Kuvat 1 ja 2. Karttoja silloin ja nyt. (Paul Söderholm, 2012 ja CDC, 2012)
Toinen artikkeli joka saatiin analysoitavaksi TVT3-kurssilla oli The Basics of Geographic Information Systems (Lloyd P. Queen and Charles R. Blinn, 1993), artikkeli joka esittelee GIS:a perusteellisesti ja analysoi GIS:n hyvät ja huonot puolet. Koska artikkeli on kirjoitettu jo melkein kymmenen vuotta sitten suuri osa tietotekniikasta esiteltyjä asioita olisivat tänä päivänä turhia selittää sillä ovat jo melkein kaikille tuttua. Vaikka moni artikkelissa esitetty yksityiskohta on vanhentunut, se kuvaa kuitenkin GIS:ä selvällä ja fiksulla tavalla perusteellisesti ja sen avulla pystyy varmasti jokainen joka ei ole ennen GIS:stä kuullut saamaan ohjelmasta hyvän kokonaiskuvan.
Artikkelissa ei ollut minulle periaatteessa mitään uutta. Melkein kaikki kurssitoverini ovat samaa mieltä heidän blogeissaan. Artikkeli selitti kuitenkin asiat yksinkertaisesti ja esittivät GIS:n osat hyvin purettuna. Minulle uusi tapa ajatella GIS:iä oli ,niin kuin kuin kurssitoverini Essi Ylitalo oli myös ottanut esille, se että olivat luokitelleet GIS:n ominaisuudet kahdella eri tavalla. Ne käyttävät termin “decomposition” lähentymistavastaan, eli purevat esitettävän asian pienimpiin osiin niin että sen kokonaisuutta ymmärettäisi. Yksi oli esitystapa oli funktionaalinen, jonka mukaan “GIS is a computerized, integrated system used to compile, store, manipulate, and output mapped spatial data” . Toisessa esitystavassa kiinnitetään enemmän huomiota GIS:n komponentteihin, siihen että GIS kostuu sekä datasta, software:sta , hardware:sta ja sen käyttäjistä. Mainittiin myös että käyttäjät ovat kaikki jotka jotenkin liittyvät ohjelmaan, sekä kartan luojia, datan muokkaajia ja valmiin tuotteen lukijat.
Artikkelissa mainitaan että GIS oli kasvanut valtavasti jo silloin ja sitä käytettiin muun muuassa luonnonvoimien kartoittamiseen, ympäristötukimukseen, yleiseen turvallisuuteen takaamiseen ja että GIS:lle löydetään koko ajan uusia käyttötarkoituksia. Mietin että käytettiinköhän sitä niin laajasti silloin kuin nyt? Nythän sitä käytetään esimerkiksi myös yleisesti kaupunkien suunnittelussa ja monissa yksityisissä yrityksissä. Kun artikkelissa verrataan perinteisellä tavalla ja GIS:llä laaditut kartat mainitaan että GIS on huomattavast kalliimpi tapa tuottaa karttoja ja suorittaa Overlay-analyysejä. Luulen kuitenkin että GIS on tänä päivänä paljon halvempi ja sekä data (huomattavasti!) ja itse ohjelmat ovat helpommin saatavissa.
Kuten aiemmin mainitsin artikkelissa verrataan perusteellisesti perinteisellä tavalla ja GIS:llä tehtyjen karttojen ominaisuuksia. GIS:n etuna on paitsi se että kartan syntyvät huomattavasti nopemammin, myös sitä että kartat ovat aina helposti muokattavissa. Perinteisen kartan tekemiseen menee aikaa ja valmis tuotos on pysyvästi tietyssä mittakaavassa ja projektiossa. Se että perinteisen kartan tekemiseen menee aikaa ja kaikki joutuu tekemään manuaalisesti ei ole välttämättä vain huono asia. GIS:n ohjelmat eivät ole missään vaiheessa vastuussa jos jotain menisi pieleen. Pienikin virhe käyttäjältä voi vääristää lopputulosta myös ilman että kartan laatija sitä huomaa. Perinteisellä tavalla luotusta kartasta ja datasta on helpompaa löytää virheet luomisvaiheessa ja on helpompaa analysoida joka tekemäänsä askel kun asiat tekee hitaammin. Artikkelissa mainitaan niinkuin jo ennen otin esille että GIS ja siihen tarvittavat aineistot olivat silloin hyvin kalliita. Luulen että nykypäivässä asia on melkein päin vastoin. Perinteisen kartan laatimiseen menee niin paljon aikaa että on yritykselle halvempi ostaa GIS kun maksaa työntekiöiden ajasta. Time is Money.
Perinteistä karttaa puolustellaan artikkelissä myös sillä että se on helpompi tuoda mukanaan. Silloin ei ollut kaikilla kannettava eikä videotykki ollut yleinen, eli digi-dataa oli vaikeaa esittää ja tuoda mukanaan. Dataa ei pystytty välittämään helposti esim. internetin kautta. Siksi tämä ei enää päde ja voisin väittää että karttoja olisi nykyään helpompi tuoda mukanaan muistitikulla kun isona paperiversiona laukussaan.
Overlay-analyysi on yksi tärkeimmistä asioista joka pystytään tekemään GIS:n avulla. Overlay-analyysi on se kun verrataan kahta eri karttaa laittamalla ne päällekkäin ja siten helpommin löytää yhtenäisyyksiä ja eroja. Ennen käytettiin valopöytää ja ohueita karttoja vahvoilla väreillä niin että molempien kuviot näkyivät samaan päällekkäin. Nykyään tämän pystyy tekemään helposti GIS:llä. Vanha tapa oli sillä lailla monimutkainen että karttojen oli pakko olla samaa mittakaavaa ja projektiota niin että analyysi olisi mahdollinen. Eikä myöskään voitu verrata kuin vähäinen määrä karttoja, muuten paksu paperimäärä tekisi pinosta läpinäkymättömän. GIS:llä pystyy muokaamaan kartat ja tietokannat niin että ovat verrattavissa ja pystyy myös vertaamaan loputon
määrä eri karttoja.
Lähteet:
Ylitalo, Essi. Essin TVT3-blogi. https://blogs.helsinki.fi/eiylital/ 24.02.2012.
Queen, Lloyd P. – Blinn, Charles R. (1993). The Basics of Geographic Information Systems.
Paul Söderholm (2012) 25.02.2012 http://www.xaraxone.com/guest/guest83/guest_5.htm
CDC(2012) http://www.cdc.gov/gis/mg_lead_poisoning.htm. 25.02.2012