Kannattiko? Kirjat Apostolisista isistä ovat valmistuneet

Jotain sentään tulee valmiiksikin. Suunnilleen näin eräs kollega kommentoi kuullessaan, että Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin on ilmestynyt.

Nyt kai pitäisi kertoa, mistä Apostolisissa isissä on kysymys. Ei jaksa. Teen sen joskus toiste. Ehkä. Sitä odotellessa voitte lukea Ulla Tervahaudan kirjoituksesta. Sen sijaan tekee mieli muistella.

Kaikki alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Oli Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran kokous. Minuun päin katsoen sanottiin, että Apostolisten isien kirjoituksista voisi tehdä suomennoksen.

”Joku eksegeettihän hoitaa sen muutamalla iltapuhteella.” Sellaista seireenikutsua. Yritin olla välttelevä, mutta minua ei oltu sidottu mastoon. Vaivasi vuosia, että olin sittenkin jollain lailla myötäillyt ehdotusta. Pitäisihän puolinainenkin lupaus pitää.

Muistaakseni vuonna 2016 värkkäsimme Ulla Tervahaudan ja Joona Salmisen kanssa hankesuunnitelman. Tavoitteena oli sekä käännös että johdantoteos Apostolisten isien kirjoituksiin.

Iltapuhteillahan (ei ihan muutamalla kuitenkaan) tämmöinen tehdään varsinaisen työpäivän jälkeen, mutta rahaa tarvittiin kirjallisuuteen, kääntäjäkokouksien järjestämiseen ja sen sellaiseen.

Hattu kourassa kyselin tukea Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta. Vastaus oli myönteinen, mutta ehtona ekumeenisuus. Kun mukaan tulivat Suomen ortodoksinen kirkko ja katolisilta Studium Catholicum, ehto tuli täytettyä. Nöyrimmät kiitokset!

Näin polkaistiin Helsingin yliopistossa pystyyn Apostolisten isien käännöshanke ja ensimmäinen kokous oli loppuvuodesta 2017. Hankkeen eri vaiheissa siinä oli yhteensä 15 kääntäjää ja kirjoittajaa.

Menin vuoden 2018 alussa Suomen Pipliaseuran palvelukseen kääntämään Uusi testamentti 2020 -käännöstä. Muokkasimme Pipliaseuran käännösperiaatteita Apostolisia isiä varten.

Apostolisten isien mallilukija ymmärtää uskonnollista erityiskieltä paremmin kuin UT2020:n mallilukija, mutta vanhurskaus poistui meidänkin sanavarastostamme. Ja virkerakenteet haluttiin suomalaistaa. Apostoliset isät ovat siis jonkinlainen UT2020:n pikkuserkku.

Käännös Apostoliset isät: Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia julkaistiin Eksegeettisessä päivässä helmikuussa 2020.

Hanke vasta puolimatkassa. Myös johdantoteos piti saada julki. Jotkut olivat kirjoittaneet artikkelinsa hyvissä ajoin. Minä ja moni muu värkkäsi sitä vasta käännöksen julkaisun jälkeen. Pidän edelleen jonkinlaisena saavutuksena, että kirja ilmestyi näinkin pian.

Kiitos hankkeen lopputuloksesta kuuluu ahkerille kääntäjille ja kirjoittajille, mutta myös kahdelle tieteelliselle seuralle. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura ja Suomen Eksegeettinen Seura tekivät erinomaista yhteistyötä molempien kirjojen saattamiseksi maailmaan.

Kannattiko? Täytyy sanoa, että välillä väsytti työpäivän päätteeksi avata taas uudet kirjat ja tiedosto. Eikö iltojansa voisi viettää leppoisamminkin? Jätän lukijoiden arvioitavaksi, onko tulos uhrauksen arvoinen. Käännös ainakin on löytänyt lukijansa. Painos myytiin loppuun vuodessa, mikä yllätti kaikki.

Käännöksestä saatiin uusi painos markkinoille tämän vuoden alussa. Ja nyt siis myös Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin on myös saatavilla.

Käännöstä saa ostettua kustantajilta ja hyvin varustetuista kirjakaupoista, kuten Tiedekirjasta. Samoin johdantokirjaa, kunhan ehtivät saada sen luetteloihinsa.

Pop-Jumala löytyy Suomestakin

”Suomalaisessa kulttuurissa ja popmusiikissa uskontoa ei ole tavattu manifestoida, vaikka evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 70 prosenttia suomalaisista.” Näin väittää Arttu Seppänen Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla 4.7.2017.

Seppänen on tervetulleella tavalla tarttunut uskonnon ja pop-lyriikan suhteisiin. Hän kiinnittää artikkelissaan huomiota suomalaisen ja amerikkalaisen hiphopin eroon: ”Uskonnollinen teema on amerikkalaisen hiphopin kontekstissa täysin arkista ja itsestään selvää eikä herätä mitään huomiota”.

Ero on varmasti todellisuutta. Osittain on kyse kuitenkin sekularistisista silmälaseista, jotka pakottavat uskonnon ja yhteiskunnan erilleen. Tarvittaessa käytetään pietististä käsitystä todellisesta uskovaisesta. Seppänen selittää, että Cheek on poiminut kristillisen kuvaston, mutta ei silti räppää uskonnosta. Kyse ei siis oikeasti olekaan uskonnosta. Seppäsen analyysissa Cheekin samastuminen Kristukseen ei ole aitoa, amerikkalaisella Kanye Westillä on.

Seppänen ei tunne uskonnollista kulttuuria. Amerikkalaisesta uskonnollisuudesta tarjoillaan esimerkkinä sitä, miten Kanye West on julistanut olevansa musta Jeesus tai jopa Jumala. Seppäseltä on jäänyt huomaamatta tai ymmärtämättä, mitä tarkoittaa, kun Cheek ilmoittaa olevansa ”Alpha Omega” (Ilm. 1:8, 21:6, 22:13).

Cheekin ja Elastisen duon Profeetat-nimen Seppänen tunnistaa uskonnolliseksi. Hän selittää: ”Profeetta on Jumalan lähettämä edustaja ja ennustaja, joka edistää toiminnallaan kristinuskon leviämistä.” Tämä on kohtuullisen oikein, joskin linkki kristinuskoon nostattaa kulmakarvoja. Profeetan prototyyppi on vanhatestamentillinen hahmo, siis ajalta ennen kristinuskoa.

Aivan metsään Seppänen ajaa väittäessään, että Profeettojen kappaleista ei löydy mitään uskontoon viittaavaa, ”paitsi Yhtäccii-kappaleen vanhoillis-kristillinen, heteroparisuhdetta idealisoiva näkemys: kaksikko kuvaa kykenevänsä muuttamaan ’lesboja streiteks’”. Onko tämä vitsi vai ajatteleeko Seppänen tosiaan sanoitusten olevan ”vanhoillis-kristillisiä”? Arvioikaa itse:

Payday aina mestoilla, mayday mä en nää estoja neideilt, / Taas ihan yhtäccii kääntyy lesboja streiteiks / Dokasin ja boolasin ja skoolasin taas skohanissa mokasin ja huomen olo ku ois ollu kolarissa

Mitä sitten olisi sanottava Seppäsen yleisväitteestä, että ”suomalaisessa kulttuurissa ja popmusiikissa uskontoa ei ole tavattu manifestoida”? Väitän, että pietistis-sekularistiset silmälasit ehkäisevät tehokkaasti havaitsemasta ilmiötä.

Viittaan vain Kotiteollisuus-yhtyeeseen, joka toistuvasti käsittelee uskonnollisia aiheita. Olisi yksinkertaistavaa kuitata Kotiteollisuuden sanoitukset vain sillä, että yhtye ei sanoituksiltaan tai muuten täytä pietistisen ja sekulaarin ideologian mukaista uskovaisen ihannetta.

Eikö tällaisten ideologisten silmälasien sijaan voisi vain yksinkertaisesti katsoa, missä uskonnollisia aineksia on?