Kurssikerta alkoi sopivasti pienellä happihyppelyllä, kun saimme tehtäväksi kerätä ja merkitä kymmenen valitsemamme kohteen koordinaatit käyttäen koulun GPS-laitetta. Oli mukava päästä tekemään ja tuottamaan itsekin ”paikkatietoa”, vaikka joukkoliikenteen pysäkkien sijainti on varmasti ollut hyvin tiedossa ilman meidän ryhmän panostakin. Tehtävän ideana oli näyttää, kuinka itse kerättyä materiaalia voidaan siirtää MapInfoon esitettäväksi kartalle. Toimenpiteet olivat yllättävän yksinkertaisia ja tehtävät tähän asti ehkä kurssin mielekkäimpiä.

Pistetiedon esittämisessä on pari kohtaa, jossa voi kompastua, mikäli ei ole tarkkana. Aineisto kerätään lähtökohtaisesti Excel-taulukoksi, jolloin se pitää tehdä mahdollisimman selkeäksi sarake- ja otsikkotasolla, jotta jatkokäyttö MapInfossa sujuisi vaivattomasti. Itse hieman yllätyin, kuinka hyvin taulukoiden tuominen ja geokoodaaminen sujui. MapInfon puolella sormi menisi ilman ohjeita suuhun, kun pisteille määritellään käytettävä koordinaattijärjestelmä ja projektio. Ohjeet olivat kuitenkin selkeitä ja Artun näyttäessä toimenpiteet edessä, ei ongelmia ilmennyt. Valittaessa käytettävät sarakkeet X ja Y -koordinaateille, joutuu tosin joka kerta pähkäilemään kumpi se nyt merkkasikaan latitudea ja longnitudea. Vastaus paljastuu viimeistään lopputuloksessa, kun pisteiden paikat heittävät häränpyllyä.

Kurssikerralla tuotettavien karttojen aiheena oli tällä kertaa hasardit ja niiden esittäminen. Lisämausteena tehtävässä oli, että valmiiden tuotoksien tulisi olla semmoisia, että niitä voisi käyttää opetuksen tukena kouluissa. Meillä oli aineistona eri organisaatioiden tuottamia tilastoja maanjäristyksistä, tulivuorista ja meteoriittien putoamispaikoista. Meitä kiinnostava tieto oli tapahtuman koordinaatit, joiden avulla havainnollistettava asia saadaan siirrettyä pisteenä kartalle. Tiedon siirtäminen sivustoilta Exceliin sujui hyvin pitkälti perinteisellä copy-paste –menetelmällä, jonka jälkeen syntynyttä taulukkoa täytyi hienosäätää – sarakkeet erotetaan omikseen ja pisteet korvataan pilkuilla. Jälkimmäisellä pyritään ehkäisemään Excelin fetissiä päivämääriä kohtaan, jonka kanssa tuli taisteltua jo ensimmäisellä kurssikerralla.

Päätin jättää meteoriittien putoamispaikat syrjään, sillä vaikka ne hasardeiksi lasketaankin, niin en oikein osannut mieltää niiden suhdetta, tai liittymistä kahteen muuhun aiheeseen. Toisekseen, meteoreiden määrästä voidaan kyllä päätellä tapahtumien yleisyyttä, mutta sijainti on sinänsä turha, koska putoamiset tuskin noudattavat mitään maantieteellistä jakaumaa, vaan kivi tipahtaa mihin tipahtaa. Löydösten suurempi määrä jollain alueella kertoneekin enemmän siitä, millaisia resursseja niiden etsimiseen on käytetty ja millainen on alueen asutus ja maa/kallioperä. Hakala Hanna (2016) oli tehnyt kartan kraattereiden sijainnista ja päätynyt samaan lopputulokseen ilmiön sattumanvaraisuudesta. Lisäksi huomio mereen pudonneiden meteoriittien puuttumisesta oli hyvä – koska lähes ¾ Maan pinta-alasta on merta, niin oletettavasti meteoriitteja päätyy paljon meriin, ilman mitään havaintoja.

Keskityin siis tulivuoriin ja maanjäristyksiin, ehkä jopa siinä määrin, että unohdin jossain vaiheessa tehtävänannon, kun aineistoa oli niin mielenkiintoista pyöritellä ja tarkastella kartalla. Karttaprojektioksi valitsin Robinsonin, joka lienee useimmille koululaisille se tutuin karttanäkymä Mercatorin ohella (tässä vaiheessahan vastuullinen maantiedon opettaja sitten selventää opiskelijoille, mikä vaikutus käytettävällä projektiolla on itse karttaan).

Aloitin maanjäristyksiä kuvaavalla kartalla (kuva 1), johon on merkitty kaikki yli 6:n magnitudin järistykset viime vuosisadan alusta lähtien. Valittu magnitudi ja aikaväli ovat mielestäni osuvia siinä mielessä, että pisteitä on vielä ihan järjellinen määrä ja laattojen reuna-alueet tulevat hyvin esille. Vihreä pallojono kiertää ja näyttää hyvin Tyynenmeren tulirenkaana tunnetun seismisesti aktiivisen alueen. Valitettavasti itse pohjakartta on tässä heikoin lenkki, sillä mainittu tulirengas leikkaantuu ikävästi. Tehtyyn työhön kuitenkin tyytyväisenä en jaksanut alkaa säätämään projektiota, tai karttalehteä sen koomin, vaan tyydyin käyttämään samaa pohjaa myös muissa kartoissa.

Kuva 1. Vähintään 6 magnitudin maanjäristykset alkaen vuodesta 1900. (Lähde: NCEDC)

Tulivuorista oli saatavilla monenlaista tietoa vuoren tyypistä, tiedetyistä purkauksista yms. Halusin tehdä kartan, joka ei niinkään tyytyisi toteamaan missä tulivuoria sijaitsee, vaan selvittämään aktiviisten tulivuorten sijaintia ja vaikutuksia (kuva 2).

Kuva 2. Vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret ja vähintään 1000 välitöntä uhria vaatineet purkaukset vuodesta 1750. (Lähde: NOAA)

Kuten kartasta havaitaan tulivuorten sijainti noudattaa pitkälti maanjäristyksien sijaintia. Tulivuoret sijaitsevat törmäysvyöhykkeillä, joten jäin tässä vaiheessa pohtimaan kolmatta karttaa, jotta mahdollinen yhteys vuorten tyypin, sijainnin ja tuhoisuuden suhteen kävisi ilmi. Opiskelijat voisivat esimerkiksi pohtia, miksi tuhoisimmat purkaukset näyttävät painottuvat tiettyihin paikkoihin? Mikä tulivuori tyyppi on kyseessä ja mikä tuhoisuuden aiheuttaa? Mikä muu voisi selittää uhrimääriä, tai tuhovaikutusta? Apuna voisi käyttää myös esimerkiksi väestötiheyttä kuvaavia karttoja (kuva 3).

Kuva 3. Ennuste väestöntiheydestä vuodelle 2015. (Lähde: FAO)

Pohdinnan tueksi laadin kolmannen karttani (kuva 4), josta ei tullut ehkä niin havainnollinen, kuin toivoin. Poimin karttaan kaikki kilpi-, keila ja vedenalaiset tulivuoret sijainnin mukaan painottamatta aktiivisuutta, tai muuta ominaisuutta. Vertaamalla aikaisempaan karttaan huomataan, että aktiiviset vuoret ovat pääsääntöisesti kerrostulivuoria ja vieläpä niitä, joiden purkaukset ovat tuhoisimpia. Olisin halunnut saada näkyviin mantereiden keskiselänteillä tapahtuvan toiminnan, mutta valittu ”vedenalainen tulivuori” ei kuvaa tätä kategoriaa parhaiten. Kartan tulivuoret ovat mahdollisesti erilaisia kuumia pisteitä, tai laatan sisäisiä tulivuoria. Viimeinen kategoria on kilpitulivuoret, jotka osin menevät samaan kategoriaan vedenalaisten tulivuorien kanssa. Sijaintikin osuu lähes järjestäen merialueille. Olisi hyvä, mikäli kartoissa näkyisi litosfäärilaatat, jolloin opiskelijoille muodostuisi selkeä kuva tulivuorityypin suhteesta litosfäärilaatan sijaintiin nähden. Oman ”opetusmateriaalin” tuottaminen oli mielenkiintoista ja perehdyttää samalla myös tekijäänsä aihealueeseen. Yleensäkin on hyvä, että opiskelijoille havainnollistetaan asioita myös visuaalisesti, jolloin muistijälki ei jää vain tekstin/puheen varaan.

Kuva 4. Kartta erilaisten tulivuorityyppien esiintymisestä. (Lähde: NOAA)

Kirjallisuus:

FAO (2005). “Mapping global urban and rural population distributions” <http://www.fao.org/geonetwork/srv/en/graphover.show?id=14053&fname=Map_2_03.png&access=public > Luettu 1.3.2016

Hakala, H. (2016). 6. Kurssikerta. < https://blogs.helsinki.fi/hakanna/ > Luettu 1.3.2016

National Geophysical Data Center / World Data Service (NGDC/WDS): Significant Volcanic Eruptions Database. National Geophysical Data Center, NOAA.  < http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=50&d=50 > Luettu 25.2.2016

NCEDC, (2014). Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. ANSS Catalog Search. < http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html > Luettu 24.2.2016