3. Helppoa ja vaikeaa – ei välimaastoa

 

Kolmas kurssikerta oli työntäyteinen ja koko 4-tuntisen ajan painelimme menemään QGIS:n kanssa toki pitäen välissä pienen kahvitauon. Kaiken kaikkiaan kolmas kurssikerta Artun opastamana oli varsin miellyttävä kokemus, sillä QGIS toimi harvinaisen hyvin yskimättä lähes lainkaan. Tavoitteena oli valmistaa kaksi karttaa, joista ensimmäinen esittää Afrikassa sijaitsevat timanttikaivokset, alueella tapahtuneet konfliktit ja öljykentät ja toinen esittää Suomen tulvavirtaama – ja vedenjakaja-aluetta. Näistä jälkimmäinen oli itsenäistehtävä ja se osoittautui haasteelliseksi. Valuma-alueet sain ponnistelujen jälkeen kartalle, mutta vaatien paljon kertaamista edelliseltä luentokerralta. Järvisyysprosentit sain liitettyä csv.-tiedostona valuma-alueen tietokantaan ja vaihdoin järvisyystiedot decimal-muotoon. Jostain syystä järvisyyttä oli mahdotonta saada näkymään kartalla, vaikka perehdyin perusteellisesti diagrams-työkaluun.

 

 

 

 

Kuva 1. Suomen valuma-alueet.

Tapio Turpeinen on blogissaan tiivistänyt hyvin, mistä alueiden tulvaisuus johtuu ja miten tämä on nähtävissä kartalta. Tapio onnistui myös luomaan kartalle järvisyysprosenttia kuvaavat palkit, jotka osittain selittävät myös tulvaisuutta:

” Karttaa tarkastelemalla voi huomata, että tulvaindeksit ovat suurimpia Rannikko-Suomessa, etenkin alavalla Pohjanmaalla, jossa tulvavedet eivät pääse helposti valumaan esimerkiksi isompaan järveen. Rannikoilla oleva suurempi sademäärä vaikuttaa omalta osaltaan tulvintaan. Myös Etelä-Suomen suurten kaupunkien alueilla tulvaindeksit ovat verrattain suuria, mikä voi johtua tiiviistä rakentamisesta. Lapin tulvaindeksiä nostaa pitkälle kevääseen roudassa oleva maa, sekä sulamisvesien aiheuttamat tulvat.”

Tapio Turpeinen, 2021 – 3: Konflikteja ja tulvaindekejä. Viitattu 11.3.2021