MapInfon edellisestä käyttökerrasta oli kerennyt vierähtää jo lähes viikko, joten olin kerennyt unohtaa lähes kaiken ensimmäisellä kurssikerralla läpi käymistämme asioista. Ohjelma oli kerennyt kasvaa mielikuvissani takaisin epäkäytännölliseksi, pökkelöksi ja sangen kankeaksi, joten hieman taas epäilin tulevaa suoritusta.

Toisella kurssikerralla sukelsimme syvemmälle ohjelman tarjoamaan visualisointiin. MapInfolla voidaan laatia pistekarttoja, erilaisia diagrammikarttoja, ”gridejä”, graduated-teemakarttoja, 3D-karttoja jne. Kaikki onnistuu suhteellisen nopeasti, kunhan vain tietää mitä tekee. Kävimme alkuun Artun johdolla läpi eri ominaisuuksien hyviä ja huonoja puolia, sekä perehdyimme niiden soveltamiseen. Ideana kurssikerralla oli, että aina ei ole tarkoituksenmukaista esittää vain yhtä asiaa/kartta, vaan hyvin toteutettuna päällekkäisten teemojen käyttö visualisoi ja kohdentaa eri muuttujien välistä suhdetta.

Ja sitten hommiin!

Ensimmäisenä iskee valinnan vaikeus, sillä aineistoa on paljon ja sitä on vielä mahdollisuus liittää ulkopuolelta Excel-muodossa, jolloin käytössä ovat esimerkiksi Sotka-netin laajat tietokannat väestöstä, palveluista yms. Valittujen aiheiden tulisi mielellään liittyä jotenkin toisiinsa, jotta niitä olisi mielekästä vertailla. Kokeilin tehdä useammankin kartan ensiksi koko Suomen alueesta eri mittareilla, mutta lopputulos oli aina sekava, tai muuttujilla ei ollut järkevää yhteyttä. Esimerkki: muistan lukeneeni jostain, että avioeron ja koulutustason välillä on yhteys siten, että korkeakoulutetut eroaisivat muita vähemmän. Laadin aluksi koropleettikartan korkeakoulutettujen suhteellisesta osuudesta, jonka päälle gratuaded-teemakartan avioeroista siten, että symbolin koko kertoo avioerojen määrästä. Esimerkin väittämää ei lopullisesta kartasta pystynyt päättelemään, sillä molempien osuudet olivat suurimmillaan isoissa kaupungeissa ja keskuksissa. Tästähän olisi voinut tehdä virheellisen päätelmän, että korkeakoulutetut ovat muita hanakampia eroamaan.

Alueen rajaaminenkin tuotti välillä päänvaivaa, sillä usein rajatessa esim. maakuntatasolle, niin keskuskaupunki dominoi näyttämöä ja ympäryskuntien palkit litistyivät.

Lopulta useimpien yritysten jälkeen päädyin tekemään kartan Pohjois-Pohjanmaan työssäkäyvistä (%), työpaikkojen määrästä ja omassa kunnassa työssäkäyvistä. Pohjalla on tasamääräisillä luokilla laadittu koropleettikartta työssäkäyvien määrästä, jonka päälle on lisätty pylväsdiagrammikartta kuvaamaan alueen työpaikkojen määrää ja omassa kunnassa työssäkäyviä. (Kuva 1)

Kuva 1. Yhdistetty teemakartta Pohjois-Pohjanmaan työssäkäyvistä, sekä työssäkäyvien- ja työpaikkojen lukumäärästä

Lähde: Tilastokeskus

Työssäkäyvien osuus on suurin Oulun välittömässä läheisyydessä (ei niinkään Oulussa itsessään). Eteläpuolella sijaitsevat ympäryskunnat, Liminka, Kempele, Tyrnävä, Muhos ja Lumijoki ovat hyvin sidoksissa Oulun kasvuun. Ne ovat nuorekkaita ja muuttovoittoisia ja ihmisten työmatkaliikenne ylittää kuntarajoja. Vuonna 2009 päivätyssä Oulun seudun ilmastostrategiassa arvioidaan noin 20 000 ihmisen kulkevan päivittäin Ouluun töihin. Eniten työmatkalaisia olisi Haukiputaalta, Kempeleestä ja Kiimingistä. Oulusta muihin kuntiin taas arvioidaan suuntautuvan noin 8000 ihmisen päivittäinen työmatka. Nämä luvut ovat kuitenkin ilmeisesti vuosilta 2000 – 2004, joten voisi olettaa nykyään lukujen olevan vielä suurempia (Oulun seudun ilmastostrategia). Kartan eteläpuolelta erottuu myös toinen alue, nimittäin Ylivieska ympäryskuntineen. Ylivieska muodostaa viiden muun kunnan kanssa Ylivieskan seutukunnan. Alueella on hyvät kulkuyhteydet, siellä on paljon teollisuutta ja Kalajoki tuo alueelle matkailun työpaikkoja.

Pienin työssäkäyvien osuus on Pudasjärvellä, Taivalkoskella, Utajärvellä, Pyhäjärvellä ja Kärsämäellä. Nämä erottuivat myös aikaisemmin tekemästäni huoltosuhdetta kuvaavasta kartasta. Silmiini sattui myös Tuomas Pätärin mainio kartta kuntien pienituloisuusasteesta ja äänestysaktiivisuudesta (Pätäri 2016). Ei juurikaan yllättänyt mistä luokista löysin nämä omat ”kovan onnen” -kuntani – toisilla vaan menee vähän paremmin, kuin toisilla. Mielenkiintoinen juttu sinänsä, sillä luulisi heikohkon tilanteen heijastuvan äänestysaktivisuuteen (negatiivinen korrelaatio) ja saavan kansan uurnille. Ehkä eduskuntavaalit nähdään heikkona vaikutusmahdollisuutena? Mielenkiintoista olisikin nähdä onko kuntavaalien aktiivisuuden kanssa sama juttu, vai pysyykö kunnantalon valot pimeänä?

Kartastani olisi voinut tulla selkeämpikin, sillä nyt palkeista on vaikea tehdä tulkintoja. Esimerkiksi omassa kunnassa työssäkäyvien osuudesta on vaikea sanoa mitään, kun vertailukohtaa ei ole. Onko osuus paljon, vai vähän? Lisäksi työpaikkojen määrää on vaikea hahmottaa. Legendassa näkyvä lukuarvo 79 000 on todennäköisesti Oulun arvo, joten muut pylväät on skaalattu sen mukaan. Kehittämiskohteet tiedostaen on hyvä jatkaa kohti seuraavia kurssikertoja!

”Artikkeli 1”, Teemakartoista

Kun kartta on huolellisesti tehty (luokkia sopiva määrä, värit valittu ”oikein” ja muuttujat ovat järkeviä), niin päällekkäiset teemakartat onnistuvat välittämään hyvin tietoa alueellisesta vuorovaikutuksesta. Tämä vaatii kartografisia taitoja, jotta karttoihin perehtymättömätkin osaavat lukea karttaa. Toisaalta yksi kartantekemisen ensimmäisiä askeleita on pohtia kenelle kartta tehdään, eli kuka on kartan oletettu käyttäjäryhmä. Tämä ei kuitenkaan saa vaikuttaa itse kartan luettavuuteen ja selkeyteen – eihän nimittäin ole olemassa käyttäjäryhmää, jolle lähtökohtaisesti tehtäisiin epäselviä ja huonoja karttoja. Käyttötarkoitus siis ratkaisee. Joissakin tapauksessa riittää, että kartassa on vaadittu taso ja esittävä asia käy siitä ilmi (vaikkapa tieteellinen julkaisu), kun taas näyttävästi visualisoitu kartta voisi sopia paremmin koululaisryhmille, tai esityksen tueksi. Eri käyttäjäryhmille suunnatuissa kartoissa on se ongelma, että tieto voi jäädä muilta piiloon/ymmärtämättä. (Kinnunen et al. 1997)

Teemakartta on visualisoitua paikkatietoa. Tuplateemakartta tekee saman, mutta kertoo myös alueellisesta vuorovaikutuksesta. Leonowiczin (2006) artikkelissa käytetään eräänlaista hajontataulukkoa karttojen legendana. Tekstiä lukiessa en oikein käsittänyt periaatetta, mutta lopussa olevasta kuvasta hoksasin mistä on kyse. Idea on erinomainen, sillä siitä saa yhdellä vilkaisulla luettua jonkun alueen sijoittumisen kummallakin mittarilla. Molempien muuttujien selitteet ovat ikään kuin puristettu yhteen kuutioon. Kartasta voi etsiä alueen ja etsiä sitä vastaavan värin legendasta, jolloin myös luokat selviävät, tai toisinpäin. Mikäli kuvatekstin yhteyteen lisäisi lukuohjeen legendan tulkitsemiseksi, niin uskon, että moni saisi siitä enemmän irti, kuin tavallisesta legendasta, jossa molempien muuttujien arvot on kerrottu erikseen.

Yleisesti ottaen tässä vaiheessa oma tietotaito on rajoittavin tekijä karttoja laatiessa. Kun ohjelmilla on mahdollista tuottaa vaivattomasti helppoa peruskarttaa liukuhihnalta, niin vaaditaan enemmän ymmärrystä siihen mitä tuotetaan ja kuinka tuotetaan. Uskon, että taitojen kehittyessä myös ohjelmat kasvavat siinä rinnalla.

Kirjallisuus:

Kinnunen, I., Halme T. & Vaattovaara M (1997) Kartografisen viestinnän ongelmallinen olemus. Terra 109: 2, 77 – 85

Leonowicz. A. (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. GEOGRAFIJA 42: 1, 33 – 37

Oulun seudun ilmastostrategia (2009). Oulun kaupunki, Oulu. 2.2.2016 <http://www.ouka.fi/documents/64417/6b35350e-08ef-411a-b904-abfa45d89544 >

Pätäri, T. (2016). Äänekkäät rannikot, hiljaiset korvet. < https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/ > Luettu 2.2.2016