Oma karttatehtävä

 

DIY Strava Heatmap – Tee itse ja säästä!

Ensin hieman asiaa satelliittipaikantamisesta ja älykelloista. Lukuvuoden alkaessa syksyllä suoritin kurssin MAA-248 – Satelliittipaikannusmenetelmät maantieteellisessä tutkimuksessa. Kurssi oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, sillä se avasi ja selitti monia itseäni mietityttäneitä käsityksiä paikantamisesta. Käytimme myös useaan otteeseen QGIS:siä kurssin aikana eri tehtävien parissa. Välillä kurssi oli kuitenkin haastava ja varsinkin työskentely QGIS:sin parissa tuntui vaikealta armeijavuoden jälkeen gis-taitojen loistaen poissaolollaan.

Tavoitteenani siis omavalintaisessa karttatehtävässäni olikin siis kehittää sekä hyödyntää osaamistani MAA-248 kurssilta ja yhdistää se tällä kurssilla oppimiini taitoihin. Olen myös pitkään halunnut tehdä heatmap-tyylisen kartan pyöräilylenkeistäni, mitä olen jo yrittänyt ennen kurssia tehdä vaikkakin surkuhupaisan huonolla menestyksellä. Tästä tekstin lopussa.

Viime vuosina roimasti yleistyneet älykellot ja urheilukellot tallentavat jatkuvasti arkea tarjoten dataa terveydestä ja liikkumisesta. Esimerkkidataa ovat muun muassa askelmäärä, keskisyke ja unen määrä. Edellä mainitun datan keräämisen myös ns. aktiivisuusrannekkeet ovat hyvä valinta, mutta mikäli halutaan kerätä näiden lisäksi sijaintitietoa on kuitenkin valittava järeämpi vaihtoehto eli älykello. Aktiivisuusrannekkeita ei tule sekoittaa urheilukelloihin, sillä älykellojen tapaan urheilukellot ovat samaan tapaan kykeneväisiä sijainnin paikantamiseen. Älykelloista puhuttaessa voidaankin siis hyväksyä urheilukellojen kuuluvan samaan kategoriaan.

Sijaintitietoa älykellot keräävät satelliittipaikannuskeinoin. GNSS-järjestelmistä älykellot hyödyntävät useimmiten GPS -ja GLONASS-paikannusjärjestelmiä, mutta hintavammat älykellot pystyvät hyödyntämään myös esimerkiksi BeiDouta tai Galileoa. Älykellojen, kuten myös älypuhelinten paikannus tapahtuu koodiin perustuvan paikannuksen avulla:

” Koodin avulla voidaan määrittää signaalin kulkuaika, jonka perusteella selvitetään satelliitin ja vastaanottimen välinen etäisyys. Tällä menetelmällä saadaan parhaimmillaan noin metrin paikannustarkkuus.” (Poutanen, 2016, s. 174-175)

Olen jo pitkään seurannut omia pyörämatkojani ja juoksulenkkejäni urheilukelloni avulla. Kelloni Garmin vivoactive 3 on palvellut uskollisesti jo 5 vuoden ajan, eikä kello ole osoittanut merkkejä eläkepäiville siirtymisestä. Viiden vuoden aikana olen ehtinyt tutustua perusteellisesti kellon ominaisuuksiin. Tehtävää varten minulla oli siis jo tietynlainen käsitys mitä konkreettisia asioita pitää ottaa huomioon tehtävää suorittaessa. Esimerkiksi tieto siitä, missä muodossa data kerääntyy käyttämiini palveluihin, joissa tarkastelen kellon avulla tallentamiani suorituksia oli suuri etu.

Erilaisia palveluita, joita olen käyttänyt suoritusteni tarkastelemiseen ja suunnittelemiseen ovat muun muassa Garmin connect, Strava ja Komoot. Kussakin palvelussa ovat omat hyvät ominaisuutensa ja tiedostojen sekä suoritusten siirtely sovellusten välillä toimii ansiokkaasti. Parhaimmaksi pyöräilyreittien suunnittelemiseen olen todennut olevan Komoot, kun taas Garmin connect ja Strava ovat loistavia suoritusten tarkastelemista varten.

Mielestäni yksi kiinnostavimmista ja näyttävimmistä Stravan omiaisuuksista on heatmap-karttataso, jossa pystyy tarkastelemaan suosituimpia kuljettuja reittejä. Heatmap-tasoja on valittavissa Global heatmap, joka näyttää Stravan käyttäjien suosimat reitit sekä maksumuurin takana oleva Personal heatmap, joka näyttää yksityisen rekisteröityneen käyttäjän suosimat reitit käyttäjälle itselleen. Heatmap eli suomeksi lämpökartta näyttää reittien tai pikemmin eri teiden suosittavuuden sen perusteella, kuinka monta kertaa tie on osunut osaksi reittiä monien matkojen joukosta. Stravassa tämä tarkoittaa visuaalisesti tien hohtamista himmeällä sävyllä, mikäli tietä käytetty harvoin, kun taas jos tie on suosittu ja matkoja tehdään tien kautta usein se näkyy hohtavana ja paksuna janana.

Kuva 1. Helsingin keskusta Stravan Global Heatmap-tasolla. Suosittuja reittejä paksusta ja voimakkaasti hohtavasta janasta päätellen ovat esimerkiksi Kampin läpi kulkeva baana-pyörätie sekä Eiran ja Kaivopuiston rantaa pitkin kulkeva tie. Karttaa voi muokata esimerkiksi vaihtamalla heatmapin väriä, urheilulajia tai läpinäkyvyyttä näyttääkseen halutunlaiselta.

 

Vaikka Stravan Global Heatmap onkin hieno näyttävä kartta ja voi auttaa uusien reittien suunnittelemisessa, minua kiinnosti silti nähdä omien suorituksieni muodostama heatmap enkä halunnut maksaa Stravan 60 € vuosimaksua. Tilanne vaati luovuutta ja ainoa keino oli siis tehdä heatmap itse, mihin QGIS on mitä loistavin työkalu.

 

Kuten jo edellä mainitsin tietäväni, miten data kerääntyy käyttämiini palveluihin osasin aloittaa kartan valmistamisen keräämällä tiedot suorituksista Garmin connect-palvelussa gpx.-muodossa. Tämän jälkeen muutin gpx tiedostot csv.-tiedostoiksi excelissä, sillä vaikka gpx.-tiedostot näkyvät kartalla oikeanlaisesti, puuttuu niiltä attribuuttitiedot. Csv.-tietokantaliitoksen osasin tehdä yksinomaan kurssilla oppimieni taitojen avulla. Olennasimmat attribuuttitiedot ovat suorituksen laji (juoksu vai pyöräily), ajankohta ja koordinaattipisteet. Näiden tietojen avulla karsin muutamat virheellisesti rekisteröityneet suoritukset ja epämiellyttävät kohteet (Turku, yäk) pois keskittäen kartan Helsinkiin.

 

Oletin epicollect-kurssikerran jälkeen, että heatmap voisi syntyä samalla tavalla samoja työkaluja käyttäen, mutta jouduin harmikseni toteamaan, että IDW Interpolation-työkalu ei toimikaan tämänkertaisen aineiston kanssa aivan samalla tavalla. Onneksi en luovuttanut, vaan seuraavaksi vuorossa oli googlettelua ja uusiin toimintoihin tutustumista. Tutuiksi tulivat Merge-, Points to lines- ja layer properties valikosta tärkeimpänä löytynyt heatmap-toiminto.

Taustakarttana käytin web-valikosta löytynyttä ESRI:n tummaa taustakarttaa. Olin ladannut syyskuun MAA-248-kurssilla pluginin, jolla pystyi poimimaan verkosta useita taustakarttoja eri tarkoituksiin, josta myös ESRI:n kartta löytyi. Halusin kartan muistuttavan mahdollisimman paljon teemaltaan Stravan heatmappia, joten tummaa taustaa vasten valitsin myös pyöräiltyjen alueiden väriksi keltaisen. Pääsääntönä tavoittelin karttaa tulkittavaksi siten, että tummanpunaiset alueet ovat vähän pyöräiltyjä alueita, kun taas vähitellen kirkkaan keltaiseksi muuttuvat alueet ovat kaikkein eniten pyöräiltyjä alueita. Heatmap-toiminto layer properties valikosta oli täydellinen tähän tarkoitukseen, ja points to lines-toiminnolla tekemieni janojen avulla pystyin korostamaan kirkkaimpien eli pyöräiltyimpien reittien erottavuutta.

Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään Stravan Personal Heatmap-karttaa muistuttavan kartan ja alla näkyy lopputulos, josta olen varsin ylpeä sillä tulinhan säästäneeksi usean euron edestä rahaa eli massii.

Kuva 2. Omat pyörämatkat Helsingissä v. 2020. Suoritusten lkm 16.

 

Kartassa ei suinkaan näy kaikki pyörämatkat ja näin ollen kartan otsikko on myös hieman harhaanjohtava. En tallentanut esimerkiksi pyöräillessäni lyhyimpiä matkoja, koska en aina jaksanut muun muassa muutaman minuutin kauppareissun ajaksi pistää paikantamista päälle. Kartta voisi näyttää hyvinkin paljon erilaiselta mikäli olisin tallentanut postilla kesätöissä kulkemani reitit yö toisensa jälkeen pyöräillessä Käpylässä.

Kuva 3. Omat juoksulenkit Helsingin Viikissä vuonna 2020. Suoritusten lkm 13.

Juoksulenkkejä kuvaava kartta puolestaan esittää todenmukaisen kuvan kaikissa Viikissä juoksemistani matkoista. Juoksulenkeillä olen pitänyt poikkeuksetta kellossa sijainnin tallentamista päällä suorituksen aikana, joten kartalta ei pitäisi puuttua suorituksia. Kartta miellyttää omaa silmääni enemmän kuin pyöräily-heatmap. Mielestäni usein juoksemani tiet hohtavat tyylikkäämmin ja värivalinnat ovat selkeät ja erottuvammat. Suoritukset jakaantuvat myös pienemmälle alueelle, mikä varmasti korostaa heatmapilla esitettävää ilmiötä entisestään. Suosittelen Viikin luonnossa reippailemista kaikille tasapuolisesti!

Julkisuudessa useat älykellovalmistajat ja urheilusovellukset ovat saaneet myös kyseenalaista huomiota muun muassa tietoturva-asioihin liittyen. Laajasti on uutisoitu esimerkiksi, kuinka eri maiden armeijassa ja tiedustelupalveluissa työskentelevien sotilaiden ja henkilöiden kotiosoitteita ja jopa tukikohtien sijainnit ovat olleet helposti selvitettävissä. Juurikin Strava sai ensimmäisenä huomiota siitä, miten Yhdysvaltain sotilaiden julkisesti tallentamat juoksulenkit paljastavat arkaluonteisia tietoja. (lähde: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005543571.html)

Itse olen aina asettanut suoritukseni yksityisiksi tai jakanut ne vain muutaman kaverin kanssa. Poikkeuksena tietenkin blogin kartat, josta voi suunnilleen päätellä nodaalialueeni. Tietoturva- ja yksityisasetuksiin painottuva keskustelu on kuitenkin aivan oma maailmansa, johon en tässä blogissa syvenny.

 

 

6. Blogiteksti

 

Kuudennella kurssikerralla kerättiin Epicollect5-sovelluksella pistemäistä aineistoa. Alla tekemäni kartta on interpoloinnin aikaansaama tyylikäs lopputulos, jossa erottuu eri alueiden turvallisuus värikartan avulla. Kartta valmistui varsin kivuttomasti Artun opastuksella, mutta ilmeisesti halutessaan on myös mahdollista valmistaa kartta kituen jos ei tiedä mitä on tekemässä. Se onnistuu valitsemalla interpoloinnin tarkkuuden senttimetrien tasolle. Muistaakseni inhimillisin tapa oli valita 10 metrin tarkkuus.

Kuva 1. Turvallisuuden tunne Helsingissä Kumpula – Vallila – Sörnäinen -alueella. Turvattomimmiksi sijainniksi koettiin Sörnäisissä kurvin lähiympäristö, Vallilassa Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteys ja Kumpulassa Hermannin sillan ympäristö. Turvallisiksi alueiksi koettiin mm. Kumpulanlaakso ja Kalasatama.

 

Itsenäinen tehtävä

Tein 3 hasardikarttaa, joista jokaisessa huokuu kussakin enemmän tai vähemmän maailmanlopun meininki ja tunnelma. Dramaattisin tunnelma on kartassa, joka kuvaa ydinräjähdyksien aiheuttamia maanjäristyksiä. Osa aineistosta, kuten taustakartta oli valmiiksi koottu ja ladattavissa moodlesta, kun taas kartan ominaisuustiedot saimme omatoimisesti valita ja ladata haluamistamme hasardivaihtoehdoista.

Kuva 2. Ydinräjähdyksien aiheuttamat maanjärsitykset. Kartasta varmasti puuttuu osa ydinräjähdyksistä, sillä ainakin Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien aiheuttamat räjähdykset puuttuivat lataamastani aineistosta, vaikka asetin aikaväliksi 1945-nykypäivä. lähde: earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/

 

Ydintuhokartan värivalinnat valitsin tietoisesti dramaattisiksi, sillä olisihan potentiaalisen ydinsodan seurauksena maanpinta ja meret peittyneet tuhkaan harmaan eri sävyissä. Räjähdykset ja järistykset näkyvät kartalla viheinä palloina, jotka eivät suinkaan kuvaa ympäristön monimuotoisuutta värivalinnallaan, vaan symbolisoivat ekotuhon suuruutta.

Kuva 3. Yli 7 magnitudin maanjäristykset 2010-luvulla. lähde: earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/

Maanjäristyskartassa kokeilin ensimmäistä kertaa esittää ominaisuustietoa pisteiden koon avulla. Tämä onnistui helposti jo aiemmin tutuksi tulleen graduated toiminnon avulla, jossa color-vaihtoehdon sijaan valitsin size-vaihtoehdon. Kartasta jäi puuttumaan mittakaava, mutta projektion (Robinson) huomioon ottaen mittakaava olisi ollut harhaanjohtava suurimmassa osassa karttaa. Pisteet kuvaavat osittain hyvin maanjäristysten suuruutta, vaikka mielestäni 7 magnitudin järistykset pienenä melkein näkymättömänä pisteenä on huono kuvaamaan suuren tuhon maanjäristystä.

Kuva 3. Tulivuoret ja maanjäristysherkkyys Luoteis-Yhdysvalloissa. Maanjäristysdata koostuu yli 2.5 magnitudin järistyksistä vuodesta 1960 nykypäivään asti.

 

Viimeisin tekemäni kartta onnistui mielestäni parhaiten ja näyttää omaan silmääni miellyttävimmältä. Jouduin rajaamaan maanjäristysaineiston ajankohdan ja alueen perusteella saadakseni tiedoston koon tarpeeksi pieneksi. Muuten olisin varmaan tehnyt kartan, jossa näkyvät kaikki modernin ajan maanjäristykset maapallolla. Pisteitä kyseisessä aineistossa on kuitenkin n. 20000, mikä oli hyvä lähtökohta alkaa laatimaan maanjäristyksistä heatmappia, joka kuvaa järistysten määrän jakautumista.

Maanjäristyksien määrän kuvaamiseen legendassa näkyvällä tyylillä sain idean Ilari Leinon 6. kerran blogitekstistä, jossa hän myös ikään kuvaa maanjäristyksiä tiheyspintakartan (heatmapin, lämpökartan jne.) avulla.

Karttaa voisi käyttää opetustarkoituksissa havainnollistamaan maanjäristysten ja tulivuorten aktiivisuuden välistä suhdetta. Esimerkiksi kartalla näkyvistä tulivuorista aktiivisimpia ovat juuri ne, jotka osuvat alueelle, joissa on viimeisimpien vuosikymmenten aikana ollut lukuisia maanjäristyksiä. Muun muassa St. Helens tulivuori (karttalehden luoteisessa kulmassa) Washingtonin osavaltiossa purkautui räjähdysmäisesti vuonna 1980 ja on yhä aktiivinen.

 

Lähteet:

Ilari Leino (2021) – Kuudes kurssikerta (https://blogs.helsinki.fi/ilarilei/)

5. Bufferit

 

 

Viides kurssikerta perustui suurilta osin itsenäiseen tekemiseen ja tarkoituksena oli oppia soveltamaan aiemmin oppimia taitoja. Neljännellä kurssikerralla jäimme Pornaisten kaupungin karttalehdellä tekemiin harjoituksiin, joista jatkoimme 5. kerran alkupuolella. Tärkein Pornaisten karttalehden käsittelyssä opittu taito oli buffereiden luominen, ja sen avulla eri analyysien tekeminen.

Bufferit olivatkin keskeisessä roolissa tutkiessani Malmin lentokentän melualueita. Loin 3 eri bufferia, jotka olivat 2000 metrin, 1000 metrin ja 500 metrin bufferit kiitoradasta. Buffereilla itsessään ei vielä pystynyt paljoakaan tekemään, joten seuraavana vuorossa oli väestöaineiston tutkiminen bufferialueilla. Helpoin tapa yhdistää tiettyyn bufferiin väestötiedot oli käyttää Join attributes by location- toimintoa.

Bufferi-  suomeksi puskurivyöhykkeiden potentiaalisia käyttökohteita Henrietta Nyström pohtii blogissaan hyvin ja havainnollistavasti:

Puskurivyöhykeanalyysia käytetään varmasti kaupunkisuunnittelussa, kun halutaan selvittää parasta mahdollista sijaintia esim. kauppakeskukselle, terveysasemalle tai koululle ja kun yritykset haluavat selvittää kuinka hyvin vaikka myymälä saavuttaa toivotun asiakaskunnan. Analyysityökalun ohella bufferia voisi myös käyttää visualisointityökaluna, esim. näyttämään miten pitkälle jokin konflikti on ulottunut tai miten laajalle alueelle tulivuorenpurkauksen aiheuttama tuhka on levinnyt.” (Henrietta Nyström, Kurssikerta 5: Buffereita ja tähänastisen osaamisen pohdintaa, 23.2.2021)

Kuva 1. Malmin lentokentän melualueen läheisyydessä asuvat ihmiset.

Itsenäisessä tehtävässä kirjalliset ohjeet olivat tällä kertaa mielestäni riittävän selkeät ja onnistuin tekemään kartan lähes kokonaan ohjeiden avulla. Mainittakoon kuitenkin, että aiemmilla kerroilla ohjeista ei ole niinkään ollut apua, sillä ainakaan itselleni ne eivät ole olleet riittävän selkeät ja helposti ymmärrettävät. Olen siis usein turvautunut katsomaan tallennettuja luentoja, joista on ollut suuri apu ja voisin vain kuvitella, miten pulassa olisin ilman niitä.

Ilmailun ystävänä pidän hiljaisen hetken Malmin lentokentän muistolle, jossa toiminta loppuu näillä näkymin 14.3.2021.

Lähteet: Henrietta Nyström (2021) https://blogs.helsinki.fi/nystrhen/

4. Blogiteksti

Neljännellä kerralla tutustuimme rasterimuotoisen aineiston käsittelyyn QGIS:ssä. Aineisto koostui pääkaupunkiseudulla asuvista ihmisistä ja infrastruktuurista, joista löytyi jos jonkinmoista tietoa. Esimerkiksi tutkimme aluksi asuinrakennusten tietokantaa, josta oli selvitettävissä muun muassa rakennusvuosi ja kuinka monta ihmistä rakennuksessa asuu. Tämän jälkeen tutustuimme aineiston käsittelyä helpottavaan toimintoon, jolla saimme karsittua ylimääräistä dataa aineistosta pois nopeuttaen sovelluksen toimintaa. Karsimme siis aineistoon pelkästään ruotsinkieliset asukkaat.  Kaikki tämä oli vasta harjoittelua, josta en ainakaan itse tehnyt valmista karttaa.

 

Lähdin tekemään karttaa eläkeläisten osuudesta eri pääkaupunkiseudun alueilla. Aineistosta ei löytynyt kaikkia eläkeikäisiä kattavaa saraketta, joten jouduin pähkäilemään, miten saan yhdistettyä sarakkeet useammasta yli 64 vuotta täyttäneistä asukkaista. Onneksi field calculator oli tullut tutuksi edeltäviltä kurssikerroilta ja uusi sarake eläkeikäisistä syntyi suhteellisen mutkattomasti.

Kuva 1. Eläkeläisten osuus pääkaupunkiseudulla.

Eläkeikäisten alueellinen jakautuminen yllätti joissain määrin ennakko-odotukseni, sillä odotin hieman suurempaa eläkeikäisten osuutta Helsingin keskustan läheisyydessä. Tietenkin kaupunki ja sen keskusta elävät nuorista sekä työssäkäyvistä aikuisista, mutta oletin silti, että keskustan väestöstä suurempi osuus olisi ollut pitkään siellä asuneita varhaisempien polvien helsinkiläisiä, siinä missä nuoremmat sukupolvet olisivat muuttaneet kauemmas keskustasta edullisimmille asuinalueille. Onneksi näyttää siltä, että yksikään eläkeläinen ei joudu viettämään eläkevuosiaan Santahaminassa.

 

Vaikka kartallani esitetyt arvot ovat suhteellisia, eli eläkeläiset suhteessa väestöön, olisin silti voinut käyttää absoluuttisia arvoja ilmaisten eläkeikäisten lukumäärän alueella. Kuten Roosa Harmonen blogissaan mainitsee, voi ruututeemakartalla halutessaan käyttää nimenomaan absoluuttisia arvoja, koska kaikki ruudut ovat keskenään samankokoisia. Oma tekemäni kartta on siinä mielessä erikoinen, että ruudut ovat kuusikulmioita, mutta toimivat kuitenkin aivan hyvin tarkoitukseen. Halusin lähinnä kokeilla mitä muita vaihtoehtoja QGIS tarjosi gridin tekemiseen, ja kokeileva asenne näkyi myös taustakartan tummassa värissä.

 

Lähteet:

Roosa Harmónen (2021) – Viides kurssikerta: bufferointia (https://blogs.helsinki.fi/harmoroo/2021/02/18/viides-kurssikerta-bufferointia/)

3. Helppoa ja vaikeaa – ei välimaastoa

 

Kolmas kurssikerta oli työntäyteinen ja koko 4-tuntisen ajan painelimme menemään QGIS:n kanssa toki pitäen välissä pienen kahvitauon. Kaiken kaikkiaan kolmas kurssikerta Artun opastamana oli varsin miellyttävä kokemus, sillä QGIS toimi harvinaisen hyvin yskimättä lähes lainkaan. Tavoitteena oli valmistaa kaksi karttaa, joista ensimmäinen esittää Afrikassa sijaitsevat timanttikaivokset, alueella tapahtuneet konfliktit ja öljykentät ja toinen esittää Suomen tulvavirtaama – ja vedenjakaja-aluetta. Näistä jälkimmäinen oli itsenäistehtävä ja se osoittautui haasteelliseksi. Valuma-alueet sain ponnistelujen jälkeen kartalle, mutta vaatien paljon kertaamista edelliseltä luentokerralta. Järvisyysprosentit sain liitettyä csv.-tiedostona valuma-alueen tietokantaan ja vaihdoin järvisyystiedot decimal-muotoon. Jostain syystä järvisyyttä oli mahdotonta saada näkymään kartalla, vaikka perehdyin perusteellisesti diagrams-työkaluun.

 

 

 

 

Kuva 1. Suomen valuma-alueet.

Tapio Turpeinen on blogissaan tiivistänyt hyvin, mistä alueiden tulvaisuus johtuu ja miten tämä on nähtävissä kartalta. Tapio onnistui myös luomaan kartalle järvisyysprosenttia kuvaavat palkit, jotka osittain selittävät myös tulvaisuutta:

” Karttaa tarkastelemalla voi huomata, että tulvaindeksit ovat suurimpia Rannikko-Suomessa, etenkin alavalla Pohjanmaalla, jossa tulvavedet eivät pääse helposti valumaan esimerkiksi isompaan järveen. Rannikoilla oleva suurempi sademäärä vaikuttaa omalta osaltaan tulvintaan. Myös Etelä-Suomen suurten kaupunkien alueilla tulvaindeksit ovat verrattain suuria, mikä voi johtua tiiviistä rakentamisesta. Lapin tulvaindeksiä nostaa pitkälle kevääseen roudassa oleva maa, sekä sulamisvesien aiheuttamat tulvat.”

Tapio Turpeinen, 2021 – 3: Konflikteja ja tulvaindekejä. Viitattu 11.3.2021

2. Kurssiblogi

 

Toisella kurssikerralla tutustuimme karttaprojektioiden käsittelemiseen QGIS:ssä. Sovelluksen oikeasta alalaidasta löytyvästä projektiovalikosta löytyikin sitten paljon tutkittavaa, sillä valinnanvaraa eri projektioiden välillä on ruimasti. Tutustuimme näistä muutamaan ja tarkastelimme erityisesti minkälaisia vääristymiä eri projektiot tuottavat Suomeen niin muodoltaan kuin mittasuhteiltaan. Esimerkiksi aluksi tutkimme etäisyyksien vaihtelua länsirannikon ja itärajan välillä ja opimme samalla käyttämään QGIS-työkaluja. Kurssikerran tavoite oli oppia luomaan karttoja, jotka nimenomaan havainnollistavat projektioiden välisten pinta-alojen vääristymiä.

Koulukirjaesimerkki yleisesti käytetystä kartasta, joka ei todenmukaisesti esitä pinta-aloja on Mercatorin projektio, jonka ominaisuuksiin kuulu pinta-alojen vääristyminen normaalia suuremmiksi napoja kohti suunnatessa. Toisena vertailtavana projektiona toimi Gall-Petersin projektio ja näitä kahta karttaprojektiota vertasin Lambertin projektioon, jossa pinta-alat ovat hyvin todenmukaiset varsinkin Suomen osalta.

Aiemmin opitun pohjalta osasin tietää mistä projektioiden vääristymät johtuvat ja miltä ne näyttävät kartalla visuaalisesti, mutta todellisiin lukuarvoilla esitettyihin tietoihin eri projektioiden ja todellisuuden välisistä eroista en ollut vielä sen kummemmin törmännyt. Varsin hienolta nippelitiedolta vaikuttaa esimerkiksi 8-kertainen ero Pohjois-Suomessa pinta-alojen välillä verratessa Mercatorin projektiota TM35FIN -projektioon. Kuten Juho mainitsee blogissaan, syy pinta-alojen kasvuun löytyy Mercatorin projektion tekotavasta, jossa leikkauspiste maanpintaan on päiväntasaaja, toisin kuin TM35FIN-projektio, jossa leikkauspinta on valittu tarkoituksellisesti juuri Suomen kohdalta.

Alla näkyvässä kartassa näkyy räikein värivalinnoin ilmiön visualisointi. Kartan ilme on lopputulos kokeilevasta asenteesta kartan laadinnassa. Tutustuin siis jälleen kattavasti eri QGIS:n toimintoihin, joista ajatomman tyylikäs todiste on Comic-sans fontin käyttö legendassa. Ei todellakaan ollut niin yksinkertaista löytää legendan fontin tyylin muokkaamiseen tarkoitettu työkalu, joten pidän tätä henkilökohtaisena voittona.

kuva 1. Mercatorin pinta-alasuhde verrattuna TM35FIN-projektioon.

Onni Pörhölä kirjoittaa blogissaan hyvin 2019 miksi Mercatorin projektio on hyödytön kuvaamaan Suomea ja oikeastaan muitakaan alueita tarkemmin. Onni mainitsee muun muassa, että suurimmat vääristymät Suomen pohjoisosissa ovat jopa 700% luokkaa ja ainoa hyödyllinen käyttökohde Mercatorin kartalle on suorakulmaisen luonteensa vuoksi merenkulussa navigointivälineenä.

 

Onni Pörhölä (2019). Projektiot, aina yhtä hämmentäviä. Luettu 13.3.2021

QGIS-ensiaskeleet

Ensimmäisellä harjoituskerralla tutustuimme QGGIS-paikkatietosovellukseen ja sen eri toimintoihin. Teimme teemakartan, jossa Itämeren rannalla sijaitsevien eri maiden typpipäästöt ovat havainnollistettu visuaalisesti eri värisävyjä hyödyntäen. Tärkein ominaisuustieto kartalla on siis typpipäästöjen osuudet, mutta myös esimerkiksi meren syvyys ja maiden pääkaupungit oli mahdollista sijoittaa kartalle täsmällisesti.
Kartan luonteen ja merkittävyyden on Iina tiivistänyt selkeästi ja hyvin:
”Mereen päätyvä typpi aiheuttaa yhdessä fosforipäästöjen kanssa rehevöitymistä, joka on Itämeren suurimpia ympäristöongelmia. Merkittäviä typen päästöjä ovat muun muassa maatalous, teollisuus, haja-asutus, metsätalous ja kalankasvatus (WWF 2016).”

Olin käyttänyt QGIS-sovellusta muutaman kerran ennen kurssin alkua, mutta jo ensimmäisellä kerralla opin roimasti enemmän mitä olin osannut entuudestaan. En ollut käyttänyt esimerkiksi QGIS-selainta tai printannut karttaa. Mielenkiintoni herätti aiemmilta käyttökerroilta huomaamatta jääneet Python-logot eri osissa sovellusta. Onko siis QGIS:ssä mahdollista suorittaa esimerkiksi eri ohjelmia Python-ohjelmointikielellä?
Takaraivoon jääneitä asioita, jotka tulen ensimmäisestä kurssikerrasta eteenpäin muistamaan ovat QGIS-selaimen yksinkertaisimmat ominaisuudet, attribute-taulukon yksinkertaisimmat komennot, eri layereiden tyylin vaihtaminen ja tulostaminen muokkausmahdollisuuksineen.

Olin ladannut kauan ennen kurssin alkua koneelleni aluksi suomenkielisen version QGIS:stä. Kyseinen versio ei myöskään ollut uusin versio vaan versio 3.10 A Coruna – pandemia-aikaan ja etätyöskentelyyn tarkoitettu versio (ehkäpä). Suomenkielinen QGIS on varmasti jossain määrin hyvä, mutta törmäsin luennon aikana ongelmiin, joissa en löytänyt oikeita työkaluja tai toimintoja niiden ollessa suomenkielisiä. Latasinkin varsin pian uusimman version englanninkielisenä ja luentoa oli näin ollen mukavampi seurata.

Itsenäinen harjoitustehtävä
Tein kartan työttömien prosentuaalisesta osuudesta kunnittain. Viisi eri luokkaa kuvaa mielestäni hyvin ja tasaisesti työttömien alueellista jakautumista. Tasaisuutta luokkien jakamisessa auttoi natural breaks-valinta. Mielestäni värivalinta on myös sopiva.
Lähdeluettelo:
Rusanen Iina (2019). Blogi 1 – QGIS tutuksi. Luettu 31.1.2019