Att arbeta med klarspråk

Text och foto: Jenny Schroderus

Här på bloggen har det varit tal om Språkinstitutets kampanj för ett klarare myndighetsspråk på finska, så nu tänkte jag berätta lite om samma kampanj på svenska. För kampanjen är tvåspråkig.

Skatteförvaltningen, där jag jobbar som översättare (fi-sve) vid sidan om studierna i nordiska språk eller om det är tvärtom, är med i Klarspråkskampanjen. Jag är med i Skatteförvaltningens tvåspråkiga projektgrupp för klarspråksarbetet. Projektet har olika delområden, som du kan läsa litet om här, och nu ska jag berätta närmare om mitt ansvarsområde.

Skatteförvaltningen är en av sex myndigheter som i pilotskedet ska tillämpa handlingsprogrammet i praktiken. För även om undervisningsministeriet gjort en omfattande rapport och Språkinstitutet startat en kampanj så betyder det ingalunda att alla myndigheter genast börjar med klarspråk. Nejdå, i verkligheten är det långt ifrån ”amen i kyrkan”. Någon måste driva saken vid varje enskild myndighet.

Projektgruppen bestämde att vi bland annat ska göra en sida på intranätet där vi ger skrivråd på svenska, och inom kort ska erbjuda en frågespalt. Att göra en sida på intranet för ett bättre myndighetsspråk är ett av de tio officiella tipsen för myndigheterna. Sidan är till både för de egna översättarna men framför allt för den svenskspråkiga personalen, eller alla dem som handlägger skatteärenden på svenska. Min uppgift i klarspråksprojektet är att fundera ut vilka hjälpmedel som bäst lämpar sig för skattetjänstemännen, plocka ut bitar och sätta dem på intrat.

Jag har haft stor nytta av att jag samtidigt med projektarbetet gick kursen Tillämpad språkvård. Där fick vi titta på utvalda texter av mindre bra kvalitet och tillsammans fundera på hur man kunde förbättra dem. Kursdeltagarna gjorde även ett studiebesök till Skatteförvaltningen. Under såväl kampanjens olika evenemang som under språkvårdskursen har jag fått flera nya infallsvinklar för klarspråksarbetet. Jag har gjort olika klarspråkstest på nätet, lusläst SLAF för n:te gången, läst böcker i ämnet och jämfört med texter från Skatteverket i Sverige m.m. I våras gick jag också en kurs där vi studerade systemisk funktionell lingvistik. Detta ämne kändes i början lite svårt att ta till sej, men så insåg jag att det här med frågan om ”vem gör vad” är precis vad som behövs när ett budskap ska gå fram tydligt. Men lika mycket som klarspråksarbete handlar om språk handlar det också om att fundera på hur man ska genomföra det hela på en arbetsplats.

Tillsammans med några kolleger var jag nyligen i Sverige för att lyssna på vad Skatteverket kommunikationsenhet hade att berätta om sitt klarspråksarbete. Som väntat har klarspråket där trängt mycket djupare in i organisationen än hos oss. Systematiskt arbete, högsta chefens välsignelse och någon form av avgränsning eller insatsområden är lösningen. Enligt Skatteverkets språkvårdare handlar det om att förändra attityder, en form av change management.

Det har hursomhelst varit intressant och lärorikt att fundera på klarspråk på gräsrotsnivå. För även om klarspråksdirektiven ska backas upp av chefen måste den som genomför projektet sätta sig in i målgruppens situation. Inget händer om man bara sätter upp länkar och säger läs här, eller uppmanar folk att prenumerera på bulletinen Klarspråk. En del av materialet på området är nämligen avsett för sådana som redan är ganska så insatta. Men snart är det dags att lansera den nya sajten. Nu när jag skrivit det här kan jag inte längre ångra mig, bara att bli språkpolis på allvar.

Jenny anländer
Jenny anländer till Skatteverket i Stockholm.

Aksentin kevätkauden loppu: rento kesäpiknik Seurasaaressa

Teksti ja kuvat: Jana Ruf

Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö Aksentti piti lauantaina, 6.kesäkuuta kevätlukukauden ja samalla myös uuden hallituksen ensimmäisen lukukauden päättäjäiset Seurasaaressa. Mukana olivat noin 10 aksenttilaista, mutta joukossa oli myös perhejäseniä. Tarjolla oli makkaraa, sipsejä, popcornia ja juotavaa. Ostaessa ruokaa hallituksen piti tehdä yksi kevätlukukauden hankalimmista päätöksistä: minkä maan makkara kannattaa tarjota opiskelijoille? Yhdessä grillattiin ja syötiin myös kaikkien tuomia lempiruokia ja haaveiltiin kesälomasta. Opiskelijat osoittivat sitkeyttä ja sisua kestämällä yllättävää sadettakin, ja pitivät hauskaa pelaamalla yhdessä pelejä.

IMG_9906

Aksentin kesäpiknikillä oli myös mahdollista (niin kuin kaikissa muissakin Aksentin tapahtumissa) hyödyntää muiden äidinkieliä ja harjoitella vierasta kieltä. Tällä kertaa Seurasaaressa keskusteltiin ahkerasti esim. espanjaa ja kreikkaa. Piknikille tuli sekä ensimmäisen vuoden opiskelijoita, että melkein valmistuneita. Näin oli mahdollista tutustua paremmin samoja kursseja käyneiden lisäksi myös muiden vuosien opiskelijoihin ja hyödyntää edistyneiden kokemuksista.

IMG_9898

Ainejärjestön toiminta jatkuu kesäloman jälkeen elokuun puolivälissä (lisää tietoa myöhemmin). Aksentin uusi hallitus on tyytyväinen kevään ohjelmaan. Skk-opiskelijat osoittivat kiinnostusta ainejärjestöönsä ja sen järjestämiin tapahtumiin. Joissakin tapahtumissa olisi toki voinut olla hieman enemmän osallistujia, mutta järjestetyistä tapahtumista tuli aina positiivista palautetta.

Syksyllä jatketaan uusin voimin. On jo paljon tapahtumaideoita (mm. Suomi-leffa! -tapahtumia ja pyöräretki). Omia toiveita otetaan kuitenkin aina vastaan – olkaa messissä!

IMG_9900

 

Mallia Georg-August-Universitätistä Göttingenistä

Teksti ja kuvat: Mari Siiroinen.

Georg-August-Universität Göttingenissä, Saksan Ala-Saksin osavaltiossa, näytti parhaat puolensa vierailijalle toukokuussa. Yliopiston kesälukukausi oli siellä vasta alkupuolellaan ja kampus kuhisi elämää.

Kuva kampusalueesta Mari Siiroinen.

Sain tutustua moniin eri puoliin tuossa erinomaisessa saksalaisessa yliopistossa, mutta nostan tässä esiin vain kaksi asiaa, joita Göttingenissä ihastelin. Ensimmäinen oli opiskelijoiden itsenäiseen opiskeluun tarkoitettujen tilojen runsaus ja monipuolisuus. Avokonttori ei suinkaan ollut niin suuressa huudossa kuin täällä. Kirjastossa oli nimittäin runsain mitoin kuvassa näkyviä Arbeitskabineja tavallisten lukusalipaikkojen lisäksi. Tuollaisessa hytissä lienee aika hyvä keskittyä opiskeluun. Kabinin voi varata käyttöönsä tarvitsemakseen ajaksi ja niissä voi myös säilyttää opiskelumateriaalejaan. Parisen vuotta sitten kampukselle valmistui suorastaan kokonainen rakennus, joka oli täynnä sekä yhden opiskelijan kammioita ja useamman hengen ryhmätyöhuoneita.

Kollaasi_kirjasto_Mari_Siiroinen

Kuva kirjastosta Mari Siiroinen.

Toinen ihastusta herättänyt asia oli tutkimustulosten verkkojulkaisemisen kaikenlainen edistäminen. Esimerkiksi siihen uuteen ilmiöön oli jo reagoitu Göttingenissä, että enää eivät tutkimusjulkaisuista aina maksakaan niiden hankkijat – yksittäiset ihmiset ja kirjastot – lehtien tilausmaksuin ja ostamalla kirjoja kirjakaupasta, vaan kirjoittaja. Nykyäänhän on tiedejulkaisuja, joiden sisältö on vapaasti verkossa kaikkien saatavilla, mutta kirjoittaja joutuu maksamaan, jotta saa tekstinsä esille. Göttingenin yliopistoon oli perustettu The Open Access Publication Fund, joka korvaa tutkijalle tämän maksaman kirjoittajamaksun, jos tutkija on julkaissut tutkimusjulkaisun laadukkaassa vertaisarvioidussa verkkojulkaisussa, jonka sisältö on avoimesti verkossa saatavissa. Raha on siis siirtynyt lehtien tilausmaksuista kirjoittajamaksuihin.

Lopuksi esitän tietokilpailukysymyksen. Montako Nobelin palkintoa on osunut Göttingenin yliopiston tutkijoille? Eipä niitä ole tullut kuin 46. Luettelo palkituista löytyy täältä.

 

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?

IMG_20150604_100944

Porthanian Tiedekulmassa järjestettiin tiistaina 2.6. Saako sinutella vai täytyykö teititellä? Tutkimuksia eurooppalaisten kielten puhuttelukäytännöistä -kirjan julkistustilaisuus. Yhteensä 13 eurooppalaista kieltä käsittelevä artikkelikokoelma pureutuu muun muassa kielten puhuttelukäytänteiden historialliseen taustaan sekä nykytilaan.

Kirjan toimittaneiden Johanna Isosävin sekä Hanna Lappalaisen lisäksi tilaisuudessa kuultiin myös artikkelikokoelman muita kirjoittajia. He paljastivat muutamia kiinnostavia kirjassa esiin tulevia faktoja, jotka yllättivät erityisesti suomalaisiin puhuttelutapoihin tottuneet kuulijat.

Tšekin kielen puhuttelua suomen taustaa vasten tutkinut Helena Lehečková kertoi muun muassa siitä, kuinka tärkeällä sijalla ikä, asema ja tittelit ovat tšekkiläisten puhuttelutilanteissa. Esimerkiksi yliopistomaailmassa miespuolista – ja suunnilleen puhujan ikäistä – opiskelijatoveria tulisi puhutella kohteliaasti ”herra kollegaksi”. Inkeri Vehmas-Thesslund kertoi puolestaan venäjän kielessä hämmentävistä moniin eri tilanteisiin sopivista puhuttelutavoista sekä kutsumanimien lukuisista variaatioista – ­­esimerkiksi tuttavallisille ja tunteellisille suhteille on omat nimenmuotonsa.

Eri kielten vertailevaa taustaa vasten suomalaiset puhuttelukäytännöt näyttäytyvät varsin väljinä ja yksilökohtaisina. Esimerkiksi teitittely on monissa Euroopan kielissä turvallinen, yleispätevä ja norminmukainenkin valinta, mutta suomen kielessä puhuttelukäytännöistä ei ole selviä sääntöjä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö puhuttelutavat herättäisi mielipiteitä täälläkin. Kuulijoiden omakohtaiset kokemukset ilmensivät hauskasti erilaisia suhtautumistapoja sinutteluun ja teitittelyyn: siinä missä yksi kokee teitittelyn vanhentavaksi ja jäykäksi, toiselle se on tietyissä tilanteissa ehdoton edellytys ja itsestäänselvyys. Eriävät näkemykset aiheuttanevat päänvaivaa erityisesti asiakaspalvelijoille, joiden tehtävänä on tasapainotella erilaisten mieltymysten välimaastossa.

Alati muuttuvissa puhuttelutavoissa riittää tutkittavaa. Tiistaina julkaistu artikkelikokoelma liittyy tutkimushankkeeseen ”Miten puhutella? Puhuttelutapojen vaihtelu ja muutos”, jossa tutkitaan eri kielten puhuttelukäytänteitä sekä puhutteluun kohdistuvia asenteita. Tutkimushankkeesta lisää täällä.

CYMERA_20150604_104055

Uusia perinteitä luomassa – Aksentin suomalainen elokuvailta

Teksti: Ramona Lepik ja Jana Ruf
Kuvat: Jana Ruf

Mikä Aksentti? Silloin kun me aloitimme opintomme, emme tienneet hyvin pitkään aikaan omasta ainejärjestöstämmekään. Aksentti on Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö, joka on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi. Olemme vain viisi vuotta vanha ainejärjestö ja vasta lapsenkengissä. Pyrimme kehittämään parempaa yhteishenkeä opiskelijoiden kesken järjestämällä hauskoja tapahtumia, sillä mielestämme yhteishenki tukee myös opintoja.

Aksenttilaisia_kuva_Jana_Ruf

Koimme hankalaksi löytää yhteisiä aikoja ja kiinnostuksen kohteita, sillä opiskelijaryhmämme on hyvin heterogeeninen: perheenäideistä vasta ylioppilaaksi valmistuneisiin opiskelijoihin. Kaipasimme meidän hyvin kielitieteeseen painottuneisiin opintoihimme lisäksi suomalaista kulttuuria. Siitä kaikesta tulikin idea katsoa yhdessä suomalaisia elokuvia ja Suomi-leffa! -tapahtumasarja oli syntynyt.

Aksentin_leffailta_kuva_Jana_Ruf

Tähän asti on ollut kaksi elokuvailtaa, ja ne olivat molemmat hyvin onnistuneita. Molempien elokuvailtojen aiheena oli Kaurismäen veljesten tuotanto. Katsottava elokuva valitaan vasta paikan päällä useammasta vaihtoehdosta. Kaikilla on mahdollisuus äänestää suosikkiaan.

Viimeisin Suomi-leffa! -tapahtuma oli torstaina, 28 toukokuuta. Katsoimme Varjoja paratiisissa HYY:n Rydmanin tiloissa. Kuten jokaiseen täydelliseen leffa-iltaan kuuluu, niin meilläkin on aina tarjolla popcornia, sipsejä ja limua. Vaikka aurinkoinen parveke houkutti meidät ulos, katsoimme ilomielin hauskan elokuvan. Kaiken lisäksi saimme paljon uusia ideoita tuleviin tapahtumiimme. Seuraava Suomi-leffa -tapahtuma järjestetään syyskuussa.

Tämän kevään viimeinen Aksentin tapahtuma on piknik 6. kesäkuuta Seurasaaressa. Tervetuloa!

Aksenttilaisia_leffaillassa_kuva_Jana_Ruf

Inspiroivia negaatioita Normandiassa

Teksti ja kuvat Jutta Salminen.

Tällaista maisemaa katsellen oli mukava aloittaa konferenssipäivät Caenissa.
Tällaista maisemaa katsellen oli mukava aloittaa konferenssipäivät Caenissa.

Jännityksen aiheita riitti ennen konferenssimatkaa Normandian Caeniin: sotkeeko IAU:n kaavailema lakko lentämisen, saanko ottaa posterinkuljetusputkilon käsimatkatavaraksi koneeseen (lentoyhtiöillä kun ei ole asiasta yksiselitteistä käytäntöä ja kollegoilta ennakkoon kysymäni kokemukset vaihtelivat), selviänkö Ranskassa melkeinpä sanoihin merci ja bonjour rajoittuvalla ranskantaidollani – entä syntyykö posteristani keskustelua?

Pari päivää ennen matkaa onneksi selvisi, ettei lentolakko toteudu, ja posteriputkilokin meni heittämällä läpi Helsinki-Vantaan lentokenttävirkailijalta käsimatkatavarana. (Tämä onnistui myös paluumatkalla, vaikka vaatikin hieman pidemmän keskustelun virkailijan kanssa.) Matkustamisen isoimmat haasteet oli siis selätetty.

Perillä tuulisessa Caenissa odotti konferenssi Pragmatics of Grammar: Negation and Polarity (19.–20.5.), joka oli käytäntöjensä puolesta ennemminkin työpaja tai seminaari. Toisin kuin isommissa konferensseissa, ohjelmassa ei ollut päällekkäisiä esitelmiä, joista pitäisi valita (eli rinnakkaisia sektioita), vaan vajaan kahdenkymmenen hengen tutkijajoukko oli koko konferenssin ajan samassa tilassa ja samojen kysymysten äärellä.

Poikkeuksellista oli myös se, että konferenssin järjestäjän, CRISCO-tutkimusryhmän johtajan Pierre Larrivéen pyynnöstä lähes kaikki esitelmöijät olivat lähettäneet materiaalejaan etukäteen tutustuttaviksi koko osallistujajoukolle. Oman materiaalin ennakkoon lähettäminen täysin vieraalle asiantuntijajoukolle tuntui hieman jännittävältä, mutta toisaalta käytäntö mahdollisti sen, että monimutkaisia ja haastavia esitelmien aiheita pystyi näin seuraamaan paikan päällä huomattavasti paremmin, kuin jos aiheet olisivat tuolloin tulleet uusina eteen.

Ennakkotutustuminen materiaaleihin teki helpommaksi myös toisten aiheista inspiroitumisen ja tutkittavien ilmiöiden suomenkielisten vastineiden miettimisen. Aivonystyröitä liikutteli etenkin Jack Hoekseman tutkima esimerkiksi englannissa ja hollannissa käytettävä kieltohakuinen – eli nimenomaan kiellon yhteydessä esiintyvä – konstruktio that I know (of): esim. Fred has never been to Spain that I know of. *

Suomeksi tällaista varausta, eli käytännössä väitteen perustumista vain omaan tietoon, voi ilmaista monella tapaa: esim. (minun) tietääkseni, sikäli kuin tiedän. Perusteellisen mietinnän jälkeen tulimme konferenssin suomalaisedustuksen** kanssa kuitenkin siihen tulokseen, että mikään konstruktioista ei samalla tavoin rajoitu kielteisiin konteksteihin kuin Hoekseman tutkimat konstruktiot. Kieltohakuisen suomalaisesta vastineesta saa vain lisäämällä siihen itsessään kieltohakuisen sanan ainakaan: ainakaan niin että tietäisin.

Vaikka mietintämme lopputulos olikin negatiivinen, laittoi se liikkeelle paljon ajatuksia tulevaa varten: suomen polaarisissa ilmauksissa – sekä niiden historiallisissa kehityskuluissa että eri käyttökonteksteissa – riittäisi valtavasti kiinnostavaa tutkittavaa niin itselleni kuin muillekin!

Konferenssin osallistujia Caenin yliopiston kampuksella.
Konferenssin osallistujia Caenin yliopiston kampuksella.

Oma tutkimukseni oli esillä toisen konferenssipäivän päättäneessä posterisessiossa. Ilokseni se sai monen tutkijan suunnalta kiinnostuneen vastaanoton – enkä usko, että kiinnostus olisi johtunut vain tarjolla olleesta paikallisherkusta, Calvadoksesta. Tyytyväinen oli mieli, kun pääsin osoittamaan varsinaiselle negaatiogurulle Laurence R. Hornille tietoisuuteni suomen epäillä-verbin merkitysvariaation ja englannin doubt-verbin varhemman käytön yhteneväisyyksistä. Kun tuossa vaiheessa Normandian tuulet ja sateet alkoivat myös väistyä suorastaan kuuman auringon tieltä, olivat tunnelmat hyvinkin valoisat. Onnistuin jopa tilaamaan lähes kokonaan ranskaksi viimeisen aamun kahvila-aamiaiseni!

Kotiin tuomisina Caenin-matkasta itselleni jäi paitsi kokemus siitä, että tutkimukseni kiinnostaa, myös sähköpostiyhteys Saksassa työskentelevään kiinalaistutkijaan ja L. R. Hornin allekirjoituksella varustettu vierailuluennon mainosjuliste, joka koristaa nyt itseoikeutetusti työhuoneeni seinää. Näillä eväillä on hyvä jatkaa väitöskirjan tekoa.

 

* Rakennetta käytetään myös muiden verbien kanssa: esim. be aware (of), remember, recall.

** Minun lisäkseni Helsingistä matkannut Maria Vilkuna, Caenissa työskentelevä Rea Peltola ja Genevessä opiskeleva Karoliina Lohiniva.

Tuleva opettaja, ole kiinnostava!

Teksti Mari Kankaanranta. Kuva Anna Kenneth.

Jussi Willman toimii äidinkielen opettajana IB-lukiossa, tavallisessa lukiossa sekä avoimessa yliopistossa ja on tuttu näky myös laitoksemme kirjallisuuden luennoitsijana. Bloggaava norsu sai tilaisuuden haastatella Willmania ja kysyä, millaista äidinkielen opettajan työ on ja miten alalle pääsee.

Jussi_Willman_kuva_Anna_Kenneth

Mitä ja missä itse opiskelit?

Opiskelin Helsingin yliopistossa yleistä historiaa, yleistä kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, kreikkaa, hepreaa ja suomen kieltä.

Mitkä oppiaineet tai kurssit ovat olleet hyödyllisimpiä nykyisen työsi kannalta?

Melkein kaikista opinnoista on ollut jonkinlaista hyötyä, mutta opetusharjoittelu oli hyödyllisin. Myös puheviestinnän käytännön kurssi oli hyvä. Ylipäätään keskustelevat ja toiminnalliset kurssit ovat minusta järkeviä. Mieluummin luen kotona kirjaa kuin istun kovalla puisella penkillä tuijottamassa dioja.

Jos saisit nyt valita uudelleen, mitä tekisit eri tavalla opinnoissa ja opiskelijaelämässä?

Opiskelisin määrätietoisemmin kohti ammattia. Etsisin kursseja, joissa saa kontakteja yliopiston ulkopuoliseen todellisuuteen. Saattaisin valita kokonaan toisen alan kuten paleoantropologian, kosmologian tai psykiatrian. Joisin vähemmän vodkaa. En väittelisi teoreettisten filosofien kanssa oudoista asioista aamuyöhön. Pelaisin jalkapalloa.

Millaista on olla äidinkielen opettaja?

Opettaja on yleishenkilö, jonka työssä yhdistyvät kirjallisuus, kielioppi, media, estetiikka, semiotiikka, filosofia, viestintä, teatteri… Kesällä työ on mukavaa. Talvisin joskus turhauttavaa. Äidinkieli oppiaineena ei ole oppilaiden mielestä kovinkaan tärkeä tai kiinnostava; poikia täytyy erityisesti motivoida. Palkka on ok.

Mitkä ovat työsi parhaat puolet? Mikä aiheuttaa stressiä?

Ammatti on erittäin antoisa, turvallinen ja kummallinen. Paras puoli on työni monipuolisuus: siinä yhdistyvät asiaosaaminen, ihmissuhteet ja hallinnointi. Stressiä aiheuttavat passiivis-aggressiiviset opiskelijat sekä esseiden tarkastaminen, niitä tulee korjattavaksi valtavia määriä.

Miten välttää rutinoitumisen ja tylsistymisen, jos opettaa vuodesta toiseen samoja kursseja?

Tehtäviä pitää vaihdella. Keskusteleva ote vähentää rutiinia ja tylsistymistä. Koko ajan täytyy yrittää kehittyä. Vaikkei jaksaisi. Paras tapa välttää tylsistymistä on se, että opettaa vuorovaikutuksellisesti, ihmiset edellä. Asia tulee perässä.

Millaisia eroja olet havainnut työssäsi eri-ikäisten kanssa?

Aikuisten kanssa aikaa ei kulu patistamiseen ja kasvattamiseen. Yliopistossa kirjoittajat ovat yleensä lahjakkaita ja kiinnostuneita asioista. Lukiossa kirjallisuus ei tunnu kiinnostavan opiskelijoita.

Toisaalta nuoremmat saattavat olla hauskempia, koska eivät ole aikuisia tylsimyksiä.

Mitä kannattaisi tuoda esiin työtä hakiessa? Miten näet alan työllistymismahdollisuudet tällä hetkellä?

Riippuu oppilaitoksesta. Mutta haastattelussa kannattaa olla itsevarma ja uskaliaskin. Kannattaa painottaa kykyä innovaatioihin ja oppilaiden motivointiin, jos työkokemusta ei ole. Nykyistä systeemiä voi myös kritisoida perustellusti, mutta täytyy osoittaa joustavuutta. Vuorovaikutustaidot ja kyky yhteistyöhön ovat tärkeitä. Haastatteluun mentäessä tulee osata esimerkiksi lukion opintojen rakenne. Yläkouluun haettaessa korostuvat taidot kasvatuksessa ja motivoinnissa.

Työllistymismahdollisuudet ovat kohtalaiset. Mutta yhteen paikkaan voi olla sata hakijaa. Jos on pätevyys useampiin opetettaviin aineisiin, se helpottaa työnsaantia. Ensimmäinen vuosi työssä on luultavasti raskas. Monet lopettavat tästä syystä opettajan ammatissa.

Mitkä kaksi neuvoa antaisit tulevalle ädinkielen opettajalle?

Älä pelästy. Ole kiinnostava.