pietistisen ja sekulaarin ideologian mukaista uskovaisen ihannetta.

Eikö tällaisten ideologisten silmälasien sijaan voisi vain yksinkertaisesti katsoa, missä uskonnollisia aineksia on?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *