Kolmannella kurssikerralla menimme jo askeleen syvemmälle mapInfon maailmaan. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin ohjelmaan on mahdollista tuoda ja liittää tietoa ulkoisista lähteistä. Kurssikerran harjoitus ja tehtävät simuloivatkin mielestäni hyvin tilanteita, joita todennäköisesti tulee vastaan tulevaisuudessa. Jos miettii työelämää (ja mahdollisia harjoittelupaikkoja), niin tuskin pääsemme niin helpolla, että joku on kerännyt datan ja tehnyt pohjatyön valmiiksi, jolloin tehtäväksi jäisi avata valmis tiedosto (ja pähkäillä puolituntia käytettävää luokkajakoa) ja tuottaa joku ohjelman tarjoamista karttavaihtoehdoista.

Todennäköisempää on, että tieto on levällään ja se pitää ensiksi hakea eri tahojen tarjoamista aineistoista ja koostaa itse yhtenäiseksi tietokannaksi ohjelmiston avulla. MapInfossa on tähän useita vaihtoehtoja. Eri tietokantojen sisältämää tietoa voidaan yhdistää yhteisen tekijän avulla (joka voi olla esim. maakoodi), jolloin ohjelma etsii annetun tekijän vastaavuudet ja yhdistää tietoja tämän perusteella. Tietokantaan voidaan lisätä itse uusia sarakkeita, joihin voidaan siirtää dataa muista taulukoista yksinkertaisesti osoittamalla mitä siirretään ja mistä siirretään, sekä mihin siirretään. Toimenpiteet ovat lopulta aika simppeleitä ja suurin osa tietojen liittämiseen tarvittavista toiminnoista tehdään hakuvalintojen kautta (query select/SQL select). Mikäli tieto on ohjelman ulkopuolella esimerkiksi Excel-aineistona, tai muussa tekstimuodossa on tärkeää, että se ”siivotaan” ohjelman ymmärtämään muotoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sarakkeista täytyisi olla joku yhdistävä tekijä mapInfon tietokantojen kanssa, jotta yhdistäminen onnistuisi mutkattomasti.

Toimintaa harjoiteltiin siirtämällä Afrikan valtioiden tietoja sisältävään taulukkoon muutama ylimääräinen rivi. Alkutilanne oli, että meillä oli karttapohja, jonka tietokannassa oli valtiot ja niiden koodit. Tähän lisäsimme tiedot timanttikaivosten, öljyesiintymien ja konfliktien sijainnista. Lisäksi laskimme Internetin läpäisevyyden eri valtioille (yhteyksien määrä/väkiluku). Tuhmuuksia suunnittelevan virkamiehen kannattaisi harrastaa laittomuuksiaan maassa, jossa yhteyksien määrä on vähäinen, sillä sosiaalinen media oli avainasemassa Arabikevään laajenemisessa. Esimerkiksi Tunisiassa Facebook toimi tiedon välittäjänä ja väkijoukkojen mobilisoinnissa (Khondker 2011) Levottomuuksien levitessä Egyptiin se blokkasi ensin pääsyn Twitteriin ja Facebookiin, jonka jälkeen pääsy Internettiin estettiin kokonaan. (Stepanova 2011)

Tietojen yhdistäminen sujui aika helposti, kunhan vain seurasi ja toisti tarkasti saman, mitä Arttu teki edessä. Tuotetusta kartasta tuli seuraavanlainen (kuva1):

Kuva 1. Kartta Afrikan timanttikaivoksista, öljykentistä ja konflikteista

Tein kartasta myös toisen version koettaen käyttää 2. kurssikerran oppeja (kuva 2.)

Kuva 2. Yhdistetty koropleettikartta ja ympärädiagrammi konfliktien esiintymisestä, sekä öljy- ja timanttiesiintymien sijainnista

Kiitos muinoin alueella liplatelleen Tethysmeren on Pohjois-Afrikkaan kasaantunut suurin osa mantereen öljyesiintymistä, kun taas timanttikaivoksia näyttäisi olevan eniten Etelä-Afrikassa ja länsirannikolla. Konfliktit näyttäisivät muodostavan löyhän vyöhykkeen Malista Somaliaan ulottuvalla linjalla, sekä muodostavan tiheämpiä klustereita Sierra Leonen, Liberian ja Sudanin alueella.

Nopealla vilkaisulla näyttäisi siltä, ettei mantereelta löydy montaa valtiota, jossa ei olisi ollut konflikteja. Tosin tulin miettineeksi myös miltä vuodelta konfliktien tiedot ovat, sillä esimerkiksi Libya näyttäisi olevan konflikteista vapaa, vaikka maassa käytiin sisällissota, joka päättyi Muammar Gaddafin hallinnon kaatumiseen 2011 (Kulmanen 2014). Konflikteja osoittavat vihreät pisteet näyttäisivät olevan Tunisian puolella, josta itse asiassa Arabikevään tapahtumisen katsotaan saaneen alkunsa (Globalis). Muita konflikteista vapaita alueita on Länsi-Afrikassa sijaitseva Mauritania, sekä idässä sijaitseva Tansania ja eteläiset sisämaavaltiot Malawi, Botswana ja Sambia. Näistä Tansanialla, Sambialla ja Botswanalla on timanttikaivoksia, joista varsinkin Botswana on hyötynyt, sillä vastuullinen timanttikaivostoiminta on nostanut ennen yhden maailman köyhimmistä valtioista kukoistukseen (Nocera 2008). Tansania taas elää matkailusta, sillä sen alueella sijaitsee Afrikan korkein vuori Kilimanjaro, sekä useita suojelualueita ja kansallispuistoja, joissa elää suuria villieläin-populaatioita. Malawi ja Sambia taasen löytyvät molemmat YK:n vähiten kehittyneiden valtioiden listalta (YK 2015). Ei siis mitenkään helposti nippuun laitettava ryhmä, vaikka yhteistä näille maille on, että jokainen niistä on ollut jossain historiansa vaiheessa siirtomaita ja kolonialismin alla. Vaikka olisikin helppoa ja houkuttelevaa todeta suora yhteys resurssien ja konfliktien määrässä, niin kuten opetettua – kannattaa katsoa poikkeuksia tuloksissa. Yksittäisten hyödykkeiden (kuten timantit, öljy ja kokaiini) ja sisällissotien välistä yhteyttä ovat tutkineet mm. Collier ja Hoeffler (2004), joiden mielestä ” the extent of primary commodity exports is the strongest single influence on the risk of conflict” Toisessa tutkimuksessa taas ei löydetty yhteyttä tämän välillä Fearon & Laitin (2003). Esimerkiksi Sierra Leonen sisällissodan yhtenä ”syynä” pidetään maan suuria timanttiesiintymiä. Tosin esim. Jangin mukaan (2012) timantit toimivat kuitenkin lähinnä sotatoimien rahoittamisen välineenä. Fearonin mukaan (2005) taas esim. öljytuottajamaiden alttius sisällissodille johtuisi maiden heikommasta valtionhallinnosta, verrattuna maihin, joilla on sama bruttokansantuote. Ehkäpä konfliktit ovat seurasta resursseista, pikemminkin, kuin syy?

Kurssiblogissa (Paarlahti 2016) oli kartta, johon konfliktien yhteyteen oli bufferoitu taistelujen laajuus. Tämä on osittain havainnollisempi, kuin pelkkä pistekartta konfliktien sijainnista, sillä usein ne eivät jää pelkästään paikallisiksi. Toisaalta Nooralla (2016) on hyvä havainto omassa blogissaan siitä, että kyseessä on konfliktien maksimialueet, eikä aktiivinen sotatantere. Nyt kun bufferoitu maksimilaajuus peittää lähes koko mantereen, niin alkuperät hämärtyvät – mitkä konflikteista ovat levinneet ympäröiviin valtioihin? Kuinka voidaan ylipäätänsä selvittää, mikä kahakka liittyy mihinkin kokonaisuuteen? Toisaalta voi myös miettiä, että kun taistelut näyttäisivät leviävän huomattavasti resurssilähteiden ulkopuolelle, että niiden taustalla vaikuttaa myös muut valtion sisäiset syyt, kuin pelkät kiistat timantti- tai öljylähteistä.

Konfliktien tapahtumisvuoden ja resurssien löytymisvuoden perusteella voisi vertailla, kumpi on tapahtunut ennen toista ja onko näillä mahdollista yhteyttä toisiinsa. Tai onko lähteen ja kaivoksen tuottavuudella ollut vaikutusta konfliktiin. Arvioisin, että mikäli konfliktin alkujuuret ovat resursseissa, niin eskaloituminen laajemmaksi on suurempi, mitä kannattavampi esiintymä on. Toisaalta köyhässä valtiossa jo pienempikin löydös voi tuoda merkittävää parannusta esim. henkilökohtaisen poliittisen aseman avustamiseksi.

Jos olisi ollut aikaa, niin olisi mielenkiintoista tehdä esimerkiksi kartta bruttokansantuotteesta ja verrata sitä konfliktien esiintymiseen. Ovatko köyhyys ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt sisäisten konfliktien syntysiemeniä? Toki aikaisemmin mainitulla kolonialismillakin on osansa, sillä ne jättivät jälkeensä yksipuolisen tuotantorakenteen ja sisäisen valtataistelun. On myös huomioitava, että kolonialismin myötä syntyneet rajat eivät monestikaan noudattaneet paikallisia heimo- ja kyläyhteisön rajoja, joten monien konfliktien taustalla kytee myös etniset kiistat, tai maa-alueiden omistukseen liittyvät erimielisyydet. Afrikka on myös luonnonoloiltaan ja olosuhteiltaan vaihteleva ja haastava manner – kuivuudet, nälänhätä, pakolaisuus, eroosio yms, eivät katso öljy- tai timanttiesiintymiä. Taustalla vaikuttavien syiden kirjo on varmasti monenkirjava ja onkin surullista, että luonnonvaroiltaan rikas manner ei pääosin ole päässyt näistä hyötymään.

Valuma-alueista

Varsinainen viikkotehtävä oli laatia kartta valuma-alueista ja niiden järvisyydestä (ns. Tulvaindeksikartta). Pääsimme heti soveltamaan aikaisemmin opetettua, sillä tehtävän toteuttamiseksi tarvittava aineisto oli pilkottu eri tiedostoihin. Itseriittoinen hymy alkoi hyytymään melko nopeasti, kun ohjelmassa oli parhaimmillaan auki kymmenkunta ikkunaa ja tieto siitä, mitä missäkin on ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, hävisi matkalla. Kun seurasi tarkasti annettuja ohjeita ja koetti olla räpeltämättä mitään ylimääräistä, niin lopulta tarvittavat tiedot oli samassa ikkunassa. Laskimme tulvaindeksin ”virtaamavaihtelujen indeksi” (keskiylivirtaama/keskialivirtaamalla), jonka pitäisi kertoa kuinka paljon korkein virtaama eroaa pienimmästä mitatusta. Toinen kartalle sijoitettu muuttuja kuvaa valuma-alueen järvisyyttä (kuinka monta prosenttia valuma-alueesta on järviä). Kuva 3.

Kuva 3. Valuma-aluiden tulvaindeksi ja järvisyys

Kartasta tuli varsin havainnollistava, mutta olisin voinut käyttää hetken luokkajaon miettimiseen, sillä nyt tehdyllä jaolla viimeinen luokkaväli on liian suuri, eikä kuvaa parhaiten aineiston jakaumaa. Suurin tulvaindeksi on Aurajoella (1100), kun seuraavaksi suurimman arvo (Halikonjoki) on 500. Parempaan lopputulokseen on päätynyt esim. Tommi omassa kartassaan käyttäessään luonnollisia välejä (Toikkanen 2016). Tällöin Aurajoki on yksin omassa luokassaan ja selvästi pienemmän virtaaman alueet jakaantuvat tasaisesti muihin luokkiin. Taas hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeätä luokittelu on.

Mitä kartta sitten kertoo? Luokittelupuutteista huolimatta kartasta on pääteltävissä järvien osuuden ja tulvaindeksin välinen suhde. Missä järvisyyden osuus on suurempi, on tulvaindeksi pienempi. Suomenselkä ja Maanselkä erottuvat omina vedenjakaja-alueinaan. Valuma-alue on siis se alue, jolta vesistö kerää vetensä, kun vedenjakajat taasen erottavat valuma-alueita toisistaan. Pohjanmaa on pääsääntöisesti tasaista lakeutta ja joilta puuttuvat luonnolliset vesivarastot, jotka tasaavat tulvia. Suomenselällä järvien osuus on lähes 20 % valuma-alueiden alasta, jolloin niiden kyky tasata vettä heijastuu pienempänä tulvaindeksinä. Yleistettynä rannikkoalueilla indeksi on suurin ja Keski-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa pienin. Toinen silmiinpistävä seikka on valuma-alueiden koko – näyttäisi nimittäin siltä, että Suomenselällä valuma-alueet ovat isompia verrattuna Maanselkään. Heikosti lepattava sisäinen Luma-liekkini sanoo, että veden kerääntymisen suuremmalta pinta-alalta täytyy kestää kauemmin, jolloin myös tulvaindeksi (tai tulvahuippu) tasoittuu. Mitro pohtii omassa blogissaan (Müller 2016) muita tulvaindeksin suuruuteen vaikuttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat oikein järkeenkäyviltä.

Tallennettaessa valmista karttaa kuvaan ilmestyi kummallisia säteittäisiä katkoviivoja, jotka näyttäisivät lähtevän Viron rannikolta Haapsalun tienoilta. Näitä viivoja ei näy itse karttaikkunassa, vaan ne tulevat vasta lopulliseen kuvaan. Koetin tallentaa kartan eri tarkkuuksilla, mutta lopputulos oli sama. Tuskastuttavaa! Huomasin, että Tuomaksella on omassa kartassaan samanlaisia viivoja, jotka lähtevät vielä samasta pisteestä (tosin Rauman ja Porin välissä on oma veteen piirretty viiva) (Tavi 2016). Tästä täytynee ottaa Artulta selvää!

Kirjallisuus:

Collier, P., Hoeffler, A. (2004) Greed and grievance in civil war. Oxford Economic Papers 56, 563 – 595 <http://www.econ.nyu.edu/user/debraj/Courses/Readings/CollierHoeffler.pdf >Luettu 9.2.2016

Fearon, J. (2005). Primary Commodity Exports and Civil War. Journal of Conflict Resolution August 2005 vol. 49 no. 4 483-507 <http://jcr.sagepub.com/content/49/4/483.full.pdf+html >Luettu 9.2.2016

Globalis, Konfliktit, Arabikevät. <http://www.globalis.fi/Konfliktit/Arabikevaet >Luettu 9.2.2016

Khondker, H. (2011). Role of the New Media in the Arab Spring. Globalizations 8:5 <http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14747731.2011.621287> Luettu 9.2.2016

Kulmanen, J. (2014). Afrikan unioni oli oikeassa Libyan suhteen. Yle 30.10.2014 <http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/30/afrikan-unioni-oli-oikeassa-libyan-suhteen >Luettu 9.2.2016

Müller, M. (2016). Kurssikerta 3: Internetin käyttöä, konflikteja ja virtaavaa vettä. <https://blogs.helsinki.fi/mcmitro/> Luettu 9.2.2016

Nocera, J. (2008). Diamonds Are Forever in Botswana. The New York Times 8.8.2008 <http://www.nytimes.com/2008/08/09/business/worldbusiness/09nocera.html?_r=0> Luettu 9.2.2016

Paarlahti, A. (2016). Konflikteja Afrikassa. https://blogs.helsinki.fi/pak-2016/ Luettu 8.3.2016

Rinne, N. (2016). The One with Afrika. https://blogs.helsinki.fi/noorarin/ Luettu 8.3.2016

Stepanova, E. (2011). The Role of Information Communication Technologies in the “Arab Spring”. Memo No. 159 <http://www.ponarseurasia.com/sites/default/files/policy-memos-pdf/pepm_159.pdf> Luettu 9.2.2016

Tavi, T. (2016). Valuma-alueiden ominaisuuksia ja sekavia palkkeja. <https://blogs.helsinki.fi/tugtavi/ >Luettu 9.2.2016

Toikkanen, T. (2016). Kurssikerta 3 <https://blogs.helsinki.fi/tgtoikka/ >Luettu 9.2.2016

United Nations (2015). List of least developed countries. <http://www.un.org/en/development/desa/policy/cdp/ldc/ldc_list.pdf >Luettu 9.2.2016

Yang, Y. (2012). The Causes of the Sierra Leone Civil War – Underlying Grievances and the Role of the Revolutionary United Front. <http://www.e-ir.info/2012/10/25/the-causes-of-the-sierra-leone-civil-war-underlying-grievances-and-the-role-of-the-revolutionary-united-front/> Luettu 9.2.2016