Kielikonsultoinnin kurssi, kevät 2016

Teksti: Oskari Rokka ja Sami Arvonen

image

Kielikonsultoinnin kurssi kuuluu työelämäopintoihin, eikä siksi ole välttämättä luonnollisin valinta toisen vuoden opiskelijan kevääseen. Minkäänlaista tietotasojen törmäyskurssia ei kuitenkaan syntynyt, sillä kielikonsultoinnin käsite oli melko tuntematon ilmeisen monelle kurssilaiselle. Me kaksi toisen vuoden opiskelijaa emme siis kokeneet olevamme kurssin seitsemää muuta taitamattomampia, eikä kynnyksen osallistumiseen tarvitse mielestämme olla turhan korkea.

Heti ensimmäisellä tapaamiskerralla kävi selväksi, että työelämäopintoihin kuuluva kurssi todellakin oli tulevaisuuden työelämää varten. Opettaja Johanna Komppa nosti esiin yksinkertaisen tosiasian, eli työstä maksettavan palkan. Kielen ammattilaiseksi opiskellessa saattaa vastaan tulla ajatus siitä, miten oman osaamisen voisi muuntaa taloudelliseksi hyödyksi. Tämän kurssin tarkoituksena olikin esitellä kattavasti yhtä monipuolista työllistymisvaihtoehtoa, kielikonsultointia. Yhteistyö firmojen kanssa ja mahdollisuus päästä toimimaan kielen asiantuntijana kuulostivat hienolta.

Kurssin tapaamisia oli joka toinen perjantai, ja lähes jokaisella kerralla oli vierailija kertomassa kokemuksistaan kielikonsulttina. Vierailijoiden kokemukset olivat keskenään hyvin erilaisia: Marsa Luukkonen ja Katleena Kortesuo edustivat vankkaa ammattilaisuutta, kun taas Kati Kiiskinen kertoi edellisen vuoden kurssilaisena omasta konsultointiprojektistaan. Vierailijoiden kertomuksista sai kattavan kuvan alan ammattilaisen arjesta, erilaisista projekteista ja asiakkaista sekä palkkioista, joita erilaisista töistä oli maksettu. Vierailijoiden käynnit kurssin tapaamisissa antoivat monipuolisen kuvan kielikonsultin työstä, ja tällainen ammattilaisnäkökulman sisällyttäminen toimi kurssin opetusmuotona erinomaisesti.

Kurssin harjoitusprojekti

Kurssin alussa meille esiteltiin eri yhteistyötahot, joiden kanssa kielikonsultointia oli mahdollista harjoitella. Oikeastaan ei voi puhua pelkästä harjoittelusta, sillä tekemällämme työllä oli mahdollisuus, ja myös tarkoitus, auttaa asiakasta tämän havaitsemassa ongelmassa. Kurssin tapaamisissa saimme neuvoja opettajilta ja kävimme yhdessä läpi kaikkien ryhmien projekteja, ja vierailijoiden kertomia kokemuksia pystyimme hyödyntämään omissa töissämme. Projektin aikana meillä oli koko ajan mahdollisuus turvautua opettajan apuun, ja näin teimmekin. Tämä myös ylläpiti työn etenemisen tarkkailua. Teimme siis oikeaa työtä asiakkaamme hyödyksi, vaikka kyseessä olikin ”vain opiskelijatyö”.

Valittavanamme oli kuusi projektivaihtoehtoa. CIMO, Fraktio, Metropolia ja Aalto-yliopisto edustivat asiakkaalta tullutta konsultointitoivetta, ja lisäksi oli mahdollista joko hankkia itse oma konsultointiprojekti tai tutustua oman yrityksen perustamiseen. Valitsimme asiakkaaksemme CIMOn, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen kansainvälisyyttä edistävä virasto. Katsoimme, että tämä projekti tarjoaisi juuri sellaisen konsultointikohteen, jonka kanssa haluaisimme tehdä töitä. CIMOn konsultointikohteena olivat Erasmus+-vaihto-ohjelman nettisivut, joita vaivasivat vaikeaselkoisuus ja ns. ”EU-jargon”. Tarkoituksenamme oli siis keventää ja selkeyttää sivuston kieltä.

Konsultointihommissa

Huomasimme työskennellessämme, että pystyimme hyödyntämään aiemmin oppimaamme kielitietoa monipuolisesti projektissamme. Suurin osa sivuston kielen keventämiseen liittyvästä viilauksesta liittyi kuitenkin semantiikkaan ja ymmärrettävyyteen, joten varsinaisia suoria ja oikeita vastauksia emme pystyneet tarjoamaan. Joissain kurssilaistemme projekteissa pääasiallisena työnä oli nimenomaan asiakkaan käyttämän kielen kielenhuolto, mutta meidän projektissamme ei ollut juurikaan oikeinkirjoitusvirheitä.

Laadimme työstämme konsultointisuunnitelman, jossa esittelimme havaintomme ja korjausehdotuksemme. Ehdotus esiteltiin ryhmälle ja opettajille, ja hyväksyvän vastaanoton jälkeen lisäsimme mukaan tarjouspyynnön ja lähetimme kokonaisuuden asiakkaallemme. On vielä avoinna, toteutammeko laajamittaisen konsultointityön CIMOn toimeksiantona.

Harjoitusprojekti osoitti kuinka konsultointityö etenee asiakkaan tapaamisesta suunnitelman tekemiseen, ja sen toteuttamiseen. Tärkeä tekemämme huomio oli, että kielikonsultti ei ole auktoriteettiasemassa kertomassa mikä on oikein ja mikä väärin, vaan ikään kuin ”apuhenkilönä” osoittamassa ongelmia ja ratkaisuja niihin.

Kielikonsultoinnin kurssi auttoi hahmottamaan yhden konkreettisen työllistymisvaihtoehdon kielen ammattilaisena, ja siksi kurssia on helppoa suositella jokaiselle, joka pähkäilee tulevaisuuden työllistymisen kanssa. Vaihtoehtoa kielikonsultointi emme ilman tätä kurssia välttämättä olisi edes tiedostaneet.

Välkommen till Åland – Aksentti ry:n opintomatka Maarianhaminaan

Teksti ja kuvat: Jana Ruf

Aksentti ry järjesti 12.-16.5.2016 Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestön ensimmäisen opintomatkan Ahvenanmaalle.

Miksi Ahvenanmaa?

Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva maakunta, jota ei juurikaan käsitellä opinnoissamme ja joka on meille siitä syystä lähes tuntematon. Osallistujista kukaan ei ollut ennen käynyt Ahvenanmaalla, joten odotimme matkaa jännittyneinä.

Ennen reissua

Ennen opintomatkaa oli paljon järjesteltävää. Ensin piti hakea projektitukea, minkä jälkeen selvitimme kaikki järjestelyn kysymykset: milloin ja millä mennään, mihin majoitutaan, montako opiskelijaa otetaan mukaan, mitä tehdään siellä ja mihin käytetään tukirahat.

Järjestimme opintomatkan 12 opiskelijalle. Menimme Viking Linellä Maarianhaminaan ja majoituimme Gröna Uddenin leirintäalueen mökkeihin. Tukirahoilla kustansimme kaikille majoituksen lisäksi myös yhden illallisen.

Rör och gör – mitä me teimme

Saavuimme perjantaina varhaisaamulla Maarianhaminaan ja saimme heti aamupäivällä opastuksen Ahvenanmaan maakuntapäivissä. Opastuksessa esiteltiin Ahvenanmaa, maakuntapäivät ja itsehallinto. Meillä oli paljon kysyttävää esim. kotiseutuoikeudesta, koulutuksesta ja politiikasta.

Iltapäivällä nautimme pyöräretkellä ahvenanmaalaisesta luonnosta ja kukista. Illalla grillasimme hyvin tuulisen sään takia leirintäalueen keittiössä.

Lauantaina kävimme Ahvenanmaan merenkulkumuseossa, jossa viihdyimme pitkään. Luimme merenkulun historiasta, kokeilimme kaikki rör och gör -pisteet ja kävimme museolaivassa Pommern. Illalla pelasimme lautapelejä ja katsoimme Euroviisuja.

Sunnuntaina oli hyvin sateista, minkä takia piti valitettavasti pysyä sisätiloissa. Aika meni kuitenkin hyvin nopeasti ohi. Pelasimme lautapelejä, kävimme elokuvateatterissa ja söimme ravintolassa, jossa katsoimme myös jääkiekkoa.

kuva2 kuva3

Miksi kannatti lähteä?

Ahvenanmaan opintomatka oli monella tavalla erikoinen kokemus: opimme paljon Ahvenanmaan erikoisasemasta sekä siihen liittyvästä historiasta, ihmettelimme Ahvenanmaan ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä, yllätyimme ahvenanmaalaisten heikosta suomen kielen taidosta, yritimme selittää ahvenanmaalaisille mistä olemme kotoisin sekä miksi puhumme suomea keskenämme ja lopuksi tutustuimme myös opiskelukavereihimme paremmin. Paluumatkalla haaveilimme jo seuraavasta opintomatkasta – saa nähdä, missä käydään ensi kerralla!

Graduntekijä tutuksi: Valtteri Kulmala, pohjoismaiset kielet

Jokainen yliopistosta maisteriksi valmistuva tekee pro gradu -tutkielman. Mutta minkälaista gradunteko oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Annetaan oikean graduntekijän kertoa.

WP_20160329_002

Valtteri Kulmala on viidennen vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija ja tuleva ruotsinopettaja. Gradussaan hän tutkii sanajärjestyksen opetusta yläasteen ruotsin oppikirjoissa ja vertaa näitä sellaisiin oppikirjoihin, joita Ruotsissa ja Norjassa käytetään maahanmuuttajanuorten kielenopetuksessa.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Halusin tutkia jotain konkreettista ruotsinopetukseen liittyvää. Sellaista, jonka tuloksista olisi minulle itselleni (ja toivon mukaan muillekin) hyötyä. Oppikirjat ohjaavat opetusta keskeisesti, joten niiden analysoiminen tuntui alusta alkaen hyvältä idealta. Olin pari vuotta sitten vaihdossa Oslossa, joten oli mahtavaa saada ympättyä graduun jonkinlainen interskandinaavinen näkökulma. Lisäksi tunnustan, että minulla oli pari asiaa hampaankolossa sanajärjestyksen opetukseen liittyen. On ollut ilahduttavaa huomata, että oppikirjat ovat monessa mielessä kehittymässä mielestäni positiiviseen suuntaan.

Miten keräsit aineiston graduusi? Paljonko sitä on, ja minkälaista se on?

Aineistoni koostuu paristakymmenestä oppikirjasta, jotka lojuvat tällä hetkellä ympäri asuntoani. Lukumäärä voi kuulostaa vähän hurjalta, mutta toisaalta näkökulmani on aika tarkkaan rajattu. Onnekseni oppikirjakustantamot ovat usein olleet erittäin avuliaita, ja olenkin saanut suurimman osan kirjoista ottamalla suoraan yhteyttä kirjasarjan toimittajaan – opiskelijan budjetti ei tosiaan olisi venynyt tällaisen kirjakavalkaadin ostoon! Muutaman kirjan noudin myös ollessani Norjassa lomamatkalla, siinä yhdistyi huvi ja hyöty.

Mitä teet juuri tällä hetkellä? Analysoitko aineistoa vai kirjoitatko jo ”oikeaa” gradutekstiä?

En osaa itse erottaa kirjoittamista ja analyysiä toisistaan, se tuntuu jotenkin keinotekoiselta. Tällä hetkellä gradupalapelin kulmapalaset ovat tukevasti kohdillaan, eli tiedän suunnilleen, mitä mihinkin kohtaan tulee. Tuloksistakin olen kirjoittanut alustavasti jo aika paljon, mutta yksikään luku ei varsinaisesti ole ”täysin valmis”.

Minkälaista gradunteko on ollut? Mikä on ollut parasta? Entä pahinta?

Ajoittain stressaavaa, palkitsevaa silloin, kun on saanut muotoiltua jonkin hienon ajatuksen paperille. Parasta on, kun pääsee virtaukseen, unohtaa ajan ja paikan ihan vain koska on niin kiinni siinä mitä tekee. Kolikon kääntöpuoli on, että silloin helposti myös unohtaa syödä ja pitää taukoja.

Paras vinkkisi graduntekijäkollegalle?

Hyviä vinkkejä on paljon:

  1. Pidä silmät ja korvat auki kursseilla ja pistä muistiin kiinnostavia tutkimuskohteita sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan. Tutustu myös oman alasi journaaleihin, ja jos lukeminen kyllästyttää, löytyy alan gurujen videoluentoja myös netistä – Youtube on oikea aarreaitta suuntaa hakevalle graduntekijälle! (Muista myös, että lähteiden ei aina tarvitse olla kirjallisia!)
  2. Ja aiheenvalintaan liittyen vielä: Kysy ideoita kavereilta, jotka ovat jo kirjoittaneet tutkielmansa. Gradua kirjoittaessa löytää uusia näkökulmia ja itse kukin saattaa joskus ajatella, että ”olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa tuosta, mutta nyt on liian myöhäistä vaihtaa”. Toisen epäonni voi olla tulevan graduntekijän onni, jos tämä vain uskaltaa kysyä vinkkiä.
  3. Aiheen valinnan jälkeen vaikeinta oli selkeyttää itselleni, mitä ihan konkreettisesti teen aineistollani. Kannattaa siis etsiä aikaisempia tutkimuksia, ottaa niiden menetelmistä mallia ja yhdistellä oman mielen mukaan. Stressitaso laskee huomattavasti, kun tietää, mitä tekee.
  4. Kuten eräs tohtorikaverini huomautti, on monen graduntekijän kompastuskivi keskittyä ihan liikaa teorian esittelyyn kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Toki teoriasta pitää olla perillä, mutta lopullinen teorialuku voi hahmottua vasta, kun tiedät, mitä teoriaa oikeasti tarvitset analyysissäsi.
  5. ”Gradunteko kuten kaikki muukin on sosiaalinen prosessi!” Näin meitä valistettiin tieteellisen kirjoittamisen kurssilla, mutta alan vasta nyt tajuta, miten tärkeää tutkijankammiosta ulostuleminen onkaan. Ajatukset selkeytyvät, kun pakottaa itsensä selittämään opiskelijakollegoille ja kavereille, mitä on ajatellut tutkivansa ja miten toimivansa. Keskustelu ja palautteen pyytäminen on tärkeää, eikä sitä kannata jättää yhteen opponointikertaan.

Haluaisitko kertoa gradunteostasi tässä juttusarjassa?
Ota yhteyttä norsu-viestinta (a) helsinki.fi

Ensimmäiset selkokieliset aineistot Kielipankkiin

Teksti: Ulla Vanhatalo

Selkokielen tutkimuksessa alkoi uusi aikakausi huhtikuussa, kun Selkosanomat saatiin Kielipankkiin ensimmäisenä selkokielisenä aineistona. Korpuksen täydentäminen on osa Helsingin yliopiston ja Selkokeskuksen yhteistyötä, jolle suunnitellaan jatkoa erilaisina hankkeina.

Selkokeskuksen ja Helsingin yliopiston nykykielten ja norsu-laitosten yhteistyöstä keskusteltiin yliopistolla 24.2.2016.

Keskustelussa todettiin selkokielen tutkimuksen voimakkaasti lisääntynyt tarve. Mahdollisia tutkimusaiheita on runsaasti liittyen esimerkiksi ymmärrettävyyteen, rakenteisiin, sanastoon ja kielensisäiseen kääntämiseen ja tulkkaukseen. Myös taustakysymyksissä on selvitettävää: missä menevät rajat selkokielen, selkeän kielen ja normaalin yleiskielen välillä?

Etenkin psykolingvisestä näkökulmasta kiinnostuneiden kannattaa olla yhteydessä Onikki-Rantajääsköön. Hän on luvannut auttaa myös suomen kielen rakenteisiin ja merkitysjäsennykseen liittyvissä kysymyksissä selkokielen tutkimisen ja tutkielmien ohjaamisen kannalta.

Myös opiskelijoita kannustetaan tarttumaan selkokieleen liittyviin tutkimusaiheisiin. Suomen kielen osalta lisätietoja saa kevään 2017 proseminaaria vetävältä Minna Jaakolalta.

Työelämäopintoihin on suunnitteilla selkokielelle mukauttamisen kurssi, jonka ajankohdasta on tulossa tietoa myöhemmin. Lisätietoja Johanna Kompalta tai Selkokeskuksen yhdyshenkilöltä Eliisa Uotilalta. Johanna Komppa osaa kertoa lisää myös selkokielisen materiaalin tarkastelusta kielenoppimisen näkökulmasta.

Lisää yhteystietoja saa Selkokielen neuvottelukunnan Helsingin yliopiston edustajilta Camilla Lindholmilta ja Ulla Vanhatalolta.

Osma Helsingissä

Teksti: Anjuli Korhonen

Suomen kielen opiskeleminen avaa ovia lukemattomiin mahdollisuuksiin: ymmärrys kielen monimuotoisuudesta ja toiminnasta kasvaa, asiantuntijuuden kehittäminen on vapaata eikä opettajuuskaan tai tutkijan ura ole kaukana. Suomen kielen opiskelijana mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään akateemisiin ympyröihin, vaan myös vapaa-aika tarjoaa paljon. Allekirjoittaneelle suomen kielen opiskelijoiden vapaa-ajan toiminnoista ehdottomasti mieleisin ja mahtavin on ollut Osma.

Osma ry kokoustaa. Kuva: Teemu Palkki

Mikä Osma?

Osma on koko Suomen kaikille suomen kielen opiskelijoille tarkoitettu tapahtuma ja Osma ry sen kattojärjestö. Osma pidetään kerran puolessa vuodessa ja tapahtumapaikka vaihtelee järjestyksessä aina isäntäainejärjestön kaupungissa ja kotiyliopistossa. Osmaan osallistuvat ainejärjestöt ovat Siula ry Helsingistä, Kanta ry Turusta, Kopula ry Tampereelta, Täky ry Joensuusta, Sane ry Jyväskylästä ja Suma ry Oulusta.

Osman tarkoituksena on edistää valtakunnallista yhteistyötä eri ainejärjestöjen ja eri kaupungeissa opiskelevien suomen kielen ja sukukielten opiskelijoiden välillä. Siinä sivussa on tarkoitus myös päättää Osma ry:n asioista. Tavalliselle tallaajalle Osma saattaakin näin kuvailtuna kuulostaa liian hienolta oman opiskelijaelämän kannalta, joten tiivistän Osman tapahtumana itse näin: Osma on hauskinta ikinä!

Laitoksen johtaja Hanna Lehti-Eklund avaa Osma-viikonlopun. Kuva: Teemu Palkki
Kuuliainen Osma-kansa seuraa. Kuva: Teemu Palkki

Viimeisin Osma järjestäjän silmin

Tänä keväänä Osma kokoontui Helsingissä Siula ry:n järjestämänä. Ilmoittauduin innoissani majoitusvastaavaksi ja valmistauduin takaamaan kaikille Helsingin ulkopuolelta tuleville helsinkiläisiltä opiskelijatovereiltaan majapaikan. Tehtävä osoittautuikin tavanomaista haastavammaksi, osmaajia kun oli tänä vuonna yli sata.

Osman teemaksi päätettiin Avara luonto, ja ideoita teeman toteutukseen satoi. Sitsien koristelut ja väliaktiviteetit oli helppo ratkaista Avaran luonnon dokumenttien pohjalta. Turnauksessa jokainen rastinpitäjä sai itse päättää omasta rastista. Myös majoittajia piti etsiä.

Onnekkaiden sattumien kautta ja majoitusvastaavan ylpeyden tähden majoitin itse tänä vuonna huikeat 11 osmaajaa peräti neljästä eri ainejärjestöstä. Vastuullani oli saada kasa fukseja ja vanhojakin konkareita kaikkialle ajallaan ja kotiin Helsingin yöstä. Laitoksen johtaja professori Hanna Lehti-Eklundin ja suomen kielen oppiaineen luennoitsija Tapani Kelomäki saivat huomioni kiinnittymään muihinkin asioihin kuin vain majoitettavieni löytämiseen. Erityisesti Kelomäen edesottamukset passiivin käsittelyssä ja kommellukset tietotekniikan kanssa saivat hymyn huulille yhdelle jos toisellekin.

Ensiosmaajien saattaminen kotipesäänsä sujui mainiosti, ja ilta saattoi jatkua kohti onnellista kohokohtaansa – Osman kokousta ja erityisesti sen jälkeistä yhdessäoloa. Tärkeät asiat otettiin vakavasti ja asioihin saatiin yhteistuumin sopu. Kikatus ja ystävyys samoin kuin leppoisuus olivat selkeästi illan teemoja, joten kaikkein rauhallisimmatkin juhlijat jaksoivat koko illan. Illan päätti omalta osaltani osma-laumani paimentaminen kotiin.

Turnaussuoritus. Kuva: Roosa Saloheimo

Lauantai oli päivistä odotetuin, olinhan rastinpitäjä! Osman joukkueet eli ainejärjestöt aloittivat kukin Helsingin Kallion samoamisen ja suorittivat toinen toistaan huikeampia rasteja. Meidän rastimme oli ihmistwisteriä, joka kuulostaa yhtä vekkulilta kuin onkin. Kolmen tunnin turnajaisten jälkeen valmistauduttiin Avara luonto –teemaisia sitsejä varten, ja viiksienpiirtämistaidoistani tulikin ostovoimaista.

Sitsit itsessään alkoivat yhtä lupaavasti kuin loppuivatkin. Koristelu oli yksinkertaisuudessaan vetoavaa, laulujen valinnoista ei syntynyt eripuraa ja ilo virtasi! Osmaajat olivat ylittäneet itsensä asujensa suhteen ja luomakunnan kaikki osaset olivat edustettuina. Sitsit huipentuivat turnauksen voittajan julkistamiseen. Tänä keväänä voitto meni ansiokkaasti Kanta ry:lle!

Sitsijatkojen ja yöllisen Helsingin jälkeen mikä tahansa pehmeä alusta maittoi, ja siirryttiin kohti sunnuntaita. Sunnuntain brunssilla osmaajat ehtivät vielä nauttia toistensa seurasta ennen kuin jatkoivat matkaansa kotiin.

Osman kutsuhuuto vaimeni tältä erää arjen tieltä, mutta ainakin tämä siulalainen jää odottamaan seuraavaa vaellusmatkaa kohti (kieli)sukulaissieluja!

Osmaajia hymyilyttää.

 

Humanistispeksi, unohtumaton yhteisö

Teksti: Juhana Henrikki Harju
Kuvat: Susan Heikkinen

Olin tänä vuonna sanoituspäällikkönä ja käsikirjoitustiimiläisenä Humanistispeksin päättyneessä produktiossa Metsä. Niille, jotka eivät tiedä, mainittakoon, että speksit ovat interaktiivista musiikkiteatteria, jossa yleisö saa keskeyttää esiintyjät huutamalla ”omstart!”, jolloin näyttelijät toistavat repliikkinsä tai eleensä toisella tavalla. Mutta se lajityypistä – tässä blogitekstissä haluan kertoa speksistä yhteisönä.

Kuva: Susan Heikkinen

Tämän vuoden Humanistispeksin produktio oli poikkeuksellisen suuri: mukana oli noin 130 ihmistä. Suurin osa tuli yliopistomme humanistisesta tiedekunnasta, ja meidänkin laitokseltamme lähti mukaan opiskelijoita useisiin eri tiimeihin. Lisäksi speksiläisiin kuului muun muassa muiden tiedekuntien ja yliopistojen opiskelijoita sekä AMK-opiskelijoita. Ensikertalaisia oli mukana paljon.

Kun työstää yhteistä projektia usean kuukauden ajan, muodostuu työryhmästä oma yhteisönsä. Projektin parissa vietettyyn aikaan liittyy paljon muistoja niin kokousten kuin vapaa-ajan vieton osaltakin. Itselle eräs kohokohta oli loppusyksystä, kun produktio vietti iltaa Lapinlahden sairaalan lähellä Omenapuutalossa. Sairaalarakennus loi omaa goottilaista tunnelmaansa pimeään syysiltaan, jota valaisi Omenapuutalon ikkunoista kantautuva valo. Tuona iltana minusta tuntui, että produktion kokonaisuudesta oli muodostumassa oma yhteisö, sen sijaan että yhteisöhenki rajoittuisi vain kuhunkin tiimiin. Yhteinen innostus oli miltei käsinkosketeltavaa.

Voin toki puhua vain omasta puolestani, sillä en voi tietää, miten muut ovat kokeneet produktion yhteisönä. Sanon silti, että sellaisen yhteisöllisen dynamiikan syntyminen, jonka myötä kaikki jäsenet haluavat tehdä parhaansa yhteisen projektin eteen ja haluavat nähdä sen onnistuvan, on todella harvinaista. Olen ollut mukana muissakin yhteisöissä, mutta Metsän kohdalla yhteen hiileen puhaltamisessa oli jotain erityistä. Sydämeen jäi jotain, joka kantaa ja antaa inspiraatiota. Hienot esitykset syntyivät hienosta yhteisöstä.

Lienee ehkä parempi päättää tämä teksti, ennen kuin kuulostan liikaa Jari Sarasvuolta. Sitä ennen haluaisin tiedottaa vielä seuraavasta asiasta.

Tässä vaiheessa kevättä, kun esitykset ovat ohi ja tekijät jättävät hyvästejä ihanalle produktiokuplalle, on taustalla toimiva Humanistispeksi ry suunnannut jo katseensa seuraavaan produktioon. Vuoden 2017 speksiin etsitään tuottajia, ohjaajia ja käsikirjoitusta. Lisätietoja löydät täältä: http://humanistispeksi.fi/rekry/

speksikuva2 susan heikkinen

 

Urahaaveita ja työelämäkysymyksiä – kotimaisen kirjallisuuden opiskelijan kokemuksia ryhmämentoroinnista

Teksti: Anni Tausta

Mikä sinusta tulee isona? Kun viime syksynä lähes kolmekymppisenä, satoja opintopisteitä keränneenä alanvaihtajana huomasin oman vastaukseni kysymykseen olevan yhä edelleen ”Ööh, yleisnero…?”, päätin hakea mukaan sähköpostilistalla mainostettuun ryhmämentorointiin.

Helsingin yliopiston koordinoiman ryhmämentoroinnin perusideana on keskustella työelämään liittyvistä kysymyksistä pienessä aktoriryhmässä kokeneemman mentorin ohjauksella. Ryhmä määrittelee noin puoli vuotta kestävälle jaksolle itse omat tavoitteensa, toimintatapansa ja tapaamistensa sisällöt. Olennaista on sitoutuminen ja halukkuus yhteiseen työskentelyyn. Tämän vuoden ohjelmassa mukana on opiskelijoita yhteensä viidestä eri tiedekunnasta. Pääsääntöisesti aktoriryhmiin haetaan oman tiedekunnan mukaan, mutta tiedekuntarajojen ylittäminenkin on mahdollista. Minä esimerkiksi päädyin samaan joukkoon valtiotieteilijöiden kanssa. Ripaus poikkitieteellisyyttä on tuonut mielenkiintoisen lisän keskusteluihimme.

Meidän porukkamme mentori on Maria Ruuska, yksi Kaskas Median, tiedeviestintään erikoistuneen yrityksen perustajista. Mentorointimatkamme on nyt suunnilleen puolessa välissä. Olemme päässeet muun muassa vaihtamaan ajatuksia työelämään liittyvistä peloista ja toiveista, saaneet vinkkejä työhakemusten tekoon sekä piilotyöpaikkojen etsintään. Olemme myös kuulleet, minkälaista on ollut perustaa oma yritys heti valmistumisen jälkeen. Mentorimme ennakkoluuloton ja kannustava asenne on tarttunut meihin ryhmäläisiin. Vastoin kaikkia humanistin periaatteitani minäkin löysin itseni väkertämästä LinkedIn-profiilia – poskipäät innostuksesta hehkuen!

Seuraavalla kerralla keskustelemme tämän kirjan herättämistä ajatuksista.

Siispä, jos ajatus työelämästä tuntuu lähinnä jossain horisontissa kitaansa aukovalta hirviöltä tai akateeminen ammatillisuus muuten vaan mietityttää, suosittelen ryhmämentorointiin osallistumista lämpimästi. Työelämään liittyvien kysymysten pohdiskelu muiden samoja asioita miettineiden kanssa voi parhaimmillaan selkeyttää omia urahaaveita tai johtaa vaikka unelmien harjoittelupaikan löytymiseen.

Lisätietoa ryhmämentoroinnista löydät osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/