Itänaapurin laskiaispulla

Teksti ja kuvat Rigina Ajanki.

Olen profiloitunut itänaapurin kielten tutkijaksi, mutta nyt minusta tuli kertaheitolla itänaapuri. Tein ensimmäisen työmatkani Tukholmaan tustuakseni sikäläisiin lingvistiikan tohtoriopiskelijoihin ja heidän ohjaajiinsa.

Jokakeväisessä doktorand festivalenissa jatko-opiskelijat esittelevät tutkimustaan. Kansainvälisyys näkyy: jatko-opiskelijoissa näyttää olevan ainakin turkkia, espanjaa, saksaa, puolaa ja amharaa äidinkielenään puhuvia ihmisiä.

Vaikuttavin kielielämys oli kuitenkin äänetön: kaikki esitelmät tulkattiin myös ruotsalaiselle viittomakielelle. Nautin. En osaa mitään viittomakieltä, mutta otan sellaisen tulevaisuudessa mahdollisesti opiskeltavien kielten listalleni.

Kaikki esitelmät tulkattiin viittomakielelle.
Kaikki esitelmät tulkattiin viittomakielelle.

Tutkimuksista erityisen vaikutuksen teki neurologiaa ja morfosyntaksia yhdistävä työ. Siinä osoitettiin, että morfosyntaksinsa puolesta monitulkintaiset lauseet aiheuttivat aivoissa lisäreaktioita.

Aivotoiminta siis muuttuu, jos morfosyntaksi ei poikkeustapauksissa erotakaan agenttia patientista.

Opin myös, että ruotsalaisilla ei enää ole selkeää käsitystä, millaiseen väriin sanalla gredelin viitataan. Susanne Vejdemon sanoin se on zombie-nimitys, elävä kuollut, matkalla lopulliseen kadotukseen.

Kouluruotsia änkyttävää tätiminää kuunnellessani huumorintajuni joutui tosikoetukselle, mutta kommunistisen laatikkomaisissa 70-luvun kerrostaloissa työskentelee iloinen ja avoin lingvistijengi. Heitä ei haitannut, vaikka käytin rakennuksista johdonmukaisesti sanaa bildning ja en saanut aloittamiani lauseita loppuun. He saivat kommunikaation vaikuttamaan sujuvalta, mikä on ihailtava taito.

Tukholman_yliopisto_Rigina_Ajanki
Tukholman yliopiston rakennuksia.
Doctoral Festival 2015.
Lingvistit koolla.

Lentokentältä ostin vielä Språk-nimisen lehden, ihan siitä Cosmopolitanin vierestä. Lukijapalautteiden joukosta poimin Sofia Danielsonin kommentin lehdessä aiemmin ilmestyneeseen juttuun, jossa oli kerrottu, että tukholmalaiset käyttävät nimitystä semla siitä herkusta, mikä suomenruotsissa on fastlagsbulle (’laskiaispulla’).

Siteeraan vapaasti Danielsonia: ”Minunkin keskismålantilaisella kotiseudullani käytetään nimitystä fastlagsbulle, mutta se lausutaan tietysti fasslassbulle. Älkää ottako minulta äidinkieltäni ja sijoittako sitä itäiseen naapurimaahamme!”

Voi länsinaapuria, jopa minäkin aion vielä viedä palan kielestänne ja pullistanne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *