Kirjasuomen kurssi päättyi posterinäyttelyyn

Teksti ja kuvat Hanna Lappalainen.

Suomen kielen aineopintoihin kuuluu kokonaisuus, jonka aikana perehdytään suomen kielen vaiheisiin aina 1500-luvulta 1800-luvun lopulle, jolloin suomen kieli alkoi muotoutua nykyiseen asuunsa. Kurssin aikana mm. harjoitellaan lukemaan Agricolan aikaisia tekstejä, perehdytään Ruotsin vallan ajan tekstilajeihin ja paneudutaan 1800-luvun kielikiistoihin.

Kirjasuomen kehitystä opiskeltiin tänä keväänä kolmessa ryhmässä Hanna Lappalaisen, Taru Nordlundin ja Tiina Ruskeepään johdolla. Kaikki ryhmät osallistuivat humanistisen tiedekunnan rahoittamaan iPad-kokeiluun. Laitteista oli iloa esimerkiksi digitaalisten aineistojen käytössä. Toinen tämän vuoden erityisyys oli teatteriretki, sillä D. E. D. Europaeuksesta kertova näytelmä sopi loistavasti kokonaisuuteen.

Perinteiseen tapaan kurssi huipentui toissa viikolla opiskelijoiden toteuttamaan posterinäyttelyyn, jossa kukin oli vuorollaan esittelijän ja kuulijan roolissa.

1)Mari Harri kertoo 1800-luvulla käydystä etunimikeskustelusta. Kansallisuusaatteen hengessä haluttiin, että myös viralliset nimet ovat supisuomalaisia.
Mari Harri kertoo 1800-luvulla käydystä etunimikeskustelusta. Kansallisuusaatteen hengessä haluttiin, että myös viralliset nimet ovat supisuomalaisia.
2)Kristiina Kurki esittelee ryhmänsä posteria, jossa Suomen Lääkäriseurassa käyty kielikiista on puettu pelin muotoon.  Pelin ”pahikset” eivät luottaneet suomeen lääketieteen kielenä, kun taas ”hyviksistä” löytyi niitä, jotka rohkenivat kokeilla ja julkaista tutkimusta suomeksi.
Kristiina Kurki esittelee ryhmänsä posteria, jossa Suomen Lääkäriseurassa käyty kielikiista on puettu pelin muotoon. Pelin ”pahikset” eivät luottaneet suomeen lääketieteen kielenä, kun taas ”hyviksistä” löytyi niitä, jotka rohkenivat kokeilla ja julkaista tutkimusta suomeksi.

 

Petra Liljemarkin ryhmä paneutui työssään kansankirjoittajiin eli 1800-luvun itseoppineisiin kirjoittajiin, jotka eri syistä olivat hankkineet omatoimisesti kirjoitustaidon.
Petra Liljemarkin ryhmä paneutui työssään kansankirjoittajiin eli 1800-luvun itseoppineisiin kirjoittajiin, jotka eri syistä olivat hankkineet omatoimisesti kirjoitustaidon.

Muissa postereissa esiteltiin 1800-luvun kielenvaihtajia ja eläinten nimeämistä esimerkkinä suomen kielen kehityksestä tieteen kieleksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *