Kriisihallinnan pohjoismaisia polkuja: historiallinen näkökulma

Tutkimme haasteita, joita rauhanajan ja hybridiluonteisten kriisien hallintatarpeet asettavat etenkin historiallisesti rakentuneelle pohjoismaiselle hallinto- ja yhteiskuntamallille 

Niin kutsutun pohjoismaisen hallinta- (governance) ja yhteiskuntamallin vahvuutena on pidetty laajalti hyväksytyksi ja legitiimiksi koettua julkishallintoa, hallinnon vahvaa oikeusperustaisuutta sekä korkealle luottamuspääomalle rakentavaa yhteiskuntaa.Pandemianaikainen poikkeusoloihin turvautuminen haastaa pohjoismaisen mallin kahta perusperiaatetta. Kriisitilanteissa yhteiskunnallisten toimijoiden aktiivinen osallistuminen ja osallistaminen päätöksenteon valmisteluun ja tietoperustan muodostamiseen helposti kapeneee. Myös julkisen päätöksenteon yhdenvertaisuuden, autonomisuuden ja oikeudenmukaisuuden takaaminen muuttuu vaikeammaksi.

Projektimme tutkii näiden jännitteiden ilmenemistä ja niihin vastaamista historiallisesti. Tarkastelemme valikoituja menneitä kriisitilanteita sekä ennen kaikkea kriisihallinnan , – hallinnon sekä poikkeustilasääntelyn kehittymistä. Tarkastelussa painottuu ajanjakso 1970-luvulta alkaen, mutta Suomen osalta myös 1930-luvun ja sota-ajan poikkeusoloilla on merkityksensä. Suomalaisen yhteiskunnan tarkastelua suhteutamme muihin pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin ja Tanskaan. Tutkimusaineistomme koostuu poliittisen valmistelun ja päätöksenteon dokumenteista ja muista julkisista lähteistä sekä teemahaastatteluista.

Lisätietoja: osahankkeen johtaja (JuRe WP2) Johanna Rainio-Niemi, Helsingin yliopisto, johanna.rainio(at)helsinki.fi

Hankkeemme on osa laajempaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan PANDEMICS ohjelmaan ja sen puitteissa toimivaa monitieteistä konsortiota ”Oikeudenmukainen toipuminen pandemiasta? Perustuslailliset oikeudet, legitiimi hallinta jasaadut opit” (JuRe).  Konsortiota johtaa julkisoikeuden professori Janne Salminen (Turun yliopisto) ja sen muita alahankkeita johtajat apulaisprofessori Anu Mutanen (Tampereen yliopisto), professori Henri Vogt (Turun yliopisto) ja professori Tero Erkkilä (Helsingin yliopisto).